860# Riika, 5

 6.12.2024, Friday, -2, Overcast, Pärnu, Estonia

Itsenäisyyspäivä osui perjantaille, ja ylimääräisen vapaapäivän kunniaksi päätimme ottaa AT:n kanssa Flixbussin testiin. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin sillä matkustanut; mielenkiinto ei sentään riittänyt Varsovaan asti, mutta Riika oli vielä hyväksyttävyyden rajoissa. Helsingistä sinne oli matkaa nelisensataa kilometriä, parin tunnin lauttamatka välissä. Lähtöaika Kampin bussiterminaalista kello 8.45 ja perille piti saapua seitsemän aikaan illalla, joten kyllähän tuossa istumista riittäisi. Hinnalla matkaa ei oltu pilattu, sillä menomatkasta sai pulittaa 34€, ja se sisälsi laivaliputkin Megastarilla Helsingin ja Tallinnan välille, uskomattoman edukasta. Hotelliksi oltiin buukattu Metropole-hotelli - sama laitos jossa olin viimeksikin kun kävin täällä noin 8,5 vuotta aiemmin. Minulla ei ollut sen kummemmin lomaa, vaan joutuisin palaamaan sunnuntai-iltana takaisin AT:n jäädessä vielä sinne lomailemaan. Lisäksi hän saisi kohteesta vielä maabongauksen, kyllä on härskiä toimintaa. Hän oli myös hommannut meille VT:n - eli vierailevan tähden - mikä hieman jännitti minua etukäteen. Tästä lisää sitten myöhemmin. 

Tapasimme AT:n kanssa Kampissa. Itsenäisyyspäivän aamuna oli melko hiljaista, metrossakin sai istuskella omassa sloossissaan rauhaksiin. Narinkkatorilla kävimme räpsimässä muutamat lähtökuvat ja päivittämässä somet, ja sitten menimme liukuportaat alas pitkän matkaa bussiterminaalin puolelle. Laituri oli tänään 23, siinä oli vain muutama ihminen odottelemassa bussia. Joku ulkomainen mummeli (joka olisi halunnut puhua meille venäjää mutta hyvinhän tuo englantikin häneltä taittui) alkoi kyselemään meiltä jotain tulevasta matkastaan, kun oli lähdössä maanantaina Flixbussilla matkaan mutta valinnut lähtöpaikaksi sataman, voisiko hän silti tulla kyytiin jo Kampista. No ei meillä sellaiseen tietenkään ollut mandaattia vastata, mutta bussi kurvasi pian paikalle ja mumeksi alkoi tenttaamaan samaa kuskilta. Näytimme kuskille QR-koodilliset liput puhelimesta ja pääsimme kyytiin. Dösä oli tullut Vaasasta, mutta ihme kyllä se oli hyvin aikataulussa. Matkustajia oli jonkun verran torkkumassa; bussilippu sisälsi paikkaliput, joten ei tarvinnut jännittää olisiko istumapaikkoja jäljellä tms. Kaikki matkustajat olivat tässä vaiheessa ulkomaalaisia, oikeastaan pelkkiä intialaisia ja yksi afrikkalainen. Jumalaton yskintä ja niiskuttelu oli jo tässä vaiheessa erittäin voimakasta joka suunnalta. Se vähän häiritsi, minkähän taudin näistäkin veijareista saikaan.

Metroasemalla ei voinut ruuhkasta puhua.

 

Kamppi itsenäisyyspäivän aamuna.

Flixbussi saapui ajallaan. Kuski vieressä.

Aikamoinen reitti.

Ensimmäinen etappi ei kauaa kestänyt kun bussi saapui Länsiterminaaliin. Meitä oli vähän jänskättänyt miten meille toimitetaan itse laivaliput, mutta AT oli toiminut lipunvaraajana ja muutamaa päivää ennen lähtöä hän oli laivaliput tosiaan saanut sähköpostitse. Check iniä ei voinut tehdä etukäteen apissa kun se oli jonkunlainen ryhmälippu; tiskillä sen tekeminen olisi maksanut ylimääräistä, mutta automaatilla saimme liput näppärästi ulos ilmaiseksi. Koitimme ennen terminaaliin siirtymistä kysellä kuskilta, mistä löytäisimme bussin Tallinnan terminaalista, mutta vastaus oli luokkaa "kyllä te sen löydätte". Sama bussi jatkaisi Tallinnasta eteenpäin, mutta kaikki matkalaukut yms piti tyhjentää laivamatkan ajaksi, ja ottaa kamat kantoon. Kuski ei välttämättä ihan täydellistä englantia puhunut, ja jonkun matkalaukku jäi sinne säilöön jota kukaan ei tunnustanut omakseen + afrikkalainen äijä alkoi kyselemään koska ollaan Kampin terminaalissa, hän jäisi siellä veke.

Lähellä oli taas, ettemme joutuneet porttien jälkeen ratsiaan, olen ollut siinä ennenkin. Onneksi naisvirkailija pysäytti kuitenkin meidän takana tulleet. Eipä siinä, aikaa oli riittämiin, lähes tunti ennen paatin lähtöä, joten menimme sitten oluelle baariin vaikka aamu vasta olikin. Väkeä alkoi kertymään runsaasti terminaaliin, ilmeisesti monet muutkin olivat päättäneet lähteä viettämään Tallinnaan itsenäisyyspäivää.

Terminaalin lähtökippola.

Laivan lähtöaika oli klo 10.30, mutta tuttuun tyyliinsä se irrottautui sataman poijuista jo klo 10.15. Saimme hyvän ikkunapöydän ja haimme taas oluet, ja sen jälkeen vielä toiset, joten päivä lähti käyntiin varsin reippaasti. Baarin toisessa päässä esiintyi naisduo, mun mielestä ne soittivat kitaroillaan samoja sointuja koko ajan, vaikka biisi ilmeisesti välissä vaihtuikin. Olimme googletelleet, että mitään ihmeempiä pysähdyksiä bussimatkan aikana ei tehtäisi, joten piti tankata sitten vähän kiinteääkin sapuskaa vatsalaukkuun. Tähän hommaan kelpasi laivan Burger King oikein hyvin. Perushamppis-aterioiden jälkeen menimme vielä kauppaan, josta ostimme molemmat halvat puolen litran likööriputelit matkaa vauhdittamaan. Syntinen meininki jatkui, sillä harrastimme myös uhkapelejä ennen laivan saapumista satamaan.

Hesa jäi taakse.

Laivassa oli väkeä.

Kannella oli holotna.

Varhainen lounas Burger Kingistä.

Viro näkyvissä.

Satamassa olimmekin sitten H.Moilasena kun emme tienneet minne mennä. Pyörimme aikamme terminaalin edessä olevalla bussilaiturialueella, mutta emme nähneet tuttua vihreätä Flixbussia mistään. Jonkunlainen terminaalin työntekijä vahvisti epäilyksemme, ja sanoi bussin lähtevän sitten aikanaan terminaalin edestä. AT sai sitten jotenkin googletettua bussimatkan live-seurannan esiin, ja ilmeisesti jatkaisimme matkaamme vasta 13.45. Ihmiset olivat jo häipyneet terminaalista joten saimme maleksia siellä itseksemme. Tuttu intialaiskopla kuitenkin pelmahti kuitenkin paikalle näyttäen yhtä hämmeentyneeltä kuin mekin. Tulivat sitten lopulta kysymään olisiko meillä tietoa bussin liikkeistä, ja sanoimme, että toistaiseksi ei auta kuin odottaa. Ulkona oli sen verran holotna, että venasimme sisätiloissa.

Eipä näy Flixbussia Tallinnan päässä.

Lopulta bussi kuitenkin tuli; intialaiset tulivat kyytiin ja muutama muu uusi tulokas, käytävän toiselle puolelle suomalaispariskunta. Näilläkin näytti olevan sangen alkoholipitoiset eväät mukanaan, sanaakaan emme tosin keskenään vaihtaneet. Bussi lähti liikenteeseen klo 13.45; ensiksi ajoimme Tallinnan varsinaiselle linja-autoasemalle, jossa muutama matkustaja jäi pois (joutuivat odottelemaan toista tuntia terminaalissa bussin lähtöä, vaikka kävellen olisivat varmasti suoriutuneet matkasta 15 minuutissa), ja muutama uusi matkustaja taisi tulla tilalle. Jatkoimme jonkunlaiselle kehätielle, siitä edelleen Via Balticalle. Bussikuskia vaihdettiin eräällä seisakkeella. Edessämme ei istunut ketään, joten menin istumaan siihen ja saimme molemmat omat sloossit ja enempi tilaa. Asutus jäi vähitellen taakse ja pääsimme maaseudulle. Sää oli pilvinen ja synkähkö, ja tähän aikaan vuodesta pimeä tuli muutenkin aikaisin, joten maisemien tiirailu jäi melko vähiin. En ollut koskaan käynyt Virossa Tallinnan ulkopuolelle, joten siinä mielessä ihan mielenkiintoista nähdä muutakin eteläisestä naapurimaastamme. 

Yksi lisämatkustaja mukaan Tallinnan bussiterminaalista.

Bussimatkan eväitä.

Ajettiin Tallinnan halki.

Matka sujui ensi alkuun ihan vauhdikkaasti. Puissa ja maassa oli jonkun verran lunta, joka hieman valaisi maisemaa, mutta eipä tuolla mitään ihmeellistä nähtävää ollut. Vähän ennen Pärnua bussi kurvasi bensikselle tankkaamaan, ja mekin saimme jalotella vartin verran. Bensis muistutti aika lailla suomalaista pientä ei-ABC:n kaltaista maalaistankkauspistettä. Kävimme vessassa, mikä oli melko siisti mutta pahan hajuinen. Emme olleet vailla mitään, joten emme mitään ostaneet, olisi täältä jonkun hodarin saanut jos olisi sellaista kaivannut. Jatkoimme matkaa ja melko pian tuli vastaan Pärnu, yksi matkustaja jäi täällä pois mutta muuten dösä jatkoi samoin tein eteenpäin. Tallinnaan verrattuna paikka vaikutti aika lailla ankeammalta.

Metsäisiä maisemia Via Balticalla.

Paikallinen ABC.

Bensiksen sijainti.

Virolainen maalaisbensis sisältä.

Bussi tankilla.

Pärnussa mainostettiin ainakin Hesburgeria.

Mitään rajamuodollisuuksia ei ollut, joten Latvian puolelle pääsimme sukkelaan. Kuitenkin heti Latvian puolella juutuimme jonkunlaiseen liikenneruuhkaan yli tunniksi, joka myöhemmin paljastui siltaremontiksi. Ilmeisesti käytössä oli vain yksi kaista; itse Salaca-joen ylittävä silta ei pituudeltaan ollut kovinkaan hääppöinen, joten vähän ihmetytti miten se sellaisen ruuhkan saikin aikaiseksi. Suomalaispariskuntaa asiaa tuntui pännivän, mutta me olimme juopotelleet likööriputelit parempiin suihin ja osasimme ottaa viivästyksen lungimmin. Heti sillan ylitse päästyämme matka alkoi taas sujumaan, kuski teki aika hurjia ohituksia kiriäkseen aikatauluaan kiinni. Bussissa oli kenkälaatikon kokoinen vessa, jota jouduimme muutaman kerran käyttämään; hoiti hommansa mutta ei ollut käsienpesumahdollisuutta, se vähän inhoitti tällaista bakteerikammoista matkustajaa. Lopulta Riika tuli kuin tulikin näkyviin, kello oli tässä vaiheessa noin kahdeksan illalla. 11 tuntia meni tuohon reissuun, onneksi oli tultua otettua pelkkä menomatka, ja paluumatka hoituisi flygarilla. Arvosana Flix-bussimatkasta 2/5.

Rajaa ylittämässä.

Bussin vessan kansi ei pysynyt ylhäällä :S

Onneksi bussiasemalta ei ollut pitkäkään matka Metropole-hotelliimme. Vaikka pakkasta ei ollut kuin muutama aste ja lumikin oli jäänyt Viron puolelle, oli jotenkin helkkarin kylmä ja paha tuuli. Check in hotelliin oli myös kovin hidasta, siinä sai lappua täytellä ja maksaa jotain typeriä kaupunkiveroja (taisi olla euron/yö/vieras), ja paksu respanpoika joutui näpyttelemään oman aikansa konettaan ennen kuin avainkortit irtosi. Ihmetteli vielä miksi AT:lla oli varaus kolmeksi yöksi ja mulla vain kahdeksi. Ehkäpä siksi AT sai huoneensa vitoskerroksesta, minä jouduin tyytymään neloskerrokseen. Huoneemme olivat päällekkäin, ja kuulin aina AT:n askeleet ja sängyssä piehtaroinnin, mutta toivottavasti lattialankut pitivät sentään kuorsauksen kurissa. Ikkunat olivat sisäpihalle, aivan kuten viimeksikin. Muuten huone oli ihan siisti.

Huone.

Kapea sänky.

Koska kello oli paljon, emme ehtineet sen kummemmin asettumaan taloksi, vaan kiiruhdimme kauppaan. Muistin vanhastaan sen sijainnin, se oli sellaisessa katetussa kauppakeskittymässä. Sen jälkeen pitikin jo painella syömään; oli perjantai ja baarit olivat täynnä, joten piti melkein tyytyä ensimmäiseen ruokapaikkaan mikä tuli vastaan. Sellaiseksi valikoitu Golden Coffee. Ruuan tilaaminen oli vaikeaa, sillä buumerimenua ei ollut, vaan pöydästä piti skannata puhelimella QR-koodi josta avautui ruokalista ja tilauslomake. AT otti hamppiksen, mutta koska olimme jo syöneet aiemmin Burger Kingissä, päädyin itse Fish&chipsiin. Eipä ollut hääppöinen paikka eikä sapuska - koska tarjoilija opetti meille pari sanaa latviaa niin annan arvosanaksi 3/5.
 

Voimajuomaa hotellille.

Illalliskippolan sisustus oli kummallinen.

Ei saatu edes ikkunapöytää.

Laskun säilytyskeppo.

Palasimme hotellille. AT oli kutsunut Riikaan mukaan VT:n, vierailevan tähden. Se on ennen kuulumatonta, jo pelkästään sen vuoksi, että joku on riittävän sekopää lähteäkseen meidän mukaan, mutta hän oli vielä vastakkaisen sukupuolen edustaja. Kutsuttakoon häntä nyt vaikka nimellä MS. Olin tavannut hänet kerran aikaisemmin, vuosia sitten, mutta silti (vai juuri siksi?) vähän jännitti tavata hänet. Hän on hyvin... voimakastahtoinen (onko sellainen sana olemassa?). Kompensoiko ylisuuri itseluottamus huonoa itseluottamusta vai onko hän vain alfa? Mutta jos jossain täytyy saada joku asia tehdyksi, niin laita tämä nainen asialle, hän hoitaa sen varmasti maaliin. Ensimmäinen merkki tästä oli kun hän junaili itsensä respan paksukaisen ohi AT:n huoneeseen, vaikka ei ollut edes hotellin asiakas (hän bunkkasi viikonlopun jonkun kaverinsa kämpillä Väinäjoen toisella puolen).

Pyhän Pietarin kirkko.

Joimme hiukan viinaksia, ja lähdimme sitten parin korttelin päässä olevaan Karjala-baariin (ja mä kun olen aina ihmetellyt miksi joku menee finne-baariin ulkomailla, eikö niistä saa Suomessa tarpeeksi?). Se oli hyvin tyypillinen finnebaari karaokeineen, juntteine turaaniasiakkaineen ja jopa juomineen (tilasimme Karjala-kaljaa, kuinkas muuten). Join itse kolme olutta, jonka jälkeen lähdin hotellille. AT ja MS suuntasivat vielä "riskoon". Koitin ennen hotellia löytää vielä kauppaa, josta olisin saanut vettä, kun vesiputelit olivat jääneet AT:n huoneeseen enkä kehdannut vesijohtovettäkään ruveta latkimaan. Kaupat olivat kiinni, sen sijaan kaikenlaista hämäräpuolen ukottajaa koitti saada minua takseihinsa tai strippiluoliin. Viittasin näille kintaalla, enempi kiinnosti suihku ja nukkumaanmeno. Kello oli jo puoli kaksi. Hotellilla oli pakko korkata minibaarista vesipullo, joka maksoi 5€. Sehän on ryöstö! 

Junttibaariin!

859# Luettua, katsottua ja pelattua, 21

 1. M. Night Shyamalan - Kylä (elokuva)

Intialaisen elokuvaohjaajan vähän kummallinen tuotos Kylä ei herättänyt etukäteen minussa ajatuksia, mutta olin tallentanut sen jostain syystä boksille. Tosin se ehti olla siellä kuukausitolkulla ennen kuin aloin tätä katsomaan, ja silloinkin pienissä erissä. Loppua kohden elokuva kyllä vähän parani ja oli paikoitellen jopa ihan jännä. Aluksi näytti siltä, että elokuva oli jonkunlaista yliluonnollista roskaa, mutta kaikelle löytyi selitys. Tarinassa asuttiin eristyksissä olevassa kylässä, jota vanhimmat asukkaat hallitsivat eikä sieltä päässyt pois. Vähän tuli mieleen se Leonardo DiCaprion The Beach-elokuva, joskin tässä maisemat olivat huomattavasti ankeammat. Näyttelijät olivat minulle tuiki tuntemattomia. Arvosana 3/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2. Ron Howard - Da Vinci koodi (elokuva)

Dan Brownin menestysromaaniin pohjautuva elokuva tehtiin jo v. 2006, mutta itse pääsin näkemään tämän ensimmäistä kertaa vasta nyt (niin ikään kirja on jäänyt lukematta). Vähän sekava tarina, ja ihmettelin mistä Tom Hanks tiesi aina minne mennä seuraavaksi. Lopputuleman toisaalta näki jo varhain mitä tuleman pitää. Ei mikään ihmeellinen tekele, mutta ymmärrän miksi jotkut kirkollispiirit olivat ottaneet tästä leffasta herneet nokkaan. Arvosana 2/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 3. John Grisham - Etelän lait (kirja)

Vuositolkulla kirjahyllyssä pyörinyt seitsemän tarinan novellikokoelma Grishamilta. En odottanut paljoa, mutta tykkäsin kaikista tarinoista. Jokainen novelli sijottautui Clantonin pikkukaupunkiin, ja vaikka kertomukset olivat tyystin erilaisia niin sellainen pikkuamerikkalainen junttimeininki oli läsnä kaikissa. Mutta ei huono, novellit olivat sopivan pituisia ja ihan opettavaisia. Arvosana 4/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

4. "Carolyn Keene" - Neiti Etsivä ja kolmastoista helmi (kirja)

 

Pp:n lapsuuden suosikkeja, ja hän laittoi minutkin lukemaan yhden lukemattomista Neiti Etsivä-kirjoistaan. Tarina rönsyili vähän holtittomasti, mutta kyllä tässä jotenkin pysyi juonessa mukana. Plussaa siitä, että Stephen Kingin tapaan teos sai lentävän lähdön ja tapahtumat alkoivat heti ykkössivulta. Helmivarkaita tässä jahdattiin Japanin ja Yhdysvaltojen välillä. Ei nyt mitenkään erityisen koukuttava, mulla meni tämän 145-sivuisen kirjan lukemiseen kuukausi. Jos vertaan tätä omaan vastaavaan suosikkiini, niin kyllä Viisikot pesevät tämän 6-0. Sorry, Pp. Carolyn Keene on pseudonyymi useille kirjailijoille, joten ehkä joku toinen tarina voisi olla parempi tai sitten ei, mutta tämän teoksen perusteella en liputtaisi jatkoon. Arvosana 3/5.

5. Aki Kaurismäki - 18 elokuvaa

 

Yle Teema teki kulttuuriteon ja näytti "kaikki" Aki Kaurismäen 18 elokuvaa. Kaikki paitsi yhden (Likaiset kädet - liekö sitten jonkunlaisessa kulttimaineessa oleva pätkä, jonka saa nähdä vain harvat ja valitut?). Aikamoinen savottahan tässä oli, olin nähnyt toki näistä ehkä puolet, mutta toinen puoli oli minulle tuntematonta settiä. Kaurismäen ominainen tyyli löytyi kyllä kaikista filmeistä, täytyy kyllä sanoa, että fanitan sitä suurimmaksi osaksi, joskin se yltiövasemmistolaisuus välillä vähän hiertää. Umpisurkeita leffoja oli vain kaksi - molemmat Leningrad Cowboysit, joita pystyi katselemaan vaan viisi minuuttia kerrallaan. Positiivisia leffoja oli onneksi enemmän: pidän eniten Mies vailla menneisyyttä ja Arielista, mutta minulle uusista tuttavuuksista pidin I hired a contract killeristä ja Le Havresta. Kaurismäen luottonäyttelijöistä eniten minuun teki vaikutuksen Andre Wilms, joka oli esillä ainakin Boheemielämäässä, Le Havressa ja Juhassa. Osasi näytellä hyvin niin pahista kuin hyvistäkin. Muita hyviä ovat Sakari Kuosmanen, Markku Peltola, Janne Hyytiäinen ja Turo Haapala. Kati Outista tietenkään unohtamatta. Uusimmat näyttelijät Alma Pöysti ja Jussi Vatanen sen sijaan eivät ihan vielä vakuuttaneet.

Yhteisarvosanaksi annan koko Aki Kaurismäen tuotannosta 4/5.

6. David Lean - Kwai-joen silta (elokuva)

Vaikka olen itse paikan päällä käynyt niin tämä elokuva oli jostain syystä jäänyt näkemättä. Leffa esitettiin kuitenkin telkkarista joten ei muuta kuin boksille. Ensimmäinen mikä hämmästytti oli elokuvan hyvä laatu, värifilmi ja kaikkea, vaikka esiintymisvuosi oli 1957. Leffa on ollut varmasti oman aikansa edelläkävijä, hyvin ohjattu ja näyttelijäduunitkin hoituivat hyvin, vaikka sinänsä en erota 50-luvun näyttelijöitä edes toisistaan, saati tunnista heistä ainuttakaan. Pitkä elokuva, mutta juoni piti otteessaan hyvin; homma perustui Toisen maailmansodan mittelöihin, jossa japanilaiset olivat valloitusretkillään rakentamassa rautatietä Bangkokista Burmaan. Kwai-joen yli piti kyhätä silta, ja sitä oli sitten bygaamassa englantilaiset sotavangit. Kummatkin olivat ylpeitä itsestään ja alkuriitelyiden jälkeen saavutettiin jonkunlainen konsensus ja siltatyöt käyntiin, mutta kolmas porukka oli liittoutuneiden sissiporukka joka oli tulossa räjäyttämään sillan. Asiat menivät sitten tietysti jonkun verran vihkoon, ja loppu vähän mielestäni floppasikin. Kytköksiä tosielämään elokuvan kannalta ei juuri ollut, Seura-lehti osasi tehdä siitä hyvän analyysin. Wikipedia-artikkelin mukaan elokuvassa oli jonkun verran säätöä:

Lisäksi elokuvan tärkeä kohtaus, jossa silta räjäytetään junan kulkiessa sen yli jouduttiin aluksi peruuttamaan, kun kameramies unohti ilmoittaa siirtyneensä turvallisempaan paikkaan. Räjäytys jouduttiin peruuttamaan viime hetkellä, mutta juna oli jo menossa sillan yli. Se törmäsi hiekkaesteeseen sillan toisella puolella.

Ongelmat eivät päättyneet tähänkään. Räjähdyksen kuvannut filmi piti lennättää Lontooseen, koska tällä välin syttynyt Suezin kriisi oli sulkenut Suezin kanavan ja esti laivakuljetuksen. Filmi ei kuitenkaan saapunut Lontooseen, vaan katosi matkalla. Tämä johti epätoivoiseen filmin jahtiin. Lopulta filmi löytyi lentoasemalta Kairosta Egyptissä, jossa se oli altistunut kuumuudelle ja auringolle. Ihmeen kaupalla filmi ei kuitenkaan ollut lopulta vahingoittunut.

Arvosana 4/5.

7. Todd Phillips - Joker (elokuva)

Tiesin kyllä, että tällainen elokuva saattaa maailmassa olla olemassa, mutta minua se ei kiinnostanut yhtään, eikä suunnitelmissa ollut sellaista koskaan katsoa. Sattuman kaupalla olin kuitenkin tulossa suihkusta ja päätin kuivatella hetken, kun elokuva alkoi parahiksi tulemaan telkkarista. Kaukosäädin oli hävinnyt jonnekin sohvapeitteisiin joten päätin puoliärsyyntyneenä katsella elokuvaa muutaman minuutin. Jäin siihen heti koukkuun ja iltasuunnitelmat meni uusiksi kun piti koko leffa katsoa loppuun asti. En ole juuri Batman-elokuvia katsellut, enkä tiedä voiko tätä spin-off -leffaa sellaiseksi laskea, mutta ei haittaa mitään. Erittäin kummallinen pläjäys jossa saattoi tapahtua seuraavaksi mitä tahansa. Päähenkilö oli vähän surkea tapaus, jolla ei pyyhkinyt hyvin elämässä muttei duunissakaan - hänen uransa koomikkona ja pellenä ei oikein saanut tuulta siipiensä alle. Jonkunlainen mielenvikaisuus oli havaittavissa, kuten eräs hallintoassistentti hänelle totesi "kannattaisi ehkä käydä juttelemassa jollekin". Päänäyttelijän Joaquin Phoenixin suoritus oli kyllä täyttä timanttia, taisi saada tuosta jopa Oscarin. Arvosana 5/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

8. Anna-Katri Räihä - Menolippu kaikkialle - yksinmatkaajan käsikirja (kirja)

Synttäripukki oli tuonut tämän mielenkiintoiselta vaikuttavan kirjan lukulistalleni. Kirjoittaja brassailee maabonganneensa ensimmäisenä suomalaisena naisena kaikki maailman maat (olisi kiva tietää lähde?). Se on kieltämättä kova saavutus, ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa. Puolet kirjasta käsitteli muutamia eksoottisempia kohteita, toinen puoli jakoi käytännön vinkkejä yksinmatkusteluun. Jäi epäselväksi, oliko kirjailija bongaillut kuinka suuren osan maista yksinmatkailullaan, toki kirja antoi ymmärtää hänen olevan spesifioitunut sellaiseen. Käytännön vinkit käsittelivät matkalla eteen tulevia haasteita, säästökohteita, majoitusmahdollisuuksia, ideoita yksinäisyyden torjumiseen ja ekologisen matkustelun suorittamiseen. Ihan hyödyllistä perustietoa, mutta tykkäsin silti enempi niistä eksoottisten matkakohteiden kuvauksista, joskin Vanuatun pikarakastuminen johonkin lentokapteeniin oli ällöttävän siirappista. Kirja oli suunnattu selvästi yksinmatkustaville naisille, mutta oliko niin tehty tahtomattaan vai tahalleen... Muutenkin maailma on varmasti kovin erilainen yksinäisille blondeille ekstroverttinaisille kuin yksinäisille ujoille introverttimiehille. Olen ehkä vain kateellinen Räihän suoritukselle, joten annan arvosanaksi 3/5, ja alan suunnittelemaan Menopaluulippu kaikkialle - luuserimatkaajan käsikirjaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 9. Charles Crichton - Kala nimeltä Wanda (elokuva)

 

Pp:n kanssa katsottiin tämä 80-luvun komediaelokuva ryöstöstä ja keplottelusta. Itselläni tuotti suuria vaikeuksia pysyä hereillä, ja leffa oli niin ylinäyteltyä, mutta Pp tykkäsi. Jamie Lee Curtis on lisäksi sellainen naisnäyttelijä joka ärsyttää minua suunnattomasti (ei tosin yhtä paljon kuin Sandra Bullock). Arvosana Pp antoi 4½/5, itse annoin 1½/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

10. Rauno Lahtinen, Anu Salminen - Kakola: Vankilan tarina (kirja) 

Viime kesänä käydessämme Kakolassa selailin hetken tätä historiikkia Kakolan vankilasta, ja jäin heti koukkuun. Onneksi Pp pakotti minut ostamaan kirjan vankilan myymälästä. Osui lukulistalle vasta nyt, mutta olipahan mielenkiintoinen teos Kakolan historiasta ja vaiheista, höystettynä hurjien vankien hurjilla tarinoilla. Yleensä tunnen helpotusta kun saan kirjan luettua, mutta nyt harmitti; näitä tarinoita olisi lukenut mielellään paljon lisääkin. Arvosana 5/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

11. Likainen Harry - eri elokuvia 

Jostain syystä omasta kirjastosta ei saanut Dirty Harry-elokuvia lainaksi, asia oli rieponut minut jo jonkun aikaa, mutta onneksi nämä näytettiin telkkarista. Muistelin joskus lapsena jonkun näistä nähneeni (todennäköisesti Magnum Forcen). Odotin näistä paljon parempaa, mutta leffat floppasivat (ainakin jos käytetään vertailupohjana Väkivallan vihollinen -elokuvasarjaa, joka oli huomattavasti parempi). Vaikka Clint Eastwood onkin parempi kuin Charles Bronson, niin melko kuivakka roolisuoritus oli joka elokuvassa. Ja meininki oli Bronsonilla paljon parempi. En muutenkaan ole mikään kovin suuri toimintaleffojen fani. Arvosana 3/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

12. Tiina Lymi - Queen of fucking everything (tv-sarja) 

Kylläpä tätä sarjaa onkin sitten hehkutettu ja ylistetty maasta taivaaseen. Kuusiosaisessa sarjassa seurataan talousvaikeuksiin joutunutta ukkonsa jättämää Lindaa. Ensimmäinen jakso olikin vielä ihan kelpo, tapahtumia riitti koko ajan, mutta sen jälkeen floppasi pahasti. Lähti vähän hanskasta niin sanotusti. Vaikka juonikäänteitä oli, niin ne lähes kaiken pystyi arvaamaan etukäteen puhelinsoittoja ja tekstiviestejä myöden. Vaikea olisi kuvitella myös, että rikollispomona sormia katkonnut Börje rakastuisi johonkin vanhaan eukkoon? Ja mikä siinä Malmivaarassa muutenkin kaikkia ukkoja muka kiehtoi? Veemäinen ja toisia hyväksikäyttävä muija. Ja miten Börje oli niin helvetin a) tyhmä, että antoi kaiken tapahtua ilman, että käsitti mistään mitään ja b) niin lälly Lindan perään? Ainoa henkilöhahmo jossa oli vähän järkeä oli "Spora". Jo sarjan nimikin on umpityperä. Sarjalle on kuulemma jo kiivaasti haluttu jatkoa, mutta minua rupesi ihan pännimään kun jouduin muistelemaan hukkaan heitettyä aikaa jonka käytin tätä katsoessani. Arvosana 2/5.

13. Don Siegel - Pako Alcatrazista (elokuva)

Lisää Clint Eastwood-leffoja 70-luvulta; mä katselin tätä junnuna aina 23.12., kuului sellaiseen pre-jouluperinteeseen, mutta edellisestä kerrasta voi hyvinkin olla 30 vuotta aikaa. Paljon oli tuossa ajassa pyyhkiytynyt mielestä, ja kiva oli katsella elokuva uudelleen pitkästä aikaa. Jännittävä "perusleffa" ilman mitään konstailuja vankilapaosta. Koukuttava leffa, arvosana 4/5.

14. Ariane Riecker, Dirk Schneider: Tsernobyl - unelman tuho (dokumentti)

 

Yle Areenalta tuli katsottua neliosainen Tsernobyl, unelman tuho -dokumentti. Olipa mielenkiintoinen; itse paikan päällä käyneenä aihe on kiehtonut minua. Ydinvoimalan toiminta, tapahtumien kulku ja seuraukset oli osattu selittää hyvin, ja haastatteluun oli saatu voimalan henkilökuntaa ja asianomaisia. Arvosana 5/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

15. Hiroyuki Imaishi - Cyberpunk: Edgerunners (anime)

Jotta tokiolainen rikshakuski ei pidä minua enää jatkossa "ossan"-stereotyyppisenä kalkkiksena, niin päätin rikkoa periaatettani ja katsoa yhden anime-sarjan läpi. AT:n suosittelemana päädyin Cyberpunk: Edgerunnersiin, tosin osin senkin puolesta, että tätä oli vain 10 jaksoa (yleensähän näitä anime-sarjoja väännetään tuhansia jaksoja?). Sarjassa pyörittiin dystopian vallitsemassa yhteiskunnassa, jossa parivaljakko David (Davido) ja Lucy (Rusi) räiskivät menemään. En pysynyt kärryillä yhtään, en tapahtumista enkä henkilöistä. Katsooko aikuiset muka oikeasti tällaista? Mulle tuli joku Prätkähiiret lähinnä mieleen. Annan arvosanaksi 1/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

16. Raimo O. Niemi - Häkkilinnut (TV-sarja)

Lapsena yksi suosikkiromaaneistani oli Paul-Erik Haatajan Häkkilinnut, josta tehtiin mini-tv-sarjakin v. 1990. Iloikseni tämä löytyi Youtubesta kokonaisuudessaan - taatulla VHS-kuvalaadulla. En tiedä kumpi oli parempaa, nähdä vanhoja näyttelijöitä nuorina (esim. Jani Volanen oli aika tunnistamattomissa - alla olevassa kuvassa oikealla, Jukka Rasila keskellä), vai ajan patinoimaa Hesaa. Tarina oli hyvä ja juoni koukuttava, sellainen konstailematon peruspollarijännäri. Arvosana 4/5.

17. Remedy Entertainment - Alan Wake 2 (PC peli)

 

Suomalaisvoimin tehty peli voitti palkintoja ja niitti mainetta kauhupelejen saralla, ja kun itsekin olen hieman kyseisen genren fani, niin tämä meni pelilistalle oitis. Kova oli homma, välillä meinasi usko loppua tämän pelin kanssa tahkoamiseen, mutta sain sen lopulta läpi noin vuodessa. Karmivia paikkoja, jump scareja, hirveästi arvoituksia ratkaistavaksi mitkä olivat toinen toistaan typerämpiä (myönnettäköön, että jouduin muutaman "tarkistamaan" netistä). Peliä pelattiin vuoron perään kahdella eri päähenkilöllä; FBI-agentti Saga Andersonilla ja kirjailija Alan Wakella. Huomattavasti enemmän diggasin pelata naishenkilöllä, kirjailija oli vähän ikävä hahmo pelissä. Välillä oltiin "normimaailmassa" jossa oli suomalaisviittauksia taukoamatta (NPC:nä oli mm. Peter Franzenin ja Martti Suosalon "näyttelemät" hahmot), ja välillä Dark Placessa. Turhan pitkä peli ja paljon turhia typeryyksiä, juoni helkkarin sekava, mutta grafiikat huippuluokkaa, myös pelattavuus toimi yllättävän hyvin. Arvosana 3/5. 

 

 

 

 

 

 

 

 

858# Lahti

16.11.2024, Saturday, +7, Drizzle, Lahti

 

Parturimaakuntabongaus jatkukoon. Hakusessa oli jo 14. maakunta, ja marraskuu nyt on vähän ankeaa aikaa muutenkin joten minnekään kovin kauas ei kotoota tehnyt mieli matkata. Vaihtoehtoina oikeastaan vain Tampere ja Lahti, ja jostain syystä päädyin jälkimmäiseen. Vaikka matkaa Hesan ja Lahden välillä ei ole kuin sata kilsaa, olin silti suunnitellut alkuviikolla jos tekisi oikein yöreissun. Hotelleista oikeastaan vain Lahden Seurahuone puhutteli, siellä olisi ollut "Loft Ultimate Garden"-sviitti tarjolla. Aamupäivän jahkailtuani päätin tehdä varauksen jahka olen käynyt ensiksi syömässä, mutta palatessani lounaalta huoneen hinta oli noussut 50€:lla. Seurailin sitten pitkin viikkoa hintakehitystä, ja lopulta alensivat hintaa jälleen 60€:lla, mutta vahinko oli tässä vaiheessa tapahtunut, pitäkööt tunkkinsa. Joten pelkkä päiväretki tällä kertaa.

 

Olipahan raskasta lähteä lauantaina aamupäivästä reissuun. Jotenkin se lähteminen tympi, olisi ollut kivempi istuskella kotonaan. Metromatka steissille meni hyvin, juna lähti ajoissa, ei ollut juurikaan muita matkustajia. Menolipun ostin Z-junaan (eikö sellainen ole nykyaikana vähän arveluttava nimi?) juuri ennen sen lähtöä, taisi maksaa 13,90€ / suunta. Matka kesti 1h05min, eikä hidasteluita ollut, joten ihan mukava homma siinä mielessä. Aktiviteettejä ei nyt liiemmälti ollut; katselin lehdettömiä puita, mutaisia peltoja ja raudanharmaata taivasta, kunnes alkoi vielä tihkusadekin harmaannuttamaan maisemaa entisestään. Salakuuntelin viereisessä sloossissa olevien keski-ikäisten naisten suunnittelemaa teatterimatkaa.

Toivottavasti ei päädy rintamalle tällä junalla.

Lahden steissi.

Lahti oli ränsistynyt melkoisesti sitten viime näkemän, ainakin se Vesijärvenkatu oli ihan kuin jossain Venäjällä. Kokonaisia kerrostaloja oli jätetty sateeseen lahoamaan ikkunat peitettynä vanerilaudoin, graffitit koristelivat julkisivuja ja home haisi. Aleksanterinkadulle - joka uskoakseni on Lahden pääkatu - meininki kyllä parani, oli liikkeitä ja muutamia ihmisiä huonosta säästä huolimatta, sekä sellaista kaupungin tuntua. Torilla nyt ei ollut mitään, se ei sinänsä yllättänyt. Mulla oli parturiaika klo 12.45, joten päätin käydä vielä syömässä jotain. Konnichiwa-niminen lounaskippola näytti olevan suosittu ja olisi vähän kiinnostanut minuakin, mutta koska en ollut varma oliko tarjolla muutakin kuin sushia, en halunnut ottaa turhia riskejä ja päädyin Burger Kingiin. Tilaus automaatista, jonotusaika oli viiden minuutin luokkaa. Ihan hyvä hamppis oli, ranet päälle ja soodavesi, jota en uskaltanut juoda liikaa ettei vessahätä pääsisi yllättämään.

Marsalkan patsas takasivuprofiilissaan.

 

Kaupungintalonpuisto.

 

Työn patsas Kaupungintalonpuistossa.

 

Hylätyt talot, autiot pihat.

 

Samat esiintyjätkin kuin 20 vuotta sitten...

 

Lahden Aleksanterinkatu synkeänä syyspäivänä.

Lahden Seurahuone menetti sviittiasiakkaan hintakeplottelullaan.

Lahden tori.

Linnamainen rakennus torin reunalla.

 

Burger Kingin antimia.

Kävelin hetken Trio-kauppakeskuksessa, vailla muuta tarkoitusta kuin odotella ajan kulumista. Ulkona oli tihkusade koventunut, joten ei sielläkään oikein huvittanut hengailla. Parturiksi olin valinnut Hiustalon, oikeastaan sillä perusteella, että se oli lauantaisin auki ja sillä oli jonkunlaiset nettisivut. Lahden keskustassa näytti olevan runsaasti muitakin auki olevia partureita, en sitten tiedä minkälaiset jonot niihin olisivat olleet. Olen viime aikoina suosinut Hairlekiiniä, mutta sitä ei valitettavasti ollut Lahden keskustassa, syrjäkylillä kylläkin.

Kauppakeskus Trio.

Leveät on suojatiet väkimäärään nähden.

 

Trio sisältä.

Melkoisen väljää oli lauantaipäivän humussa.

Hiustalo sijaitsi samassa kompleksissa Citymarketin kanssa, joten se ei oikein vakuuttanut. Kävin sitten yytsäilemässä paikat valmiiksi; parturi löytyi helposti, mutta ovessa oli lappu "palaan klo 12.43". En löytänyt täältä vessaa, mutta menin kadun toisella puolella olevaan Prisma-kompleksiin, sieltä löytyi WC-tilatkin. Siellä oli joku juoppo hökälöimässä, mutta alkoi sitten vaivaamaan siivoojaa ja sain toimitella asiat rauhassa. Lisää kännikaloja löytyi pankkiautomaatin luota, onneksi ei tarvinnut siihen jäädä jonottelemaan.

Sittari näkyvissä.

Viimein aika koitti ja palasin Sittariin, parturikin oli avannut jo ovensa. Parturi oli pienehkö, vain yksi työntekijä lauantaisin töissä, ja joutui aina tukan leikkuun aikana palvelemaan muitakin asiakkaita jotka poikkesivat ostamaan jotain tuotteita. Homma alkoi tukanpesulla; lisäksi täällä oli hierova tuoli, se oli aika edistyksellistä. Sitten kun sai vielä pään hieronnan siihen lisäksi, niin täytyi tosiaan taistella pieni hetki unta vastaan. Nainen oli ihan ystävällinen joskin hänen small talk-listansa oli ehkä hieman.. tungetteleva. Keskityin ehkä itsekin liikaa jutteluun, enkä niinkään hiuskuontalon ohentamiseen, ja ehkä päällitukka jäi liian pitkäksi tällä kertaa, kun en ollut siitä sanomassa ja parturi niin nopeasti julisti homman tulleen valmiiksi. Ei mikään halpa mesta, maksoi 39 €. Plussaa edistyksellisestä tukanpesutuolista ja miinusta päälaelle jätetystä linnunpesästä, oiskohan arvosana sitten 3/5.

Hiustalo toimi Päijät-Hämeen maakuntaparturina.

 

Kävelin sen jälkeen hetken kylillä. Tihkusadekin lopulta luovutti, mutta vähän oli silti olo kuin jäniksen selässä. Alkoi ehkä jopa harmittamaan kun ei ollut buukannut sitä hotellia, Lahdessa oli kyllä potentiaalia ja minulla olisi ollut mielessä kyllä paikkoja jossa olisin voinut käydä. Mutta nyt katsoin vain seuraavan junan, jonka lähtöön olisi 40 minuuttia. Kävin notkumassa odotellessani uudelleen Triossa, ja katsomassa jos Sokokselta saisi läpinäkyviä sateenvarjoja, mutta tyhjin käsin poistuin kummastakin. Kävelin takaisin asemalle, ostin VR:n apin kautta lipun, ja sain vielä junasta ikkunapaikan. Paluumatka sujui ehkä jopa joutuisammin kuin menomatka, joten ihan kohtuullinen fiilis tästä Päijät-Hämeen parturivisiitistä lopulta jäi.

Luovaa mainostusta.

Pinkki joulukuusi, vau!

Hakkapeliittain kotiinpaluu-patsas.

Vanha linja-autoasema.

Tuossakin pytingissä on tullut käytyä töissä.

Vuorikadun päässä häämötti mäkihyppytorni(t).