742# Nordkapp

10.7.2022, Sunday, +11 Scattered coulds, Honningsvåg, Norway

Heräsimme seitsemissä, kello oli soittamassa puoli kahdeksalta. Aamiaiselle suuntasimme puolen tunnin päästä, olimme hämmästyneitä sillä sali oli lähes täynnä. Pääosin sellaista vanhaa gubbea ja mumeksia. Ihmiset ryntäilivät kuin heikkopäiset ja yskivät ja räiskivät tietysti kovasti. Harmi, sillä aamiainen oli muuten ihan kelpo tapaus, mutta toiset asiakkaat teki siitä pirullisen. Jordgubbar ja tyttebär -smoothiet olivat eritoten hyviä. Sitten huoneeseen pakkaamaan kamat, ja ei muuta kuin check out ja autoon. Pääsimme lähtemään varmaan jo yhdeksän maissa. Melko pian Karasjoken jäätyä taakse ensimmäiset lumihuippuiset vuoret kohosivat taivaanrannassa. Hienot oli maisemat ja olo oli kuin ulkomailla olisi ollut. Jostain syystä radio hiljeni tyystin eikä mitään asemaa ollut saatavilla, joten matkamusiikiksi piti valita Pp:n suosikkibiisejä muistitikulta. Herra mun korviani siunaa ja varjele moiselta musiikkimaulta.

Tarjolla oli paljon aamiaiskamppeita.

Lautaselle päätyi vähän.

Ensimmäiset vuoret näkyviin.

 

Korpimaata riitti.

Lemmijoessa laskeuduimme merenpinnan tasolle ja sen jälkeen tiestö nuoli Jäämeren vuonojen rantoja. Teimme pienen pysähdyksen rannassa jotta pääsimme kokeilemaan merta ihan omin käsin. Uimapaikan löytäminen täällä olisi varmasti kiven alla. Ajelimme sitten pikku hiljaa eteäpäin. Autoja täällä oli, pääosin ulkomaalaisia, ja aika paljon matkailuautoja. Mutta ei onneksi tarvinnut ohitella kauheasti. Muutaman poron ja lampaan näimme, mutta siinä oli eläinkohtaamiset tällä kertaa. Yhdessä taukopaikassa pysähdyimme syömään vähän eväitä, ja oli täällä vessakin, mutta katsoin silti parhaaksi kävellä kauemmas rinteeseen hoitamaan asiani. Puut alkoivat olla näilä main jo kortilla joten mitään sen kummempaa näkösuojaa ei ollut tarjolla. Aurinko paistoi mahtavasti ja pilvet olivat kerääntyneet Porsanginvuonon vastarannan vuorenhuippuihin.

123 km:n pituinen Porsanginvuono.

Jäämerta vaivasi laskuvesi.

Maisemat olivat paikoin jopa alppimaiset.

Sortvikin taukopaikka.

Tietöitä edessä.

 

Lopulta puut hävisivät kokonaan.

Monien tunneleiden ja mutkien jälkeen pääsimme viimein Honningsvågiin. Löysimme The View-hotellimme nopeasti. Respassa ei sen sijaan ollut ketään. Meidän jälkeen tuli joku ranskalaispariskunta, mutta hekin olivat hoo-moilasena. Lopulta soitin puhelinnumeroon mikä respassa oli ja joku nainen nopeasti tulikin. Saimme huoneen ekasta kerroksesta. Se oli todella tilava ja iso ja siisti, mutta niin jumalattoman kuuma. Tuli ihan mieleen kotiolot. Lämpöä oli 28,5 astetta, ja ilmastoinnista ei tietoakaan paitsi vessassa se oli jonkunlainen. Avasimme hetkiseksi ikkunan, emmekä saaneet sitä sen jälkeen enää suljettua.

The View-hotellimme.

Respassa ei ollut ketään.

Hotellin ala-aula.

Sängyt olivat leveämmät miltä näyttivät.

 

Sohva- ja tv-kulmaus.

Näkymä hotellilta.

Purimme vähän kamoja ja lähdimme sitten kävellen keskustaan. Tai no, Honningsvågin keskusta oli suht pieni. Sinne oli hotellilta about 3 km, joten tarjosi meille hyvän kävelylenkin kun olimme pari päivää vain istuskelleet. Nättiä täällä oli mutta lämpöä vain 11 astetta ja tuuli tuli suoraan pohjoisnavalta. Honningsvågia ympäröi vuoret jotka olivat osin pilvien peitossa. Kylillä oli tosi hiljaista kun oli sunnuntai. Löysimme kuitenkin sellaisen paikallisen kebab-pitserian, jonne rohkenimme mennä sisään, olisikohan nimi ollut Viva Napoli. Saimme ostettua Honningsvåg-pitset ja ne olivatkin hyviä. Norjalaiset hinnat pöyristyttivät edelleen, kaksi normipitsaa vedellä maksoi lähemmäs 50€.

Hotellin julkisivua.

Vuori ja lumiesteet hotellin edustalla.

Tervetuloa Honningsvågiin, Norjan kesäkylään.

Honningsvågin opaskartta.

Kaupunki meren äärellä.

Viva Napoli-pitseria.

Ihan kelpo & siisti sisätila.

Piza.

Kävelimme sitten vielä hetken ja kävimme tsekkaamassa lähistöllä olevan kalastajapatsaan sekä kirkon hautuumaineen. Rauhallinen ja seesteinen tunnelma. Näimme, että jokin iso risteilyalus oli saapunut satamaan, joten kävimme ihmettelemässä sitäkin. Poikkesimme myös kauppaan hakemaan jääteetä ja sipsejä. Iso oli paatti satamassa juu, ja ilmeisesti toi koko joukon saksalaisturisteja. Satamassa oli näitä varten myös turistikauppa jossa mekin kävimme. Sieltä olisi saanut esimerkiksi jääkarhun taljan hintaan 20000€!? Jäi nyt tällä kertaa ostamatta. Sitten kävelimme pidennettyä reittiä takaisin hotellille. View-hotellimme tarjoaa jonkunlaisen näköalan lahdelle, mutta vaivana on tietysti melkoinen nousu ylämäkeen. Se ottikin voimille.

Kalastajapatsas.

Kirkko.

Kirkko sisältä.

Hautuumaa.

Kirjastoksi muutettu puhelinkiska.

Pubi jäi testaamatta.

 

Turisteja tuova paatti.

Matkamuistomyymälä patsaineen.

Jääkarhuntalja jäi tällä kertaa ostamatta.

Kävelylenkkiä iltapäivään.

Hotellissa huoneen lämpötila oli laskeutunut 26 asteeseen. Saimme ikkunan sulkumekanismin toimimaan, ja kävimme hakemassa pari kahvia kun Pp:n teki sitä mieli. Minäkin päätin lopettaa kahvilakkoni. Alakerran respalta kysyimme kahvimahdollisuutta, hän vaihtoikin nopeasti suomeksi, oli finne-ukko ja pyysi noutamaan yläkerrasta kahvia. Siellä ei ollut henkilökunnasta tietoakaan, joten ukotimme Pp:n kanssa kahvit automaatista kun ei niitä oltu mitenkään hinnoiteltu, mutta varmasti olisi pitänyt ottaa meribuffa illalliseksi jotta olisi ollut oikeutettu kahviin. No, yleensähän huoneissa on kahvikupilliseen pikajauheet ja täällä ei ollut, joten toivottavasti ei kovin suurta rikosta päässyt tapahtumaan.

Vähän ennen kymmentä päätimme lähteä Nordkappiin katsomaan keskiyön aurinkoa. Sinne oli Honningsvågista reilu 30 km matkaa. Alkuun tie meni tuttua ja turvallista merenrantaa pitkin mutta lähti sitten äkisti ja jyrkästi kohoamaan ylöspäin, 300 metrin korkeuteen merenpinnasta. Se oli kuitenkin riittävä korkeus pilville; välillä näkyvyys oli todella huono ja porojakin temmelsi tiellä vaikka luulimme ettei niitä näin pohjoisessa ja saaressa enää olisi. Yhtäkkiä edellä ajavan auton perävalot tulivat näkyviin ja ounastelimme sisäänpääsyn olevan lähellä. Näin olikin. Busseille oli oma kaistansa, meidän edellä pöljäili joku Puolan poika asuntoautonsa kanssa. Silti jono oli tosi lyhyt. Ajo paikalle ja pysäköinti olisi ollut ilmainen - ilmeisesti tämä oli hiljaittan muuttunut kun ilmeisesti aiemmin kaikilta kinuttiin sisäänpääsymaksu - mutta sisälle näyttelyrakennukseen oli huikea  310 NOK / naama. Maksoimme kuitenkin kuuliaisesti myös sisäänpääsymaksun sillä halusimme päästä myös itse rakennukseen. Mutta kyllä norjalaiset riistohinnat riepoivat mieliä. Miten turisteilla oli varaa tulla tänne?

Pilviajelua.

Ja kuin tyhjästä - oltiin perillä.

Ajoimme auton parkkiin asuntoautojen viereen. Pilviä leijaili edelleen joten tunnelma oli vähän jäätävä ja aavemainen ensialkuun. Muutamia tyyppejä tuli vastaan t-paidoissa, mahtoi niillä olla vilakka sillä lämpöä ei varmaankaan montaa astetta ollut. Ryysistähän täällä oli ja eritoten Nordkapin maapalloa muistuttavan monumentin (v.1977) edusta oli miehitettynä tosi runsaasti. Tämä maisemapaikka oli jylhän ja näyttävän kalliomuodostelman päällä, ja alhaalla olisi vellonnut pohjoinen Jäämeri, mutta sitä ei oikein näkynyt sillä pilvivuori oli alapuolellamme. Aurinko kuitenkin jo näkyi pilviverhon väistyttyä. Metkaa kun se paistoi suoraan pohjoisesta.

Näyttely- / kaupparakennus.

Monumentti kauempaa.

Monumentillä ja monumentissä riitti jengiä.

Hurjaa oli keskiyön aurinko.

Kävelimme tilukset ja menimme sitten sisätiloihin. Liimasimme takkeihimme lipunoston yhteydessä saadut pääsylipputarrat, mutta ei niitä kukaan kysellyt. Tuntui siltä, että jos olisi ollut riittävän härski, niin sisään olisi voinut painella ilmaiseksi? Ja mitä sisällä sitten oli, ei juuri ihmeitä: turistimyymälä, wc, posti (oli suljettu), kahvila ja alakerrassa Cave of lights -näytös, joka oli käytännössä luola jossa pyöri elämysshow sekä thaimaalainen museo (paikan rahoittajana oli jostain syystä toiminut Thaimaa) joka oli oikeastaan pieni huone jossa patsas ja valokuvia menneiltä vuosilta. Parasta Cave of lightsissa oli pieni parvekealue "King's view" jossa pääsi melko rauhaksiin katselemaan taianomaista näkymää ulos. Vuorokausikin vaihtui juuri parahiksi tätä näkyä todistaessa, auringon möllöttäessä edelleen taivaalla, ja yllättävän korkealla. Keskelle parveketta oli tuotu myös nokare hiekottunutta lunta (miten ihmeessä se oli saatu tänne?) turistien iloksi. Lisäksi alakerrasta löytyi elokuvateatteri, jossa ilmeisesti pyöri jonkunlainen näytös aiheeseen ja teemaan liittyen, mutta emme viitsineet mennä sinne koska ihmisiä jonotti seuraavaan näytökseen ja kaikilla tuntui olevan melkoinen keuhkopöhö. Jostain syystä minua oli alkanut kusettamaan aivan juukelisti joten jouduin käymään kolmesti vessassa vaikka en juonut täällä pisaraakaan mitään.

Sisänäyttelyä.

Nordkapp päivälleen 115 vuotta sitten.

Thaimuseota.

Näkymä King's view'stä.

Lumikasa.

King's view'n parveke ylhäältä kuvattuna.

Hengailimme alueella muutamia tunteja ja aika meni yllättävän nopeasti. Poikkesimme turistikaupassa josta ostimme tuliaisia ja postikortteja, jotka kirjoittelimme sitten sivuummalla suljetun kahvilan pöydässä kun kerran olimme kynätkin roudanneet mukanamme. Postimerkit sai ostettua turistikaupasta myös, ja täällä oli myös postilaatikko, joten saimme hoidettua kaiken siltä osin.

Kaupassa riitti väkeä puolen yön jälkeenkin.

Kippola keskellä yötä.

Kiertelimme vielä hetken ulkona. Näimme jonkun atleetin kiipeävän monumentin päälle, se oli meistä tarpeetonta ja varmasti myös kiellettyä. Kävimme kuvaamassa myös lännenpänä olevan Knivskjeloddenin niemeä, joka on oikeasti Manner-Euroopan pohjoisin kolkka, mutta se on hankalasti saavutettavissa. Tästä lisää myöhemmin. Palasimme sitten vielä nyt jo hiljentyneen lipunmyyntipisteen ohi (sisärakennus oli auki yhteen asti yöllä) ja kävimme kuvaamassa alueen ulkopuolella olevan Nordkapp -kyltin. Näillä paikkeilla Pp oli ollut liki päivälleen 20 vuotta sitten ja oli nojaillut kylttiin. Nyt kyltti oli jo vaihdettu mutta oletimme että paikka oli edelleen sama ja otimme uusintaotoksen.

Knivskjeloddenin niemi 1,5km pohjoisempana.

Rotko.

Sitten palasimme autolle ja lähdimme takaisin hotellille, kun kello oli varmasti jo lähemmäs kaksi. Minua vähän hirvitti Pp:n huoleton ajotyyli vuorenrinteillä kun ei hän liiemmälti tuntunut haluavan kulutella jarruja ja oli muutenkin sitä mieltä, että nämä tiet sopisivat James Bond-leffojen takaa-ajokohtauksiin. Lisäksi välillä tielle tuli sakeita pilvilauttoja ja ruohoapetta einehtiviä porolaumoja, mutta selvisimme lopulta takaisin hotellille. Kello oli tässä vaiheessa jo niin paljon että piti rynnätä äkkiä unosille.

Automme halossa.

Porojakaan ei tuntunut unettavan.