745# Alta - Hetta

 13.7.2022, Wednesday, +20, Shower, Alta, Norway

 

Herätys siinä puoli yhdeksän kieppeillä. Odottelimme hetken, että ryysis aamiaissalissa menisi ohi, ja kun yläkerran ruokalaan painelimme niin siellä ei juuri muita ollutkaan. Saksalaisten bussi oli alhaalla juuri tekemässä lähtöä. Hyvä niin. Aamiainen naamariin, sen jälkeen pakkaamaan kamat. Tänään täytyisi lähteä takaisin kohti etelää. Pakkaamisessa menikin melkoinen tovi. Check outin ehdimme tekemään joskus puoli yhdentoista maissa, tämä toinenkin respanukko puhui härmää, joskin respassa ei taaskaan ollut ketään vaan hänet piti jälleen soittaa paikalle. Maksoin samalla huoneen, se kustansi 6615 NOK - about 661 euroa, joten ei mikään halpa homma. Sitten kävimme vielä kuvaamassa eilisen ravintolan kun se oli jäänyt tekemättä ja sitten poistuimme viimein kaupungista. 

Hotelli View'n aamiaisserviisi.

Sortimenttia.

Oma pomoni olisi saanut hepulin tästä respan takkavirityksestä.

Harmi kun ei tajuttu mennä oikeanpuoleisen vuoren mastolle.

Ensiksi ajoimme samaa reittiä kuin tullessamme Olderfjordiin asti. Tutut tunnelit ja merenrantaa nuoleskeleva reitti oli nyt jo tuttu. Porsangerin kunnan puolelle päästyämme alkoi pikkuhiljaa kasvamaan kitukasvuisia vaivaiskoivuja, jotka kasvoivat sitä mukaa mitä pidemmälle etelämmäs ajoimme. Olderfjordista käännyimme Altan tielle, ja tie alkoi nousemaan ylängölle. Samalla tummat sadepilvet kerääntyivät taivaalle ja pian vettä alkoikin vihmomaan varsin kovasti.

Tie Altaan.

Kivivyöryjen todennäköisyys ilmeinen.

Metsää alkoi muodostumaan tien vierustalle.

Altaan päästyämme sade taukosi. Jäämeri tuli vielä kerran näkyviin ja alkoi kasvamaan mäntyjä, taustalla lumihuippuiset vuoret. Kaupunki oli selvästi suurempi kuin Honningsvåg, keskustaan ajaminenkin tuntui kestävän. Ajoimme auton parkkiin ja jalkauduimme. Ensiksi kävimme Rema 1000 -kaupassa palauttamassa pullot ja ostamaan viimeisillä rahoilla sipsejä ja tuliaisia ja mansikoita. Teimme kierroksen sienenhajuisessa keskustassa (yök). Väki oli jotenkin juntimpaa kuin Honningsvågissa, oli humalaisiakin. Kävelimme ostarin läpi sekä palloilimme hetken aikaa kävelykadulla, jonka päässä oli kirkko, mutta sinne päästäkseen olisi pitänyt maksaa 5-10€:n sisäänpääsymaksu. Sellainen ei ole mielestämme sopivaa vaan kirkot pitäisi olla ilmaisia. On ne norjalaiset kyllä rahanahneita porukkaa, ei voi muuta sanoa. Alkoi satamaan joten päätimme lähteä jatkamaan matkaa. Tarkoitus oli kuitenkin ennättää vielä Suomen puolelle, jonne oli reilu 200 km ajomatkaa. Sen verran tuntui meillä menevän myöhään, että soitin matkalta hotellille ja ilmoitimme tulevamme vähän myöhässä.

Rema1000 on kyllä parempi kuin Coop.

Alta vista.

Ostari.

Kävelykatu Altassa.

Yhden sepän patsas olikin oikeasti liuskekivityöläinen.

 

Altan kirkko kävelykadun päässä.

Altasta lähdettyämme kohti Kautokeinoa oli ensi alkuun hieno kanjoni, sellaiseen törmää harvoin missään. Joki ja koski kuohusi vieressä, jyrkät vuorenseinämät sivuilla. Siitä selvittyämme tie kävi kyllä tylsäksi. Pidimme lounastaukoa sateen pieksämällä levähdyspaikalla. Sen hetken mitä ulkona kävimme, oli kimpussamme välittömästi hyttys- mäkäräis- paarma- ja herhiläisparvi. Pp antoi minunkin ajaa muutaman kilometrin, että pystyin sanomaan ajaneeni joskus Norjassa. Se oli vähän pelottavaa touhua.

Sateisella taukopaikalla.

Viimein tuli valtakunnanraja vastaan. Kukaan ei meitä pysäytellyt, sen kuin ajoimme läpi vaan. Tästä oli vielä ehkä 40 kilometriä Enontekiön Hettaan, jossa meille oli hotelli buukaattuna. Olimme aiemmin olleet Lapland Hotellissa - joskin Oulussa - johon olimme olleet tyytyväisiä joten se oli valikoitunut siksi kohteekseksemme. Hetta oli melkoisen ahdistavan näköinen paikka, ja Lapland hotel näytti myös olevan 80-luvun alkupuolen vuosilta ja jääneen sellaiseksi. Ystävällisen oloinen nainen otti meidät vastaan, taisi olla sama jonka kanssa olin puhunut aiemmin puhelimessa. Kello taisi olla tässä vaiheessa puoli kahdeksan.

Paluu 80-luvulle.

Hotellin pääovi.

Hotellissa haisi sellaiselle kuin jossain jäähallin pukuhuoneessa ja oli muutenkin kauhtunut. Näkymät järvelle olivat kuitenkin hienot. Heitimme kamat sisään ja suuntasimme ravintolaan illalliselle. Ruokasali oli valtava mutta ihmisiä ei ollut tilaan nähden paljoakaan, ja silti palvelu oli todella hidasta, Odotimme ruokiamme yli puolitoista tuntia. Otimme alkudrinksut, pääruuaksi poroa ja poroburger. Hinta satasen. Hyvä oli ruoka mutta vähän ärsytti se odottelu. Tarjoilijoita ei voinut syyttää, sillä he juoksivat kyllä ympäri salia koko ajan, ja osasivat esitellä ruuat yms. Arvosanaksi 4/5.

Hotellin yleiset tilat, ja kiva vaaka oikealla.

Perushuone.

Näkymä Ounasjärvelle ja Pyhäkeron tunturille.

Tämä ei varmaan ollut enää käytössä.

Kylppärin kondis oli karmiva.

Hotellin kippola.

Alkudrinksut.

Alkupalaleivät.

Porohamppista sai odotella.

Kävelimme sapuskan jälkeen hetken rannalla. Järvivesi oli hämmästyttävän lämmintä, asteiltaan parikymppistä. Hyttyset ja mäkäräiset olivat kimpussa, purivat aina raukkamaisesti niskaan. Pohkeet olivat maanantain kävelyn jälkeen kipeämmät kuin edellisenä päivänä. Lisämasennusta iltaan toi lohjennut hammas; en ollut edes huomannut näin käyneen. Se pitäisi korjata heti kun pääsisi kotiin, ja sellainen kyllä droppasi tunnelmaa.

Hotellin takana järven reunassa kierteli pieni polku.