850# Nihon, 19

21.9.2024, Saturday, +32, Overcast, Osaka, Japan
 

Olin nukahtanut kesken kaiken, ja heräsin valot päällä klo 5.49, aurinkokin oli jo noussut. Vähän harmitti sellainen meininki. Nukuin sitten vielä katkonaisesti hetken. Kirjoittelin vähän blogia herättyäni, kävin suihkussa ja laitoin vielä viestiä AT:lle, että tarvitsin lisäaikaa aamutoimiin.

Kauaa siinä ei ehtinyt hommailla mitään, sillä hotellista oli uloskirjautuminen sikamaiseen aikaan jo klo 10. Tänään pitäisi vaihtaa Osakan hotelliin, joten kamat kasaan. Teimme check outin, ja jätimme kamat hotellille säilöön. Itse menimme asemalle aamiaiselle samaan paikkaan kuin edellisenäkin aamuna, otimme molemmat sandoitchi setton. Se oli ihan OK.

Tämänlaista aamiaista tänään.

Sitten menimme Nijo-jon linnalle. Sinne pääsi metrolla, toki piti vaihtaa junaa Karasuman (jostain syystä mulla oli muistiinpanoissani Kamasutran asema, toim.huom. :D). Se matka meni yllättävän jouhevasti. Nijo-jon linna oli lähellä metroasemaa, pääsymaksu oli 600 yeniä (1300 jeniä jos valitsi sisätilatkin). Paikkaa oli alettu bygamaan heti 1600-luvun alussa. Alue oli iso (alue oli 275000 neliömetriä) ja tosi hieno. Puutarha-alueet olivat mahtavat ja jalankulkijat eristetty niin, että sai hienoja kuvia. Sisälinna oli kamala; kengät piti ottaa pois ja kenkävaraston jalkahien haju oli infernaalinen. Sisällä oli turkasen kuuma ja täynnä ihmisiä; lähinnä tuli keskityttyä siihen, että pystyi kiertämään linnan läpi pyörtymättä, mutta kaikki maalaukset yms jäivät näkemättä. Ei sinällänsä haitannut mitään, koska nekin olivat jäljennöksiä, alkuperäiset olivat jossain museossa. Merkillepantavaa oli lattialankkujen narina; AT tiesi kertoa tämän olevan siksi ettei salamurhaajat pystyneet aikoinaan seuraamaan ja tappamaan hallitsijaa; toki joku supertyyppi - harvat ja valitut osasivat kävellä niin ettei lattia narissut - mutta me emme kuuluneet niihin. Käytiin vielä lopuksi turistimyymälässä, mutta emme löytäneet mitään. Kiva paikka silti, arvosana 4/5.

Nijo-jon linnan Tonan Sumi Yaguran vartiotorni.

Pääsisäänkäynti.

Päärakennus.

Kyllähän täällä on kelvannut 1600-luvulla asustella.

Linnan puistossa.

Lampi kuului näissä aina olla.

Ja vallihauta.

Ja vallihaudassa kuhisevat alligaattorit.

Näköalapaikalla.

Vallihauta ylhäältäpäin.

Otimme metrolinjat takaisin hotellille ja haimme kamat pois säilöstä. Respan mimmi oli pienikokoinen, ja jaksoi hädin tuskin kantaa reppumme narikasta. Lähdimme sitten asemalle, ja otimme pikajunan Osakaan. Se oli 5 minuuttia myöhässä, uskomatonta. Jo toinen juna Japanissa mikä on myöhässä. Se tuli ääriämyöten täyteen, ja oli sangen epämukava matka, sillä ruuhkajunissa ja metroissa täytyy reppu laittaa vatsan puolelle ettei taklaa ihmisiä. Teen kyllä samaa myös Hesassa, sillä onhan se epäkohteliasta kulkea reppu selässä jos ihmisiä on paljon metrossa tms. Mutta raskastahan se tietysti on.

Junamatka kesti ehkä 30-40 minuuttia. Sen jälkeen piti vaihtaa vielä metroon, mutta tässä vaiheessa eksyimme pahanlaisesti. Meillä kesti likemmäs 20 minuuttia ennen kuin aloimme ymmärtämään, että olemme tyystin väärällä asemallakin. Lopuksi kaikesta kuitenkin selvittiin. Niitä kylttejä katonrajassa täytyy todellakin katsella herkeämättä, sillä jos sitä ei tee, niin eksyminen on taattu.

Juna-aseman lattioihin oli merkitty odotuspaikat.

Osakassa meillä oli majapaikkana Smile Hotel Osaka Yotsubashi. Se oli Shinsaibashin alueella, joten oli aika hyvillä paikoilla, mutta vähän halpishotellin leima. Sisäänkirjaus oli kuitenkin jo kahdelta, ja kello olikin juuri sopivasti kun saavuimme hotelliin. Pelkkiä länkkärituristeja + yksi intialainen ennen meitä. Nämä tekivät check innin englanniksi, mutta me tietysti koitettiin parhaimman mukaan taaplata japaniksi. Aika hyvin se pitkälti menikin, mutta siinä vaiheessa kun respa alkoi puhelemaan siivouksesta ja jos emme ottaneet siivousta niin voisimme ainakin vaihdattaa pyyhkeet jättämällä vanhat oven eteen, meni aika lailla ohi ja piti vaihtaa englanniksi. Mutta yrityksestä toivottavasti respanlikkakin antoi muutaman pisteen edes ajatuksissaan.

Hotellimme Smile.

Huoneemme oli 12. kerroksessa, varsin urbaanit näkymät ikkunat (eikä edes kuplamuovia ikkunoissa!). Huone oli pieni, ja vessa haisi kuselle sellaiselle Viking Linen halpishytin vessalle. Lisäksi vähän kulumisen merkkejä huoneessa, mutta muuten ihan ok. Olisin halunnut vähän levätä, mutta AT pakotti lähes samoin tein uudelleen matkaan. Kävimme vastapäisessä Mäkkärissä juomassa kahvit ja syömässä chicken nuggeteja ennen kuin jatkoimme sitten metroilla Osakan linnaan.

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta.

Moottoritie ohitti hotellin seiskakerroksen kohdalta.

Sänky vei 99% huonepinta-alasta.

Hotellihuoneen muita "tiloja".

Vessaan mahtui melkein yksi ihminen kerrallaan.

Mäkkärin yhdistelmä kahvia ja kananuggetteja.

Osakan linna oli niin ikään valtava alue, mutta olimme nähneet sen jo tullessamme lentokoneen ikkunasta, joten osasimme henkisesti asiaan varautua. Paikka oli bygätty 1500-luvun loppupuolella. Puistoalue oli toista kilometria pitkä, ympärillä vallihauta jossa tehtiin jopa risteilyjä! Tännekin piti maksaa liput sisään, ne maksoivat 600 yeniä / naama. Liput ostettiin automaatista, mutta jono oli aivan juukelin pitkä. Olisi kannattanut ostaa pääsyliput netistä (jotkut näin tekivätkin jonottaessaan), niin pääsi skippaamaan jonon. Varmasti yli puoli tuntia meni siinä, ja kuumuus tottakai vaivasi.

Osakan linna lentokoneesta kuvattuna.

Kuva ei tee oikeutusta suurelle vallihaudalle.

Viimein päärakennus näkyviin.

Vaikea tönö kuvata.

Sisälinna oli 8-kerroksinen, liukuportaat olivat korjauksen alaisena, joten ylös piti kävellä portaita pitkin. Jokaisessa kerroksessa oli kuitenkin nähtävää, joten tsekkasimme ne puolivillaisesti läpi. Ylhäältä avautuivat näkymät Osakaan.

Sisätilalla oli tarjolla tällaista.

Ylhäältä avautuivat näkymät Osakaan.

Näkymät puistoon.

Palasimme alas ja menimme varsinaiseen museo- / matkamuistomyymäläkeskittymään. Täältä saimme hankittua jonkun verran tuliaisia (joiden ostaminen oli superkiusallista, koska tietysti myyjät puhuivat pelkkää japaniaa ja kyselivät jos jonkunlaisia kysymyksiä millaisen ostoskassin haluan tuotteilleni ja mistä materiaalista, ja olenko tarkistanut t-paidan koon ja mitä vielä. Oli niin kallista, että päätin kokeilla korttimaksua mutta sekin oli tottakai vain japaniksi ja hankaluuksia siinäkin. Haluaisin kyllä osata japaniaa edes sen verran, että joten kuten pärjäisi mutta kun olen niin kovapäinen oppimaan mitään. Vähän masensi se kyllä.

Palasimme sitten takaisin päin. AT olisi mielinyt tupakoimaan, sillä hän ei ollut sitten Kioton saanut röökiä poltettua, kun se oli kaikkialla kiellettyä. Nyt hän meni puskille tuhannen yenin sakon uhasta huolimatta, mutta ei jäänyt kiinni. Ennen hotellille palaamista käväisimme 7-elevenissä, ostimme kaljaa ja sipsejä ja purkkaa, ja koitin ostaa vielä postimerkkejäkin. Olisi pitänyt tietää minkä arvoisia postimerkkejä ostamme, mutta emme osanneet siihen sanoa mitään muuta kuin että lähettäisimme postikortteja Suomeen. Myyjäkin rupesi raapimaan päätään ja sanoi, että parempi jos menisimme postitoimistoon :) Tämäkin keskustelu käytiin tietysti japaniksi, joten siinä oli meillä vähän haasteita ymmärtää ensi alkuun mistä homma kiikasti.

Kävimme suihkussa ja vaihdoimme taas puhdasta vaatetta päälle. Kirjoittelimme hetken postikortteja, ja lähdimme sitten metrolla Nambaan; sinne oli vain yhden metropysäkin välin, mutta matkaa oli sen verran, että katsoimme viisaammaksi matkustaa sen metrolla kuin hiottaa itsemme kävellen. Nambaan päästyämme iski tuttu kulttuurishokki, kun ihmisiä oli ympärillä puolisen miljoonaa. Kävelimme Dotonborilla, pistäydyimme muutamassa turistikaupassa ostamatta mitään, kuvasimme kanavanrantaa, kävimme Don Quiotessa (joka on vähän samanlainen junttikauppa kuin meidän Tokmanni), etsimme tuskissamme vessaa (löytyi lopulta Namban metroasemalta) ja sitten AT:lle tupakkipaikkaa, joka löytyi vapeja myyvän hienostoliikkeen toisesta kerroksesta. Sen jälkeen etsimme ruokapaikkaa päätyen jälleen Kamukuraan; vähän aikaa piti odottaa ulkopuolella, että tilaa syntyi mutta ei haitannut mitään. Myyjä piti tietysti hälyttää paikalle, kun automaatti oli aluksi vain japaniksi, mutta lopulta alettiin pärjäämään senkin kanssa ja saimme tilattua itsellemme ramenit, gyozat ja oluet. Maksoivat 3800 yeniä. Ihan ok.

"Hi booru" maistuu välipalana.

Kivasti osasivat valaista julkisivut täällä.

Paikallinen Makkaratalo.

Namba HIPS oli erikoisen näköinen pytinki.

Nambassa riitti väkeä.

Muistan tuon rapumestan viime kerralta.

Dotonborin kanava.

Osa kaduista oli katettu.

Ja mopoilu niissä näytti olevan OK?

Legendaarinen Glico-mainos.

Astetta prameampi röökikoppi.

Ramen-kippolamme.

Kippola auki klo 09-25...

Ruoan tilaaminen onnistui paremmin kuin edellisenä iltana.

  

Kaippa tuoltakin olisi sapuskaa saanut?

 

Sitten metro kämpille, ja kävimme vielä hakemassa kaljat kaupasta. Joimme ne hotellilla, ja välilllä piti lähteä AT:n kanssa tupakkipaikalle, jonka hän oli googletellut noin 800 metrin päästä. Ilta oli jo hiljentynyt, ja koko illan metroaseman eteen sammunut nuorimieskin oli saatu jo tolpilleen. Nukkumaan puoli kahden aikoihin.

Ajotien keskikaistojen välistä löytyi röökimesta.

Joku oli selvästi Konamilla ylitöissä.

Yönäkymä hotellihuoneen ikkunasta.