839# Lappi, 19

 25.7.2024, Thursday, Drizzle, +13, Kilpisjärvi

 

Yö meni hyvin, nukutti aika makoisesti. Jossain välissä heräsin mutsin ihmettelyyn närästyksestä, ja jossain vaiheessa sade ropisi ikkunaan aika voimakkaasti. Aamiaiselle suoriuduimme klo 8.30. Siellä oli jopa puolittainen tungos, mutta ihan mukavasti se siinä meni, perushyvä aamiainen. Lapland hotellien puuro on kuulemma extra hyvää, sitä olisi ehkä pitänyt testata mutta jäi nyt väliin kun en ole ihan puuroust-ihmisiä.

Vettä satoi aika rivakasti, ja mietin viitsinkö lähteä retkeilemään tänään ollenkaan. Täällä on oikeastaan kaksi retkikohdetta, toinen on Saanatunturille kiipeäminen, mutta sinne ei olisi mitään järkeä lähteä tällaisessa säässä kun näkyvyys olisi nolla, ja toinen on "kolmen maan rajapyykki". Sinne päästäkseen täytyy kävellä 11 km suuntaansa, tai sitten pullamössöjengi voi ottaa Kilpisjärven retkeilykeskuksesta  laivakyydin Kolttasatamaan (jolloin käveltävää jäi 3 km suuntaansa) hintaan 60€ (v.2024). Melkoinen hinta, mutta yksin lampsiminen 22 km sateessa hyttysten syötävänä ei niin "ki", joten ajoin retkeilykeskuksen rantaan (retkeilykeskus oli mäessä, mutta alhaalla oli pieni venelaiturialue) noin 5 kilometrin matkan. En oikein tiennyt mitä tehdä, mutta päätin sitten mennä yytsäilemään laivalaiturille, toisessa veneessä olikin jo jengiä, joten menin sinne joukon jatkoksi. Sellainen nainen pyöri siinä rahastamassa matkustajia.

Retkeilykeskuksen satama.

Oikeanpuoleinen laiva oli tänään käytössä.

Vene tuli täyteen ja koiriakin oli melkoinen määrä. Vastapäätäni tuli norjalainen papparainen hauskan koiransa kanssa, ja tilan ahtaudesta johtuen vuvve oli jo puolittain sylissäni. Silittelin sitä aikani ja vuvve alkoi kinuamaan lisää, ja ukkokin komensi minua "mere". Arvosana hurtasta 5/5. Puolen tunnin laivamatka menikin sitten mukavasti toisten katsellessa maisemia mutta mulle riitti vuvve.

Puhetorvena oli alkujaan Helsingistä kotoisin oleva nainen. Hän painotti moneen kertaan, että aikaa kävelylle on vain pari tuntia, ja kuitin takana on hänen puhelinnumeronsa johon tulee soittaa jos joutuu johonkin kiipeliin tai ei ehdi takaisin annetussa aikaikkunassa. Osa matkailijoista jäi vielä paikan päälle, täältä pystyi myös kävelemään takaisin ja ostaa pelkän menolipun (tai paluulipun) hintaan 40€. Minä otin meno-paluun. Laiva oli tosi ahdas, mutta onneksi katettu, mitään vessaa tms siinä ei ollut, ja ainoa vessa koko alueella oli ulkohuussi heti Kolttasatamaan tultua. Rajatolpalle käveltiin Ruotsin puolta, polku oli hyvä joskin viime aikojen kovat sateet olivat tuoneet siihen isoja vesilammikoita ja mutaa, jotka kuitenkin pääsi kiertämään hyvin. Sade oli ennustuksesta huolimatta tauonnut, mulla oli tietysti sadekamppeet turhana painolastina. Koska oli supermärkää ja täysin tyyntä, se sai aikaan melkoisen hyttysinvaasion. Kaivoin laukusta edellisenä päivänä ostetun superoffin, mutta sillä olisi voinut pyyhkiä perssöönsä, hyttyset eivät moista kaihtaneet. Kun otti kätensä pois taskusta kuvatakseen jotain, käsi oli hetkessä mustanaan hyttysiä, välillä tuntui, että niitä oli jo päällekkäin.

Sitten kävelemään.

Kolttasataman wc jäi testaamatta.

Infotaulu alueesta.

Piti vähän kirittää alkumatkasta muiden ohi.

Polun kunto oli hyvähkö sateesta huolimatta.

Vaivaiskoivuja.

Kohta perillä.

Käveltävää oli 3,2 km suuntaansa. Aloin vetämään täysiä ja pääsin toisena perille, tarkoitukseni oli päästä kuvaamaan mestat ennen muita ihmisiä ja hyvin tässä onnistuinkin. Kova kusihätä oli vauhdittajana, ja mietin mihin voisi kepilliset lorotella, kun muistan lukeneeni ettei lumettomaan aikaan saanut poiketa pois polulta. Rajapyykin luota löytyi kuitenkin tähän tarkoitukseen soveltuva paikka, mutta hyttyset kävivät surutta myös pikkuveijarin kimppuun. Itse rajapyykki oli keltainen pyöreä paasi, keskellä vesistöä, mutta tänne oli rakennettu metallinen silta, jota pitkin pääsi kävelemään.

Opaskylttejä.

Mallan luonnonpuisto.

Tässä taitaa mennä Suomen raja?

Metalliset "pitkospuut".

Rajapömpeli.

Rajapömpeli Ruotsin puolelta.

Olisikohan tämä Norjaa?

Kirkasta vettä.

Annettu kahden tunnin aikaikkuna oli melko tiukka, ja lähdin kävelemään takaisin päin, tosin tällä kertaa kuvasin maisemia hieman enemmän. Kyllä täällä hienoa oli, ei siitä päässyt mihinkään. Jotenkin epätodellista. Näin erikoisen ja yksinäisen kukan, mietin jopa voisiko se olla peuranvirna.  Muutama sata metriä ennen laivalaituria alkoi vähän tihuttamaan, mikä ei tässä vaiheessa enää haitannut mitään, joten tosi hyvä tuuri kyllä kävi tässä nyt. Hetken hengailin vielä laiturilla, ja sitten aikanaan palasin laivaan takaisin. Siellä ei ollut vielä juuri ketään, vaan jengiä valui pikkuhiljaa myöhässä takaisin. Plunssaisia ja sairaita olivat taas monet, saapa nähdä mikä tauti niistäkin tulee. Paikat olivat sekottuneet, nyt vieressäni ei ollu ketään, eli ilmeisen moni oli ottanut pelkän menolipun. Eikä ollut koiraa paijattavaksi. Sitten jäätiin kupeksimaan, mutta yhtä imatralaista kaksikkoa ei vaan kuulunut takaisin. Lopulta olimme odotelleet melkein puoli tuntia kunnes kapteeni teki päätöksen ja starttasi laivan. Kaippa sudet ne sieltä syö? Asiaa oli kyllä painotettu moneen kertaan (ja kuitin taaksen laitettu puhelinnumero) ja jos mitään ei kuulu niin ei voi mitään. Tosin näin sesonkiaikana laiva tekee varmaan toisen vuoron kahden maissa, joten ehkäpä he sitten ennättävät tälle päivän jälkimmäiselle noudolle. Jos ei, niin ainahan voi kävellä 11 kilsaa takaisin.

Poroaitaa.

Lampi vierellä.

Peuranvirna?

Kilpisjärvi näkyvissä.

Paluumatkalla veneessäkin oli enempi tilaa.

Vähän retki siis viivästyi, ja sitten vielä viiden kilsan ajo takaisin. Mutsi oli kävelyllä ja tuli minua vastaan. Kävin viemässä kamat hotellihuoneeseen ja lähdimme sitten katsomaan jos saisi jotain lounasta. Mude oli aamupäivän lenkillään käynyt etsimässä meille Haltinmaa-nimisen kippolan. Siellä oli melkoinen härdelli, mutta joku nainen suositteli meille buffaa ja sen otimme. Oli aika kallis 18,50€/ kpl. Siinä oli makaronilaatikkoa ja poronkäristystä yms. Ihan ok. Kesken syöntiämme tuli kuitenkin sähkökatkos joka kesti melko pitkään; esim. kaffetta ei meinannut saada kun se tuli automaatista. Sähkökatkoksen kestäessä tarjoilijanainen sanoi lakonisesti, että "luonto on välillä tämmöinen" joten ilmeisesti nuo sähkäkatkot eivät olleet mikään harvinainen juttu. Olimme jo lähdössä kun sähköt napsahtivat päälle, joten sain sitten kahvettakin. Palasimme takaisin kaupan kautta josta ostimme juotavaa ja postikortteja ja -merkkejä. Pienehkö porolauma tuli tielle toikkaroimaan eivätkä väistäneet autoja millään. Mitä enemmän ihmiset tööttäilivät torvejaan, sitä itsepäisemmin pysyttelivät tiellä. Kovasti niitä vielä näytti kakattavankin joten melkoisia sankareita moiset sarvipäät.

Hesaankin alkoi jo olla matkaa.

Lounaspaikka Haltinmaa tarjosi myös majoituspalveluja.

Buffa.

Lounasbuffetin antimia.

Tarkkana kuin porkkana.

Fiksuin poroista käytti sentään kevyen liikenteen väylää.

Hotellille päästyämme huomasimme siivoojan käyneen. Ajattelin käydä mittaamassa järviveden lämpötilan, mutta pahaksi onneksi laiturilla oli joku äite ja poika uimaan menossa. Superekstroverttipoika kertoi minulle aiemmista uimakokemuksistaan ja märkäpuvuistaan, ja suunvuorotta jäänyt äitioletettu oli aluksi menossa uimaan muttei sitten uskaltanutkaan kastella kuin jalkansa. Vesi tuntui yllättävän lämpöselle joten ajattelin siihen kyllä itse uskaltavani mennä. Hetken odotin saunavuoron alkua (rantasauna oli klo 16-21), ja pakkasin sitten uimakamat yms muden jäädessä päikkäröimään. Kävin ensimmäiseksi mittaamassa veden laiturilta, se oli 16 astetaista joten kävin viemässä kamat pukkariin ja uikkarit päälle ja pulahdin Kilpisjärveen. Uskomatonta. Sitten saunaan; se ei ollut mikään iso ja siellä oli jo neljä raavasta ukkoa ennen minua ja oli säkkipimeää, joten kiusallisuuskerroin oli suuri. Yksittäinen varsinais-suomalaismies jotain juttelikin. Kävin vielä toistamiseen uimassa ja saunassa, ja sitten palasin takaisin, ettei mude kyllästyisi. Saunasta ja uinnista kuitenkin arvosana 4/5.

Sää oli kirkastunut ja vuoret tulleet näkyviin ja päätimme lähteä mutsin kanssa pienelle ajelulle. Aluksi ajoimme 10 kilsan päähän Muotkatakalle, jossa oli Suomen maanteiden korkein kohta 565m. Poroja väistellen palasimme takaisin päin, kävimme viemässä postikortit Kilpishallin postiin, ja jatkoimme sitten kohti Norjan rajaa. Käännyimme takaisin juuri ennen Norjaa, kun emme tienneet mitä olisimme tehneet siellä, ja joka tapauksessa menisimme sinne päin seuraavana päivänä. Ajoimme auton takaisin hotellin pihaan ja menimme kaljalle ja lonkerolle Kilpishalliin; myyjä muisti meidät edellispäivästä. Nyt kelpasi istua terassillakin juomia särppimässä, siinä oli mukava katsella "kiireistä" Kilpisjärven taajamaa ja ihmisiä toimittamassa asioita.

Suomen tiestön korkein kohta.

Lappimaisia maisemia.

Saana takaapäin.

Liikennettä VT 21:lla.

Kilpisjärveltä löytyvä kauppa.

Näkymä terassilta.

Sarvipäitä hotellin pihalla.

Juomien jälkeen hotelliin, jossa laitoimme laitteiden akut lataukseen ja menimme sen jälkeen itse syömään hotellin ravintolaan. Sama tarjoilija kuin edellisenä päivänä, kiltti ja kohtelias kuin mikä. Otimme molemmat poro-burgerit. Alkuun tuli taas talon tarjoamia leipiä, hyviä nekin. Ruuat tulivat nopeasti, väkeä oli vähän vähemmän kuin edellisenä iltana. Kallista oli taas, mutta hampparit olivat tuhdit ja tarjoilija tosiaan mukava. Ei niin hyvä kuin edellispäivän poronkäristys, mutta kyllä tästä voi 4/5 antaa. Illallisen jälkeen hengailua, blogailua ja sen semmoista.

Maittava hamppisateria.

Hotellin baari suoraan 80-luvulta.