788# Vilna, 5

 2.7.2023, Sunday, +18, Wet, Vilnius, Lithuania

Ihan mukavasti nukutti. Aamulla ei ollut sen kummempaa kiirettä kun oli kotiinpaluu vasta myöhään illalla, eikä aamupäivällä tarvitsisi suorittaa mitään. Aamiaiselle menimme klo 9. Leonardo DiCaprion näköinen nuorimies toimi aamiaissalin grupieerina, muuten oli identtinen kokemus edellisaamun kanssa. 

Tullessamme olimme respan kanssa sopineet, että huoneenluovutus olisi vasta klo 14 normaalin klo 12 sijaan. Kävimme varmistamassa asian - ja yllätys - asiaa ei oltu kirjattu mihinkään. Nyt oli eri virkailija, joka myöntyi vain klo 13 maksuttomaan lisäaikaan, mutta heltyi sitten kun sanoimme, että meille oli jo luvattu klo 14. Avainkortit uusittiin, mutta saapa nähdä nyt sitten. Aina sama juttu näiden pidennettyjen check out-aikojen kanssa.

Otin tunnin uusiounet, mutta ei oikein nukuttanut, joten päätin lähteä kokeilemaan jos löytäisin jostain postimerkkejä, kun olivat jääneet edellispäivältä toteuttamatta. Ensiksi kysyin asiaa respalta; heillä ei ollut merkkejä, mutta neuvoi menemään postiin. Kysyin, onko sellainen auki tänään (sunnuntaina), eipä tietenkään. Neuvoi menemään kirjakauppaan. Lähdin sitten kävelemään kylille, vieläpä ilman sateenvarjoa. Näin pari kioskia (toinen niistä oli Narvesen, joka on melko yleinen kioski täällä), mutta kummassakaan ei ollut. Toinen oli vielä sellainen mummokioski, joka ei ymmärtänyt mitä olin vailla, vaan toinen asiakas joutui olemaan tulkkina. Tulin kauppakeskukseen, josta muistin ostaneeni vyön viisi vuotta sitten - ettei vaan olisi vielä sama vyö ollut nytkin käytössä - ja sieltä löysin kirjakaupan. Mutta eipä merkkejä ollut täälläkään, miksi olisikaan ollut.

Päätin lähteä vanhankaupungin turistimyymälöihin kysymään, jos siellä olisi jonkunlainen puskuri. Ikäväkseni vettä alkoi satamaan juuri silloin kun olin kaikkein kauimpana hotellilta. Löysin postin, mutta sekin oli kiinni. En muista kuinka monessa turistikaupassa kävin, mutta yhdessäkään ei ollut merkkejä. Neuvoivat kyllä menemään postiin - joka olisi auki kun olivat niin googlanneet, mutta tiesin sen sontapuheeksi. Sää sen sijaan haittasi sen verran, että päätin palata hotellille ennen kuin kastuisin läpimäräksi. Neljän kilometrin kävelylenkki siitä lopulta tuli.

Presidentinlinna.

Sateinen ja autio vanhakaupunki sunnuntaina.

 

Erään arkkitehdin taidonnäyte.

Hotellilla lolleroin vielä tunnin, ennen kuin laitoin kamat kasaan. Lentomme oli vasta klo 21.40, joten aika paljon jäi hengailtavaa. Check outin teimme kahdelta, saimme jättää laukut hotellille säilytykseen. Tilasimme Boltin ja suuntasimme vanhaankaupunkiin lounasta hakemaan. Sellainen löytyi Pilies gatvelta, kippola nimeltään Kristupo Kavine, toiselta nimeltään Christopher's cafe. Sade oli tauonnut, vaikka tummia pilviä näytti edelleen ajelehtivan taivaalla, mutta oli ilmeisesti pakko syödä ulkona. Ukko otti mustekalaa, me tyydyimme mutsin kanssa turvallisempaan vaihtoehtoon, pastaan ja lihapulliin. Faija antoi omastaan täydet 5/5, mutta me emme tykänneet mutsin kanssa omistamme; lihapullat näyttivät kummallisilta ja maistuivat kummallisilta, ja jätimme ne jopa syömättä vatsataudin pelossa. Tarjoilija tuli kysymään, eikö ruoka maistu. Yritimme ensi alkuun mumista kohteliaisuuksia "ei meillä ollutkaan nälkä", mutta kun jäi jankkaamaan siihen, että mikä vika ruuassa niin pakkohan se oli tunnustaa, että ruokas on skeidaa. Tarjoilijan naamasta näki, ettei vastaus miellyttänyt, keräsi astiat ja häipyi. Ei ehdottelua jälkkäristä tai hyvitystä laskusta, ei edes pahoittelua.

Päivän ensimmäin Bolt-kyyti.

Uudestaan mestoille.

Ei ollut mikään viiden tähden sapuska.

Faija tykkäsi mustekalastaan.

Kävelimme hetkisen vanhassakaupungissa, taisin ostaa joltain mummolta muutaman tuliaisenkin. Postimerkkejä kyselin edelleen, faijaa se tuntui ärsyttävän. Minua se lähinnä huvitti. Tosiasia oli kuitenkin se, että merkit jäivät ostamatta joten kirjoitin sitten vain disclaimerit postimerkin tilalle (ei oo merkkiä kun ei teidän maassa myydä sellasia), ja löin ne postilaatikkoon (eivät tulleet perille).

Saint Parasceve Orthodox Church.

Kirkkoa sisältä.

Vilnan Raatihuoneentori ja -talo.

Kippola auki viimeiseen asiakkaaseen asti?

Champagneriaan ei tälläkään kertaa tullut mentyä.

Posti on kiinni ja pysyy.

Istuimme Pyhän Katariinan kirkon vieressä olevalle puistonpenkille vähäksi aikaa lepuuttelemaan jalkoja. Viereiselle penkille tuli niin ikään istumaan yksinäinen mies. En muista mitä pöljyyksiä siinä pohdiskelimme kun kuulimme jonkun naisen huutavan "Ristoa" niin, että kadulla kaikui. Totesin vielä, että nyt on Ristolla "pahat tilanttteet" kun on sillä lailla kadonnut, kunnes nainen tuli kulman takaa ja yhytti viereisellä penkillä istuneen miehensä. Tässä vaiheessa kyllä vähän hävetti.

Pyhän Katariinan kirkko.

Etsimme kahvipaikkaa. Viisi vuotta sitten olimme käyneet Caffeine-nimisessä kahvilaketjussa hörppäämässä tsufeet, ja palvelu oli ollut niin huono + kahvi tarjottiin pahvimukista, että muistan sen vieläkin. Jostain syystä ajattelimme kuitenkin, että meillä oli vaan huono tuuri asian suhteen, ja että asiat olisivat parantuneet, ja tämä oli eri Caffeine kun silloin viimeksi. Kissen marjat, sama kuvio toistui nytkin. Kahvista + tarjoilusta 1/5. Juuri kun olimme kerenneet lähtemään jatkamaan matkaa, taivas aukeni ja vettä tuli kuin Esteristä. Vanhankaupungin kadut muuttuivat välittömästi kuin pieniksi joiksi kastellen kenkämme ja sukkamme. Juoksimme pieneen sisätilaan (jossa oli lähinnä sellainen postiautomaatti eikä muuta palvelua näin sunnuntaina) pitämään sadetta parin muun ihmisen kanssa. Kaatosade kesti ehkä parikymmentä minuuttia, mutta loppui sitten kuin seinään. Tilasimme Boltin, jota jouduimme odottelemaan keskellä Hare Krishna-kulkuetta.

Sateenpitopaikka ei virikkeitä tarjonnut.

 Hotellilla menimme baariin ja tilasimme alkoholittomat drinksut. Viereiseen pöytään tuli iso lauma jenkkejä, joista lähti aivan jumalaton meteli. En muutenkaan niin välitä usalaisista, kun ovat niin olevinaan muita parempia aina, eivätkä huomaa itse omia epäkohtiaan. Mutta eniten ärsyttää niissä se, että puhuvat huutamalla aina toistensa päälle, eivätkä tunnu kuuntelevan mitä toisella on sanottavaa. Sitten kun kokoontuvat kaljoissaan saman pöydän äärelle niin huutokilpailu on melkoinen. Se on vaan niin jotenkin... junttia.

Alkoholiton drinksu.

Haimme kamat hotellin säilytyksestä, ja tilasimme Boltin. Kyyti lentokentälle maksoi 6,60€, tullessa virallinen taksi oli ottanut reilut 22€. Tämä oli ensimmäinen kuski joka koitti pitää keskustelua yllä. Käyttämänsä englanti oli minulle vähän haastavaa ymmärtää, lähinnä ihmetteli eikö suomalaiset olekaan viikinkikansaa. Kentälle päästyämme huomasimme, että meillä olisi vielä paljolti odoteltavaa ennen kuin pääsisimme edes baggage dropiin (check inin olimme tehneet mutsin kanssa jo edellisenä päivänä). Menimme odottelemaan yläkerran baariin, jossa ei montaa asiakasta ollut. Lentokenttä oli jo itsessään mallia "soviet" (esimerkiksi hissi toimi niin, että piti koko ajan pitää kerrosnappia pohjassa, jos irrotti otteensa niin hissin liike pysähtyi?? Toinen mielenkiintoinen kokemus oli kun koitin mennä vessaan; miestenvessan ovessa oli ilmeisesti siivouksesta kertova lappu. Avasin oven ja joku nainen sai hillittömän raivarin ja sätti minut liettuaksi ja käski painumaan tieheni ja sassia), mutta tämä baari oli jopa siinä omaa luokkaansa. En tarkoita sekalaisia ja pelkistettyjä mööpeleitä, vaan myös sitä yleistä pössistä ja henkilökuntaa. Tarjoilija ei osannut yhtään englantia (miten voi sitten työskennellä lentoasemalla??), joten hän haki paikalle kokin. Keskustelu meni jotenkin näin:

Kokki: Yes?
Zim: Do you have any food here?
Kokki: Yes.
Zim: Ööh, what do you have?
Kokki: What do you want?
Zim: Ööh, hamburger?
Kokki: No.
Zim: Omelet?
Kokki: Yes.

 

Otimme sellaiset ukon kanssa, juomaksi oli vain vissyä tai Pepsiä (ilmeisesti soviet-teema jatkuin kun ei ollut edes kokista). Mutsi oli ilmoittanut, ettei ota mitään, mutta olisi ehkä sittenkin safka hotsittanut sen jälkeen kun olimme tehneet tilauksen. Omeletti (ja oheen tullut salaatti) oli kuitenkin niin pahaa, että annoimme puolet annoksista hänelle. Arvosana 1/5.

Soviet-lentoasema.

 

Soviet-lentoaseman soviet-kippola.

Suomalaiseen tapaan lähtöselvitystiskillä oli jo huomattavan pitkä jono kauan ennen kuin tiski edes avattaisiin. Menimme siihen liki viimeisinä siihen. Saimme laukun ruumaan ja itsellemme printatut boarding passit. Turvatarkastus meni yllättävän helposti ja nopeasti läpi. Kentän ankeus ei loppunut tähän, vaan jatkui myös kansainvälisellä puolella. Kävimme tekemässä tuliaisostokset ja juomassa baarissa kahveet. Tässä vaiheessa huomasimme myös meidän lentomme myöhästyvän yli puolella tunnilla (itse asiassa kaikki lennot tuntuivat olevan saman verran myöhässä, ilmeisesti aiemmin päivällä ollut ukkoskuuro oli viivästyttänyt kaikkien lentojen aikatauluja). Sairaita ihmisiä oli odotushalli täynnä, sen lisäksi mutsin viereen lyöttäytyi ilmeisesti liettualainen raksamies, joka oli paitsi aivan seipäässä myös haisi kamalalle. Vähän jännitti saanko siitä viertustoverin lennolle, mutta en onneksi. Lentokoneeseen oli tietysti vielä bussikuljetus. Koneena toimi sellainen Finnairin pieni potkurikone.

Siivoojan moppi mieli lennolle myös.

Lento lähti klo 22.15, matka kesti sen 1,5h. Mulla oli käytäväpaikka, mutta viereeni ikkunapaikalle ei tullut ketään, joten vaihdoin istumaan siihen. Ukko vaihtoi viereeni, sillä heidän takanaan tuntui olevan kuolonyskässä oleva mies. En tilannut tarjoilusta mitään, ukko otti sentään ilmaisen mustikkakeiton.

Viimein matkaan.

 

Lentokoneemme turvallisesti laskeutuneena kotikentällään.

Helsinki-Vantaalla kone rullasi vanhan ykkösterminaalin kauimmaiseen nurkkaan, josta kesti ikuisuuden kävellä keskitetylle tuloaulalle matkalaukkua hakemaan. Ilmeisesti sen suurempaa ruuhkaa ei kentällä ollut kun matkalaukkukin oli jo odottamassa siinä vaiheessa kun päästiin sitä hakemaan. Kotiin otimme Taxi Helsingin, mikä maksoi 40€ (tullessa se maksoi 60€, omituista miten matka kentältä kotio tuntuu olevan aina niin paljon halvempi?). Pikasuihku, ja sitten äkkiä nukkumaan, että ehtisi muutaman tunnin koisata ennen aikaista herätystä ja seuraavaa työpäivää.

 

* * * *

Arvio: Vilna oli yhtä huono kuin talvellakin, vaikka olihan se vähän kivempi syödä ulkoterasseilla kuin sisällä. Mutta mitään erityistä nähtäväähän tuolla ei ole, ja Kaunas oli tosi huono. Perjantaista sunnuntaihin riittää Vilnan reissuun aivan mainiosti. Ruoka oli pahaa. Hotelli oli siisti, siitä plussaa, mutta miinuspuolena se oli niin kaukana vanhastakaupungista & tymäkkä haju respassa. Bolt-taksin toimivuus oli parasta. Arvosana reissusta: 2/5.