781# Ruovesi

 2.6.-4.6.2023, +12, Mostly cloudy, Ruovesi

Faija oli jo muutamana vuonna kesän kynnyksellä järjestänyt "mökkibileet", kokoonpanona porukat, veikan perhe ja minä (7 henkilöä). Mökki oli vuokrattu jälleen kerran Lomarenkaan kautta, kohteeksi valikoitui Villa Miestamo. Sijainti oli Ruovedellä, Näsijärven rannalla, noin 70 kilometriä Tampereelta pohjoiseen. Sijainti ja mökki vaikuttivat etukäteen hienoilta, joskin porukat menivät valmisteluhommiin jo edellisenä päivänä, ja julkisilla Ruoveteen meneminen ei ollut kaikkein helpointa.

Lintsasin duunista muutaman tunnin ja lähdin kahden junalla Orivedelle. Olin valkannut vähän hitaamman junan, mutta se oli suora eikä tarvitsisi Tampereella vaihtaa ja jännittää, ehtisikö vaihtoyhteysjunaan. Luottoni VR:ään ei ole mikään suuren suuri, ja paluumatkalla pääsisi sitten testaamaan riittäisikö 11 minuutin vaihtoaika. Tulin kyytiin Pasilasta, ja jo asemalla huomioni oli kiinnittynyt polttariseurueeseen. Tottahan toki heillä oli paikat samassa vaunussa missä minä olin. Onneksi osasivat olla suht ihmisiksi, vaikka kyllähän heistä kovaäänistä puhetta lähti eikä juttujen tasokaan ollut mensan tasoa. Matkaa vauhdittaakseen olivat ottaneet kaksi salkkua kaljaa, jota sitten ryypiskelivät. Kolmannella kerralla konnarin huomauttaessa asiasta lähtivät onneksi "shotille" ravintolavaunuun, vaan eivätpä nuo enää loppumatkalla tulleet takaisin. Joku työkseen matkustava nainen mulla oli vieruskaverina, mutta istui käytävän toisella puolen Hämeenlinnaan asti kunnes hänet häädettiin omalle paikalleen. Takanani istui vanhempi pariskunta, jonka mies "lauloi" ne vähät vastaukset mitä muijansa kanssa kävi. Tampereella juna meni kävelyvauhtia, vaihtoi samalla kulkusuuntaansa (?!), ja saapui Orivedelle lopulta vartin myöhässä.

Junaa venaamassa, Pasila.

 

Junan jalkatila.

 

Tanpere.

Orivedelle päästy.

Orivedellä mun oli tarkoitus vaihtaa bussiin. Ne vähät ihmiset jotka jäivät samaan aikaan Orivedellä pois, katosivat nopeasti, ja ihmettelin hetken mistä bussi lähtisi. Juna-asema oli rakennettu 4 kilometrin päähän keskustasta. Ruovedelle taisi mennä täältä tyyliin yksi bussi päivässä, ja luojan kiitos mulla oli 25 minuuttia aikaa ennen sen lähtöä (kun junakin oli sen vartin myöhässä). Vessassa olisi myös tehnyt mieli käydä, mutta asemarakennuksen ovessa luki "Yksityisalue, pääsy kielletty". Venäläisnainen tuli hakemaan pyöräänsä aseman edustalta, ja kysyin tietäisikö hän meneekö tästä bussi. Sanoi, että pysäkki on kyllä tässä, mutta ei tiedä meneekö busseja, itse hän ei ainakaan siihen usko. Koko päivän oli ripotellut sadekuuroja ja nytkin alkoi vettä vihmomaan ja lämpöäkään ei ollut kuin kuutisen astetta eikä pysäkillä ollut edes katosta, joten vähän ankeat olivat tunnelmat vielä tässä vaiheessa. Onneksi mutkan takaa kuului kuitenkin auton moottorin ääntä, ja pian bussi - ei sentään bussi, se oli samanlainen marshrutka mitä Venäjällä ja Venäjän vanhoissa alusmaissa näkee.

Oriveden steissille pääsy kielletty.

Asemanseudulla ei ristin sielua.

"Onks tää se bussipysäkki?"

Kuski otti minut kuitenkin kyytiin ja lupasi ajaa Ruovedelle reilulla kympillä, korttimaksukin kävi. Paku vaikutti uudelta ja hienolta, olin alkuun ainoa matkustaja, kunnes sitten Oriveden kyliltä tuli muutamia muitakin Ruovedelle halajia, plunssaisia totta kai. Yskijänaisen oli pakko tulla taakseni köhimään vaikka muuallakin olisi ollut tilaa, vaihdoin sitten itse paikkaa. Matkaa oli noin 50 kilometriä, taisi kestää saman minuuteissa kun hieman kierrettiin kylänraitteja.

 

Marshrutkassa on tunnelmaa.

 

"Bussi" Ruoveden linja-autoasemalla.

Ruoveden "matkakeskuksessa" porukat olivatkin vastassa. Tästä oli kuutisen kilometriä itse mökille. Hiekkatietä, korpitietä. Paikka vaikutti melko rauhalliselta, mökki oli pienen tien päässä; naapurimökki oli kyllä lähellä, mutta kuitenkin sopivan suojan takana. Pihaan kaartaessamme huomasimme broidin joka oli tullut lähes samaan aikaan kanssamme omalla autollaan.

Asettauduimme taloksi; ensimmäiseksi piti valita makkarit. Kekarat halusivat mökin yläkerran ja itsekin sain oman makuuhuoneen. Petasin vuoteen kuntoon, sellainen pitää aina tehdä heti alta pois, kun uni voi sitten iskeä niin äkisti. Porukat valmisti sillä välin ruokaa - makkis-pekkistä. Se olikin pitkän päivän jälkeen maistuvaa ja enemmänkin oli mennyt, mutta porukat syövät itse niin niukasti, että raavaan duunariukon annoskoot ovat heille tuntematon käsite. Ei sinänsä haitannut meininkiä, kun olin itsekin yrittänyt vähän pienentää keskivartalon elintasorengasta, ja olutta kului muutenkin viikonlopun aikana aivan liikaa.

Mökki.

Raput mökille.

 

Olkkari. Lattiasta kattoon ikkunat 5/5.

 

Terassi.

Rannassa oli erillinen saunarakennus, puulämmitteinen. Vähän enemmän olisi kaipailtu kiukaasta tehoja, sillä vaikka kuinka klapeja pisti pesään niin hyvä kun kivet sai edes pienesti sihahtamaan. Päämökissä oli myös sähkösauna, mutta sen käytöstä olisi pitänyt sopia mökinomistajan kanssa ilmeisesti tyyriin sähkön vuoksi. Mutta onhan sellainen puusauna paljon parempi. Lisäksi täällä olisi palju, mutta sen käyttö olisi vasta maksanutkin (omistaja vaikutti vähän nuukalta), ja lisäksi omistaja olisi pitänyt pestata lämmittäjäksi. Joka tapauksessa, sauna oli 5/5. Viime aikoina oli ollut hyvin kylmät kelit - edellisenä päivänä omistaja oli leikannut ruohoa lumisateessa vaikka elettiin jo kesäkuuta - ja Näsijärven lämpötila oli alle 10 astetta. Mutta hyvin tuossa tarkeni jos ei nyt uida niin ainakin pulahtaa.

Sauna.

Erikoinen suihku.

Kiukaassa oli mysteriluukku.

Tästä kelpasi mennä uimaan.

Palju.

Seuraavana päivänä oli vähän parempi keli. Aamuaskareista ja aamiaisista selvittyämme lähdimme Ruoveden keskustaan vähän retkeilemään. Ensiksi bongasimme Runebergin lähteen, joka oli kuitenkin jonkunlainen ukotus, sillä myöhemmin epäiltiin ettei koko lähdettä ollut paljastunut vielä silloin kun Runeberg alueella hengaili kirjoittamassa Lähteellä-runoaan. Sellainen leväinen lammikko, ei jatkoon. Arvosana 1/5.

Runebergin lähde.

Samaa mieltä.

Lammelta lähtevä polku.

 
Täältä lähdimme Helvetinjärven kansallispuistoon, jonne oli ehkä parisenkymmentä kilometriä matkaa. Tämä oli todellisen korpitaipaleen päässä; vähän ennen perille päästyä ohitimme strutsi- ja villisikafarmin, jossa teimme pienen stopin katsomassa eläimiä. Villisiat olivat poikineet kovasti ja pentuja oli hurja määrä. Ihan söpöjä, mutta jessus ne haisivat kamalalle. Strutsit puolestaan olivat rumia eivätkä vaikuttaneet kovin älykkäiltäkään, vaarallisilta kylläkin. Ankkapariskunta ja kultainen noutajakin tuli vuorostaan ihmettelemään meitä, sekä tilusten omistaja.

Sikavaroitus.

Possupesue.

Pien sianpoikanen.

Strude.

Ankkapariskunta.

Jatkoimme puolisen kilometriä eteenpäin ja saavuimme kansallispuiston parkkipaikalle. Edustalla oli jonkunlainen monitoimikeskus (Helvetinportti), jossa toimi ravintola / kahvila, turisti-info, wc, ja pieni myymälä. Mainoslause "Lähtisit sinäkin Helvettiin" oli kieltämättä hauska. Ostimme hieman juomista sekä purkitettua villisikaa kotiinviemisiksi. Vessaoption käytimme myös. Veikan perhe lähti sitten etsimään Helvetinkolua, me lähdimme porukoiden kanssa takaisin Ruoveden taajaamaan. Sinne päästyämme kävimme ensiksi kirjakaupassa, joka oli vanhaksi puutaloksi oli nähtävyys jo sinänsä. Itse ostin pienen teoksen tuliaisiksi, siihen sai halutessaan Vinhan kirjakaupan leiman, ja tottahan minäkin sen pyysin. Kirjakaupan yhteydessä oli myös kahvila / baari.

Helvetinportin monitoimikeskus.

 

Vuvvea ei ki. Ni.

Kippola sisältä.

Isoa munaa tarjolla.

"Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää?"

Ei tainnut olla Jutta kotona.

Vinhan kirjakauppa, Ruovesi.

Kävimme sen jälkeen tsekkaamassa Ruoveden kirkon, joka totteli myös nimeä Sofia Magdalenan kirkko. Se oli hyvin tyypillinen suomalainen kirkko ulkonäöltään, 1700-luvulla rakennettu. Sisältä kuului urkumusiikkia, joten mahdollisesti siellä oli jonkunlaiset tsembalot menossa, joten emme tohtineet mennä sisään. Hautuumaalla oli samanlainen pitkulainen kirkkovene ja sen suojakatos kuin Keuruullakin. Siinä hautuumaalla pörrätessä alkoi kuulumaan paloautojen sireenien soitantaa; autot näyttivät menevän rannalle päin, joten sen verran meitäkin uteloitti, että otimme auton ja ajoimme perään. Brankkari oli pysähtynyt toisen ravintolarakennuksen vierelle, savua ei näkynyt joten eiköhän sielläkin ollut vain jokin rasvakeitin kärähtänyt. Tsekkasimme sitten pienen satama-alueen. Meitä vähän hiukoi, joten jäimme jokijärvilaiva Katrinaan hampurilaisille. Ei nyt mikään erikoinen, mutta ei mikään pahakaan, hyvää teki tässä vaiheessa vähän syödäkin.

Ruoveden keskusta.

Ruovedeltä saapi kledjuja.

 

Kirkko.

Vaivaisukko kirkon edustalla.

Vähän ankea oli muistomerkki.

Häbbenings satamassa.

Lounaspaikka.

Katrina-laivan puoli.

Ysäribileitäkin oli luvassa.

Hamppis lonkerolautaselta.

Sitten kaupalle, josta täydensimme vähän juoma- yms varastoja, ja sitten lähdimme takaisin mökille päin. Porukat jättivät minut Virrat-tien toiselle puolelle, ja kävelin täältä mökille reilun viiden kilometrin matkan. Vastaan tuli harvakseltaan autoja, mutta tuntui kiusalliselta kun kaikkia piti morjestaa, näin landella kun kerran oltiin.

Hiljainen ol' kylätie.

 

Mökillä ehdin juuri suunnittelemaan päikkäreitä kun myös broidin perhe palautui liesustaan. Porukat alkoivat taas tekemään vähän sapuskaa, ja broidin kanssa lämmiteltiin siinä saunaa (note to self: veikka on täydellinen vauvanahka, jolle ei voi antaa saunamajurin virkaa, jos itse mielii yli 40-asteen lämmöistä), juotiin olutta ja nautittiin alkukesän viileydestä. Penskat tietysti riehuivat, mutta sauna rauhoitti niitä taas kummasti. Loppuilta sujui telkkaria katsoen.

Butter chickeniä tulossa.

Mökki ja sauna.

 

Näkymä järvelle saunan ikkunasta.

Sunnuntai sujui hermostuneesti, kun tänään meidän työläisten piti palata koteihimme porukoiden jäädessä vielä yhdeksi yöksi siistimään vähän paikkoja yms (vaikka olivatkin ottaneet siivouksen lisämaksusta). Ukko oli onneksi luvannut heittää minut Orivedelle, joten säästyisin siltä pirulliselta pakumatkalta. Muuten päivä meni odotellessa lähtöä, ei ollut sellainen rento fiilis. Broidi väsäsi tortilloja lounaaksi, hyviä olivatkin.

Pohjoista Näsijärveä.

 

Puoli viiden maissa porukat lähti tuomaan minua Orivedelle, 50 kilometrin matka meni kommelluksitta, mutta Orivedellä muhikin sitten yllätys. Junan ilmoitettiin olevan myöhässä, arvioidusta ajasta ei ollut tietoa sillä Jyväskylän ja Tampereen välillä oli sähköratahäiriö, ja juna oli juuttunut jonnekin Jyväskylän pohjoispuolelle. Heti siis oli selvää, että missaisin jatkoyhteyteni, koska 11 minuutin vaihtoaika. Jotkut sitten kommentoivat, että kyllä se juna joskus tulee, mutta näytti sen verran epävarmalta, että palasin porukoiden kanssa takaisin Ruovedelle ja porukat lupautuivat lähtemään jo tänään Hesaan missaten yhden kalliin ja arvokkaan (ja rauhallisen) mökki-illan. Harmitti heidän puolestaan. Tyhjensimme mökillä jääkaapin ja vähän siistimme paikkoja ja porukat laittoivat kamat kasaan (veikan perhe oli jo tällä välin lähtenyt), ja seitsemän maissa lähdimme ajelemaan kohti Helsinkiä. Faija ajoi Toijalaan saakka (jossa pysähdyimme ABC:llä), ja minä siitä kotiin. Ihan hyvin sujunut mökkimatka sai vaisun päätöksen.

Venaa Rauhassa.

* * * * 

Arvio: Sairastun aina niistä veikan lapsista, he kun tuntuvat olevan aina kipeänä. Seuraavalla viikolla minulla oli töissä tärkeitä juttuja joten olin varmistanut etukäteen, että ovathan he terveinä. Terveyttä vakuuteltiin mutta kuten niin monta kertaa ennenkin, lapset olivat silti kipeinä, ja itse heräsin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä tunteeseen kuin nielurisoja olisi tökitty sadalla eri nuppineulalla. Plunssahan siitä tuli, ja seuraavan viikon kuviot menivät pipariksi. Sitten tämä VR:n sekoilu (vikahan ei ollut heissä vaan radan ylläpitäjässä. Pienoinen ihme että sain jopa meno-paluu -lipun hinnan takaisin, pyysin toki korvausta muustakin). Säät olivat myös huonot. Muuten mökki ja puitteet olivat kyllä vimosen päälle, eikä riidelty tms, mutta sekään ei nyt tällä kertaa riittänyt jättämään positiivista kokemusta. Arvosana 2/5.