799# Tallinna, 6

 12.8.2023, Saturday, +19, Partly cloudy, Tallinn, Estonia

AT:n kanssa päätettiin lähteä viettämään elokuista lauantaipäivää Tallinnaan, kun ei ollut oikein muutakaan tekemistä. Tallinkin Mystar-laivalla reilu viikko ennen lähtöpäivää hankitut liput maksoivat 54€ / naama. Lähtö oli klo 10.30, paluu klo 19.30 lautalla. Tapasimme AT:n kanssa steissin spora-pysäkillä, olin paikalla muutama minuutti ennen häntä. Käytin ajan linnunkakan puhdistamiseen käsidesillä jonka olin saanut otsikkooni kävellessäni aseman edustalla. Ratikkapysäkillä oli kovasti väkeä, joka indikoi paitsi täyttä ratikkaa niin myös täyttä laivaa. Saimme sporasta jopa istumapaikat; kuski tuntui olevan juttutuulella, teki monta ohjeistavaa ex tempore-kuulutusta.

Laivalle pääsy oli helppoa sataman ryysiksestä huolimatta, kun oli tehnyt check inin etukäteen. Mulla oli Tallinkin appi, eikä lähtöselvityksen teko olisi voinut olla helpompaa kun siihen tosiaankin riitti vain yhden napin painallus. QR-koodin näyttäminen satamaportilla laitelukijaan oli ainoa kontrolli; oli meillä passit mukana varoiksi, jos sitä kysyttäisiin. Koskaan ei sitä ole kysytty - paitsi Tallinnan päässä kerran, jolloin veikalla ei sitä tietysti ollut mukana, ja siitä tuli jonkunlaisesti sanomista.

Länsiterminaalissa lähdön tunnelmaa.

Kello oli tässä vaiheessa ehkä 9.30. Laivan lähtöön olisi aikaa tunti, mutta Tallinkit lähtisivät aina etuajassa, boardaus tapahtui klo 10.10 mennessä ja sen jälkeen laiva melkein heti lähtisikin. Emme ottaneet tässä vaiheessa vielä kippolasta mitään, vaan odottelimme väentungoksessa porttien aukeamista. Pian portit sitten aukenivatkin ja ihmiset rynnivät sisään - me melko etunenässä myös, sillä halusimme saada alkukaljat ilman jonotusta + hyvät ikkunapaikat baarista. Tässä onnistuimmekin. Botski lähti klo 10.15.

Paljon oli laivaan tulijoita.

Keli oli tyyni ja aurinkoinen, joskin Viron päässä näytti pilvisemmältä. Sadetta ei oltu luvattu, hyvä niin sillä sontsat olimme jättäneet optimistisesti kotiin. Ei meillä muutakaan tavaraa ollut mukana sen kummemmin, mikä tuntui molemmista vähän kummalliselta. Istuskelimme siinä ja katselimme yksitoikkoisen maiseman vaihtumista, AT haki kaupasta meille vielä ananaslonkerot jotka kittasimme samassa pöydässä, mutta tarjoilikaan ei sanonut asiasta mitään, kai se oli sitten ok. Matka kesti sen pari tuntia. Ennen satamaa tuloa menimme ulos katsomaan Tallinnan lähestymistä. Kaupungin silhuetti näyttää aina muuttuneen edelliskerrasta, niin nytkin.

Vaikea uskoa, että Suomenlahdella ollaan.

Tallinnan satama.

Jonotus täpötäydestä laivasta tuntuu aina kestävän ikusuuden, niin nytkin. Jotenkin Tallinnan päädyn terminaaliputketkin tuntuvat olevan paljon pisemmät kuin muualla. Tunnelma helpotti kun pääsimme lonnimaan ulos. Entisaikojen taksiukottajia ei näkynyt, joten lähdimme sitten käppäilemään kohti vanhaakaupunkia. Meitä oli varoitettu tietöistä, ja niitä täällä kyllä kieltämättä vähän riittikin, mikä hieman hankaloitti kuljeskelua. Mekin "eksyimme" tässä vaiheessa ja otimme väärän suunnan. Huomasimme virheen kuitenkin nopeasti joten ei siitä montaa sataa metriä tullut talsittua turhaan.

Tietöiden Tallinna.

 

Portti vanhaankaupunkiin.

Saavuimme Raatihuoneentorille. Tätä ympäröi kalliit (?) ravintolat, sekä tietysti itse Raatihuoneen talo. Päätimme aloittaa siitä; meitä ei niin itse rakennus kiinnostanut, mutta torniin pääsisi myös 4€:n hintaan, joten lunastimme itsellemme tiketit sinne (tornilla ja Raatihuoneella oli eri ovet vaikka olivatkin samaa kompleksia, liput ostettiin Raatihuoneen puolelta). Torni oli hyvin ahdas kavuttava jyrkkine kierreportaineen, joten ei tosiaankaan lihavien, liikuntarajoitteisten (yksi mies nähtiin täällä kyynärsauvan kanssa mutta ei tiedetä jättikö leikin kesken), sydänvaivaisten, ahtaan- tai korkeapaikkakammoisten paikka. Meidätkin se yllätti jyrkkyydellään, ja erityisesti alaspäinmeno pisti minun reisilihakset niin hapoille, että muistin kyllä seuraavat lähipäivät mitä oli tullut tehtyä. Näkymät tornista olivat ehkä 3/5; kalteroidut ikkunat olivat kapeat, joten laaja-alaista näkymää ei avautunut. Jonkunlainen torninvartijahan täällä oli aiemmin stondaillut yytsäilemässä menoa, ja häntä varten oli tornin sivustassa myös "WC". En malttanut olla ajattelematta, millaistahan se oli siihen aikaan losauttaa paketti alakertaan :)

Raatihuone.

Raatihuoneen torni.

Raatihuoneentori Raatihuoneen tornista.

Vanhaakaupunkia tornista.

Lisää vanhaakaupunkia tornista.

Katsoimme ansainneemme oluet. Suosituksista huolimatta menimme yhteen niistä Raatihuoneentorin kalliista kippoloista, Mad Murphy'siin. Pöytiintarjoilu oli nopeaa, otimme vain oluet. Hintakaan ei ollut paha, 6€ / muki. Haittapuolena oli ympärillä pörräävät ampiaiset.

AT olisi halunnut Olde Hansaan syömään, mutta sitä on parjattu niin paljon, etten oikein voinut suostua ehdotukseen. Liian kallis, palvelu huono ja ruoka huono. Sen sijaan kävelimme n. 600 metriä pois vanhastakaupungista Jahu Tänavagurmee-nimiseen kippolaan osoitteessa Pärnu mnt. 15. Se ei ollut turistipaikka, vaan enempi paikallisten suosiossa. Tarjoilu oli todella tylyä, mutta hampurilaiset olivat ihan kelvollisia. Toki sen verran töppäsimme, ettemme ymmärtäneet tilata ranskalaisia perunoita erikseen mutta ainakin ähkyltä vältyttiin.

Vanhankaupunnin meininkiä.

Lounaspurilainen.

Palasimme vanhaankaupunkiin, nousimme ylös mäelle. Tarkastimme ulkoisesti Aleksanteri Nevskin katedraalin. Koitimme sitten löytää Toompean mäen näköalatasanteen, tätä saimmekin vähän aikaa hakea mutta löytyihän se lopulta. Kuvasimme maisemat ja poikkesimme turistikauppaan löytämättä sieltä mitään sen kummempaa ostettavaa. Laskeuduimme raput alas. Lai-kadulla näimme military antik-kaupan. Siellä olikin vaikka mitä mielenkiintoista, kokardeja ja kommunismi- ja natsiaiheisia herätyskelloja mutta hinnat olivat niin korkeat, että kauppaan jäivät tuotteet tällä kertaa. Parempikin varmaan niin, ettei joku herkkäsieluinen taas pahottaisi mieltään.

Viron vapaudenpatsas Vapaudenaukiolla.

Aleksanteri Nevskin katedraali.

Viron parlamenttitalo Riigigoku.

Vanhoja taloja.

Nälkä ja jano.

Toompean mäellä.

Mielenkiintoinen antiikkikauppa tämä.

Pistäydyimme taas oluelle, kun oli niin hyvä ilma ja jalat hapotteli vieläkin siitä torninoususta. Ampiaiset eivät edelleenkään jättäneet rauhaan; AT:n kaljalasiin meni raitapaita, mutta sain sen pelastettua ja hetken huilattuaan se lennähti pois.

Kävelimme kohti satamaa, ja löydimme basaarin josta AT oli puhunut. Ei sekään hullumpi mesta ollut, ostin talvea ennakoiden Lada-pipon, kun sain hinnankin vielä tingittyä. Kävimme myös tavan kaupassa ja Superalkossa tarkastelemassa brenkun hintoja, vaikkemme mitään ostaneetkaan.

Erämaa alkoi tästä portista.

Reissun tuliaiset.

SuperAlko.

Soviet Lada.

Meillä oli vielä kosolti aikaa joten kävimme istuskelemassa Kochi Aidadin panimoravintolan terassilla. Pilviverho oli häippässyt ja aurinko paistoi suoraan pläsiin koko ajan, ja ilmeisesti tästä aiheutui minulle massiivinen päänsärky loppuillaksi (oluen juonnin kanssahan ei ollut mitään tekemistä).

Kochi Aidadin kippola.

Terassilla.

Kyypparin kutsuntaväline.

Mainos.

Kävimme vielä Nautica-ostarilla ja sitten pikkuhiljaa kohti terminaalia. Täälläkin kävimme katsastamassa liikkeen, mutta emme ostaneet edelleenkään mitään. Viimein pääsi jo takaisin laivallekin; olin ajatellut ihmisten jäävän yöksi Tallinnaan ja väkeä olevan vähempi kuin tullessa, mutta ihan yhtä täydeltä laiva vaikutti olevan. Tällä kertaa emme saaneet edes istumapaikkaa ikkunan vierestä. Otimme juomat ja niiden jälkeen menimme vielä uudestaan purilaisille, tällä kertaa tyydyimme Burger Kingiin. Ei sekään nyt huono ollut. Sitten kävimme kaupassa, AT osti ananaslonkerosalkun, minä tyydyin pelkästään nannaan. 

Yläkannelta löysimme penkkirivistön, ja päätimme ottaa hetken siinä lepiä. Tunti meni torkkuessa koiran unta, ja sitten olimmekin jo perillä. Aurinkokin oli jo tässä vaiheessa laskenut, sen olisi voinut tsekata laivan kannelta ellei uni olisi voittanut. Päätä oli alkanut nyt särkemään, eikä olossakaan ollut kehumista.

Ulospääsy laivalta tuntui kestävän ikusuuden siinä väkijoukossa. Ensimmäiseen ratikkaan emme päässeet / ehtineet, toisesta onnistuimme saamaan jo istumapaikat vaikka täyteen sekin kulkuväline tuli. Steissillä erosimme AT:n kanssa; metroa joutui odottamaan melko tovin sekopäiden kanssa. Päänsärky paheni. Metromatka vielä meni, mutta sen jälkeen minulla oli kilometri käveltävää. Vaikka kuinka kävelin niin tuntui, ettei matka loppuisi ikinä. Pääni sisällä tuntui olevan kuin joku kuumennettu rautatanko, ja lisäksi nenään tuntui tulevan jostain hajuja joita ei varmasti ulkona ollut. Viimein päästyäni kotiin otin pari buranaa samoin tein naamariin ja hetken ajan minun oli taisteltava oksennusta vastaan. Minun täytyi jäädä olkkarin sohvalle nukkumaan ensi alkuun kun matka makuuhuoneeseen tuntui liian pitkältä. Eipä ole ennen tuollaistakaan ollut, mutta huonoksi on mennyt viinapää, vai voisikohan se olla jonkunlainen migreeni? Aamulla oli kuitenkin taas kaikki ennallaan.

Länsiterminaalissa saapumisen tunnelmaa.

* * * *

Tämä oli tämmöinen Tallinnan reissu tällä kertaa. Vähänhän tuohon jo kyllästyy, en ymmärrä miten porukka jaksaa rampata siellä jatkuvasti. Toisaalta, eipä tässä ollut parempaakaan tekemistä. Raatihuoneen torni oli uusi tuttavuus ja military kauppa jäi kyllä mieleen. Loppuillan hedari-kokemus droppasi kyllä tunnelmaa melkoisesti, joten arvosana reissusta vain 2/5.