746# Kemijärvelle potemaan

 14.7.2022, Thursday, +21, Overcast, Pelkosenniemi

 

Jos hajonnut hammas oli dropannut edellisillan tunnelmaa, niin yhtään hauskemmin ei alkanut seuraava aamukaan. Pp oli valitellut jo pari päivää huonoa fiilistä, ja teki nyt koronatestin, eikä tulos olisi voinut olla selkeämpi. Kaksi viivaa tuli niin että pätkähti. Minäkin tein sitten testin, mutta en saanut kuin yhden viivan, mutta tunnustellen olo vaikutti vähän kummalliselta. Masennus valtasi mielemme.

Kävimme kuitenkin aamiaisella ja onnistuimme välttelemään muita, jotka tosin yskivät aamiaistarvikkeisiin siihen malliin, että tauti tuntui olevan heillä meitä edellä. Aamiainen oli ihan perus, Pp tykkäsi siitä puurosta kuin hullu puurosta. Palasimme sitten huoneeseen; suunnitelmissa oli käydä aamu-uinnilla ja kivuta läheiselle mäelle, mutta nyt jouduimme miettimään mitä tekisimme. Pitkän pohdinnan jälkeen päätimme lähteä Suomun mökille potemaan, ennemmin kuin väsyttää itsemme tuskallisella ajomatkalla Helsinkiin jonne olisi pitkälti toista tuhatta kilometriä. Kamat kasaan ja menoksi.

Hotellin respa.

Ajomatka sujui hiljaisuuden vallitessa. Minullakin keuhkoputket tuntuivat kipeytyvän. En tiedä oliko se kuvittelua vai ei. Muoniossa päätimme hieman piristää itseämme ja koukkasimme Ruotsin puolelle. Pp antoi minun ajaa, että sain uuden maan ajobongauslistalleni. Ajoimme Muodoslompoloon, jossa ei ollut mitään muuta kuin muutama asuintalo ja kirkko. Pysähdyttyämme kirkon eteen paikalle kurvasi kaksi papparaista, jotka tervehtivät meitä suomeksi. He sanoivat, että heillä on avaimet kirkkoon jos haluaisimme sen nähdä. Suostuimme ja pääsimme sitten kuvaamaan lukaalin. Kovia olivat ukot juttelemaan ja kertoivat, että kirkko oli siirretty tähän jostain vähän matkan päästä, ja olivat itse kotoisin sadan kilometrin päästä Pajalasta. Kiusallisuusaste oli melkoinen, mutta mielestämme selvisimme tästä koettelemuksesta hyvin. Koitimme vielä pitää heihin etäisyyttä ja turvavälejä, kun emme olleet varmoja millaisia viruslinkoja olisimme. Toivottavasti eivät ukot saaneet meistä mitään muutaman minuutin vierailun aikana. Sitten lähdimme takaisin Suomeen.

Minkäslainen paikka tuo Ruotsi on?

Muodoslompolon kirkko.

Kirkko sisältä.

Ei mitkään hääppöset urut.

Ajoimme Kittilään, jossa tankkasimme ABC:llä ja siitä edelleen Sodankylään. Tiet olivat hiljaisia. Sodankylässä haimme maskit naamalla R-kioskista kahvit mukaan; siellä riittikin tällä kertaa kuhinaa. Jatkoimme matkaa edelleen kohti Kemijärveä. Pysäkillä piti käydä helpottamassa paineita ja Pelkosenniemellä kuvasimme Andy McCoyn patsaan. Poroja oli paljolti, myös isoissa laumoissa. Onneksi emme osuneet yhteenkään. Kemijärvellä poikkesimme kauppaan ostamaan mökille ruokaa ja sitten apteekkiin hakemaan koko joukon koronatestejä.

Matka jatkui.

Alfa-nimi hammasteknikolla.

Pelkosenniemen suuri poika Andy McCoy.

Kylän tapahtumataulu.

Lisäharmia päivälle tuli vielä Lufthansalta meili, jossa tuleva lentomme oli peruttu. Tämäkin sitten vielä, täytyisi koittaa buukata uudet lennot jostain lyhyellä varoajalla, ja se tietysti maksaisi kovasti. Jos nyt ylipäätään pääsisi matkaan kun kerran selvästi oli korona iskemässä minuunkin. Mökille pääsimme onneksi ehjänä, ja siellä kaikki tuntui olevan ennallaan. Laitoimme sängyt kondikseen ja asettauduimme aloillemme.
 
Lämmitimme vielä saunan, mutta siellä ollessani olo paheni yhtäkkiä. Illan mittaan nousi kuume ja alkoi yskittämään. Ei maistunut viina eikä ruokakaan. Oli pakko mennä aikasin nukkumaan mutta yön alle ottamani burana herätti minut hikoilemaan tuntia myöhemmin. Tältäkö se tuntuu, olla meeminuhassa?