798# Israel, 5

 27.7.-28.7.2023, +32, Clear, Tel Aviv, Israel

Torstaille ei ollut mitään agendaa, joten saimme nukkua vapaasti niin pitkään kuin halusimme, ja kylläpä sitä unta riittikin kymmeneen asti ja ylikin. Aamiaiseksi söimme maanantailta jääneet pizzan jämät, ei hullumpi aamupala ollenkaan. Vähän olimme kyllä epävarmoja voiko niin vanhaa pitsaa vielä syödä, mutta hyvin sen massu kesti. 

Lähdimme jälleen rannalle, molemmat diggasimme rannasta. Lämmintä vettä ja hienoa hiekkaa ja suihkut vielä käytettävissä. Toisella uintikerralla kala puraisi minua samasta kohdasta kantapäätä, jossa oli aiemmin saatu hiertymä. Siitä näytti irronneen jopa pieni pala. Minua vähän huoletti, jos sellaisesta saisi jonkun taudin / verenmyrkytyksen. Huuhtelin kantapäätä vesihanan alla kun ei ollut edes käsidesiä saatavilla. Kämpillä googlasimme moista piraijaa, ja päädyimme isosargiin. Arvosana 1/5 mokomalle verenhimoiselle purijalle.

Siivosimme hieman kämpillä, ja veimme roskia ja tyhjiä pulloja roskikseen. Joku mummeli yhytti minut, ja neuvoi jättämään tyhjät putelit roskiksen eteen, että joku ker(j)ääjä löytäisi ne. Ihmettelimme, onko täälläkin muka jonkunlainen panttisysteemi? Meille oli kertynyt myös pieniä kolikoita aikamoinen keko kun emme osanneet niitä käyttää, laitoimme ne pullokassiin vielä lisukkeeksi (myöhemmin huomasimme pullokassin tosiaan kadonneen).

Penthouse-asuntomme vihreäkaiteinen parveke.

Saimme postikortteihin riittävät tarinat skriivattua joten menimme samaiselle postitoimistolle postittamaan kortit jossa olimme aiemmin saaneet merkit. Tel Avivissa näki yllättävän paljon koiria ihmisten lemmikkeinä, ja koiranulkoiluttajia tietysti myös. Toinen mitä ihmettelin, oli kaskaiden puuttuminen; luulin, että niitä on Välimeren alue täynnä, mutta ilmeisesti niitä on sitten vain Kreikassa.

 

Menimme läheiseen irkkupubiin oluelle. Se oli melko ankea murju. Myyjänä oli vanhempi nainen, joka kyseli mitä teemme Israelissa. Oli jotenkin poikkeuksellisen ystävällinen (esimerkiksi kaupan myyjät ovat uskomattoman tylyjä, eivät suostu palvelemaan kovinkaan nopeasti jos ollenkaan), joten meillä heräsi tietyssä mielessä varotuskellot soimaan, mahtoiko tarjoilija olla jonkunlainen naapurostokyttääjä? Varsinkin kun olimme ainoat "oikeat" asiakkaat, kaikenlaista muuta rabbia ja suunnankysyjää siellä kävi juttelemassa tämän naisen kanssa, vaikkeivat mitään ostaneetkaan.

Piskuinen irkkubaari.

Oluen kyytipojaksi metukkaa ja kevätsipulia 5/5.

Iltapäivästä kävimme vielä uimassa viimeisen kerran. Seuraavana päivänä olisi lähtö kotiin. Tuntui hieman haikealta, nopeasti se viikko vierähti täälläkin. Teimme check inin kotilennolle, ja koitimme vähän googlailla miten vaikeaa Israelista olisi lähteä pois, siitä kun oli varoitettu useaan otteeseen. AT alkoi höperehtimään pakkauksen kanssa, on siinä mielessä samanlainen kuin Pp, että kamat täytyy olla aina pakattuna lähtöä edellisenä iltana niin uskomattomasti.

Jäähyväiset rannalle.

Illallista olimme suunnitelleet syövämme tänään El Vecino-nimisessä ravintolassa. Se oli kuitenkin melkoisen suosittu kippola, ja meidät istutettiin sisätiloihin niin ahtaaseen pöytään, ettemme olisi mahtuneet siinä aterioimaan muutenkaan. Kaiken lisäksi taas se perinteinen, että menu olisi pitänyt skannata QR-koodista, mutta wifi:stä ei ollut tietoakaan, ja arvelimme muutenkin ruokalistan olevan pelkästään hepreaksi, joten ei auttanut kuin poistua. Jouduimme kävelemään melko tovin ja kyselemään menua aika monesta paikasta, mutta nekään eivät saaneet meitä vakuuttuneeksi.  Lopulta päädyimme Jeffrey Lebowski-nimiseen kippolaan, jossa olimme olleet lauantaina oluella. AT päätyi turvalliseen ratkaisuun, spaghetti bologneseen. Itse otin mega-schnitzelin, olisi pitänyt tietysti nimestä jo päätellä että se oli himosyömärin annos. Maksoi kaljoineen ja tippeineen 220 sekeliä (yli 52€), on tämä kyllä kallis maa. Palasimme takaisin kämpille viettämään viimeistä iltaa. Mielenosoitukset jatkuivat television iltauutisissa; ihmettelimme miksemme olleet törmänneet niihin ja epäilimme missanneemme varsinaisen Tel Avivin keskustan meiningit.

Jättiannos safkaa.

Perjantaina heräsimme jännityksen vallassa yhdeksän maissa. Päätimme varata reilusti aikaa lentokentän lähtöselvitykseen, kun olimme haastavia vaikeuksia googlailleet. Pakkaamista riitti, kävimme suihkussa, nautimme jonkunlaisen aamiaisen. Veimme roskat veks ja siistimme paikkoja. Puoli kahdeltatoista tilasimme Gett Taxi-apilla pirssin (se oli ilmeisesti ainoa tapa saada Tel Avivissa taksi, sillä lennosta emme ainakaan olleet saaneet yhtään pysäytetyksi. Vaikea juttu kun ei ole verkkoa välttämättä saatavilla). Appi ilmoitti taksin tulleen, laitoimme ovet lukkoon ja sujautimme avaimen avainboksiin. Risteys oli täynnä taxeja, mutta vanha papparainen huusi autonsa ikkunasta olevansa kuskimme. Hän avasi sisältä takakontin, mutta ei noussut ulos autosta laittamaan laukkuja sisään. Muutenkin kuski ärsytti, ja ukotti meiltä vielä viimeiset fyrkat (180 sekeliä) kyydistä, aivan liikaa. Ennen lentokenttää oli vielä checkpoint, mutta naissotilas antoi meidän mennä ilman sen kummempia tenttauksia. Perillä kuski ei taaskaan tehnyt elettäkään, että olisi noussut autosta antamaan meille laukut - vielä piruili päälle, että sulkekaa tällä kertaa kontti napista.

Jäähyväiset Tel Aviville.

Lentoasema.

AT kiskaisi vielä hermosauhut polttavan kuumassa ulkotilassa, ennen kuin painelimme terminaaliin. Meillä oli 4h15min aikaa ennen koneen lähtöä, kun asettauduimme ensimmäiseen jonoon. Tässä jaettiin israelilaiset ja ulkomaalaiset eri jonoihin. Ensimmäinen jonotus kesti ehkä puolisen tuntia, siinä oli kolme eri vastaanottotiskiä. Jonkunlainen kuulustelu näytti olevan kyseessä; jotkut pääsivät muutamalla kysymyksellä jatkamaan matkaa, mutta joitakin tentattiin loputtomiin. Meiltä kysyttiin, miksi meillä on molemmilla sama toinen nimi, ja miten nimi lausutaan, ja mistä tunnemme toisemme. Virkailija poistui ilmeisesti konsultoimaan jotakuta, palasi hetken päästä takaisin, ja liimaisi AT:n passiin numerokooditarran, ja minun passiini IL-tarran. Mietimme, mitä se tarkoitti, mutta se paljastuisi meille myöhemmin.

Seuraavaksi jonotimme 40 minuuttia baggage dropiin. Matkalaukkua ei saanut lukita, mikä vähän huoletti. Porukka etuili härskisti. Matkustajat sekoilivat ja työntekijät vaikuttivat olevan jokainen ensimmäistä päivää työssään. Lopulta saimme laukut sisään - meidän osalta baggage drop onnistui luikauksella, eikä meidän pitänyt säätää mitään. Olimme toki tehneet check inin etukäteen, mutta silti ihmettelimme kanssamatkustajien sekoilua.

Seuraavaksi passintarkastukseen. Tässä kohdin grupieeri pyysi passimme, ja katsoi passin takakanteen liimattua tarraa. Meidät ohjattiin eri paikkoihin AT:n kanssa. Tässä vaiheessa emme vielä tienneet, mutta ilmeisesti mitä suurempi numerosarja tarrassa, sen tarkempaan syyniin joutui. Itselläni meni muutama minuutti jonotellessa; poistin nesteet, puhelimen ja vyön näkyville ja sen jälkeen pääsin etenemään ilman hälytyksiä tai kysymyksiä. Tavarat saatuani oli enää passintarkastus, siinäkään ei kauaa nokka tohissut ja olin läpi. Ajattelin AT:n olevan kypsänä minua vastassa "mikä siinä taas kesti", mutta eipä näkynyt jätkää vielä. Onneksi lentoasemalla oli wifi, ja saimme yhteyden toisiimme. AT kirosi olevansa piiiitkässä turvatarkastusjonossa, jossa jokaiselta käännettiin joka hemmetin laukun- ja taskunkulma.

Läpi päästy kansainväliselle puolelle.

Koin, ettei minun kannattanut jäädä tähän kytikselle, ja menin ostelemaan viimeisiä tuliaisia, jotta sain loputkin sekelit kulutettua. Kävin vielä kaljallakin, eikä AT:ta näkynyt. Kun hän lopulta saapui, niin oli aika happamana. Hänellä oli varmaan mennyt toista tuntia siellä turvatarkastuksessa. Ehdimme sitten kuitenkin vielä tax freehen sekä ostamaan bratwurst-aterian lounaaksi.

Lentoaseman lounaskippola.

Raikkaat ja ravitsevat hodarit.

Kone lähti klo 16.30, mulla oli taas keskipaikka. Nukahdimme heti kun päästiin tuoleihin istumaan. Kuten tavallista, meillä oli jälleen hätäuloskäyntipaikka, tarjoten meille hulppeat jalkatilat. Lento kesti 4,5 tuntia, otimme kolmet kaljat kun kerran ilmaiseksi sai. Ruoka tarjottiin myös, kana oli OK, mutta hummus tms oli pahaa, arvosana 2/5.

Jalkatilaa piisasi.

Frankfurtiin laskeuduimme n. klo 20, kelloja siirrettiin tunnilla taaksepäin. Hesan lento lähti eri terminaalista, joten piti taas poistua kadulle asti kuten tullessakin. Ilma tuntui viileälle. Heti iholle tuli ensimmäinen kerjäläinen. Kävelimme sisään, jouduimme lähes heti uusiin lisätarkastuksiin. Tel Avivin tuliaiset piti purkaa repusta ja skannata erikseen. Passin tarkastus oli tietty myös. Kävelimme A-terminaaliin, ja ehdimme vielä oluellekin, nähtiin samalla Vesku Jokinen Klamydia-yhtyeestä. Hän olikin ensimmäinen suomalainen jonka näimme viikkoon.

Hesan kone lähti hieman myöhässä. Meillä oli taas hätäulospaikat rivillä 10, kuinkas muuten. Vieruskaverina tällä kertaa lentoemäntä. Matka kesti reilut kaksi tuntia, pitkään piti kapteeni istuinvyön merkkivaloa päällä, vaikkei mitään turbulenssia sen kummemmin ollutkaan. Otimme vielä Aperol Spritzit kotiinpaluun kunniaksi. Hesaan laskeuduimme klo 01.30, kylmä oli perillä ja koneessakin, kun oli shortsit ja t-paita vain. Matkalaukkuni tuli kolmantena, ja AT:n veska aika nopeasti perään. Ihme juttu, miten matkalaukku useimmiten löytää perille, vaikka olisi vaihtolentokin kyseessä. Kävimme vielä lentoaseman Alepassa, sitten taksilla himaan, maksoi 44€. Taas aika paljon halvempi taksimatka kotiinpäin kuin kentälle, ihme juttu. Himassa klo 2.20.

* * * *

Arvio: Kyllä kannatti lähteä! Tosi mielenkiintoista nähdä Jerusalemin ja Betlehemin uskispaikat, kuumuus Kuolleenmeren aavikolla oli oma kokemus. Kämppä oli toimiva ja mielenkiintoinen ratkaisu, ja toimi loistavasti meidän tarkoitusta varten. Ranta ja meri olivat myös upeat purevista kaloista huolimatta. Jerusalemissa minareetin huutaessa rukouskutsuaan näimme miten basaarikauppias suoritti rukouksen oman kauppansa lattialla - silloin tuli tunne, että on kaukana kotoota. Turvattomaksi ei sinällänsä oloaan tuntenut. Palveluammatissa olevat ihmiset vaikuttivat välillä tylyiltä; mielessä kävi onko kyseessä jonkunlainen rasisteeraus vai ovatko sellaisia kaikille, mutta mitäpä tuosta, emme olleet asiasta niin herkillä. Arvosana reissusta: 4/5.