416# Pikaisissa, 3

1) Seinäjoki

Olin pari kuukautta ollut tietoinen viikonlopun kestävästä Seinäjoki-keikasta, ja siitä saakka se oli kalvanut mieltä kuin kivi kengässä. Paikka on jotain niin uskomattoman masentavaa, etten toista tiedä. Ei henkilökohtaista, veikkonen; Seinäjoen tilalla voidaan käyttää Pieksämäkeä tai Outokumpua. Niitä yhdistävät tekijät, että ovat keskellä korpea, jumalattoman kaukana sivistyksestä. Paikka on täysin kuollut mutta ne harvat ihmiset joihin siellä saattaa törmätä, ovat ainutlaatuisia maailmassa. Punaniskoja. Viikonlopun vietto tuollaisessa paikassa on kauheaa. Miten ihmeessä joku viitsii asua siellä pysyvästi? Ja miksi tälläisiä paikkoja tehdään, mikään niiden funktio on?

Aivan yhtä karmea kokemus kuin viimeksikin, kun kävin pari vuotta sitten. Kunniamaininta taksikuskille, joka ei osannut yhden kilometrin matkaa hotellilta kohteeseen. Mitäs sitä nyt näitä pieniäkään paikkoja turhaan opettelemaan? Omituista oli myös löytää hotellin minibaarista salmiakkia? Arvosana 1/5.

2) Kärpänen

Seinäjoelta olisi tietysti kätevä siirtyä surinamaiseen ja omituisesti nimettyyn Lahden kaupunginosaan, mutta tällä kertaa aihe on paljon konkreettisempi. Porukat on nääs taas kerran ulkomailla ja juutuin kräshäämään heidän residenssiin. Maanantaina, ottaessani päikkäreitä, olen ihan varma että semmoinen  kärpänen syntyi tyhjästä. Se ei ollut siellä tullessani töistä, vaan nimenomaan aistin sen syntyvän jossakin ikkunansyvennyksessä, jonka lämpimän iltapäivän auringonvalo aktivoi. Se pörähteli pari kertaa omituisesti, aivan kuin ihmetellen syntymäänsä ja maailmaansa. Puoli minuuttia riitti opettamaan sille tarvittavan lentokyvyn.

Se oli semmoinen isokokoinen ja häijy. Semmoinen mistä lähti aivan kauhea pörinä ja joka ei malttanut yhtään laskeutua aloilleen. Hain mainoslehdykän ja aloin huitomaan sitä osumatta. Muistin, miten olin kertonut Pp:lle aiemmin kärpäsen olevan älykkäämpi kuin 4-vuotias ihmislapsi. Tämä veijari oli poikkeuksellisen lahjakas tai sitten ihminen oli, noh.. kärpänen osasi mennä ikkunanverhon taakse jemmaan sanomalehden ulottumattomiin.

Poistuin porukoilta ja unohdin kärpäsen. Palatessani illan pimennettyä pörinä alkoi saman tien kattolampuissa kun löin valot päälle. Tällä kertaa se ei menisi edes ikkunaan, vaan selvästikin pörräsi ihastelemassa valoloistoa kattojen tasolla. Pidin huolen nukkumaan mennessäni, ettei se eksyisi makuuhuoneeseen petikaveriksi.

Aamulla kärpänen oli taas totutusti vauhdissa. Tein muutaman tappoyrityksen Hesarilla - joka onkin kyseisen lehden ainoa järkevä käyttötarkoitus puusaunan lämmittämisen lisäksi - mutta ohi meni. Miten se voikin olla niin jumalattoman vikkelä?

Työpäivän jälkeen tein itselleni ruokaa, kärpänen pörräsi pään yläpuolella siksakkia hermostumiseen asti. Eikö porukoilla voi jumalauta edes Raidia olla himassa? Sain ruoan lautaselle jonka vein keittiön pöydän ääreen, mutta palasin vielä jääkaapille hakemaan juomaa. Kuulin miten surina lakkasi. Ja kyllä, siellähän se oli laskeutunut keskelle lautasta aterioimaan sapuskaani! Voi helkkari, nyt se sai varmaan sen verran energiaa että elää vielä lisää!

Aloin googlaamaan kuinka kauan moinen paskasäkki elää ennen kuin kuolee vanhuuteen. Kuulemma 2-4 viikkoa! Mä ajattelin että tuommoinen olisi ollut päivässä kanttuvei. Masensi melkein yhtä paljon kuin viikonloppureissu Seinäjoelle.

Seuraavana illalla sain kärpäsen kusetettua valojen avulla saunaan. Hahaa, mätäne siellä kunnes seuraavan kerran järjestän sinulle lämpimät olot ennakoiden kuoleman jälkeistä elämääsi! Otin sitten samalla siinä suihkun, ja niin vain käsittämättömästi kärpänen pääsi saunan puolelta lentelemään taas ympärilleni. Koitin kastella sitä suihkulla, mutta kärpänen ei tuntunut olevan siitä moksiskaan.

Ajattelin sitten, että saanpahan lukitettua sen edes kylppäriin. Laitoin ovet kiinni huolellisesti. Kuuntelin tovin kylppärin ulkopuolella. Ei pörinää. Jes! Laitoin valot päälle ja asetuin sohvalle katsomaan telkkaria. Olisikohan siinä mennyt viisi vai kymmenen minuuttia kun kärpänen tuli taas kiusaamaan minua pörinöillään ja lentelyillään. Miten semmoinen voi päästä lähes ilmatiiviin oven läpi? En kerta kaikkiaan tajua?

Sotamme kestää nyt neljättä päivää. Kärpänen johtaa 4-0. Alan nyt tutkimaan netistä, miten moisen kusipään saa hengiltä. Imurilla, kärpäspaperilla, myrkyillä... ? Bring it on!

3) Q-teatteri

Tallen ja Tommi Korpelan innoittamana alkoi tekemään mieli teatteriin. Taitaa muuten olla ensimmäinen kerta kun sellaiseen mielin "vapaaehtoisesti" tai ainakin oma-aloitteisesti. Viime visiitistä on siitäkin vuosia. Mutta testataan nyt kulttuuritapahtumaakin välillä. Kavaljeerina Pp.

Ensiksi kuitenkin Mamma Rosa-ravintolaan syömään. En ollut koskaan käynyt. Ihan siisti ravintola vaikkei pöytäliinaa ollutkaan. Palvelu oli ystävällistä, vaikka jälkkäriksi tilattu kahvi tulikin vasta kolmannen pyyntikerran jälkeen. Ruoka oli kallista ja vähän omituista. Pelasin varman päälle ja tilasin pizzan. Ihan ok, muttei mikään maailman paras. Pp tilasi vasikkaa. Ei nyt mielestäni hinta-laatu -suhde aivan kohdannut joten annan vain 3/5.

Sitten teatteriin. Q-teatteri oli niin ikään Töölössä, joten jatkoimme sinne ravintolasta kävellen kun hyvää aikaa oli vielä tuhlattavana. Teatterissä pyöri näytelmänä tällä kertaa Jani Volasen ohjaama Jälkeenjääneet. Se oli keskiviikkoillalta loppuunmyyty, olimme tietysti hankkineet netistä liput hyvissä ajoin etukäteen. Mikään jättisuurihan teatteri ei kooltaan ollut. Henkilökunta oli niin ikään minimissä; ovensuulla oli naulakko muttei henkilökuntaa valvomassa narikkaa. Pieni baarinpuoli oli vastapäätä. Odotussalissa oli muutamia penkkejä, jotka eivät millään riittäneet kaikille odottajille. Vessat olivat niin ikään kortilla; vain yksi koppi miehille ja toinen naisille sekä ilmeisesti jokin unisex-vessa.

Salin ovi avattiin täsmällisesti klo 19. Istumapaikkoja ei ollut eikä penkkejä edes numeroitu, joten täällä päti sitten vahvimman oikeus ja nopeat syövät hitaat. Me istuimme keskiriveillä keskipenkeillä. Ihan ok paikka. Sali tuli täyteen. Vaikka mulla oli lyhythihainen, niin salissa oli mielestäni turkasen kuuma. Tosin, mulla on nykyään aina kuuma missä tahansa sisätiloissa.

Näyttelijöistä en tuntenut kuin Tommi Korpelan, joskin muidenkin näyttelijöiden ääni kuulosti tutuilta. Näytelmä koostui pienistä esityksistä, kokonaisuudessaan se käsitteli ihmiseloa absurdilla tavallaan. Avausjakso oli mahtava, upposi juuri mun huumorintajuun kuin veitsi voihin. Sai nauraa vedet silmissä niin että sukat syyhysi jaloissa. Olin ollut vähän skeptinen, että toimiiko tuollaiset muka-hauskat jutut. En ole koskaan esimerkiksi digannut mistään stand up-komiikkajutusta; en livenä enkä telkkarista. Mutta nyt oli kyllä 5/5.

Väliaika meni jonotellessa baarin puolelta kuoharia. Se oli aika edukas, vain 7€ / pikkolopullo. Kietaistiin sellaiset naamariin. Vessaan olisi tehnyt varmuuden vuoksi mieli, mutta jonotus oli melkoinen niin meni sitten pidätyshommiksi kuin poliisin työ. Pilli jo soipi näytelmän jatkumisen merkiksi.

Toinen jakso ei ollut aivan niin loistava kuin ensimmäinen, tai sitten ehkä odotukset olivat kohonneet pilviin. Mutta kokonaisuudessaan yksi parhaimmista näytöksistä mitä olen nähnyt. Käsikirjoitus, ohjaus, näyttelijätyöskentelyt jne olivat kyllä täydellisiä, ihmettelempä miten kukaan osaa sellaista luoda. Täytyy alkaa jatkossa keskittymään tähän teatteripuoleen ehkä vähän enemmän, ei se hullumpaa vaihtelua ole ainaisille leffateatterikokemuksille.