681# Savonlinna

9.7.2020, Thursday, +16, Partly cloudy, Savonlinna

Mulla oli muutama viikko kesälomaa, ja alkupäivät olin saanut viettää Pp:n mökillä Etelä-Karjalan laulumailla. Torstaina ajattelimme tehdä pienen ekskursion reilun sadan kilometrin päähän Savonlinnaan. Paikka oli minulle entuudestaan jonkin verran tuttu, mutta edellisvierailusta oli toki kulunut jo muutama vuosi. Suunnittelimme ajoreitin niin, että pääsimme matkalla bongaamaan Punkaharjun samalla kertaa. Matka Punkaharjulle oli tylsähköä kuutostietä, emme nähneet syytä pysähdyksille. Ilma oli hieman pilvinen ja kolea tuuli, joten uimareissultakin välttyisimme.

Punkaharjulle päästyämme kurvasimme läpi harjualueen. Melkein kaikki pysähdyspaikat olivat varattuja. Emme olleet varmoja, yöpyivätkö jotkut matkailuautokunnat näillä seisakkeilla ja oliko sellainen laillistakaan (miksei olisi?). Harju oli viitisen kilometria pitkä, emme pysähtyneet vaan ajattelimme tehdä kuvausstopin paluumatkalla.

Pp halusi nostalgia- ja tunnesyistä käväistä Tanhuvaarassa, joten poikkesimme vähän ennen Savonlinnaa kymmenisen kilometria sivuun valtatie 14:ltä. Keskellä korpea huonohkon tien vieressä oli valtava kompleksi urheiluopistoa ja majoitustilaa. Ajoimme auton parkkiin ja kävimme tsekkaamassa uimarannan. Se oli melko kutsuvan näköinen, vesi oli kirkasta ja hiekkaranta. Laituria pitkin olisi päässyt uimaan helpommin. Nyt ilma oli kuitenkin viileä eikä 19 asteinen vesi sopinut herrasmiehille. Kävimme juomassa kahvit ja mehut urheiluopiston kahvilassa ja hyödynsimme samalla vessan. Sitten kävelimme pienen matkan tietä pitkin eteenpäin, jossa oli Pp:n isomuorin syntymäkoti. Nyt se oli kuitenkin pistetty päreiksi, pelkkä savupiippu ja kivijalka oli enää jäljellä. Alempana järvenrannassa oli ns. alamökki, mutta sinne emme oikein tohtineet mennä pälyilemään.

Tanhuvaaran respa.

Tanhuvaaran uimaranta.

Palasimme autolle ja ajoimme seuraavaksi Savonlinnaan. Parkkipaikaa sai metsästää hienoisen tovin; lopulta sellainen löytyi poliisiaseman edustalta. Se ei maksanut mitään, mutta aikarajoitus oli vain kaksi tuntia. Oletimme ehtivämme bongaamaan Olavinlinnan siinä ajassa. Kävelymatkaa oli kuitenkin jonkun verran. Kuvasimme ensin linnaketta Riihisaaren puiston puolelta. Jo täältä huomasimme linnaan ulottuvan pitkän jonon. Ei sitten auttanut kuin painella itse jonottamaan, siinä menikin reilusti yli puoli tuntia. Mulla oli vain lyhythihainen ja tuuli kylmästi. Lisäksi vähän inhotti kun ei pystytty pitämään niin tarkkaa koronaväliä seuraaviin kuin ehkä näinä aikoina olisi ollut tarpeen.

Puistoalue.

Olavinlinna.

Linnaan sai jonotella ikuisuuden.

Liput maksoivat 12€ / aikuinen. Opastettuja kierroksia olisi ollut saatavilla myös ja niitä ahkerasti kaupiteltiinkin, mutta sellaiseen päästäkseen olisi pitänyt odotella tunnin ajan. Se ei meitä niin paljoa kiinnostanut vaan päätimme tutustua linnaan omin päin. Koronakesän vuoksi Savonlinnan oopperajuhlia ei tänä vuonna järjestetty, mutta katos oli silti linnan sisäpihalla toimintavalmiudessa, samoin kuin katsomon perusteet. Myöskään linnan torneihin ei tänä kesänä matkailijoita päästetty, ehkäpä ne olisivat täyttyneet vierailijoista vähän liikaakin. Melko korkealle pääsi kuitenkin kiipeämään ja maisemat olivat hulppeat. Museokauppa oli vähän vaisunlainen. Baarissa poikkesimme juomilla, Pp otti siiderin ja minä oluen. Kalja tarjoiltiin muovilasista, oli 0,33l ja vähän turhan lämmintä. Pp piti siideristään. Maksoivat 13,50€. Muuten Olavinlinna oli suolaisista hinnoistaan ja koronarajoituksista huolimatta kuitenkin parempi mitä osasin odottaa, verrattuna nyt vaikkapa Hämeen linnaan tai puhumattakaan Kajaanin linnasta, ja annon arvosanaksi tästä 4/5.

Pienoismalli.

Kauhea kanuuna.

Oopperajuhlien katsomo oli tänä vuonna pressutettu.

Kivitönö.

Muurta.

Poistuimme samaa reittiä takaisin, joskin räpsimme vielä linnan edessä olevasta puistosta pakolliset valokuvat pässi-patsaasta. Kävimme sitten siirtämässä auton toiselle parkkipaikalle, sillä pari tuntinen parkkiaikaimme oli jo umpeutunut. Olimme syöneet vain aamiaisen ja nälätti jo kovin, joten seuraavaksi vuorossa oli ruokapaikan etsiminen. Se löytyi helposti Kauppatorin edustalta, Sokos-hotellin yhteyteen kuuluva Perlina di Castello. Vaikka oli torstai-iltapäivä, lounasaika oli jo mennyt ja päivällisaika ei vielä lähimainkaan tulossa, niin pöytävarauksia oli jonkin verran. Saimme kuitenkin pöydän. Tilasimme pitset. Pp tilasi Otto-pitsan, mä otin fantasian neljällä täytteellä (sweet chili, häränrinta, salami ja kevätsipuli). Täällä oli puukäyttöinen pizzauuni, se antoi hyvän kuvan tulevasta. Ruokaa piti kyllä odotella melkoinen tovi, ja hintakin oli melko kallis (18€ / lätty), mutta ulkonäkö, maku, täytteet ja pohjat olivat aika onnistuneet, ehkä juustoa oli hivenen liikaa. Spesiaalitapahtumana oli työkaverin bongaus kippolassa, tai oikeastaan hän bongasi minut.

Pässiä sarvista ja muualta.

Kesän paras pitse löytyi Perlina di Castellosta.

Ruokailun jälkeen menimme tsekkaamaan vielä torin tarjonnat. Se oli selvästi jo lopettelemassa päivän kaupusteluaan, mutta saimme vielä pintapuolisen tarkastelun lisäksi tehtyä kaupat hernelitrasta sekä parista lörtsystä. Jälkimmäisiä kaupusteli savolaismummokaksikko, jolla toisella tuntui olevan vielä täysi hööki päällä mutta ehkä pitkä työpäivä oli tehnyt jo tepposet tai sitten kyseessä oli muuten vain tattarus, sillä koitimme sanoa haluavamme lördagenit mukaan mutta hän selvästi laittoi ne heti syötäväksi. Eihän meitä tietenkään nälättänyt kun olimme juuri vetässeet pitsat naamariin, mutta paketoimme ne sitten itse ennen kuin lokit saivat paketeerattua ne omiin vatsalaukkuihinsa. Myöhemmin syötyäni näistä toisen oli pettymyksen makua leivonnaisessa. Kuiva ja suolainen pala, sisältö jäi mielikuvituksen varaan. Arvosana 2/5, ostokokemuksineen 1/5.

Näkymä järvien ympäröimälle torille Olavinkadun sillalta.

Torin keskuspaikka.

Ei betoniporsaita vaan -norppia.

Kiersimme sitten vielä sillan yli toiselle puolelle ja kävelimme Puistokatua ja Olavinkadun siltaa pitkin takaisin autolle. Kello oli jo puoli viisi, joten päätimme lähteä ajelemaan pikku hiljaa takaisin päin. Ajoimme jälleen samaisen Punkaharjun näköalareitin halki, tällä kertaa pysähdyimme pari kertaa kuvaustauolle ja kolmannella kerralla käytin tilanteen hyväksi heittämällä ureat näihin luonnonkauniisiin harjumaisemiin. Sitten painelimme Särkisalmelle ja sieltä jatkoimme kuutostietä etelään päin, Ruokolahdelta käännyimme pikkuteille ja porhalsimme hiekkateitä pitkin takaisin mökille. Koko päivän retkeen oli kulunut meiltä liki kymmenen tuntia, ja olo oli jälkeen päin aika väsynyt. Mutta ei hassumpi kesälomaekskursio, kannattava reissu ja näitä lisää. Kotimaan matkailu sai minulta jos ei nyt yhtä bonuspistettä niin ainakin yhden bonuspisteen kymmenyksen tämänpäiväisestä lisää. Ilman nyt olisi ehkä suosinut olevan parempi, mutta muuten ei valittamista. Arvosana 4/5.

Punkaharju.

Harjutie.

Lörtsy.