787# Kaunas

 1.7.2023, Saturday, +20, Partly cloudy, Kaunas, Lithuania

Havahduin ensimmäisen kerran kahden ja kolmen välillä ja luulin, etten saa enää nukutuksi. Kuitenkin, heräsin seuraavan kerran vasta puoli kahdeksalta herätyskellon soittoon. Testasin suihkun ja hyväksi havaitsin. Aamiaiselle alakertaan kahdeksalta. Ala-aula haisi meidän mielestä pahalle, sellainen tymäkkä pesuaineen haju - äiteetä se jopa etosi. Haju ei välttämättä herättänyt ruokahalua, mutta onneksi aamiaistila oli vähän vähemmän hajustettu. Aamiaissalissa oli yllättävän väljää; muutamia jenkkejä jotka jauhoivat tyhmiä juttujaan aivan liian kovalla volyymillä. Ruoka oli itsessään ihan perusaamiainen, ja maistui ihan hyvin vaikken aamiaisihmisiä olekaan. Plussamaininta eri hyvästä kahvista.

Aamiaissali.

Hotellin aamiaista naamariin.

Pieneksi hetkeksi huoneeseen rauhoittumaan, ja vähän etukäteistutustumaan päivän retkikohteeseen, Kaunasiin. Sinne oli noin sadan kilometrin matka, joka taittuisi kätevimmin junalla. Niitä näytti menevän noin tunnin välein. Vilnan juna-asema oli vähän syrjässä, joten sinne päästäkseen piti ottaa taas Bolt-taksi. Taksi tuli jälleen taas parissa minuutissa, eikä maksanut vitostakaan.

Vilnan juna-asema.

Näkymä aseman rappusilta kohti kaupunkia.

Asemalta ostimme meno-paluu-liput ykkösluokassa Kaunasiin; porukoilla ei ollut jostain käsittömästä syystä henkkareita mukana, joten eivät saaneet eläkeläisalennustakaan (yli 70-vuotiaat olivat tähän oikeutettuja). Yhteensä liput maksoivat 66,60€, mutta eihän tuo paha hinta ollut kun sen jakoi per naama per suunta. Lippu oli tietysti liettuaksi, mutta osasi sieltä bongata vaunun, ja kerroksen ja paikat. Harmi vain, kun emme jostain syystä olleet saaneet vierekkäisiä paikkoja (vaikka minunkaan viereeni ei tullut ketään koko matkan aikana).

Junaliput.

Pieni oli pääasemakin.

Juna Kaunasiin.

Omituinen patsas.

Matka kesti 1,5 tuntia, mutta se meni yllättävän nopeasti, vaikkei maisemiltaan mitään erikoista tarjottavaa reitillä ollutkaan; pääasiassa sellaista korpimetsää muutamilla pikkukylillä höystettynä. Ykkösluokan lippuun kuului lisäksi vesipullot; ne tulivatkin ihan tarpeeseen.

Maalaismaisemaa.

Vanha talo radan vieressä.

 

Kaunasiin päästyämme olimme hetken kuutamolla niin kuin aina uuteen paikkaan saavuttaessa. Kävelimme sitten alikulkutunnelia pitkin markettialueelle, jonka ohitimme pikaisesti ja tilasimme Boltilla kyydin Nebeprisikiškiakopūsteliaujantiesiemsille. Minne? Moinen sanahirviö oli neukkuajan hotellinraato joka oli jäänyt muistuttamaan kansalaisia tuolta aikakaudelta; sitä miksei näin keskeisellä paikalla olevaa romuläjää ole purettu on ihan kohtalainen kysymys, ja vähintäänkin aiheellinen. Tämän kuvattuamme kiersimme korttelin toiselle puolelle jossa oli esteetikoille vähän kauniimpaa katseltavaa, nimittäin Pyhän arkkienkeli Mikaelin kirkko. Poikkesimme sisäänkin. Se muistutti Vilnassa olevaa kirkkoa, joka sekin oli pääkadun päässä, aivan kuten täälläkin. Tästä lähti Laisves aleja-niminen suora katu kohti vanhankaupungin niemennokkaa. Se oli kävelykatu - joskin fillareita sai varoa - ja kummallakin puolella oli joukko erinäisiä ravintoloita ja kahviloita. Meitäkin jo hieman hiukosi, joten valitsimme georgialaisen ravintolan lounaspaikaksi. Otimme mutsin kanssa hatsapurit (kun se suomalainen puliukolta näyttävä näyttelijä niistä aina kohkaa) ja ukko otti jonkun keiton. Eipä ollut hääppöstä; porukat antoivat arvosanaksi 1/5, mä annoin sentään 2/5. Lisäksi terassille tuuli vähän kylmästi. Hinta oli 40€:n hujakoilla.

Kaunasin asema.

Ensi puraisu Kaunasiin.

 

Nebeprisikiškiakopūsteliaujantiesiems.

Pyhän arkkienkeli Mikaelin kirkko.

 

Kirkko sisältä.

Patsas kirkossa.

Georgialainen lounaskippolamme.

 

Potpur.. ei kun hatsapuri.

Matkoilla on aina velvollisuus lähettää muutamia postikortteja. Kaunas ei vaikuttanut olevan mikään turistimekka. Löysimme vain yhden turistikaupan, josta sain kortit mutta en merkkejä. Nainen ei osannut sanoa sen tarkemmin, mistä merkkejä voisi saada, mutta neuvoi kuitenkin menemään "Kropolis-ostarille" tai kirjakauppaan. Kirjakauppa löytyi pääkadulta, mutta ei sielläkään merkkejä ollut, vaan myyjätär neuvoi samalle Kropolis-ostarille. Sinne oli matkaa kilometri, joka piti taittaa jalan. Pysähdyimme matkalla cappucinolle (jotka olivat hyviä ja maksoivat yhteensä 9€), mutta siltikin kun lopulta löysimme ostarin - joka paljastuikin "Akropolis-ostariksi" - porukat olivat kummatkin väsymyksestä kiukkuisia kuin perseeseen ammutut ampiaiset ja kieltäytyivät etsimästä postia isosta ostoskeskuksesta. He istuivat odottamaan penkille siksi aikaa kun koitin löytää postin, mutta sellaista ei vaan tullut vastaan. Infopisteessä ei ollut ketään ja koitin kysyä muilta kauppiailta missä on posti, mutta eivät tienneet, eikä googlestakaan ollut apua. Mutsi sai hepulin, koska paluujunan lähtöön oli enää tunti aikaa, vaikka asema oli suht vieressä. Ei sitten auttanut kuin jättää merkit ostamatta, tilata Bolt ja odottaa sitten 50 minuuttia tylsistyneenä asemalla junan lähtöä. Tällainen Kaunas-reissu oli tällä kertaa, arvosana 1/5.

Laisves aleja-pääkatu.

Suihkulähde.

 

Välikahvee.

 

Asemalla taas.

Paluujuna lähti onneksi aikataulussa, ja tällä kertaa meillä oli vierekkäiset paikatkin. Vesipullot jaettiin taas. Matka meni ehkä aavistuksen nopeammin kuin tulomatka, taisi jättää jonkun pysähdyksen väliin. Takanamme oli plunssainen äijä joka niiskutti nokkaansa kuin pikkulapsi, se vähän ärsytti.

Junaa venaamassa.

Takaisin Vilnassa olimme viiden pintaan iltapäivällä. Tilasimme jälleen Boltin, joskin kuskilla oli vaikeuksia löytää meidät, ja meidän löytää autoa, kun päärautatieaseman edessä oli sen verran vilinää. Auto oli likainen ja rikkinäinen, kuski oli epämiellyttävä myös, mutta heitti meidät hotellille neljällä eurolla. Sitten otimme 1,5 tuntia lepiä.

Illallispaikaksi porukat olivat valinneet Nineteen18, joka sijaitsi vanhassakaupungissa. Tämä tiesi Bolt-kyytiä taas. Matkaa olisi ollut kävellen vain mailin verran, mutta auto joutui ajelemaan pienen ikuisuuden yksisuuntaisia katuja pitkin ennen kuin pääsi perille. Sen jälkeenkin meidän piti etsiä pieni tovi ravintolaa, joka löytyi lopulta sisäpihalta. Harmi vaan, ettei meillä ollut pöytävarausta, ja ravintola oli aivan täynnä, emmekä mahtuneet sisään. Jälkeenpäin ajateltuna, ehkä näin oli hyvä, koska ravintola vaikutti melkoisen fiiniltä kummallisine tasting menuineen. Sillä hetkellä se ei tietenkään lohduttanut, koska ruokaa piti saada. Päädyimme sitten ex tempore-valintaan, se oli italialainen ravintola nimeltään Notre Vie, eikä mikään hääppöinen. Käytännössä asiakkaat pakotettiin istumaan ulkosalla; siinä oli vähän ahdasta, mutta onneksi tarkeni eikä satanut. Tilasimme mutsin kanssa lasagnet ja se oli aivan skeidaa; aivan kuin sellainen Alepan valmislasagne, jota ei oltu viitsitty lämmittää mikrossa tarpeeksi kauaa, safka oli kylmä sisältä. Faija tilasi jotain vielä kamalempaa. Annan arvosanaksi 1/5 (jopa minä osaan valmistaa parempaa lasagnea kuin tämä "italialainen" ravintola!?!), porukat antoivat sentään 2/5. Jälkkäriksi otimme espressot ja tiramisut; sekin tuntui olevan suoraan kaupan pakastealtaasta, mutta oli sentään sen verran hyvä, että jouduin korottamaan arvosanan sittenkin 2/5. Tarjoilu oli sentään nopeaa ja ystävällistä. WC tosi kauhea. Maksoi 82€.

Uutta kaupunkia Neris-joen toisella puolen.

Illalliskippolamme.

Safka.

Jälkkäristä plussaa.

Otimme Boltin takaisin hotellille. Menimme käymään mutsin kanssa vielä hotellia vastapäätä olevassa Rimi-kaupassa. Olisin halunnut ostaa pari olutta, mutta myyjä sanoi kassalle tultuani "njet". Kello oli vasta puoli yhdeksän, mutta ilmeisesti Liettuassa ei saanut myydä enää alkoholia siihen aikaan illasta. Aika tylyä. Tyhjin käsin hotellille. Testasin suihkun; pesuaineet lemusivat hieman samalle mille hotellimme respa. En tiedä mikä haju se on, mutta arvosana 1/5. Nukkumaan klo 22.30.

Kappale vanhaakaupunkia.

Yliopiston rakennuksia.