20.9.2024, Friday, +34, Scattered clouds, Nara, Japan
Nukutti oikein mainiosti joskin välillä oli kylmä ja puin ylleni yöppiksen, ja sitten taas hetken päästä kuuma ja vähensin peitettä, mutta muuten sänky oli hyvä, sopivan pehmeä ja bedlinensit ok. Klo 7.30 heräsin kun AT oli halunnut lähteä liikenteeseen klo 8, vaikka se oli minusta liian aikaisin. Menin herättelemään AT:ta klo 8.05 ja ukko vielä unessa, pyyteli 25 minsaa lisäaikaa. Aika sikailua.
Se hänelle myönnettäköön. Meille ei kuulunut aamiaista, mutta menimme asemarakennukseen sellaista etsimään, paikka löytyi kaksi kerrosta katutasosta ylempää, heti sisään tultua pääovesta. Siellä sai myös röökata, joten paikka oli blaadajien suosiossa. Minä kuitenkin pyysin ei-tupakoitsijoiden puolelle pöytää, sellainen löytyi sisätiloista. Saimme sujuvasti japaniksi tilattua kiinalaiselta tarjoilijalta haluamamme aamiaissetit.
|
Kyoton asema sisältä.
|
|
AT valmiina aamiaiselle.
|
Ne nautittuamme astuimme aseman pauloihin, kävimme hakemassa automaatista välipalajuomamme ja sen jälkeen otimme pikajunan Naraan (kannatti katsoa tarkkaan, ettei joutunut paikallisjunaan "local" vaan kannatti valita pikajuna, muuten matkasta tulisi pikätkestoinen). Saimme hyvät paikat heti naisten vaunun jälkeen (naistenvaunuun ei ollut äijänä asiaa, koska sieltä sai häädön, sen saivat toiset turistit huomata). Vieressämme oli junttiportugalislaisparikunta jonka ukko kailotti puhelimeen, vaikka kuulutuksissa sanottiin jopa englanniksi, ettei sellaista olisi suotavaa Japanissa tehdä. Eihän siinä voi kuin pyöritellä silmiä muiden matkustajien mukana.
Matka kesti kolmisen varttia, se kului meiltä nuokkuen ja välillä riisipeltoja katsellen. Naraan päästyämme kuumuus junan ulkopuolella iski varsin ikävästi selustaamme. Olin käynyt täällä 11 vuotta aiemmin ja muistelin että Nara alkoi heti aseman ulkopuolelta, mutta täältä oli 3 km matka Nara Parkiin. Jotkut rohkeat kaljupäät lähtivät sitä kohti lampsimaan, mutta me otimme asemalta bussin. Se oli tietysti ääriään myöden täynnä. Raha annettiin kuskille, joka laittoi sen erilliseen jakajaan, matka maksoi 250 yeniä / naama. Se oli hyvä investointi, sillä päästyämme ulos bussista ja käveltyämme pari sataa metriä joka ikinen hikosolu huusi hoosiannaa. Sellainen pistävä kuumuus olisi ollut odotettavissa Thaimaassa tai Vietnamissa tai Sri Lankassa, mutta että täällä syyskuun lopulla? Uskomatonta?
|
Naran asema.
|
|
Paikallisbussi. |
Kävelimme puistossa kaukana ihmisistä hetken aikaa naureskellen peuroille. Niitä riitti täällä. Kuumuus pakotti meidät kuitenkin lopulta turistialueelle; lisäksi täällä oli hitoksiin koululaisryhmiä. Kävelimme alueen läpi ja pääsimme Todai-ji:n päätemppelille, mutta aivan kuten viimeksikin 11 vuotta sitten, päätimme skipata sen (sinne olisi maksanut sisään + jono oli melkoinen). Kävimme katsomassa kultaisen spiraalimallisen tornin, sitten ostimme peurakeksipaketin ja pääsimme ruokkimaan muutaman peuran. Ne olivat keksien perään, mutta eivät niin ahnaita kuin ensimmäisessä puistossa saapuessa. 200 yeniä maksanut paketti ei kauaa kestänyt. Keksipaketin ympärillä ollut käärö oli tehty myös peuransyöntiturvalliseksi, jos pääsi vahinko käymään, mutta me annoimme sapuskaksi pelkät keksilöt. Varmaan elikoista pidettiin jonkun verran huolta, sillä sairaita yksilöitä emme nähneet eikä kakkaakaan ollut kauheasti.
|
Naran kansallismuseo.
|
|
Naraa. |
|
Niin seesteistä.
|
|
Vuoden 2013 peuravaroituskyltti oli vieläkin ajankohtainen.
|
|
Peura poikineen.
|
|
Peuran korvia oli kiva silitellä.
|
|
Pien peuran poikanen.
|
|
Konnichiwa, shika-san!
|
|
Kilpikonna taisi uiskennella lammikossa.
|
|
No löytyihän täältä muitakin turisteja.
|
|
Todai-ji temppelin eteläinen portti (Nandaimon - 南大門). |
|
Todai-ji:n temppeli.
|
|
Todai-ji Shichijunoto Sorin.
|
Menimme kaljalle pieneen viihtyisään kippolaan, ja oluiden jälkeen tilasimme vielä pepsit ja kanaa ja ranskalaisia. Ne tekivät terää. Sitten ostelimme hetken tuliaisia, vaikkemme ihmeitä löytäneet. AT: lle olisi maistunut tupakki, mutta koko kaupungissa ei saanut tupakoida, emmekä löytäneet tupakkipaikkaa vaikka sellaista koitimme etsiskellä. Kuumuus alkoi taas olla ylitsepääsemätöntä, joten menimme bussipysäkille (jossa jouduin peurahyökkäyksen uhriksi, sillä nämä kävelivät ääneti takaapäin ja upottivat hampaansa tuliaiskassiini), mutta toivottavasti siitä selvisin ehjin tuliaisin. Bussi tuli täyteen; takaovesta sisään, ja tällä kertaa matka maksettiin poistuessa (250 yeniä).
|
Lounaskippolan baaritiski.
|
|
Peura ei kielloista välittänyt.
|
|
Peura unilla sisällä kaupassa.
|
Asemalla kävimme vessassa ja menimme laiturialueelle, mutta Kioton juna oli juuri mennyt ja jouduimme odottamaan lähes puoli tuntia seuraavaa. Ilmastointia ei ollut, joten olihan tuo tuskainen tehtävä. Lopulta juna tuli, ja sekin oli joku sellainen mistä valitusten vuoksi ilmastoinnin tehokkuutta oli karsittu, ja vaunun lämpötila oli 1-2 astetta tavallista lämpöisempi, asiasta oikein kuulutettiin. Matka Kiotoon kesti ehkä kolme varttia, se meni jälleen torkkuen.
|
Ne selfie-kepit veks junalaiturilla!
|
Hotellille päästyämme oli pakko päästä suihkuun. Vaatteet haisivat karmealle, ja niitä oli mennyt enemmän kuin olimme laskeskelleet; olimme nähneet hotellirakennuksessa pesulan, joten keräsimme kaputt-olevat vaatteet ja veimme ne sinne. Se oli tietysti automaatti, mutta lopulta riitti kun laittoi pyykit sisään ja syötti 400 yeniä koneeseen. Puolen tunnin päästä palasimme ja siirsimme pyykit kuivuriin, ja seuraavan puolen tunnin päästä haimme ne pois.
Iltapäivä alkoi olla pitkällä, ja kaikki temppelit ja nähtävyydet suljettiin viideltä, joten kävimme tsekkaamassa vain lähitemppelimme (
Higashi Hongan-Ji), jossa olin ollut viimeksikin. Paikka ei tuntunut tutulta - nämä ovat lopulta samanlaisia kaikki - joskin muistan joutuneemme täällä jonkun paikallisen koulun kiusalliseen haastatteluun. Lähdimme sitten etsimään ramen-paikkaa juna-asemalta. Sitä piti hakea melkoinen tovi ennen kuin löysimme ravintolat, mutta pistäydyimme ensin Muumi-kaupassa. Emme tietenkään löytäneet mitään ostettavaa, mutta ainakin näimme tuttuja tuotteita.
|
Ihanan väljät kadut.
|
|
Higashi Hongan-Jin portti.
|
|
Hulppea oli fasadi.
|
|
Temppelialue. |
|
Muumi mainittu.
|
|
Kovin suomalainen nimi tälläkin liikkeellä.
|
Ramen-paikkaan piti ostaa safkat tietysti ensin automaatista josta sai tulostetut laput. Mokasimme siinäkin kun emme ymmärtäneet lisätä toppingseja. Näitä mokia aina sattuu, mutta toivottavasti opimme vähän jatkoa ajatellen. Ja tuskin olemme ainoita joille näin käy. Ramen oli kuitenkin ok, mutta ihmetytti siinä oleva kaali? Kuuluuko sellainen tosiaan annokseen, itse en ainakaan digannut.
|
Automaatti prujautti tällaiset illalliskupongit.
|
|
Ramenia illalliseksi.
|
|
Ravintolan penkin alta paljastui varastotilaa.
|
Kävimme Pachinko-pelipaikassa, joka on hyvin tyypillinen ja meluisa japanilainen pelihalli, jossa näppärästi kikkailemalla onnistutaan kiertämään maassa vallitsevaa uhkapelien kieltolakia (aasialaiset ovat aika alttiita kaikelle uhkapelille, jos tällainen yleistys sallitaan). Emme sortuneet pelaamaan. Olisimme halunneet päästä sellaiseen karaokeboksiin joita täällä näkee paljon; pysäytimme sitä mainostavan naisen kadulla. Homma ei kyllä ottanut yhtään tuulta allensa, sillä pitkään hän neuvotteli paikkansa kanssa ja totesi lopulta olevan 20 minuutin jono, ja kuuden tuhannen yenin hinta. Sekin olisi meille käynyt, niin itse paikan front deskillä sanottiin ettei tilaa ole. Koitimme jankata vastaan että meille luvattiin jo pääsy 20 minuutin jonotuksella, mutta virkailija puisteli päätään. Myöhemmin aloin miettimään, olimmeko sittenkään menneet oikean karaoke-kanin luo... Tokiossa näkee paljon nuoria ihmisiä notkumassa kadunvarsilla kyltti / lappu käsissään mainostamassa kippolaa ja yleensä nämä sitten vievät kädestä pitäen asiakkaan ravintolaan joka on vähän syrjemmässä tai piilossa talon ylemmissä kerroksissa, sillä tilanpuutteen ja kalliiden tilavuokrien takia vain isommilla ravintoloilla on mahdollisuus sijaita katutasossa huomiota herättävine mainosikkunoineen ja -ständeineen. Ajattelin tämän olevan ihan fine, mutta nyt tällä kertaa kävi näin.
|
Rajomon gate.
|
|
Yöllinen Kioton asema.
|
Joimme sitten kaljaa puolille öin hotellilla. Olimme ostaneet testiksi japanilaisten suosikkivälipalaa
onigiriä, joka on merilevään paketoitu riisikolmio jonka sisällä on vielä joku ylläri. Haju oli hirvittävä ja maku erittäin hirvittävä, pitkään piti kamppailla ensipuraisun jälkeen oksennusta. Kylmettynyt ja nahkea riisi eikä se merilevähommakaan mitään herkkua ole. Toisella puraisulla maku vähän parani, ja sain lopulta melkein koko kauheuden syötyä, joten upgreidasin arvosanan
0/5 -> 1/5. Myöhemmin jopa huomasin itseni miettimässä, voisiko sitä jopa oppia sietämään, jos tarpeeksi monta kertaa sellaista söisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti