782# Ahvenanmaa, 5

 22.6.-23.6.2023, +21, Scattered clouds, Finström

 

Juhannukseksi olimme Pp:n kanssa suunnitelleet menevämme Suomenlinnan Airbnb-paikkaan Villa Siloon, mutta siinä kävi vähän kuten ounastelimmekin, eli omistaja veti mökin itselleen, tai muulle omalle porukalleen. Tyydyimme sitten kakkosvaihtoehtoon, eli lähtisimme Ahvenanmaalle muutamaksi päiväksi. Mulla oli pian vanhaksi menevä Viking Linen 200€:n arvoinen lahjakortti, joten nytpä saisi sillekin käyttöä.

Matkaan torstaina töiden jälkeen, joskin reilun tunnin joutui sieltäkin livistämään etuajassa. Pp:llä alkoi kesäloma, mutta minulla oli vielä muutama viikko lusittavaa. Olin kuitenkin saanut töistä luvan saldopäivän pitämiseen juhannuksen jälkeisenä maanantaina. Pp poimi minut töistä matkalla satamaan, meillä kun oli tietysti autokin mukana. Pp ajoi ensin Skattalle; hetki piti odottaa check in-tiskin aukeamista. Lahjakortin kanssa oli vähän hämminkiä, ja oma virkailijamme joutui juoksemaan kollegansa hyttiin kysymään neuvoa, mutta pitkällisen aprikoinnin jälkeen saimme hyttiavaimet yms. S-bonuskortin näyttäminen unohtui ja se vähän harmitti mieltä. Pääsimme jatkamaan matkaa seuraavaan odotuspisteeseen. Tässä menikin melkoinen tovi, koska Ahvenanmaalle jäävät ajettaisiin laivaan viimeisenä. Paljon tuntui olevan ulkomaalaisia laivaan tulossa.

Laivaanajoa venaamassa.

Viimein meidätkin ohjattiin laivaan. Vitsit meinasivat loppua siinä vaiheessa kun lastaaja totesi, että meidän pitäisi peruuttaa laivaan. Olen joskus itsekin kauhulla googletellut asiaa, pitääkö laivaan peruuttaa, ja jotkut ovat sanoneet että pitää, ja jotkut sanoneet, ettei siitä mitään tulisi jos sinne päästettäisiin kaikki kuskit peruuttelemaan. Pp ei juuri ehtinyt panikoida kun oli jonon ensimmäisenä, mutta näppärästi hän peruutteli auton haluttuun kohtaan. Ja nopeasti myös, sillä siinä on jonkun verran sosiaalista painetta kun muut odottelevat omaa vuoroansa + lastaajat tietysti katsovat suoritusta ja ohjailevat menoa.

Autokansi.

Seuraavaksi menimme etsimään hyttiämme. Yleensä meillä oli aina ikkunallinen hytti vaikka se maksoikin enemmän, mutta tällä kertaa hintaero oli ollut liian suuri, ja varsinkin kun emme tekisi edes Tukholmaan asti ulottuvaa risteilyä vaan poistuisimme jo Maarianhaminassa, joten olimme ottaneet säästösyistä halvimman mahdollisen hytin. Se oli alimmassa kerroksessa autokannen alapuolella kaiken maailman hunsvottien seassa. Hyttimme oli kuitenkin laivan etuosassa käytävän päässä, ja vieressämme oli jotain maalaisteinejä, joten ei pahin mahdollinen seura (autoa odotellessa olimme nähneet jonkun moottoripyöräjengin ajavan laivaan, ja pelkäsimme siinä menevän hyttinaapurimme). Hyttiin päästäksemme piti mennä ensin vitoskerrokseen, kävellä käytävän läpi toiseen päähän ja sitten laskeutua kakkoseen. Siellä lemusi tunkkaiselle ja vanhalle viinalle, eikä ollut edes televisiota. No, tähän olimme varautuneet eikä se meitä nyt niin haitannut. Heitimme kamat hyttiin ja lähdimme sitten kannelle katsomaan lähdön meininkiä. Sää oli vähän viilentynyt viime päivien hellejakson jälkeen ja aiemmin päivällä oli vähän sadellutkin, joten melkoisia vesilätäköitä oli kannella. Sun deck baari oli kuitenkin auki; Pp otti skumpan ja minä otin oluen. Muovituopista, ei ollut mikään hääppösen makuinen. Laiva lähti aikataulussaan klo 17.15, ja katselimme matkan etenemistä Kustaanmiekkaan asti, ja kiersimme vielä hetken yläulkokannella hämmästellen intialaisten suurta määrää ennen kuin meren tuoma kylmyys ajoi meidät sisään. Kruunuvuorensilta oli ottanut aika suuren harppauksen eteäpäin, rakenteiden määrä yllätti.

Hytti autokannen alapuolella.

Kansikippolan tunnelmaa.

Sinne häipyi Silja.

Skattallakin oli talo häippässyt.

Kruunuvuorensilta tuloillaan.

Vallisaari Kustaanmiekassa.

Kävimme katsomassa vähän kaupan valikoimaa, vaikkemme vielä tässä vaiheessa ostaneet mitään. Olimme suunnitelleet myös menevämme The Grill-ravintolaan syömään, mutta jonoa oli vielä niin paljon, että päätimme mennä baariin drinksuille. Otimme jotkut mojiton tyyppiset juomat, vaikka ne muistuttivat vain ulkonäöllisesti mojitoa, ei mauillisesti. Ohjelmanumerossa oli joku entisajan ruutuysi jossa arvuuteltiin jotain sarjakuvahahmoja yms. Porukat olivat uskomattoman taitavia, kun tiesivät jo kengänkärjistä vastaukset. Saimme juomat naamariin ja nyt ravintolan jonokin oli kutistunut niin, että pääsimme seuraavaksi syömään. Laiskan oloinen nainen ohjasi meidät pöytään, mutta sitten kestikin pitkään ennen kuin saimme ruoka- ja juomatilauksen sisään. Pp otti ruuaksi pippuripihvin ja minä otin juntti-hampurilaisen, molemmat oli ihan hyviä, joskin kasviksia ja raneja olisi voinut olla enempi. Juomaksi Pp:llä tavan vesi ja mulla Mariestads olut. Se on kyllä maailman paras olut mielestäni.

Laivamyymälä oli Pp:n mieleen.

Baarissa oli "Ruutuysi" menossa.

Alkoholittomat mojitot joihin lisätty brenkku.

Merten pyörteissä.

Grill-ravintolan keittiö.

Junttiburger illalliseksi.

Mariestads - maailman paras olut!

Ruuan jälkeen kävimme kaupassa ostamassa nannaa, hajusteita ja vähän juomaakin (shampanjaa juhannusaatoksi yms). Veimme ostokset hyttiin ja vaikka meillä oli aamulla aikainen herätys tiedossa niin kävimme vielä viinibaarissa ottamassa yhdet ja katsomassa auringon laskua ja kuuntelemassa pianistia. Nukkumaan pääsimme vasta yhdentoista maissa.

Auringonlasku kuin Välimerellä olisi.

Joten kuten tuli nukuttua, joskin aivan liian vähän ennen kuin kello herätti klo 3.30. Pienen reerauksen jälkeen menimme taas kasseinemme ja ostoksinemme autokannelle; olimme painaneet mieleemme tarkkaan mistä löytäisimme automme. Varashälyttimet soivat autokannella hurjasti, vaikkei mikään kovin suuri merenkäynti ollutkaan. Mahtoi se lastaajien hermoja koetella. Laiva saapui aikataulussa Maarianhaminaan, ja jonossa meitä edellä olevat ihmiset autoihinsa myös, joten ajoimme ulos laivasta neljäntenä - viimeisinä. Laivaan pyrki yksi auto ja sen jälkeen botski jatkoi välittömästi matkaansa kohti Tukholmaa. Me ajoimme auton terminaalin eteen parkkiin, kävimme vielä varoiksi vessassa.

Autot valmiina Maarianhaminan aamuyöhön.

Viking Line valmiina jatkamaan matkaa.

Maarianhaminan laivaterminaali.

Kello oli puoli viisi, aurinko oli noussut juuri ja juuri. Maarianhaminassa näkyi yksi lenkkeilijä, muuten ei näkynyt ristin sielua. Lähdimme ensiksi ajamaan kohti Järsötä, se oli Maarianhaminasta suoraan etelään. Täällä oli hyvin kaunista tähän aikaan kesäaamusta, lintuja oli paljon liikenteessä, sekä yksi pupunen ja yksi peura (vai kauris??). Aamu alkoi vähitellen lämpeämään. Ajoimme sitten Saltin parkkipaikalle, söimme Pp:n tekemiä aamiaisleipiä ja kävimme sitten kävelemässä Torggatania pitkin, jossa ei tietysti mikään ollut auki eikä ihmisiä. Vain kirkuvia lokkeja. Sitten ajoimme kaupungin länsirannalla olevalle näköalapaikalle, jossa kävimme hetken ihmettelemässä ja istuskelemassa. Roskisten tyhjentäjä tuli tänne tähän aikaan juhannusaattoaamusta, ja se meitä vähän ihmetytti.

Maarianhamina aamuneljältä.

Kaunista oli maisema.

Ja tyyntä.

Sumea nousi.

Auringonnousu.

Jonkin sortin kaviosorkkaeläin.

Aamiaisleipää auringonnousussa.

Hiljainen ol' kylätie.

Näköalapaikka Maarianhaminan liepeillä.

Maisemapenkki.

Rahtilaiva Furuvik.

Aurinko nousi yhä korkeammalle.

Kello oli jo yli seitsemän joten ajoimme Jomalan puolelle Kantarellen-nimiseen K-kauppaan jossa kävimme tekemässä vähän ostoksia. Täällä oli sentään muutama autokunta (plunnssaisia) ihmisiä ja toki kaupan henkilökuntaa. Ostimme vähän kahvijuomaa ja sekin tuntui vähän auttavan väsymykseen. Sitten ajoimme Finströmin kunnan puolelle. Kävimme Uffe på Bergetillä istuskelemassa ja katsomassa maisemia, mutta paikka oli suljettu vielä seuraavat pari tuntia. Emme päässeet edes näköalatorniin sillä sinne olisi pitänyt mennä kahvilan kautta (kävin siellä tosin viimeksi kun olin täällä).

Ensimmäinen kauppa joka oli auki.

Uffe på Berget.

Kahvila ja näköalatorni.

Näkymiä suljetun kahvilan terassilta.

Silta yli synkän virran.

Palasimme autolle. Meidät ohitti pyöräilijäpariskunta johon törmäsimme vielä pari kertaa aamupäivän aikana uudelleen, kolmannella kerralla he jo morjestivat meitäkin. Ajoimme Kastelholman linnalle; se oli tietysti vielä kiinni. Kävelimme tiluksilla hetken aikaa, ja nau'uimme lampaille yms. Joku suomalainen prätkäpariskunta tuli alueelle myös.

Lammakset.

Kastelholman linna.

Täältä lähdimme Bomarsundin linnakkeen raunioille. Olin käynyt myös täällä pari vuotta sitten, mutta tutustuminen alueeseen oli jäänyt perin ohueksi kun eihän siellä ollut kuin kivikasoja. Tilanne ei ollut juuri parantunut nytkään, mutta kävelimme sentään urhoollisesti läpi punkkiruohikon. Yskivä suomalaisperhe loi painetta seuraamalla meitä niskavillaetäisyydellä ja kimsu oli ihastunut Pp:n paituliin. Sekään ei tohtinut jättää meitä rauhaan joten jätimme paidan hänelle tutkittavaksi pitkäksi aikaa. Ilmeisesti taskussa olleet hajuvedentesterilaput saivat sen niin innostuneeksi.

Bomarsundin linnan raunioita.

Kahvila Bomarsundissa.

Meri aina lähellä.

Silta Prästön saarelle.

Palasimme autolle ja päätimme ajaa kymmenkunta kilometriä takaisin Maarianhaminaan päin Godbyn kylälle, jossa majapaikkamme Stalldalen sijaitsi. Pensionaatti oli muutaman kilometrin päässä kylältä; alue sisälsi muutamia eri tönöjä, jotka vaikuttivat vanhoilta sairaalarakennuksilta; niistä huokui sellainen masentava ja ahdistava tunnelma ulospäin. Menimme sisään, jossa oli aamiaishommat vielä menossa; mies yhytti meidät ja kyselimme check innin perään. Kello oli vasta hädin tuskin kymmentä joten huone ei ollut vielä valmis. Ukko sanoi lähettävänsä tekstiviestillä tiedon koska huone olisi valmis, sekä avain huonetietoineen löytyisi kirjekuoresta ulko-oven läheltä. Se oli meille ok.

Hotellimme pääsisäänkäynti.

Ajoimme Godbyn kylälle jossa menimme uudestaan kauppaan, ostimme juotavaa ja jäätelöt jotka söimme kaupan parkkipaikalla.  Funtsimme taas mitä tehdä, kun Pp siinä sen sitten keksi, että voisimme käydä lähistöllä olevassa Pålsbölen kylällä. missä olisi näköalatorni. Kirkonkylä löytyi ja hieno kirkko olikin mutta itse näköalatornia ei meinannut löytyä millään. Ajelimme teitä ristiin rastiin kunnes lopulta Svartsmaravägeniltä muutaman kilometrin päässä kirkolta löytyi kallellaan oleva kyltti "Utsiktstorn". Siinä oli kolmen auton parkkipaikka, ja yksi saksalainen paketti/retkeilyauto olikin siinä paikalla pysäköityneenä. Kävelymatkaa tornille oli kyltin mukaan kilometri (sports-trackerin mukaan kuitenkin vain noin 750m), joten vaihdoimme kengät parempiin jalkineisiin paarmalauman kiusatessa meitä. Maasto oli sellaista kallioista ja jäkäläistä käppyrämäntymetsää. Saksalaiset tulivat vastaan juuri kun olimme lähdössä, mutta sen jälkeen saimme olla täysin rauhassa, ei ainuttakaan ihmistä. Huojuvan näköalatornin löydettyämme ja sinne kiivettyämme tsekkasimme ensin maisemat, kirjoitimme sitten nimemme vieraskirjaan (jonka mukaan olimme vasta kolmannet ihmiset viikon sisään) ja istuskelimme sitten hetken tornissa jossa kävi mukava tuulenvire pitäen ötökätkin poissa. Arvosana kohteesta 5/5.

Polku näköalatornille.

Ahvenanmaalaista metsää.

Opaskyltti.

Torni näkyvissä.

Näköalatorni.

Kauas näkyi.

Kallioista oli maasto.

Palasimme sitten autolle ja hurautimme sitten Stallhagenin oluttehtaalle ja suuntasimme terassille. Sama meininki kuin viimeksikin, eli sisältä piti hakea juomat ja se oli tuskastuttavan hidasta ja myyjällä tuntui olevan plunssa. Tilasimme minulle oluen ja Pp:lle limsan ja menimme juomaan ne ulos terassille. Siinä oli lämmin kun ei ollut aurinkovarjoa ja taisimme hieman polttaa itseämme. Mietimme, mitä tekisimme ruuan kanssa. Vastaus oli lähempänä kuin huomasimmekaan, ja Pp kävi tilaamassa meille sisältä rostbiff-ateriat (otti itselleen allergittoman vaihtoehdon ja mulle tavan). Minä hain hänen jälkeensä vielä "Ölbricka"-setin, joka sisälsi 4 x1,25dl olutmukia. Ruuatkin tulivat suht nopeasti ja oli ihan hyvää, arvosana 4/5.

Stallhagenin terassi.

Olutta kaipaa moni janoinen suu.

Cheers.

Ruokoo & juomoo.

Sitten hotelliin, josta ei tosin ollut tullut luvattua tekstiviestiä. Avainkirjekuoret olivat kuitenkin odottamassa meitä alaovella. Meillä oli huone ylimmässä kerroksessa, ei hissiä. Rappukäytävä oli ankea. Meillä oli huone numero 14, se oli päätyhuoneisto ja ei-ilta-auringon puolella, joskaan ei myöskään järvinäköalaa, mutta se oli OK, sillä muuten huone olisi voinut olla turkasen kuuma. Näimme jo parkkipaikalta melkein kaikkien huoneiden ikkunoiden olevan auki, joten arvasimme jo etukäteen, ettei ilmastointia ole luvassa. Huone oli siltikin pettymys, sillä täällä ei ollut edes telkkaria. Henkareita oli vain kaksi, eikä oikein mitään paikkaa tms mihin olisi laskenut / asettanut tavarat. Kylppäri oli jonkunlainen mutta automaattihanat ja -suihku, jollainen on vähän ruisku (liiketunnistimella, katkeaa automaattisesti aivan kuin uimahalleissa - ja käynnistyy juuri silloin kuin ei tarvitsisi kastellen epäonnisen ohikulkijan). Netti sentään löytyi. Pp:tä harmitti peilin puuttuminen, molempia harmitti kahvi- ja teetarjoilun puuttuminen ja molempia suututti jääkaapin puuttuminen. Laitoin sitten tekstaria respanukolle, joka soitti perään ja sanoi, että kakkoskerroksesta löytyi pari jääkaappia jota voisimme käyttää (respassa ei ollut enää ketään paikalla ja ovi lukossa). Saimme sentään shamppanjan kylmään.

Hotellin tilusrakennuksia.

Aamiaissali ja respa.

Asettauduimme taloksi (meillä oli autolastillinen tavaraa vaikka olimme reissussa vain pari päivää) ja päätimme mennä sitten viereiselle rannalle uimaan. Täällä olikin järvi eikä meri; en tiedä kuinka paljon Ahvenanmaalla on järviä, mutta meille se oli ihan tervetullut juttu, koska vesikin tuntui lämpöselle ja oli mittarin perusteella +23 asteista. Alueella oli pieni hiekkaranta josta lapset pääsisivät veteen, mutta syveni äkkiä, ja sitten pieni laituri, jonka kulmalla oli sauna ja palju (en tiedä ketä näitä käyttivät). Siitä meni portaat järveen ja uimaan pääsi hyvin. Uiminen tekikin eetwarttia ja myös virkisti väsynyttä olotilaa.

Hotellin plyysisohva.

Hotelli Långsjön rannalla.

Valmistauduimme sitten juhannusjuhlaa varten, ja kuuden jälkeen menimme rannalle viltteinemme ja eväskoreinemme ja haimme kylmettyneen shampanjan jääkaapista. Rannalla oli mukavaa, ja shamppiskin hyvää, ja sitten oli sipsejä ja nannaa. Joku ulkomaalaisporukka kehtasi tulla pyytämään meitä ottamaan kuvan heidän koplastaan - onneksi Pp suostui menemään.

Juhannussalko.

Juhannusalko.

Olimme ulkona muutaman tunnin ja harmittelimme, kun shampanjaa ei ollut enempää. Palasimme sitten hotellille, jossa varhainen herääminen ja koko päivän jalkeillaolo kostautui, ja alkoi nukuttamaan niin ankarasti, että itse sammahdin jo varmaan yhdeksissä.