922# Luettua ja katsottua, 22

1. Jean Raspail - Pyhien leiri (kirja)

Johan oli pitkäveteinen kirja tämä. Kyseessä oli vanhaa kunnon dystopiaa oikeistolaisten silmin, jossa miljoona intialaista päättää lähteä laivasaattuein Ranskaan paremman elämän toivossa. Kai tämä jossakin piireissä on eräänlainen klassikkoteos, mutta minusta se oli aivan juukelin tylsä. Henkilöhahmot olivat aivan hukassa. Yhteneväiset aatokset monikulttuurista ja vasemmistolaisuudesta tuotti tälle pisteen, mutta siihen se jäi. Arvosana 1/5. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2. Erik Axl Sund / Milly Thomas - Varistyttö (TV-sarja)

Tällä kertaa syntyi maukas soppa vaikka kokkeja olikin mukana useampia. Erik Axl Sund on ruotsalainen kirjailijaduo ja salanimi, jonka takana on Jerker Erikson ja Håkan Axlander Sundquistia, ja he toimivat tämän jännärin luojana. Milly Thomas oli puolestaan ohjannut tämän mini-tv-sarjan. TV-sarja sijoittautui kirjasta poiketen Englannin Bristoliin, ja siinä naispollari tutki kummallisia murhia. Upeasti toteutettu, todella synkkä mutta jännittävä, ja näyttelijät hoitivat homman mallikkaasti. Toinen kausi tekee tuloaan, tuskin maltan odottaa. Arvosana 5/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

3. Billy Hayes / William Hoffer - Keskiyön pikajuna (kirja)

Koska olin elokuvan katsellut monta kertaa, niin pitihän se kirjakin sitten lopulta lukea, semminkin kun Billy itse on kertonut, että leffan tapahtumat eivät lopun osalta pitäneet ollenkaan paikkaansa. En tiedä Hofferin osuutta kirjoittamiseen, mutta jännäksi oli kirja saatu kuitenkin. Tositapahtumiin perustuvat teos 70-luvulta, jolloin amerikkalaisnuori joutui Turkissa vankilaan kun oli sekaantunut huumeiden salakujetukseen. Vankilapaoissa on aina sitä jotain. Arvosana 5/5. 

4. Totti Karpela - Sudet, lampaat ja paimenet (kirja)

Vankilateema sai tästä jatkoa, sillä viime vuotinen Kakolan visiitti sai minut tutkimaan tuota Turun entistä vankilaa enemmänkin. Totti oli vankilanjohtajana, ja osasi kertoa sivun mittaisina anekdootteina vankilakundien kokemuksista hauskalla tavalla. Arvosana 3/5. 

5. Risto Jarva - Loma (elokuva)

Koska tuli kesällä käytyä Rodoksella, niin olihan se sitten pakko katsoa tämä vuodelta 1976 oleva suomifilmi. Ilmeisesti tätä leffaa on kiittäminen siitä, että Rodos on vakiinnuttanut paikan suomijunttien sydämmissä. En tiedä millaista oli matkustelu vuonna 1976, mutta nyt näin lähes 50 vuotta myöhemmin katsottuna tämä oli aivan käsittämätön elokuva. Antti Litja oli pääosissa, joka hökälöi hökälöimästä päästyään. Muista näyttelijöistä tunnistin lopulta Hannele Laurin. Arvosana 2/5.  

6. Enid Blyton - Viisikko jälleen yhdessä (kirja)

Siitä on muutamia vuosikymmeniä kun olen viimeksi Viisikkoa lukenut. Mukavaa iltalukemista tämä oli, joskin kirjan alkupuoli oli aika tapahtumaköyhää, ja sitten vähän ennen loppua kirja aivan kuin heräsi paniikkiin siitä, että takakansi oli jo kulman takana eikä vielä oltu päästy tarinassa puusta pitkälle.  Kirjassa viisikon piti mennä lomaa viettämään, mutta jonkinlaisen sen aikaisen koronakaranteenin vuoksi he joutuivatkin pellolle telttailemaan tuttavien takamaille, jonne samaan aikaan leiriytyi sirkus. Sitten pöllittiin pirullisen tieteilijäisän laskelmat, ja loppupapereita piti lähteä kätkemään yön selkään majakkasaarelle. Arvosana 3/5. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

   

7. Miki Liukkonen - Lapset auringon alla (kirja)

Miki Liukkosta on kulttuuripiireissä ylistetty - rauha hänen sielulleen. Itseänikin vähän kiinnosti, minkälaista tekstiä ukko on pistänyt tulemaan. Etukäteen ajattelin sen olevan vaikeaselkoista ja sekavaa, mutta ihan positiivinen yllätys tämä oli helppolukuisuudessaan. Kirja oli jaettu kahteen osaan, ensin seurattiin faijaa ja sitten seuraavassa osiossa jälkikasvua. Vasta kirjan loppupuolella alkoi homma menemään kummalliseksi. Eniten minua ärsytti "kaikkitietävän kertojan" tietämättömyys. Miten hän voi suhtautua välinpitämättömästi asiaan kertomalla "Kari tai Karoly ajoi Henryn perille...". He olivat kuitenkin kaksi eri henkilöä, miten kertoja ei tiennyt kumpi Henkan ajoi perille? Mutta, ehkä rohkaistun lukemaan vielä joskus Mikin Finlandia-palkintoehdokkaana olleen teoksen O.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

8. Suomen surkein kuski - kausi 10 (TV-sarja)

Muutama tuotantokausi oli eri hyviä, ainakin ne ensimmäiset, mutta sitten tämä ohjelma on alkanut pahasti toistamaan itseään. Mulla on kuitenkin sellainen typerä pakkomielle, että jos olen alkanut seuraamaan jotain tosi-tv:tä niin minun on pakko katsoa aina kaikki tuotantokaudet. Uusia tehtäviä ei keksitä, huonoimmat kuskit ovat jo aikaa sitten osallistuneet tähän. Tässä uusimmassa kaudessa kukaan kilpailijoista ei erikoisemmin säväyttänyt, ja tehtävät olivat toistoa. Uutuutena oli uusi juontaja (Constantinos ”Gogi” Mavromichalis), joka varasti shown kilpailijoilta ja keskittyi pelleilyyn. Tuomaristossa oli poliisi Arttu Kilpeläinen, jota tuntui vituttavan sarjan teko huolella, sekä Formula ykkösistä tuttu selostaja Matti Kyllönen. Ainoa positiivinen asia oli driftaaja ja autokoulun opettaja Krisse Aalto, jonka ansiosta annan tästä arvosanaksi 2/5.  

9. Shingo Adachi - Lycoris Recoil / リコリス・リコイル (anime)

Elämäni toinen animesarja, ettei vaan tulisi tavaksi? Oli huomattavasti parempi ja juoneltaan selkeämpi kuin Cyberpunk Edgerunners. Jaksoja oli 13, ja tuotantokausia vain yksi, joten tämän kyllä jaksoi katsoa läpi. Jopa harmitti kun tämä loppui, olisi tätä voinut vielä toinenkin kausi mennä. Pääosissa kaksi teini-ikäistä (?) daamia Chisato ja Takina, jotka pyörittivät kahvilaa mutta kuuluivat samalla salaiseen jengiin joka laittoi konnia nippuun, ja pääpahis Majiman kanssa tuli välillä ns. pahat tilanttteet. Nämä animet ovat silti minusta kakarien ohjelmia á la prätkähiiret, mutta annetaan tästä arvosanaksi 3/5. 

10. Erikoisjoukot - kausi 4 (TV-sarja)

Tykkään kyllä Erijoisjoukot-formaatista, mutta näitä on viime aikoina näytetty niin tiuhaan, että homma kärsinyt vähän inflaatiota. Lisäksi kaudesta oli leivottu extra-pitkä, jaksoja oli 16 aikaisemman kymmenen sijasta. Osallistujakaarti oli ihan mielenkiintoinen, joskaan yksikään suosikeistani ei loppupeleissä pärjännyt. Kouluttajat olivat tutut vanhat ukot, mutta aikaisempaan verrattuna olivat entistä pirullisempia. Annan arvosanaksi peräti 5/5, aika kului nopeasti tätä katsellessa.

11. Simon Fink - Where we disappear (elokuva)

Omituinen elokuva 1940-luvun Venäjältä, jossa nainen tappaa miehensä ja joutuu vankileirille Siperiaan. Nainen saa pitkän tuomion, mutta tässä keskitytään ensimmäiseen yöhön. Täysin sekava juoni ja kummalliset juonikuviot. IMDB:ssä elokuva sai 4/10, ja minusta sekin on liikaa, ainoa hyvä asia oli leffan lyhyys (1h12min). Näyttelijät tuntemattomia, ja sellaisiksi jäävät. Arvosana 1/5.

12. Jose Saramago - Oikukas kuolema (kirja)

Kirjallisuuden Nobel-palkinnon aikoinaan voittaneen portugalilaisen Jose Saramagon kirjallinen tuotos leikitteli kuolemalla. Kirjan pystyi jakamaan kolmeen osaan; ensin ei kuollut ketään, sitten alkoi väkeä kuolemaan mutta he saivat henkilökohtaisen tiedotuskirjeen viikkoa ennen tapahtumaa, ja kolmas osa käsitteli sellistiä jolle kirjettä ei voitu toimittaa. Sekavaa ja kummallista tarinan kerrontaa, jossa ei ollut välimerkkejä eikä pisteitä eikä isoja alkukirjaimia nimissä. Tuoni oli loppujen lopuksi ihan OK, ja eniten pidin sellistin koirasta, mutta varmasti kesti yli kaksi kuukautta lukea tämä 240-sivuinen kirja. Arvosana 2/5. 

 

 

13. Jack Gold - Escape from Sobibor (elokuva / vuoden 1987 versio)

Holokaustielokuvaa pukkasi sattuman kaupalta. En ollut koskaan edes kuullut Sobiborin keskitysleiristä, enkä tällaisesta tositapahtumiin perustuvasta elokuvastakaan. Näyttelijöistä en tunnistanut ainuttakaan. Tästä on tehty jopa uusi versio vuonna 2018, täytyypä harkita sitä seuraavaksi. Pitkä oli elokuva (liki 2,5 tuntinen), ja ensimmäiset puolitoista tuntia keskityttiin juutalaisten rääkkäämiseen, pieksemiseen ja lahtaamiseen, ja ajattelin elokuvatekijöiden olevan jonkinlaisia psykopaatteja itsekin jotka halusivat keskittyä vain tällaiseen meininkiin. Mutta lopulta elokuvaan saatiin juoni ja natsitkin saivat osansa. Jännä leffa oli. Annan arvosanaksi 4/5. 

14. Clint Eastwood - Kirjeitä Iwo Jimalta (elokuva)

Surullinen elokuva toisen maailmansodan kahinoista USA:n ja Japanin välillä. Eastwood teki aiheesta kaksi elokuvaa, toisessa seurattiin sotaa jenkkien näkökulmasta (Isiemme liput) ja tässä toisessa elokuvassa japanilaisten. Suurimmaksi osaksi puhuttiin japaniaa (siitä propsit, mikään ei ole typerämpää kuin esim. saksalaiset sotilaat puhumassa keskenään englantia), joten näyttelijätkin olivat tuiki tuntemattomia. Elokuva oli jonkunlainen menestys aikoinaan (v. 2006). Minulle elokuva näyttäytyi lähinnä kummallisena sekamelskana, enkä lopulta pysynyt ihan kärryillä kuka oli kuka. Arvosana 3/5. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

15. Amazing race Suomi - kausi 3 (TV-sarja) 

Mulla kesti pitkään ennen kuin aloin sietämään Amazing Racen koohotusta. Jenkkiversiossa hyppimistä paikasta toiseen oli vielä enemmän, mutta toisaalta tehtävät olivat ehkä vaikeampia ja lisäksi kilpailijat vastasivat menemisistään itse. Suomi-versiossa taas tuntuu siltä, että kaikki tippuu kilpailijoille valmiina. Silti olen alkanut lämpenemään tälle tosi-tv -sarjalle viime aikoina enemmän, vaikken juuri perusta Heikki Paasosesta ja lisäksi omat suosikkini eivät ole pärjänneet. Lisäksi harmittaa kun eivät rundaa Suomi-versiossa koko maapalloa, vaan keskittyvät johonkin tiettyyn alueeseen. Mutta vaikea tätä on jättää väliinkään. Arvosana 4/5. 

16. Olivier Norek - Talven soturit (kirja)

Kirja Simo Häyhästä, joka talvisodassa kunnostautui nohevana sotilana, ja loukkaantui sitten pahoin sodan loppuvaiheessa. Ihan ok aihe sinänsä, mutta tällaista propagandaa en ole lukenut aikoihin. Kamoon hei, ihanko oikeasti neuvostoliittolaiset sotilaat olivat laitettu kävelemään raiteita pitkin, ja sitten suomalaisilla oli helppo työ jyrätä lauma ajamalla junalla näiden päälle, ja ihanko oikeasti kirjailija tiesi, että venäläisillä skappareilla tuli paskatkin housuihin (ja miksi ruuansulatusvaivat kuuluvat tällaiseen kirjaan?). Lisäksi itse Simppa oli niin kova ukko, että pitää melkein Pohjois-Korean hallitsijoista hakea vastaavaa kaveria joka pääsee samoille saavutuksille. Aivan uskomatonta skeidaa, arvosana 1/5. 

17. Mike Flanagan - Doctor Sleep (elokuva)

Tämä on oikeastaan Hohto 2-elokuva, mutta kenties teknisistä syistä tms elokuva nimetty Dr. Sleepiksi. Stephen Kingin käsialaa kuitenkin. Hohto itsessään on yksi kaikkien aikojen suosikkielokuviani, joten en halunnut pilata tunnelmaa katsomalla kakkososaa, joka ilman muuta olisi floppi. No, jostain syystä päätin kuitenkin kirjastosta lainata tämän, ja tulipahan katsottua. Se ei ollut läheskään niin huono kuin pelkäsin. Ykkösosassa kovia kokenut Danny oli kasvanut aikuiseksi ja ongelmia oli riittänyt, mutta löysi sitten itselleen aisaparin teinilikasta, jota ihmiselämää kaipaavat haamut janosivat. Muutamat humoristiset viittaukset ykkösosaan olivat ihan kiva lisä. Kolmen tunnin leffasta arvosanaksi 4/5 (annoin ensin 3/5, mutta upgreidasin myöhemmin yhdellä pykälällä). 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

18. Giuseppi Verdi / Francesco Maria Piave - La Traviata (Ooppera)

Äetmuor kyseli oopperaan, ja kun vaihtoehtona olisi ollut olympialaisten jääkiekkopeli Kanadaa vastaan, niin eipä tarvinnut miettiä. Siispä sprigi niskaan ja Töölööseen. Lähtö tapahtui kiireessä, joten multa jäi lompsat, käsidesit yms himaan, joka alkuun vaivasi mieltä. Lisäksi muden liput olivat mallia "eläkeläinen", enkä ollut varma menisinkö sellaisesta (mutta ukotus onnistui). Jengiä oli paljon, ja heti huomasi porukan olevan fiininpää, paremmin pukeutunutta ja sivistyneempää kuin edellisellä kerralla kun kävimme Pp:n kanssa katsomassa Eläinten vallankumouksen. Meillä oli hyvät paikat ensimmäisen parven keskeltä. Flunssaisia oli paljon kuten arvata saattaa, ja veikkaan minukin vieruskaverit lähteneen kotiinsa potemaan väliajalla. Mä en ole mikään oopperan ystävä, mutta tämä nyt oli kohtalainen esitys, ooppera-asteikolla varmasti kärkipäätä. Esiintyjät ja näytös oli huomattavasti parempi kuin edellisellä kerralla. Esiintyjistä oli yllättävän suuri osa suomalaisia, jopa Alfredo. Tuttuja biisejä (Pretty woman-elokuvasta? :D ), ja juonikin (Pretty Woman-elokuvasta? :D) eteni jonkunlaisesti. Ensimmäisen osion aikana meinasi uni yllättää välillä, ja toisen puoliajan loppukohtaus oli tarpeettomasti pitkitetty. Mutta musiikki soi ajukopassa koko loppuillan, joten mun on annettava tästä arvosanaksi peräti 3/5. Se on varmasti maksimaalinen suoritus mihin ooppera voi koskaan arvosteluissani päätyä. Ellei kyseessä ole sitten pizza.

19. Ethan Coel / Joel Coen - Menetetty maa (elokuva)

Olipahan kummallinen elokuva tämä v. 2007 tehty "western". Mies löytää aavikolta rahaa ja huumeita, ottaa hillot itselleen ja saa peräänsä poliisin lisäksi muutaman muun palkkiometsästäjän. Omituinen, sekava mutta jollakin tapaa koukuttava leffa. Ehkäpä tämä pitäisi katsoa uudelleen jos sen ymmärtäisi paremmin. Näyttelijäsuoritukset menivät kyllä kaikilta jätkiltä (Javier Bardem, Tommy Lee Jones, Josh Brolin) aivan nappiin. Javierin tukkamalli oli erityisen mieleen. Arvosana 4/5.
 

 

20. Kati Pukki, Tomi Långstedt - Vankina Thaimaassa (kirja)

Nyt kun olen seurannut telkkarista Erikoisjoukot 5, mukana on Tomi Långstedt jolle Thaimaa ja huumeet maistuivat vähän liiankin kanssa. En ymmärrä miksi joku alkaa sekoilemaan huumeilla erityisesti Thaimaan kaltaisessa maassa, missä tuomiot ovat melkoisen murskaavia. Tomikin jäi sitten kiinni ja sai 25 vuotta linnaa, joista joutui lusimaan 5,5 vuotta Thaimaassa. Hyvin kirjoitettu selviytymistarina, diggasin tästä kyllä paljon vaikka aihe nyt onkin vähän haram. Annan arvosanaksi 4/5.

859# Luettua, katsottua ja pelattua, 21

 1. M. Night Shyamalan - Kylä (elokuva)

Intialaisen elokuvaohjaajan vähän kummallinen tuotos Kylä ei herättänyt etukäteen minussa ajatuksia, mutta olin tallentanut sen jostain syystä boksille. Tosin se ehti olla siellä kuukausitolkulla ennen kuin aloin tätä katsomaan, ja silloinkin pienissä erissä. Loppua kohden elokuva kyllä vähän parani ja oli paikoitellen jopa ihan jännä. Aluksi näytti siltä, että elokuva oli jonkunlaista yliluonnollista roskaa, mutta kaikelle löytyi selitys. Tarinassa asuttiin eristyksissä olevassa kylässä, jota vanhimmat asukkaat hallitsivat eikä sieltä päässyt pois. Vähän tuli mieleen se Leonardo DiCaprion The Beach-elokuva, joskin tässä maisemat olivat huomattavasti ankeammat. Näyttelijät olivat minulle tuiki tuntemattomia. Arvosana 3/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2. Ron Howard - Da Vinci koodi (elokuva)

Dan Brownin menestysromaaniin pohjautuva elokuva tehtiin jo v. 2006, mutta itse pääsin näkemään tämän ensimmäistä kertaa vasta nyt (niin ikään kirja on jäänyt lukematta). Vähän sekava tarina, ja ihmettelin mistä Tom Hanks tiesi aina minne mennä seuraavaksi. Lopputuleman toisaalta näki jo varhain mitä tuleman pitää. Ei mikään ihmeellinen tekele, mutta ymmärrän miksi jotkut kirkollispiirit olivat ottaneet tästä leffasta herneet nokkaan. Arvosana 2/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 3. John Grisham - Etelän lait (kirja)

Vuositolkulla kirjahyllyssä pyörinyt seitsemän tarinan novellikokoelma Grishamilta. En odottanut paljoa, mutta tykkäsin kaikista tarinoista. Jokainen novelli sijottautui Clantonin pikkukaupunkiin, ja vaikka kertomukset olivat tyystin erilaisia niin sellainen pikkuamerikkalainen junttimeininki oli läsnä kaikissa. Mutta ei huono, novellit olivat sopivan pituisia ja ihan opettavaisia. Arvosana 4/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

4. "Carolyn Keene" - Neiti Etsivä ja kolmastoista helmi (kirja)

 

Pp:n lapsuuden suosikkeja, ja hän laittoi minutkin lukemaan yhden lukemattomista Neiti Etsivä-kirjoistaan. Tarina rönsyili vähän holtittomasti, mutta kyllä tässä jotenkin pysyi juonessa mukana. Plussaa siitä, että Stephen Kingin tapaan teos sai lentävän lähdön ja tapahtumat alkoivat heti ykkössivulta. Helmivarkaita tässä jahdattiin Japanin ja Yhdysvaltojen välillä. Ei nyt mitenkään erityisen koukuttava, mulla meni tämän 145-sivuisen kirjan lukemiseen kuukausi. Jos vertaan tätä omaan vastaavaan suosikkiini, niin kyllä Viisikot pesevät tämän 6-0. Sorry, Pp. Carolyn Keene on pseudonyymi useille kirjailijoille, joten ehkä joku toinen tarina voisi olla parempi tai sitten ei, mutta tämän teoksen perusteella en liputtaisi jatkoon. Arvosana 3/5.

5. Aki Kaurismäki - 18 elokuvaa

 

Yle Teema teki kulttuuriteon ja näytti "kaikki" Aki Kaurismäen 18 elokuvaa. Kaikki paitsi yhden (Likaiset kädet - liekö sitten jonkunlaisessa kulttimaineessa oleva pätkä, jonka saa nähdä vain harvat ja valitut?). Aikamoinen savottahan tässä oli, olin nähnyt toki näistä ehkä puolet, mutta toinen puoli oli minulle tuntematonta settiä. Kaurismäen ominainen tyyli löytyi kyllä kaikista filmeistä, täytyy kyllä sanoa, että fanitan sitä suurimmaksi osaksi, joskin se yltiövasemmistolaisuus välillä vähän hiertää. Umpisurkeita leffoja oli vain kaksi - molemmat Leningrad Cowboysit, joita pystyi katselemaan vaan viisi minuuttia kerrallaan. Positiivisia leffoja oli onneksi enemmän: pidän eniten Mies vailla menneisyyttä ja Arielista, mutta minulle uusista tuttavuuksista pidin I hired a contract killeristä ja Le Havresta. Kaurismäen luottonäyttelijöistä eniten minuun teki vaikutuksen Andre Wilms, joka oli esillä ainakin Boheemielämäässä, Le Havressa ja Juhassa. Osasi näytellä hyvin niin pahista kuin hyvistäkin. Muita hyviä ovat Sakari Kuosmanen, Markku Peltola, Janne Hyytiäinen ja Turo Haapala. Kati Outista tietenkään unohtamatta. Uusimmat näyttelijät Alma Pöysti ja Jussi Vatanen sen sijaan eivät ihan vielä vakuuttaneet.

Yhteisarvosanaksi annan koko Aki Kaurismäen tuotannosta 4/5.

6. David Lean - Kwai-joen silta (elokuva)

Vaikka olen itse paikan päällä käynyt niin tämä elokuva oli jostain syystä jäänyt näkemättä. Leffa esitettiin kuitenkin telkkarista joten ei muuta kuin boksille. Ensimmäinen mikä hämmästytti oli elokuvan hyvä laatu, värifilmi ja kaikkea, vaikka esiintymisvuosi oli 1957. Leffa on ollut varmasti oman aikansa edelläkävijä, hyvin ohjattu ja näyttelijäduunitkin hoituivat hyvin, vaikka sinänsä en erota 50-luvun näyttelijöitä edes toisistaan, saati tunnista heistä ainuttakaan. Pitkä elokuva, mutta juoni piti otteessaan hyvin; homma perustui Toisen maailmansodan mittelöihin, jossa japanilaiset olivat valloitusretkillään rakentamassa rautatietä Bangkokista Burmaan. Kwai-joen yli piti kyhätä silta, ja sitä oli sitten bygaamassa englantilaiset sotavangit. Kummatkin olivat ylpeitä itsestään ja alkuriitelyiden jälkeen saavutettiin jonkunlainen konsensus ja siltatyöt käyntiin, mutta kolmas porukka oli liittoutuneiden sissiporukka joka oli tulossa räjäyttämään sillan. Asiat menivät sitten tietysti jonkun verran vihkoon, ja loppu vähän mielestäni floppasikin. Kytköksiä tosielämään elokuvan kannalta ei juuri ollut, Seura-lehti osasi tehdä siitä hyvän analyysin. Wikipedia-artikkelin mukaan elokuvassa oli jonkun verran säätöä:

Lisäksi elokuvan tärkeä kohtaus, jossa silta räjäytetään junan kulkiessa sen yli jouduttiin aluksi peruuttamaan, kun kameramies unohti ilmoittaa siirtyneensä turvallisempaan paikkaan. Räjäytys jouduttiin peruuttamaan viime hetkellä, mutta juna oli jo menossa sillan yli. Se törmäsi hiekkaesteeseen sillan toisella puolella.

Ongelmat eivät päättyneet tähänkään. Räjähdyksen kuvannut filmi piti lennättää Lontooseen, koska tällä välin syttynyt Suezin kriisi oli sulkenut Suezin kanavan ja esti laivakuljetuksen. Filmi ei kuitenkaan saapunut Lontooseen, vaan katosi matkalla. Tämä johti epätoivoiseen filmin jahtiin. Lopulta filmi löytyi lentoasemalta Kairosta Egyptissä, jossa se oli altistunut kuumuudelle ja auringolle. Ihmeen kaupalla filmi ei kuitenkaan ollut lopulta vahingoittunut.

Arvosana 4/5.

7. Todd Phillips - Joker (elokuva)

Tiesin kyllä, että tällainen elokuva saattaa maailmassa olla olemassa, mutta minua se ei kiinnostanut yhtään, eikä suunnitelmissa ollut sellaista koskaan katsoa. Sattuman kaupalla olin kuitenkin tulossa suihkusta ja päätin kuivatella hetken, kun elokuva alkoi parahiksi tulemaan telkkarista. Kaukosäädin oli hävinnyt jonnekin sohvapeitteisiin joten päätin puoliärsyyntyneenä katsella elokuvaa muutaman minuutin. Jäin siihen heti koukkuun ja iltasuunnitelmat meni uusiksi kun piti koko leffa katsoa loppuun asti. En ole juuri Batman-elokuvia katsellut, enkä tiedä voiko tätä spin-off -leffaa sellaiseksi laskea, mutta ei haittaa mitään. Erittäin kummallinen pläjäys jossa saattoi tapahtua seuraavaksi mitä tahansa. Päähenkilö oli vähän surkea tapaus, jolla ei pyyhkinyt hyvin elämässä muttei duunissakaan - hänen uransa koomikkona ja pellenä ei oikein saanut tuulta siipiensä alle. Jonkunlainen mielenvikaisuus oli havaittavissa, kuten eräs hallintoassistentti hänelle totesi "kannattaisi ehkä käydä juttelemassa jollekin". Päänäyttelijän Joaquin Phoenixin suoritus oli kyllä täyttä timanttia, taisi saada tuosta jopa Oscarin. Arvosana 5/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

8. Anna-Katri Räihä - Menolippu kaikkialle - yksinmatkaajan käsikirja (kirja)

Synttäripukki oli tuonut tämän mielenkiintoiselta vaikuttavan kirjan lukulistalleni. Kirjoittaja brassailee maabonganneensa ensimmäisenä suomalaisena naisena kaikki maailman maat (olisi kiva tietää lähde?). Se on kieltämättä kova saavutus, ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa. Puolet kirjasta käsitteli muutamia eksoottisempia kohteita, toinen puoli jakoi käytännön vinkkejä yksinmatkusteluun. Jäi epäselväksi, oliko kirjailija bongaillut kuinka suuren osan maista yksinmatkailullaan, toki kirja antoi ymmärtää hänen olevan spesifioitunut sellaiseen. Käytännön vinkit käsittelivät matkalla eteen tulevia haasteita, säästökohteita, majoitusmahdollisuuksia, ideoita yksinäisyyden torjumiseen ja ekologisen matkustelun suorittamiseen. Ihan hyödyllistä perustietoa, mutta tykkäsin silti enempi niistä eksoottisten matkakohteiden kuvauksista, joskin Vanuatun pikarakastuminen johonkin lentokapteeniin oli ällöttävän siirappista. Kirja oli suunnattu selvästi yksinmatkustaville naisille, mutta oliko niin tehty tahtomattaan vai tahalleen... Muutenkin maailma on varmasti kovin erilainen yksinäisille blondeille ekstroverttinaisille kuin yksinäisille ujoille introverttimiehille. Olen ehkä vain kateellinen Räihän suoritukselle, joten annan arvosanaksi 3/5, ja alan suunnittelemaan Menopaluulippu kaikkialle - luuserimatkaajan käsikirjaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 9. Charles Crichton - Kala nimeltä Wanda (elokuva)

 

Pp:n kanssa katsottiin tämä 80-luvun komediaelokuva ryöstöstä ja keplottelusta. Itselläni tuotti suuria vaikeuksia pysyä hereillä, ja leffa oli niin ylinäyteltyä, mutta Pp tykkäsi. Jamie Lee Curtis on lisäksi sellainen naisnäyttelijä joka ärsyttää minua suunnattomasti (ei tosin yhtä paljon kuin Sandra Bullock). Arvosana Pp antoi 4½/5, itse annoin 1½/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

10. Rauno Lahtinen, Anu Salminen - Kakola: Vankilan tarina (kirja) 

Viime kesänä käydessämme Kakolassa selailin hetken tätä historiikkia Kakolan vankilasta, ja jäin heti koukkuun. Onneksi Pp pakotti minut ostamaan kirjan vankilan myymälästä. Osui lukulistalle vasta nyt, mutta olipahan mielenkiintoinen teos Kakolan historiasta ja vaiheista, höystettynä hurjien vankien hurjilla tarinoilla. Yleensä tunnen helpotusta kun saan kirjan luettua, mutta nyt harmitti; näitä tarinoita olisi lukenut mielellään paljon lisääkin. Arvosana 5/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

11. Likainen Harry - eri elokuvia 

Jostain syystä omasta kirjastosta ei saanut Dirty Harry-elokuvia lainaksi, asia oli rieponut minut jo jonkun aikaa, mutta onneksi nämä näytettiin telkkarista. Muistelin joskus lapsena jonkun näistä nähneeni (todennäköisesti Magnum Forcen). Odotin näistä paljon parempaa, mutta leffat floppasivat (ainakin jos käytetään vertailupohjana Väkivallan vihollinen -elokuvasarjaa, joka oli huomattavasti parempi). Vaikka Clint Eastwood onkin parempi kuin Charles Bronson, niin melko kuivakka roolisuoritus oli joka elokuvassa. Ja meininki oli Bronsonilla paljon parempi. En muutenkaan ole mikään kovin suuri toimintaleffojen fani. Arvosana 3/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

12. Tiina Lymi - Queen of fucking everything (tv-sarja) 

Kylläpä tätä sarjaa onkin sitten hehkutettu ja ylistetty maasta taivaaseen. Kuusiosaisessa sarjassa seurataan talousvaikeuksiin joutunutta ukkonsa jättämää Lindaa. Ensimmäinen jakso olikin vielä ihan kelpo, tapahtumia riitti koko ajan, mutta sen jälkeen floppasi pahasti. Lähti vähän hanskasta niin sanotusti. Vaikka juonikäänteitä oli, niin ne lähes kaiken pystyi arvaamaan etukäteen puhelinsoittoja ja tekstiviestejä myöden. Vaikea olisi kuvitella myös, että rikollispomona sormia katkonnut Börje rakastuisi johonkin vanhaan eukkoon? Ja mikä siinä Malmivaarassa muutenkin kaikkia ukkoja muka kiehtoi? Veemäinen ja toisia hyväksikäyttävä muija. Ja miten Börje oli niin helvetin a) tyhmä, että antoi kaiken tapahtua ilman, että käsitti mistään mitään ja b) niin lälly Lindan perään? Ainoa henkilöhahmo jossa oli vähän järkeä oli "Spora". Jo sarjan nimikin on umpityperä. Sarjalle on kuulemma jo kiivaasti haluttu jatkoa, mutta minua rupesi ihan pännimään kun jouduin muistelemaan hukkaan heitettyä aikaa jonka käytin tätä katsoessani. Arvosana 2/5.

13. Don Siegel - Pako Alcatrazista (elokuva)

Lisää Clint Eastwood-leffoja 70-luvulta; mä katselin tätä junnuna aina 23.12., kuului sellaiseen pre-jouluperinteeseen, mutta edellisestä kerrasta voi hyvinkin olla 30 vuotta aikaa. Paljon oli tuossa ajassa pyyhkiytynyt mielestä, ja kiva oli katsella elokuva uudelleen pitkästä aikaa. Jännittävä "perusleffa" ilman mitään konstailuja vankilapaosta. Koukuttava leffa, arvosana 4/5.

14. Ariane Riecker, Dirk Schneider: Tsernobyl - unelman tuho (dokumentti)

 

Yle Areenalta tuli katsottua neliosainen Tsernobyl, unelman tuho -dokumentti. Olipa mielenkiintoinen; itse paikan päällä käyneenä aihe on kiehtonut minua. Ydinvoimalan toiminta, tapahtumien kulku ja seuraukset oli osattu selittää hyvin, ja haastatteluun oli saatu voimalan henkilökuntaa ja asianomaisia. Arvosana 5/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

15. Hiroyuki Imaishi - Cyberpunk: Edgerunners (anime)

Jotta tokiolainen rikshakuski ei pidä minua enää jatkossa "ossan"-stereotyyppisenä kalkkiksena, niin päätin rikkoa periaatettani ja katsoa yhden anime-sarjan läpi. AT:n suosittelemana päädyin Cyberpunk: Edgerunnersiin, tosin osin senkin puolesta, että tätä oli vain 10 jaksoa (yleensähän näitä anime-sarjoja väännetään tuhansia jaksoja?). Sarjassa pyörittiin dystopian vallitsemassa yhteiskunnassa, jossa parivaljakko David (Davido) ja Lucy (Rusi) räiskivät menemään. En pysynyt kärryillä yhtään, en tapahtumista enkä henkilöistä. Katsooko aikuiset muka oikeasti tällaista? Mulle tuli joku Prätkähiiret lähinnä mieleen. Annan arvosanaksi 1/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

16. Raimo O. Niemi - Häkkilinnut (TV-sarja)

Lapsena yksi suosikkiromaaneistani oli Paul-Erik Haatajan Häkkilinnut, josta tehtiin mini-tv-sarjakin v. 1990. Iloikseni tämä löytyi Youtubesta kokonaisuudessaan - taatulla VHS-kuvalaadulla. En tiedä kumpi oli parempaa, nähdä vanhoja näyttelijöitä nuorina (esim. Jani Volanen oli aika tunnistamattomissa - alla olevassa kuvassa oikealla, Jukka Rasila keskellä), vai ajan patinoimaa Hesaa. Tarina oli hyvä ja juoni koukuttava, sellainen konstailematon peruspollarijännäri. Arvosana 4/5.

17. Remedy Entertainment - Alan Wake 2 (PC peli)

 

Suomalaisvoimin tehty peli voitti palkintoja ja niitti mainetta kauhupelejen saralla, ja kun itsekin olen hieman kyseisen genren fani, niin tämä meni pelilistalle oitis. Kova oli homma, välillä meinasi usko loppua tämän pelin kanssa tahkoamiseen, mutta sain sen lopulta läpi noin vuodessa. Karmivia paikkoja, jump scareja, hirveästi arvoituksia ratkaistavaksi mitkä olivat toinen toistaan typerämpiä (myönnettäköön, että jouduin muutaman "tarkistamaan" netistä). Peliä pelattiin vuoron perään kahdella eri päähenkilöllä; FBI-agentti Saga Andersonilla ja kirjailija Alan Wakella. Huomattavasti enemmän diggasin pelata naishenkilöllä, kirjailija oli vähän ikävä hahmo pelissä. Välillä oltiin "normimaailmassa" jossa oli suomalaisviittauksia taukoamatta (NPC:nä oli mm. Peter Franzenin ja Martti Suosalon "näyttelemät" hahmot), ja välillä Dark Placessa. Turhan pitkä peli ja paljon turhia typeryyksiä, juoni helkkarin sekava, mutta grafiikat huippuluokkaa, myös pelattavuus toimi yllättävän hyvin. Arvosana 3/5. 

 

 

 

 

 

 

 

 

825# Luettua ja katsottua, 20

 1. Aldous Huxley - Uljas uusi maailma (kirja)

Kirja dystopiasta mutta todella vaikealukuinen. Ihmiset kloonataan ja jalostetaan ja jokaisen elämä on ennalta määrätty. Perhearvot sun muut menneet ajat on laitettu romukoppaan. Mulla kesti lähes kaksi kuukautta saada tämä 261-sivuinen teos päätökseen, ja jälkikäteen mietin mitä tapahtui ja mitä jäi edes mieleen. Kirja rinnastetaan George Orwellin Vuonna 1984 teokseen, mutta siinä missä Orwell onnistui niin Huxley epäonnistui. En tykännyt, en sitten yhtään. Tai sitten en vain ymmärtänyt. Arvosana 1/5.

2. Andy Muschietti - Se (elokuva)

Muistan joskus katselleeni minisarjaa tästä Stephen Kingin luomuksesta, ja vaikka loppu meni överiksi niin alku- ja keskikohta oli ihan jees. Nyt telkkarista tuli elokuva, joten ajattelin katsoa millainen klovni tällä kertaa oli saatu lapsia pelottelemaan. Täyttä roskaahan tämä oli, ja se klovnikin oli paljon huonompi kuin alkuperäissarjassa. Tästä on tehty jatko-osakin, jonka jätin suosiolla väliin. Yksi piste tulee "suihkuverhokohtauksesta"; hyvin klassinen kauhuelokuvien ja -pelien elementti on kylppärissä oleva amme, jonka eteen on vedetty suihkuverho. Päähahmo menee epävarmasti ja tuskastuttavan hitaasti katsomaan mitä verhon toisella puolen on, piinaava taustamusiikki seuranaan. Kun lopulta henkilö nykäisee suihkuverhon sivuun, sieltä ei paljastukaan mitään (tässä vaiheessa katsoja huokaisee helpotuksesta, mutta voi olla varma, että kohta peljästyy kahta kauheammin). Tässä leffassa verhon takana olikin jotain - ja ehkä kurkistaja yllättyi siitä itsekin. Arvosana: 2/5.

3. Daniil Harms - Sattumia (kirja)

Tallen suosituksesta luin tämän minulle tuntemattoman neuvostoliittolaisen kirjailijan novellikokoelman. Toinen toistaan kummallisempia juttuja, samalla tyylillä kirjoitettuja, joskin viimeinen luku oli hieman pidempi (ja vähän parempikin). Helppolukuisuudestaan huolimatta jäi vähän sellainen olo, että mitähän minä mahdoin juuri lukea. Arvosana: 2/5.

4. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä (kirja)

Tämähän on melkein kuin klassikko, mutta ihan kelpo sellainen. Olen nähnyt tästä piirrettyjä lapsena joten juoni oli jonkunlaisesti tuttu, mutta kirjaa en ollut lukenut. Vähän lapsellinen mutta helppolukuinen. Juoni oli mukaansatempaava alusta saakka, ja tykkäsin melko pedantista paikkakunta- ja reittikuvaelmista, mutta oli siellä vähän bugejakin: esimerkiksi kirsikat ja luumut eivät kuki Japanissa marraskuussa, Passepartout oli suomennettu "Jokapaikanhöyläksi" ja tarina loppui töksähtäen. Silti tätä luki mielellään. Arvosana: 4/5.

5. Pertti Jarla - Fingerpori: Koko kuva 11 (sarjakuvakirja)

Joulupukin tuoma Fingerpori-kirja, taattua laatua. Kirjassa oli peräti (?) 136 sivua, mutta vauhdilla meni. Muutaman sarjiksen joutui tarkistamaan rautalankaporista. Suosikkini oli viimeinen sarjis. Arvosana: 5/5.

6. Mikko Myllylahti - Metsurin tarina (elokuva)

Yleltä tullut Metsurin tarina on yksi kummallisimmista elokuvista jota on tullut katseltua. Suoraan sanottuna en ymmärtänyt siitä juurikaan mitään. Jossain pohjoisessa kummallinen jätkä pyörii puna-valkoisessa toppahaalarissaan ja karvahatussaan, ja suhtautuu stoalaisella tyyneydellä kokemiinsa vastoinkäymisiin. Mulla meni viikko tämän katsomiseen. Arvosana 1/5.

7. Jimmy McGovern - Time (TV-sarja)

Niin ikään Yleltä tullut mini-tv-sarja, josta olen katsonut kummatkin tuotantokaudet. Ensimmäisessä tuotantokaudessa seurattiin opettajaa, joka oli ajanut humalassa jonkun hengiltä ja joutui lusimaan kahdeksi vuodeksi. Toisella tuotantokaudella seurattiin naisvankilassa kolmen eri vangin elämää. Ensimmäisestä kaudesta arvosana 4/5 (ja plussaa liverpoolilaismeiningistä ja erityisesti Stephen Grahamista, aito ja ehta scouse), toisesta 2/5 (loppu oli jotenkin liian onnellinen, ei ollut siinä mielessä uskottava).

 

 

8. Ariela Säkkinen - Pahinta oli kylmyys (kirja)

Kirjassa perehdyttiin suomalaissotavankien kokemuksiin talvi- ja jatkosodan aikana. Päähenkilönä oli Paavo Yli-Vakkuri. Henkilöt eivät tietenkään enää olleet keskuudessamme jakamassa kokemuksiaan, mutta kirja oli tehty erilaisten arkistojen yms. perusteella. Ihan mielenkiintoinen pläjäys oli tämä, joskin aika faktapainotteinen eikä niinkään liioittelevan kokemusperäinen saaga. Arvosana 3/5.

9. Aki Kaurismäki - Kauas pilvet karkaavat (elokuva)

Vaikka Kaurismäen leffoista pidänkin niin muutama leffa on vielä näkemättä, kuten tämä. Ihan perussuoritus kaurismäkimäisine teemoineen, dialogeineen ja sinisine värimaailmoineen. Pellonpää oli kuollut ennen elokuvaa, ja miespääroolin veti Väänäsen Kari. Ei mikään huono muttei nyt loistokaskaan. Kati Outinen on aina hyvä, kuten myös Sakari Kuosmanen ja Markku Peltola. Ja vuvve oli tietysti hyvä kuten Kaurismäen elokuvissa aina. Arvosana 3/5.

10. Christoper Nolan - Dunkirk (elokuva)

Elokuvaa kutsuttiin ilmestymishetkellä yhdeksi parhaista sotaelokuvista kautta aikain? No ei uponnut minuun tämä leffa sitten ollenkaan. Sekava leffa jossa englantilaisten botskeja ja lentskareita räjähteli Ranskan rannikolla ilman jännitystä. Huono tämä oli, arvosana 2/5.

  

11. Mauri Sariola - Armeija piikkilankojen takana (kirja)

Toinen kirja suomalaisista sotavangeista, joka oli huomattavasti parempi kuin "Pahinta oli kylmyys". Puolet kirjasta käsiteltiin Kaarlo Rundqvistia, toinen puoli koostui eri henkilöiden kokemuksista. Oma lukunsa oli jätetty jopa Lapin sodassa saksalaisten sotavangeiksi jääneille. Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja, vaikka tämä oli julkaistu alun perin jo vuonna 1971. Arvosana 4/5.

 

Mielikuvituksellinen kansi.

 

 

12. David Fincher - Gone girl (elokuva)

En ole mikään suuri Ben Affleck-fani, mutta tässä elokuvassa oli ihan siedettävä. Naispääosanesittäjä Rosamund Pike oli sen sijaan vähän creepy. Elokuvassa nainen mystisesti katoaa, ja syyttävä sormi alkaa pian osoittamaan tämän miestä. Alkuun vähän mystinen leffa kääntyy paremmaksi, ja juonikäänteitä riittää lopulta yllin kyllin. Pitkä elokuva, kesti likemmäs 2,5 tuntia. Arvosana 4/5.

13. Aki Kaurismäki - Tulitikkutehtaan tyttö (elokuva)

En ollut tätä Kaurismäen elokuvaa nähnyt, mutta nyt tuli korjattua sekin epäkohta. Elokuva kesti vain 68 minuuttia, ja oli synkkä kuin mikä, paitsi juoneltaan myös lavasteiltaan. Leffassa ei myöskään turhia haastettu lain. Yksi huonoimpia Kaurismäen elokuvia jota olen nähnyt, arvosana 2/5.

14. Alan Parker - Keskiyön pikajuna (elokuva)

Olen nähnyt leffan monta kertaa, mutta edellisestä kerrasta täytyy olla varmaan parikymmentä vuotta. Silti muistin melkein täysin juonikulut ja henkilötkin palautuivat mieleen. Tositapahtumiin perustuva - joskin hyvin löyhästi, sillä päähenkilö Billy Hayes itse kertoi tarinansa eräässä "Vankilassa ulkomailla"-sarjan jaksossa, eikä yhteneviä asioita elokuvan kanssa ollut muuten kuin pitkä vankilatuomio Turkissa - elokuva nuoresta amerikkalaisesta, joka jää kiinni Istanbulin lentokentällä yrittäessään salakuljettaa huumehia Jenkkeihin. Pitkä tuomio napsahti, ja asiat tuntuvat menevän huonommin mitä pitemmälle elokuva etenee. Hyvä leffa, arvosana 5/5.

15. Aku Louhimies - Irtiottoja (TV-sarja)

Yksi parhaista suomalaisista tv-sarjoista. En juuri välitä mistään ihmissuhdedraamasta, mutta tämä toimii; kaikki henkilöt ovat mielenkiintoisia, ja tuli sellainen tunne, että ymmärsi näitä kaikkia henkilöitä tunnetasolla. Parhaimpiin suorituksiin ylsivät Samuli Edelmann, Matleena Kuusniemi ja Matti Ristinen, mutta ei muissakaan vikaa ollut. Tämän 12-osaisen tv-sarjan täytyy olla varmasti 20 vuotta vanha, mutta on kestänyt ajan kulumisen hyvin. Monta kertaa olen DVD-sarjaa metsästänyt mutta se on ollut loppu kaikkialta, nyt ilahduin kuin bongasin sen Ruutu-palvelusta. Arvosana 5/5.

16. Irvine Welsh - Trainspotting (kirja)

Elokuva on tullut katsottua muutamia kertoja mutta että tästä oli kirjakin? Tuli vaan sattumalta vastaan kun poikkesin kirjastoon hakemaan instant-matkalukemista. Leffa nyt oli kohtalainen, mutta kirja huonompi. Tarinat olivat epäjärjestyksessä elokuvaan verrattuna, eikä henkilöhahmoistakaan päässyt perille. Juoni nyt oli pelkkää huumeidenkäytön glorifiointia. Kolme kuukautta kesti ennen kuin sai tämänkin luettua. Käännös oli kyllä hyvin toteutettu. Arvosana 2/5.

17. Luc Besson - Anna (elokuva)

Tämä toimintapläjäys tuli telkkarista ja katsoin Pp:n suosituksesta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja muuttuvia juonikäänteitä sisältänyt elokuva venäläisestä palkkatappajasta, joka välillä listi jengiä ja välillä pyöri mallittarena. En aivan käsittänyt mitä virkaa sillä malliskenellä oli elokuvan kannalta, mutta toki nätti likka oli pääosissa (Sasha Luss), ja myös Helen Mirren teki ihan kelpo suorituksen Olga-nimisenä esinaisena. Todella vaikea päättää, oliko tämä hyvä vai huono elokuva, arvosanasta puhumattakaan. Annetaan 4/5.

18. Aki Kaurismäki - Rikos ja rangaistus (elokuva)

Löyhähkösti Dostojevskin teokseen perustuva Kaurismäen debyyttielokuva 80-luvun alkupuoliskolta. Markku Toikka tekee ihan kelpo suorituksen yksinäisyyden katkeroittamana Rahikaisena, kehonkielen ollessa sellaista samaa hermostuneisuutta ja kummallista käytöstä kuin alkuperäisessä Raskolnikovissa. Tietyt kaurismäkeläisyydet olivat jo havaittavissa, vaikkeivät vielä niin hiotuneesti kuin myöhemmin on totuttu näkemään. Myös Esko Nikkarin rooli poliisina oli timanttia. Ihan mielenkiintoinen, arvosana 4/5. Plussaa Yle Teemalle joka on alkanut näyttämään näitä Kaurismäen leffoja. 

19. Michael Winner, J. Lee Thompson, Allan A. Goldstein - Väkivallan vihollinen osat 3,4 ja 5 (elokuva)

Väkivallan vihollinen (Death Wish) elokuvia on tehty 70- ja 80-luvulla viisi kappaletta, ja olin jo pitkään syystä tahi toisesta halunnut näitä nähdä. Osat 1 ja 2 jäivät vielä odottamaan vuoroaan, mutta jos jo jatkoleffat olivat näin hyviä niin pitäähän ne pari ensimmäistäkin elokuvaa nähdä. Ja silti ihmettelen, miten näistä ei ole tehty lisää elokuvia, varsinkin nykyään kun on vähän muodissa duunailla näiden vanhojen leffasarjojen jatko-osia. Päänäyttelijänä toimii kukapa muukaan kuin Charles Bronson, joka oli vähän outo valinta toimintasankariksi, kun ukko oli jo hyvän matkaa käymässä seitsemääkymppiä. Papparainen pisteli kuitenkin konnat kuriin ja mimmit hurmioon, ja välillä vielä veisteli peisettejä kommentteja ennen kuin päästi jonkun ison kelmin päiviltään. Myös hyvikset ottivat näissä elokuvissa osumaa, sillä Bronsonin mielitietyillekin tapasi käydä köpelösti. Arvosana 5/5.