Allikosta ojaan: 741# Pohjoista kohti

8.-9.7.2022, +16, Shower, Karasjok, Norway

Perjantai sujui duunissa melko hermostuneesti. Oli viimeinen työpäivä ennen lomaa, ja illalla oli tarkoitus lähteä omatoimimatkalle Norjaan. Tässä vaiheessa epäselvää oli vielä matkan pituus ja osin matkareittikin, sillä kaikkia varauksia ei oltu vielä tehty. Selvää oli, että matkakumppaniksi lähtisi Pp, ja illaksi oli varattu yläluokan makuuhytti yöjunasta + autopaikka, hinta 348€ (tilasimme matkan about 4 viikkoa ennen lähtöä, mitä aikaisemmin paketin tilaa niin halvemmalla saa. Ja myöhemmin makuuvaunut näytti olevan loppuunmyytyjä, joten ilmeisen kysyttyjä - eli siksikin kannattaa olla ajoissa liikkeellä). Joka tapauksessa, kamat oli suurimmaksi osaksi pakattu, mutta ne pitäisi vielä noutaa kotoota. Ja kun jäisin kesälomalle, niin tietysti sitä toivoisi, että saisin kaikki työasiat riittävän hyvälle mallille ja niin ettei mikään jäisi mieltä vaivaamaan. Keskittymiskykyni oli kuitenkin hyvin olematon, ja jotenkin koko päivä meni kelloa kytätessä. Kolme varttia lintsasin töistä ja lähdin äkkiä kotiin, jossa ehdin laittaa loput kamat kasaan, syömään, suihkuun ja tekemään koronatestin, kaikki reilussa tunnissa ja vartissa.

Pp tuli hakemaan minua klo 17.20. Kamani tuntuivat painavan kuin synti; edelleenkään en ollut ihan varma matkan pituudesta niin tuli ängettyä jos jonkinlaista kamaa mukaan. Saimme kuitenkin kaikki tavarat mahtumaan mallikkaasti Volvoon. Sitten ei muuta kuin kohti Pasilaa, jossa olisi autojuna-asema; Triplan yms Pasilan rakennustyömaiden vuoksi alueella oli kovasti muutoksia ja meitä vähän jännitti mistä mahtaisimme paikan löytää. Ensi yrittämällä ajoimmekin ohi, ja meidän piti kääntyä jossin kaukana Pasilan varikkoalueella ja ajaa sitten takaisin. Tällä kertaa käytimme avuksi navigaattoria jonka senkään tiedot eivät olleet täysin ajan tasalla, mutta Hartwall areenasta päin lähestyttäessä bongasimme riittävän ajoissa pienellä fontilla varustetut kyltit ja löysimme viimein check in -kojun. Reilunoloinen ukko kirjasi meidät sisään ja tarkisti varauksen ja ohjasi meidät sitten kutosrampille, jossa oli jo pari autoa ennen meitä. Ensimmäinen autoista oli liian korkea ja hänet ohjattiin peruuttaen pois alueelta (mitat oli pitänyt ilmoittaa varausta tehtäessä). Hyvä meille, mahduimme ensimmäiseen vaunuun ja saimme auton sisätilaan (autoja ajettiin myös katolle). Olin itse pelkääjän paikalla mutta pääsin vaunuun sisään; myöhemmin tulleiden autokuntien väki ajettiin pois ennen vaunuun ajoa (paitsi kuljettaja).

Reissun ensimmäinen tunneli Teollisuuskadun päässä.

Viimein löytyi check-in autojunaan.

"Pitääks tonne ajaa?"
"En mä vaan tiedä."

Jänskää ajella junassa.

Autovaunuja.

Check in oli auki klo 18-18.40, me olimme paikalla vähän ennen kuutta mutta pääsimme silti sisään. Se tosin tiesi meille sitten pidempää odotusaikaa. Koska emme halunneet lähteä Triplan koronalinkoon ja ilmakin oli siedettävä, istuimme ensimmäisen tunnin katsomassa ankeaa junanlastauslaituria. Siellä oli monta autokuntaa humalaisia venäläisiä / baltian poikia huudattamassa stereoitaan. Miten aikuiset vanhat ukot viitsivätkin käyttäytyä kuin pahaiset teinit? Eivät sentään öykkäröineet muille, joten siitä pieni krediitti. Sitten lähdimme kävelemään Pasilan asemalle, jonne oli ehkä 400 metriä matkaa. Juna lähti laiturilta 6 klo 19.37. Laituri olikin aika täynnä väkeä ja haukkuvia koiria, mutta onneksi ne humalaiset venäläiset eivät tulleetkaan meidän junaan vaan ilmeisesti Kolarin junaan joka lähti about tuntia myöhemmin. Juna oli myöskin ajoissa. Meidän hytti oli vaunussa 25, toisessa kerroksessa (vähän parempi hytti, sisälsi vessan ja suihkun). Naapureina oli lapsiperheitä, jotka olivat tietysti kipeänä. Luikahdimme hyttiin ja hetken ajan hämmästelimme ahtautta. Konnarikin tuli hyvin nopeasti koputtelemaan oville ja kysymään lippua. Hytissä oli avainkortit, mutta muuten pärjäsimme pelkillä paperilipuilla. Hyttimme haiskahti vähän pahalle, mutta emme olleet varmoja tuliko haju meistä vai oliko se täällä jo valmiina. Desinfioimme huolellisti kosketuspinnat.

Olipa Pasila muuttunut.

Venailua.

Viimein päästiin vaunuun.

Vessaan piti peruuttaa.

Vetonapista vessa muuttui suihkuksi.

Lakanat oli pedattu väärinpäin.

Sänkykohtainen hallintapaneeli.

Asettauduimme taloksi. Juna pysähtyi heti Pasilan aseman ulkopuolelle melko pitkäksi aikaa ja ilmeisesti autovaunut kiinnitettiin junan takaosaan. Korkkasimme sillä välin shamppanjan - meillä oli ollut ehkä pieniä logistillisia haasteita saada se riittävän kylmänä junaan mutta hyvinhän tuo onnistui. Lapsiperhe ujelsi ja yskiskeli viereisessä hytissä; vaikka kiskojen kolke ei niin kuulunutkaan niin naapurihytin tapahtumat sen sijaan kuului selkeästi. Hämeenlinnassa kävimme katsomassa käytävän ikkunasta linnan ja vanhan kävelyreittini. Tampereella näimme Näsinneulan ja koko joukon uusia taloja. Tuntui hassulta, että kotoota lähdöstä oli kulunut jo yli 5 tuntia ja olimme vasta saavuttaneet Tampereen.

Junamatkalle shampanjaa ja käsidesiä.

Tamperetta ohittamassa.

Menimme makkoomaan Pp:n valtaessa ylävuoteen. Takana oli pitkä päivä odotuksineen ja työpäivineen joten uni tuli kyllä, ja vaikka heräilinkin sen sata kertaa niin nukuin paljon paremmin kuin olin etukäteen odottanut. Kiskojen kolke ja junan heittely ei ollut mitään verrattuna Moskovan Tolstoi-junaan + täällä tällainen 180 cm:n hukkapätkäkin mahtui sänkyyn koko pituudeltaan. Pp herätteli pari kertaa ja minunkin oli jossain vaiheessa aamuyötä otettava Burana kun päätä särki sen verran pitkään että se häiritsi nukkumista. Samalla tuli vilastua kelloa ja olimme edenneet jo jonnekin Oulun alapuolelle, ehkä Ylivieskaan tms. Nukahdin vielä uudestaan ja heräsimme hieman ennen herätyskelloa, about seitsemissä, ja olimme melkein Rovaniemellä.

Maisemat olivat muuttuneet lappimaisiksi kuin varkain.

Päätin testata suihkun, koska olihan sellainen jotenkin kummalinen ajatus että pystyi ottamaan suihkun liikkuvassa junassa. Takaseinä aukesi napista. Suihkua varten piti painaa about 10 sekunnin välein hananappia josta tuli pieni suihkaus vettä kerrallaan. Ensimmäinen sykäys oli tietenkin jääkylmää. Kääntymään ei juuri mahtunut mutta kyllähän tuo kai asiansa ajoi, joskin kastelimme vahingossa myös wc-paperit. Sitten söin Pp:n edellisenä päivänä väsäämät aamiaisleivät naamariin, se maistuikin hyvältä. Junan vesi ei ollut juomakelpoista; VR tarjosi pienen vesipullon, olisiko ollut 0,33l, mutta olin ottanut kotoota 1,5 litraa vettä hampaiden pesua yms varten. Se tulikin tarpeen.

Aamiaista naamariin.

Juna saapui aikataulussa Kemijärvelle; kuski kuulutti, että noin vartin verran pitäisi odotella autojunan irroitusta, mutta meni siihen ehkä kymmenen minuuttia kauemmin. Ilma tuntui melko viileälle siinä seisoskellessa, onneksi oli pitkähihainen mukana. Viimein saatiin veturi paikalle joka kävi hakemassa autojunan rampille ja pääsimme sisään. Sen jälkeen ei muuta kuin nokka kohti lisää pohjoista. Ensiksi lähdimme Sodankylään, sinne oli hieman reilu sata kilometriä. Matkalla ei ollut yhtään mitään Andy McCoyn kotipaikkaa Pelkosenniemeä lukuun ottamatta. Sodankylässä kävimme hieman jalottelemassa, poikkesimme S-markettiin vessaan ja suklaan hakuun. Muuta ei täälläkään ollut meille tarjota, vaikka olihan paikkakunnalla peräti kolme pitseriaa. Niiden testaaminen jäi kuitenkin seuraavaan kertaan. Jatkoimme matkaa kohti Ivaloa. Parikymmentä kilometriä ajettuamme pysähdyimme levähdyspaikalle, jossa vähän söimme leipiä ja sipsejä. Joku ukkeli kehtasi ajaa autonsa ihan kiinni meihin ja urinoi häpeilemättä vieressämme. Mekin lähdimme sitten eteäpäin. Ivaloon oli taukopaikastamme vielä 140 km. Pitkä matka meille, vaikka ei välttämättä paikallisille. Saariselällä poikkesimme Nesteellä, Pp otti kahvin ja minä zero-colan (olen koittanut vähän lakkoilla hetkellisesti kahvin juonnista). Siitä sitten 30 km Ivaloon jossa tankkasimme auton, ja siitä 40 km Inariin. Yksittäisiä poroja hortoili tiellä useaan otteeseen, ja niitä sai olla alati kyttäämässä.

Kemijärven asemalla.

Melkoisen ankea steissi.

Autoja venaamassa.

Ensiksi kohti Sodankylää (109 km).

Sarvipäitä oli tuon tuosta sydäreitä aiheuttamassa.

Taukopaikalla.

Inarijärvi.

Halusin kuvata Nordkappin kyltin (ensimmäisen Suomen puolella), onneksi Pp suostui pysähtymään sitä varten. Tästä oli vielä 66 km Karigasniemelle. Maasto oli vaihtelevaa korpimaisemaa, tuntureita oli siellä täällä, Ailigas oli ehkä näyttävin. Viimein Karigasniemi tuli eteen kuin tyhjästä. Kävimme tsekkaamassa "keskustan", jalkauduimmekin oikein. Norjalaisia tuntui olevan suurin osa; täällä oli hämmästykseksemme myös Alko, vaatimattomat pienet ovet kaupan takana sai meidät jopa epäilemään, mahtoiko siellä mitään olla mutta kyllä, aito viinakauppahan se täällä. Asiakkaat olivat poikkeuksetta norjalaisia. Mekin ostimme likööriä, viiniä ja Cointreauta. Sitten seuraavaksi rajan yli. Enää ei onneksi ollut mitään koronarajoituksia tms, eikä mitään muitakaan rajamuodollisuuksia. Ajoimme Tenojoen ylittävän sillan yli; muistin sillan kun olin ollut täällä 30 vuotta aiemmin; samanlaisena oli pystynyt niin joki kuin siltakin. Pistimme auton sillan jälkeiseen parkkiin ja kävimme jalkaisin kuvaamassa sillan ja rajan. Se tuntui jotenkin juhlalliselta. Vesi joessa oli kirkas; sillan eteläpuolella joen nimi oli Inarijoki ja pohjoispuolella Tenojoki. Virtaus kävi häiritsemään mieltäni, sillä se virtasi Jäämereen, kun ajattelisi että jokien pitäisi virrata pohjoisesta etelään, vähän niin kuin "alaspäin".

Kyltit mainostivat jo Nordkappia.

Kohti Karigasniemeä.

Karigasniemi city.

Seo.

Omituisin Alko missä olen käynyt.

Raja.

Suomi jäi taakse.

Ajoimme vielä 20 km, kunnes saavuimme Karasjokeen. Meillä oli täältä buukattu Scandic hotel. Se löytyi pikkukylästä helposti. Check iniä tuli aluksi tekemään nuori poika, joka ei ilmiselvästi hallinnut asiaa, ei oikein onnistunut kirjautumaan edes koneelle, mutta joku vanhempi työntekijä tuli pelastamaan tilanteen ja tsekkasi meidät sisään. Huoneen saimme alakerroksesta. Hotelli vaikutti 80-taletilta, mutta huone oli ihan siisti ja kylppäri vaikutti hiljattain remontoidulta. Haimme matkatavarat autosta ja asettauduimme taloksi. Huoneen ovessa oli ilmeisesti poronluusta tehty numerokyltti. Se vielä menetteli mutta ärsyttävämpää oli se kun oven lukittuminen kesti varmaan puoli minuuttia, ennen kuin sähkölukko surahti kiinni, ja sen verran vainoharhaisia kumpikin olimme, ettemme kehanneet lähteä oven luota ennen kuin lukitus oli tapahtunut.

Scandic hotelli Karasjokessa.

Respa.

Huone.

Hetken aikaa ihmeteltyämme päätimme lähteä tsekkaamaan kylän. Laskeuduimme takakautta "keskustaan". Ensimmäiseksi vastaan tuli kummallisen näköinen Pinsekirka. Se vaikutti suljetulta. Yksi baari täällä oli näköjään, jossa papparainen yskiskeli siihen malliin juopporemmin ympärillä, että taisi olla viimeinen kesä menossa. Me emme menneet baariin, vaan Coop-markettiin josta ostimme vähän sipsejä, yhden tölkin kaljaa ja sikspäkin siideriä, veden ja fisherman friendsejä. Järkytys oli melkoinen kun nämä maksoivat melkein 500 kruunua, huhhuh! Tihutteli hieman vettä ja hyttysiä oli kimpussamme puoli miljoonaa, joten enempää emme jaksaneet tällä kertaa ulkoilla vaan menimme huoneeseen juomaan aperitiivit. Tämän jälkeen päätimme tsekata hotellimme ravintolaan; se oli ulkona oleva "maakellari", saamelaiskotaravintola nimeltään Storgammen. Siellä meidät ohjattiin ensimmäseen sloossiin, jossa oli oikea palava nuotio keskellä ja ihmiset istuivat nuotion äärellä. Saimme jonkunlaiset reunapaikat ja kauhistelimme ja kyttäsimme yskiviä ja aivastelevia vastapäisiä ruokailijoita. Täällä oli vain yksi tarjoilija, mutta hän oli nopea kuin mikä. Tilasimme poron fileé (Pp) ja minä poro stewn (muistutti poronkäristystä). Pp tykkäsi omasta pihvistään eikä minunkaan ollut huono. Juomaksi kalja ja Pp otti viinin. Ruoka oli hyvää mutta pöytähomma vähän epäkäytännöllinen kun pöytä oli alempana kuin tuolit ja joutui syömään kurottamalla. Tunnelmasta kuitenkin pisteet. Maksoi 1000 NOK, käteinen raha ei kelvannut (huono homma kun olin porukoilta "ostanut" 350€:n edestä kruunuja, sillä heidän matkansa Norjaan oli peruuntunut aiemmin. Kortilla piti maksaa. Sitten palasimme hotellihuoneeseen vähän blogailemaan, katsomaan telkkaria, surffaamaan, yms. Suihkun vedenpaine oli vähän huono. Olotila oli väsynyt taas ja nukahtelin pisin iltaa, joten oli sitten viisainta mennä makkoustiin. Ehkä klo 23 maissa.