877# Tallinna, 9

 7.6.2025, Saturday, +18, Mostly cloudy, Tallinn, Estonia

 

Oli taas aika tehdä jokavuotinen keilauksen kaudenpäätösmatka Tallinaan. Sinällänsä pidän perinteistä, mutta viime aikoina nämä Tallinnan reissut ovat käyneet vähän tylsiksi, kun toistavat aina sitä samaa. Olin ehdottanut yön yli reissua, mutta se ei RK:lle tai PE:lle jostain syystä käynyt. Lisäksi mulla oli ollut edellisenä iltana työpaikan kesäjuhlat, joten oli kaikin puolin hyvät fiilikset kun aamulla tein lähtöä terminaaliin... NOT.

 

Laiva lähtisi klo 10.30, mutta tuttuun tyyliin keuli aikataulustaan melkoisesti, joten olin terminaalissa jo klo 9.15. Parikaksikko tuli mun jälkeisellä ratikalla. Terminaalirakennus pullisteli väkeä, nämä kesälauantain aamulähdöt ovat erittäin suosittuja. Ja miksi eivät olisi, meno-paluu taisi irrota 35€:n hintaan, joskin meillä oli 9€:n alennuskoodi. Mä en ole koskaan kokeillut Eckerö Lineä, nytkin meillä oli tuttuun tyyliin Tallinkin MyStar-paatti buukattuna. Sää oli tuulinen, ja vähän jännitti vaikuttaisiko se laivan menoon jotenkin. Tämäkin huoli paljastui turhaksi.

Länsiterminaali alkukesän aamuna.

 

Ryysistä piisasi.

Menimme laivaan peräpäästä, nousimme raput ylös ja saimme baarista jopa ikkunapaikat. Haimme sitten kaljat, tasottava tekikin tässä vaiheessa aamua gutaa. Laiva lähti hieman kymmenen jälkeen. Vaihdoimme kuulumisia, mutta RK:n ja PE:n joku frendi tuli siihen samaan pöytään sitten istuskelemaan. Kaveri oli melkoinen papupata, ei siinä muut saaneet puheenvuoroa lainkaan. Kävimme kahvilan puolella hakemassa voikkarit ja toiset oluet, tosin PE tyytyi nyt pelkkään kahviin. 

Laivalle päästy.

 

Merille.

Laivan kahvilan tiloja.

Laivan päästyä Tallinnan satamaan annoimme kiireessä olevien rynniä ensin alta pois ennen kuin poistuimme kahvilasta. Se oli ihan hyvä idea, niin ei tarvinnut siinä tungoksessa painia menemään. Meidän keilausvuoro alkaisi vasta klo 14, joten meillä oli hyvää aikaa muutenkin. Terminaalissa oli Unibetin jätkä jakamassa juomalippuja, joten haimme sellaiset. RK:lla oli pubi jokin tietty pubi mielessään, joten otimme sen ensimmäiseksi kohteeksi, mutta se avattiin vasta klo 14. Kävelimme sitten Unibet Sports Bar Tallinnaan, jonne meillä oli juomaliput. Se löytyi osoitteesta Vana Viru TN 13, aika läheltä meidän Kuulsaal-keilahallia. Baari oli hiljainen, vain muutamia suomalaisia ryypiskelemässä. Tilasimme kaljat ja lonkeron, PE:tä vähän hävetti kun emme maksaneet / ostaneet mitään, käytimme vain ilmaislipukkeet. Joimme juomat ulkona; lintu paskoi mun lasiin, mutta onneksi olin melkein ehtinyt juomaan jo kaiken. Jo toinen linnunpaska-haveri samalle viikolle.

Uudelta vaikuttava talo.

Osa taloista oli nähnyt parempiakin päiviä.

Uutta ja vanhaa.

Formula-auto seinäkoristeena.

 

Ilmaislonkero.

Klo 14 ennätimme Kuulsaaliin. Se on ruman neukkuaikaisen kivitalon kakkos- ja kolmoskerroksessa. Kuten viimeksikin, menimme väärään kerrokseen, ja jouduimme jälleen käyttämään hengenvaaralliselta vaikuttavia kierreportaita. Paikka oli täynnä, mutta meillä oli onneksi varaus. Tunnin lauantaivuoro kenkineen maksoi n. 45€, joten melkeinpä Suomen hinnoissa oli tämä. Sitten tietysti vielä bisset päälle. Tunti kului nopeasti, tulokset nyt olivat mitä olivat kun ei ollut omia kamoja. Taisin voittaa ensimmäisen erän, PE toisen. 

Ku:l Sa:l-keilahalli.

 

Sekava keilahalli oli levittynyt kahteen eri kerrokseen.

Game on!

Keilauksen jälkeen menimme syömään. RK oli skoutannut meille paikan etukäteen, mutta dokumentaatiot näin jälkikäteen olivat kovin puutteelliset. Olettaisin, että kyseessä oli Vana Villemi-pubi, mutta sinne mentiin toisen ravintolan sisäänkäynnistä (The Dubliner?), ja ruokapuoli oli alakerrassa. Blogia kirjoittaessa edes kippolan nettisivut eivät toimineet, joten en voinut olla varma asiasta. Mä olin luvannut itselleni ja muille, että tällä kertaa en tilaisi iän ikuista junttiburgeria. PE otti sen, RK makkarasafkan ja itse olisin ottanut beef cheek, mutta sitä vastoin mulle toimitettiin joku leivitetty leike sienikastikkeella. Sienikastike oli erillisessä kaatonekussa (RK söi sen), ja ihmettelin kyllä asiaa kun ei menussa mainittu asiasta mitään. Hetken päästä kyyppari tuli tunnustamaan, että oli paskonut ruokatilauksen. No, en minä jaksanut alkaa odottelemaan uutta sapuskaa, joten sanoin ettei haittaa mittään. Ruoka oli kuitenkin ihan kohtalaista, ja ennen kaikkea edullista, taisi maksaa 10,50€, PE:n hampurilainen irtosi 8€:lla. Kalja maksoi sen 5,80€ tms. Töppäilystä - ja erityisesti töppäilystä johon lukeutuu sienet - lähtee 3 pistettä pois, joten annan arvosanaksi 2/5.

Väärä sapuska.

 

Päännojauspehmike urinaalin yläpuolella.

Menimme sitten lähettyvillä olevaan Valli bariin, joka on  RK:n suosikkeja ja myös itse diggaan tästä omalla tavallaan, vaikka paikka on vähän samanlainen kuin Cafe Moskova oli Hesessä aikoinaan. Kaurismäkeläinen tunnelma, hyvin kiusallinen sellainen, jurot työntekijät, ja arveluttavat humalaiset asiakkaat. Minua oli unettanut kovasti edellisessä ravintolassa joten päätin ottaa kahvin ja paikan erikoisen - Milli Mallikas-juoman johon tuli pari cl vodkaa, jotain keltaista juomaa toiset pari senttiä, ja sitten muutama kunnon tujaus tabascoa. On kyllä hyvä juoma, 5/5! Kahvin kanssa maksoi 7,50€.

Valli-baaria etsimässä.

Valli-baarissa myytiin jopa Domppaa 300€ / plo.

Kävelimme sitten oman aikamme vanhassakaupungissa, se nyt ei sinällään tarjonnut meille mitään uutta. Oli tietysti kesä, ja turisteja paljon. Tässä vaiheessa piti alkaa jo pitämään kelloa silmällä, ettei missattaisi paluulauttaa. Kävimme vielä pubissa Pühaste pubissa, jonne yritimme jo aiemmin. Mulla meni siinä paikassa kaikki pieleen, en osannut avata vessan ovea (ja kun tarjoilija avasi sen puolestani, mieleen tuli tietysti miten osaan avata sen sitten sisäpuolelta), enkä osannut tilata kaljaa, yms. Kaljat juotuamme menimme vielä satamaterminaalin alakerroksessa olevaan kauppaan, ostin sieltä limua ja Vana Tallinnaa kotiinviemisiksi. Kello oli jo sen verran, että laivaan pääsy oli alkanut joten mekin painelimme seuraavaksi sinne. Suurin osa menomatkan väestä oli jäänyt yöksi Tallinnaan, joten laiva ei ollut niin täynnä kuin tullessa. 

Tästä alkoi vanhakaupunki.

Raatihuoneentori.

Ovi.

I'll protect ya.

Kävelyä vanhassakaupungissa.

Sotakalustoa.

Viru-hotellissakaan ei ole tullut koskaan käytyä.

Pühaste-pub.

Nyt oli RK:n vuoro tilata kahvi, me tilasimme PE:n kanssa vadelmalonkerot. Vähän sellaista äitelän makuistahan tuo oli, mutta meni alas ihan ok. Kävin sitten kaupassa ostamassa itselleni Ritualsin kuortinta-ainetta (16,95€) ja sellaisen peltipurkillisen keltaisia Turkinpippuri-salmiakkeja (en muista hintaa). Kaupassa oli skumppamaistajaiset; edelläni ollut naiskaksikko tyrmistyi kun olivat ottaneet ensiksi proseccoa ja olisivat halunneet sen jälkeen toista skumppaa, mutta maistaja ei tarjonnut koska sanoi, että ei voi ensin juoda puolimakeaa ja sen jälkeen kuivaa skumppaa :D Totesin naisille, että nyt sattui paha hama, mutta mulle maistuisi kyllä skumppa - aloitetaan kuivasta :)

Meillä oli vielä aikaa ennen laivan saapumista satamaan joten tilasimme vielä yhdet lonkerot. RK alkoi valittelemaan, että hänellä kipeytyi kurkku ja alkoi yskiskelemään holtittomasti ja ääni katosi. Minua sellainen tietysti kauhistutti, mikä tauti tältäkin reissulta sitten tulisi...

 

Laiva saapui aikataulussa ja tuulesta huolimatta ei keinunut juurikaan. Ratikka tuli tietysti helkkarin täyteen ja vaikka se oli täyttynyt niin se ei tietenkään voinut lähteä yhtään aikaisemmin liikenteeseen, joten jouduimme sitäkin odottamaan tungoksessa varmasti kymmenisen minuuttia. Himaan pääsin joskus puoli yhdentoista jälkeen. Parin päivän ryypiskely oli vaatinut veronsa, ja meninkin nukkumaan melko nopeasti kotiin päästyäni.

Illan tullen takaisin Hesaan.

 

* * * *

Ei tarjonnut mitään uutta eikä ihmeellistä tämä, mutta ihan kiva kesäpäivän reissu. Arvosana 3/5.

860# Riika, 5

 6.12.2024, Friday, -2, Overcast, Pärnu, Estonia

Itsenäisyyspäivä osui perjantaille, ja ylimääräisen vapaapäivän kunniaksi päätimme ottaa AT:n kanssa Flixbussin testiin. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin sillä matkustanut; mielenkiinto ei sentään riittänyt Varsovaan asti, mutta Riika oli vielä hyväksyttävyyden rajoissa. Helsingistä sinne oli matkaa nelisensataa kilometriä, parin tunnin lauttamatka välissä. Lähtöaika Kampin bussiterminaalista kello 8.45 ja perille piti saapua seitsemän aikaan illalla, joten kyllähän tuossa istumista riittäisi. Hinnalla matkaa ei oltu pilattu, sillä menomatkasta sai pulittaa 34€, ja se sisälsi laivaliputkin Megastarilla Helsingin ja Tallinnan välille, uskomattoman edukasta. Hotelliksi oltiin buukattu Metropole-hotelli - sama laitos jossa olin viimeksikin kun kävin täällä noin 8,5 vuotta aiemmin. Minulla ei ollut sen kummemmin lomaa, vaan joutuisin palaamaan sunnuntai-iltana takaisin AT:n jäädessä vielä sinne lomailemaan. Lisäksi hän saisi kohteesta vielä maabongauksen, kyllä on härskiä toimintaa. Hän oli myös hommannut meille VT:n - eli vierailevan tähden - mikä hieman jännitti minua etukäteen. Tästä lisää sitten myöhemmin. 

Tapasimme AT:n kanssa Kampissa. Itsenäisyyspäivän aamuna oli melko hiljaista, metrossakin sai istuskella omassa sloossissaan rauhaksiin. Narinkkatorilla kävimme räpsimässä muutamat lähtökuvat ja päivittämässä somet, ja sitten menimme liukuportaat alas pitkän matkaa bussiterminaalin puolelle. Laituri oli tänään 23, siinä oli vain muutama ihminen odottelemassa bussia. Joku ulkomainen mummeli (joka olisi halunnut puhua meille venäjää mutta hyvinhän tuo englantikin häneltä taittui) alkoi kyselemään meiltä jotain tulevasta matkastaan, kun oli lähdössä maanantaina Flixbussilla matkaan mutta valinnut lähtöpaikaksi sataman, voisiko hän silti tulla kyytiin jo Kampista. No ei meillä sellaiseen tietenkään ollut mandaattia vastata, mutta bussi kurvasi pian paikalle ja mumeksi alkoi tenttaamaan samaa kuskilta. Näytimme kuskille QR-koodilliset liput puhelimesta ja pääsimme kyytiin. Dösä oli tullut Vaasasta, mutta ihme kyllä se oli hyvin aikataulussa. Matkustajia oli jonkun verran torkkumassa; bussilippu sisälsi paikkaliput, joten ei tarvinnut jännittää olisiko istumapaikkoja jäljellä tms. Kaikki matkustajat olivat tässä vaiheessa ulkomaalaisia, oikeastaan pelkkiä intialaisia ja yksi afrikkalainen. Jumalaton yskintä ja niiskuttelu oli jo tässä vaiheessa erittäin voimakasta joka suunnalta. Se vähän häiritsi, minkähän taudin näistäkin veijareista saikaan.

Metroasemalla ei voinut ruuhkasta puhua.

 

Kamppi itsenäisyyspäivän aamuna.

Flixbussi saapui ajallaan. Kuski vieressä.

Aikamoinen reitti.

Ensimmäinen etappi ei kauaa kestänyt kun bussi saapui Länsiterminaaliin. Meitä oli vähän jänskättänyt miten meille toimitetaan itse laivaliput, mutta AT oli toiminut lipunvaraajana ja muutamaa päivää ennen lähtöä hän oli laivaliput tosiaan saanut sähköpostitse. Check iniä ei voinut tehdä etukäteen apissa kun se oli jonkunlainen ryhmälippu; tiskillä sen tekeminen olisi maksanut ylimääräistä, mutta automaatilla saimme liput näppärästi ulos ilmaiseksi. Koitimme ennen terminaaliin siirtymistä kysellä kuskilta, mistä löytäisimme bussin Tallinnan terminaalista, mutta vastaus oli luokkaa "kyllä te sen löydätte". Sama bussi jatkaisi Tallinnasta eteenpäin, mutta kaikki matkalaukut yms piti tyhjentää laivamatkan ajaksi, ja ottaa kamat kantoon. Kuski ei välttämättä ihan täydellistä englantia puhunut, ja jonkun matkalaukku jäi sinne säilöön jota kukaan ei tunnustanut omakseen + afrikkalainen äijä alkoi kyselemään koska ollaan Kampin terminaalissa, hän jäisi siellä veke.

Lähellä oli taas, ettemme joutuneet porttien jälkeen ratsiaan, olen ollut siinä ennenkin. Onneksi naisvirkailija pysäytti kuitenkin meidän takana tulleet. Eipä siinä, aikaa oli riittämiin, lähes tunti ennen paatin lähtöä, joten menimme sitten oluelle baariin vaikka aamu vasta olikin. Väkeä alkoi kertymään runsaasti terminaaliin, ilmeisesti monet muutkin olivat päättäneet lähteä viettämään Tallinnaan itsenäisyyspäivää.

Terminaalin lähtökippola.

Laivan lähtöaika oli klo 10.30, mutta tuttuun tyyliinsä se irrottautui sataman poijuista jo klo 10.15. Saimme hyvän ikkunapöydän ja haimme taas oluet, ja sen jälkeen vielä toiset, joten päivä lähti käyntiin varsin reippaasti. Baarin toisessa päässä esiintyi naisduo, mun mielestä ne soittivat kitaroillaan samoja sointuja koko ajan, vaikka biisi ilmeisesti välissä vaihtuikin. Olimme googletelleet, että mitään ihmeempiä pysähdyksiä bussimatkan aikana ei tehtäisi, joten piti tankata sitten vähän kiinteääkin sapuskaa vatsalaukkuun. Tähän hommaan kelpasi laivan Burger King oikein hyvin. Perushamppis-aterioiden jälkeen menimme vielä kauppaan, josta ostimme molemmat halvat puolen litran likööriputelit matkaa vauhdittamaan. Syntinen meininki jatkui, sillä harrastimme myös uhkapelejä ennen laivan saapumista satamaan.

Hesa jäi taakse.

Laivassa oli väkeä.

Kannella oli holotna.

Varhainen lounas Burger Kingistä.

Viro näkyvissä.

Satamassa olimmekin sitten H.Moilasena kun emme tienneet minne mennä. Pyörimme aikamme terminaalin edessä olevalla bussilaiturialueella, mutta emme nähneet tuttua vihreätä Flixbussia mistään. Jonkunlainen terminaalin työntekijä vahvisti epäilyksemme, ja sanoi bussin lähtevän sitten aikanaan terminaalin edestä. AT sai sitten jotenkin googletettua bussimatkan live-seurannan esiin, ja ilmeisesti jatkaisimme matkaamme vasta 13.45. Ihmiset olivat jo häipyneet terminaalista joten saimme maleksia siellä itseksemme. Tuttu intialaiskopla kuitenkin pelmahti kuitenkin paikalle näyttäen yhtä hämmeentyneeltä kuin mekin. Tulivat sitten lopulta kysymään olisiko meillä tietoa bussin liikkeistä, ja sanoimme, että toistaiseksi ei auta kuin odottaa. Ulkona oli sen verran holotna, että venasimme sisätiloissa.

Eipä näy Flixbussia Tallinnan päässä.

Lopulta bussi kuitenkin tuli; intialaiset tulivat kyytiin ja muutama muu uusi tulokas, käytävän toiselle puolelle suomalaispariskunta. Näilläkin näytti olevan sangen alkoholipitoiset eväät mukanaan, sanaakaan emme tosin keskenään vaihtaneet. Bussi lähti liikenteeseen klo 13.45; ensiksi ajoimme Tallinnan varsinaiselle linja-autoasemalle, jossa muutama matkustaja jäi pois (joutuivat odottelemaan toista tuntia terminaalissa bussin lähtöä, vaikka kävellen olisivat varmasti suoriutuneet matkasta 15 minuutissa), ja muutama uusi matkustaja taisi tulla tilalle. Jatkoimme jonkunlaiselle kehätielle, siitä edelleen Via Balticalle. Bussikuskia vaihdettiin eräällä seisakkeella. Edessämme ei istunut ketään, joten menin istumaan siihen ja saimme molemmat omat sloossit ja enempi tilaa. Asutus jäi vähitellen taakse ja pääsimme maaseudulle. Sää oli pilvinen ja synkähkö, ja tähän aikaan vuodesta pimeä tuli muutenkin aikaisin, joten maisemien tiirailu jäi melko vähiin. En ollut koskaan käynyt Virossa Tallinnan ulkopuolelle, joten siinä mielessä ihan mielenkiintoista nähdä muutakin eteläisestä naapurimaastamme. 

Yksi lisämatkustaja mukaan Tallinnan bussiterminaalista.

Bussimatkan eväitä.

Ajettiin Tallinnan halki.

Matka sujui ensi alkuun ihan vauhdikkaasti. Puissa ja maassa oli jonkun verran lunta, joka hieman valaisi maisemaa, mutta eipä tuolla mitään ihmeellistä nähtävää ollut. Vähän ennen Pärnua bussi kurvasi bensikselle tankkaamaan, ja mekin saimme jalotella vartin verran. Bensis muistutti aika lailla suomalaista pientä ei-ABC:n kaltaista maalaistankkauspistettä. Kävimme vessassa, mikä oli melko siisti mutta pahan hajuinen. Emme olleet vailla mitään, joten emme mitään ostaneet, olisi täältä jonkun hodarin saanut jos olisi sellaista kaivannut. Jatkoimme matkaa ja melko pian tuli vastaan Pärnu, yksi matkustaja jäi täällä pois mutta muuten dösä jatkoi samoin tein eteenpäin. Tallinnaan verrattuna paikka vaikutti aika lailla ankeammalta.

Metsäisiä maisemia Via Balticalla.

Paikallinen ABC.

Bensiksen sijainti.

Virolainen maalaisbensis sisältä.

Bussi tankilla.

Pärnussa mainostettiin ainakin Hesburgeria.

Mitään rajamuodollisuuksia ei ollut, joten Latvian puolelle pääsimme sukkelaan. Kuitenkin heti Latvian puolella juutuimme jonkunlaiseen liikenneruuhkaan yli tunniksi, joka myöhemmin paljastui siltaremontiksi. Ilmeisesti käytössä oli vain yksi kaista; itse Salaca-joen ylittävä silta ei pituudeltaan ollut kovinkaan hääppöinen, joten vähän ihmetytti miten se sellaisen ruuhkan saikin aikaiseksi. Suomalaispariskuntaa asiaa tuntui pännivän, mutta me olimme juopotelleet likööriputelit parempiin suihin ja osasimme ottaa viivästyksen lungimmin. Heti sillan ylitse päästyämme matka alkoi taas sujumaan, kuski teki aika hurjia ohituksia kiriäkseen aikatauluaan kiinni. Bussissa oli kenkälaatikon kokoinen vessa, jota jouduimme muutaman kerran käyttämään; hoiti hommansa mutta ei ollut käsienpesumahdollisuutta, se vähän inhoitti tällaista bakteerikammoista matkustajaa. Lopulta Riika tuli kuin tulikin näkyviin, kello oli tässä vaiheessa noin kahdeksan illalla. 11 tuntia meni tuohon reissuun, onneksi oli tultua otettua pelkkä menomatka, ja paluumatka hoituisi flygarilla. Arvosana Flix-bussimatkasta 2/5.

Rajaa ylittämässä.

Bussin vessan kansi ei pysynyt ylhäällä :S

Onneksi bussiasemalta ei ollut pitkäkään matka Metropole-hotelliimme. Vaikka pakkasta ei ollut kuin muutama aste ja lumikin oli jäänyt Viron puolelle, oli jotenkin helkkarin kylmä ja paha tuuli. Check in hotelliin oli myös kovin hidasta, siinä sai lappua täytellä ja maksaa jotain typeriä kaupunkiveroja (taisi olla euron/yö/vieras), ja paksu respanpoika joutui näpyttelemään oman aikansa konettaan ennen kuin avainkortit irtosi. Ihmetteli vielä miksi AT:lla oli varaus kolmeksi yöksi ja mulla vain kahdeksi. Ehkäpä siksi AT sai huoneensa vitoskerroksesta, minä jouduin tyytymään neloskerrokseen. Huoneemme olivat päällekkäin, ja kuulin aina AT:n askeleet ja sängyssä piehtaroinnin, mutta toivottavasti lattialankut pitivät sentään kuorsauksen kurissa. Ikkunat olivat sisäpihalle, aivan kuten viimeksikin. Muuten huone oli ihan siisti.

Huone.

Kapea sänky.

Koska kello oli paljon, emme ehtineet sen kummemmin asettumaan taloksi, vaan kiiruhdimme kauppaan. Muistin vanhastaan sen sijainnin, se oli sellaisessa katetussa kauppakeskittymässä. Sen jälkeen pitikin jo painella syömään; oli perjantai ja baarit olivat täynnä, joten piti melkein tyytyä ensimmäiseen ruokapaikkaan mikä tuli vastaan. Sellaiseksi valikoitu Golden Coffee. Ruuan tilaaminen oli vaikeaa, sillä buumerimenua ei ollut, vaan pöydästä piti skannata puhelimella QR-koodi josta avautui ruokalista ja tilauslomake. AT otti hamppiksen, mutta koska olimme jo syöneet aiemmin Burger Kingissä, päädyin itse Fish&chipsiin. Eipä ollut hääppöinen paikka eikä sapuska - koska tarjoilija opetti meille pari sanaa latviaa niin annan arvosanaksi 3/5.
 

Voimajuomaa hotellille.

Illalliskippolan sisustus oli kummallinen.

Ei saatu edes ikkunapöytää.

Laskun säilytyskeppo.

Palasimme hotellille. AT oli kutsunut Riikaan mukaan VT:n, vierailevan tähden. Se on ennen kuulumatonta, jo pelkästään sen vuoksi, että joku on riittävän sekopää lähteäkseen meidän mukaan, mutta hän oli vielä vastakkaisen sukupuolen edustaja. Kutsuttakoon häntä nyt vaikka nimellä MS. Olin tavannut hänet kerran aikaisemmin, vuosia sitten, mutta silti (vai juuri siksi?) vähän jännitti tavata hänet. Hän on hyvin... voimakastahtoinen (onko sellainen sana olemassa?). Kompensoiko ylisuuri itseluottamus huonoa itseluottamusta vai onko hän vain alfa? Mutta jos jossain täytyy saada joku asia tehdyksi, niin laita tämä nainen asialle, hän hoitaa sen varmasti maaliin. Ensimmäinen merkki tästä oli kun hän junaili itsensä respan paksukaisen ohi AT:n huoneeseen, vaikka ei ollut edes hotellin asiakas (hän bunkkasi viikonlopun jonkun kaverinsa kämpillä Väinäjoen toisella puolen).

Pyhän Pietarin kirkko.

Joimme hiukan viinaksia, ja lähdimme sitten parin korttelin päässä olevaan Karjala-baariin (ja mä kun olen aina ihmetellyt miksi joku menee finne-baariin ulkomailla, eikö niistä saa Suomessa tarpeeksi?). Se oli hyvin tyypillinen finnebaari karaokeineen, juntteine turaaniasiakkaineen ja jopa juomineen (tilasimme Karjala-kaljaa, kuinkas muuten). Join itse kolme olutta, jonka jälkeen lähdin hotellille. AT ja MS suuntasivat vielä "riskoon". Koitin ennen hotellia löytää vielä kauppaa, josta olisin saanut vettä, kun vesiputelit olivat jääneet AT:n huoneeseen enkä kehdannut vesijohtovettäkään ruveta latkimaan. Kaupat olivat kiinni, sen sijaan kaikenlaista hämäräpuolen ukottajaa koitti saada minua takseihinsa tai strippiluoliin. Viittasin näille kintaalla, enempi kiinnosti suihku ja nukkumaanmeno. Kello oli jo puoli kaksi. Hotellilla oli pakko korkata minibaarista vesipullo, joka maksoi 5€. Sehän on ryöstö! 

Junttibaariin!