784# Ahvenanmaa, 7

 25.6.2023, Sunday, +21, Clear, Eckerö

 

Heräsimme muutamaa minuuttia ennen kahdeksaa, olipahan taas nukuttanut niin uskomasti. Varmaankin kymmenen tuntia tuli koisattua, ja herätessä ajattelin kellon olevan viiden kuuden välillä, mutta mitä vielä. Piti nousta ja suunnata sitten aamiaiselle. Salissa oli vähemmän väkeä ja saimme paremman pöydänkin. Tällä kertaa skippasin puuron; mulle tuli siinä sitten äkillinen tarve poistua veeseeseen, joten hylkäsin Pp:n viimeistelemään oman aamiaisensa.

Tänään suunnitelmissa oli lähteä Eckeröön. Jostain syystä Pp ei ole Eckerö-fani, mutta minuun se teki viimeksi vaikutuksen. Pakkasimme kamat, ja lähdimme ajelemaan kymmenen maissa kohti Ahvenanmaan länsirannikkoa. Ensiksi painelimme Degersandin biitsille, joka oli ehkä noin 8 kilometrin päässä Eckeröstä. Rannalla ei ollut vielä paljoa ihmisiä, viereisellä leirintäalueella sentään jonkun verran. Meri oli tyyni ja aurinko helotti lähes pilvettömältä taivaalta. Kävimme uimassa vaikka vesi olikin hirmu kylmää, reilut 15 astetta. Ranta oli täällä matala, joten sai melko pitkään kahlata ennen kuin pääsi uintisyvyyksiin. Ei siinä nyt montaa metriä kehdannut käsipohjaa uida kun teki mieli päästä rannalle lämmittelemään. Siitä huolimatta, molemmat antoivat rannasta arvosanaksi täydet 5/5.

Aava meri avautui kohti etelää.

Ei ryysistä rannalla.

Rannan takana heti leirintäalue.

Sitten ajoimme katsomaan Eckerön postitalon. Sisällä oleva näyttely oli vaihtunut mutta ihan sama pössis täällä oli kuin pari vuotta sitten. Päärakennuksen näyttelyyn (ei mikään erikoinen) oli ilmainen sisäänpääsy, mutta sivurakennuksessa piti maksaa 3€ / naama postimuseoon, jossa oli yksi pieni huoneellinen vanhaa postilaitoksen kamaa ja joku pieni tarinankerronta. Pp tuhlasi melkoisen summan tuliaisiin. Meillä oli postikortit mukana, minä kirjoitin omani penkillä ja sain ne Eckerön postilodjuun. Harmi kyllä korttien sivustat olivat kastuneet kun olivat joutuneet kosketuksiin märkien uikkareiden kanssa.

Carl Ludvig Engelin suunnittelema Eckerön postitalo.

Postitalon pihalla.

Meri pilkotti täälläkin.

Postimuseon puolelta.

Postikortit saatiin matkaan.

Seuraavaksi ajoimme Käringsundiin, jossa vähän aikaa kävelimme rantakallioilla ja sitten poikkesimme venesatamaan. Siellä oli Gastropub Bodegan, jonne emme viimeksi menneet, ja nytkin meinasi jäädä väliin kun emme olleet varmoja voiko siellä ottaa pelkät juomat vai pitääkö syödäkin jotain. Onneksi google sen meille kertoi, että pelkät juomatkin voi nauttia. Niiden tilaamisessa oli pienoisia vaikeuksia, ja Pp:kin vaihtoi kaakaon kahviin, itse otin kaljan. Joimme ne tuulisella ja melko kylmällä terassilla.

Saaristomeren tunnelmaa.

Käringsund.

Laiva kuivalla maalla.

Talaksia.

Tämän jälkeen ajoimme Maarianhaminaan, jossa jätimme auton Sjökvarteretiin parkkiin. Menimme Pub Niskaan pitsalle, tai oikeammin niitä kaupiteltiin peltileipinä. Paikan oli perustanut "Ahvenanmaan paras kokki" Mikael Björklund, joka oli tuttu myös Strömsö-televisio-ohjelmasta. Ruoka olikin parempi kuin edellisen päivän plätty, mutta Pp ei oikein vaikuttunut. Naakat kävivät verkoista huolimatta vetämässä baariasiakkaiden ruuanjämät naamariin, mutta yksi naakoista jäi koipisesta kiinni roikkumaan verkkoon. Pääsi sitten pienen räpyttelytuokion jälkeen irti siitä onneksi.

Pub Niska.

Piz... siis peltileipä.

Kävelimme sitten hetkisen ympäriinsä ja kävimme tsekkaamassa laiturin päässä olevan valkoisen kappelin (Sjöfararkapellet). Pari lokkipesuetta harhaili rantakivillä ja emolinnut kovasti olivat meitä häätämässä pois. Istuskelimme sitten turvallisen matkan päässä lokeista ja Pp vuorostaan kirjoitteli omat korttinsa valmiiksi. Palasimme autolle ja ajoimme Mathis-kaupalle tekemään pieniä ostoksia, ja jäätelöt söimme kuumalla parkkipaikalla. Sen jälkeen jatkoimme takaisin Godbyhyn, missä kävimme postittamassa loput korteista, ja vielä täydentämässä juomavarastojamme. Sen jälkeen hotelliin lepäämään. Pitsestä tulee aina niin sellainen vetelä olo, ja ajattelimme jos uiminen jeesaisi siihen vaivaan. Järvivesi oli 23 asteinen, eli paljon lämpösempi kuin merivesi, mutta jostain syystä teki vaikeuksia laskeutua uimasilleen.

Paatteja Sjökvarteretin laiturilla.

Sjöfararkapellet.

Kappeli sisältä.

Mathishallen.

Sitten suihkuun ja haimme jääkaapista drinksumme ja menimme vielä istumaan laiturille. Vaikka oli jo ilta niin laiturilla oli uskomattoman kuuma, hädin tuskin pystyimme olemaan siinä. Muutenkin aurinkoa oli tullut saatua liikaa ja käsivarret ja niska ja naama punoittivat vaikka olimme vähän rasvailleetkin itsiämme. Tänään oli viimeinen iltamme täällä, ja oli vähän haikea olo kun olimme viihtyneet niin hyvin, vaikka majapaikkamme oli ensi alkuun ollutkin pienoinen järkytys. Ja hyvin oli mennyt aika keskellä korpeakin. 
 

Iltalonkero.