707# Lappi, 12

 20.3.2021, Saturday, +3, Wet, Kärsämäki

Tuleva kotimatka ei hermostuttanut, vaan nukuin melko hyvin. Heräsin herätyskellon soittoon hieman ennen kahdekaa. Pp oli herännyt jo aiemmin. Hän oli luultavasti jo lähtövalmiudessa kamat pakanneena, ja tunsin olemassaoloni ja laiskuuteni lähdön suhteen hieman ärsyttävän häntä. Aamiainen naamariin ja pakoin sitten omatkin kamat, siinä menikin yllättävän paljon aikaa. Sen jälkeen auton pakkaamista ja paikkojen siistimistä. Pääsimme lähtemään hieman aikatauluamme edellä, klo 9.50.

Nuotiopaikkaa ei ole tullut käytettyä vielä kertaakaan.

Veimme ensiksi roskat (näillä on paha tapa unohtua autoon haisemaan), käännyimme sitten vitostielle ja suuntasimme etelään. Puolen tunnin päästä saavuimme Maaninkavaaraan josta käännyimme Posiolle. Sinne oli tästä vielä 44 km, tie oli kapeampi ja lumisempi ja jäisempi kuin vitostie. Pakkasta oli muutama aste, aurinko yritti paistaa raudanharmaan pilviverhon takaa. Vastaantulijoita oli vain muutamia.

Tien päälle taas. Ajettavaa riittikin tänään yli 500 km.

 

Auton takaosaa sai olla taas alati harjaamassa.

Posiolla oli Pentikin perustamispaikka. Katsoimme ensin erillisen näyttelyrakennuksen, jossa ei ollut muita kuin me, ei edes henkilökuntaa. Se oli tylsä, mutta siellä pääsi vessaan. Tällä välin yläpihan puoleinen myymälärakennuksen parkkipaikka oli täyttynyt autoista, mutta kävimme silti maskeineen tsekkaamassa paikan. Myymälästä emme löytäneet mitään, mutta kahvikuppimuseo ja Pentikäisten asuintalo olivat ihan mielenkiintoisia.

Pentikin Galleria.

 

Pukimia.

 

Kippoa ja kappoa.

 

Ei tullut tällä kertaa ostettua.

Myymälä - kahvikuppimuseo - Pentik-koti.

 

Mietteissä.

 

Hieno oli.

 

Kaffekopparen.

 

Enpä ole Finnairilla törmännyt tällaisiin.

 

Vilpoisaa oli Pentikäisillä.

 

Asuintalon takka.

 

Aikaa kului Pentikillä ainakin tunti ja oli jo puolipäivä. Emme olleet saaneet hotellilta edelleenkään mitään vahvistusviestiä, joten soitin hotelli Keskipisteeseen. Lopulta sieltä vastasi kyllästyneen oloinen miesääni. Kyselin, oliko eilinen varaukseni voimassa kun ei ollut kuulunut mitään vahvistusviestiä eikä pin-koodia tms (oletimme kyseessä olevan jonkinlainen köyhän miehen Omenahotellityyppinen ratkaisu). Ukko sanoi ettei ole jaksanut katsella varaustilannetta, mutta asia on OK kunhan saavumme ennen klo 21. Minulle jäi tosi epävarma olo tästä palvelusta, mutta minkäs teet. Sanoin, että olemme vielä Lapissa, mutta lähdemme ajelemaan kohti Kärsämäkeä. Asiaa pidettiin mielestäni sovittuna.

Posiolta ajoimme ensiksi Taivalkoskelle pikkuteitä pitkin. Vastaantulijoita ei montaa tullut. Taivalkoskella yhytimme Oulun ja Kuusamon välisen valtatie 20:n. Se oli leveämpi valtatie, eikä ollut enää luminen, maisemaltaan varsin tylsää. Pudasjärvellä tankkasimme auton ABC:llä, mutta ihmisiä oli sen verran ettemme kehdanneet hakea sieltä lounasta. Jatkoimme kohti Oulua ja näimme tienvarsimainoksen Kiimingin kotipizzasta, joten navigoimme seuraavaksi sinne. Pitseria oli sijoitettu hauskasti nimettyyn K-Supermarket Aterian yhteyteen. Täälläkin oli vain ulosmyynti, ja hetken piti vartoa omia pitsojamme jotka söimme sitten autossa. Olimme ottaneet niihin kysyttäessä valkosipulia, jota tuntui olevan eri reippaasti. Auto nyt ei ole mikään mukavin ruokailupaikka, mutta toisaalta mikäs siinä oli kiiminkiläisiä ohikulkijoita katsellessa eikä pitzekään ollut ruiskumman makuinen. Ruokailun päätteeksi ajoimme valtien toiselle puolen Kiimingin ABC:lle vessaan. Bensis-kompleksissa oli myös Alko; en ole varmaan ennen sellaistakaan Suomessa nähnyt.

Kiimingin Kotipitsan makupala.

Jatkoimme Ouluun ja kurvasimme nelostielle kohti Jyväskylää. Lämpötila oli noussut nollan yläpuolelle, ja taivas oli harmaa. Illaksi oli luvattu sadetta ja viimeisen 120 km:n aikana ensimmäiset vesipisarat alkoivat lätsähtelemään epävarmasti tuulilasiin. Saavutimme kuitenkin Kärsämäen naftisti ennen pimeän tuloa ja kurvasimme Hotelli Keskipisteen (vai oliko se Keskisormi?) varttia vaille kuusi. Hiljaista oli kuin huopatehtaalla. Menimme nykimään respan ovea mutta se oli lukossa / eikä sisällä näyttänyt olevan oikein valojakaan. Minkäänlaista ovikelloa ei myöskään löytänyt eikä ohjeistusta mitä tehdä jos ovi on kiinni. Soitin pari kertaa numeroon josta vielä aiemmin oli vastattu mutta ei enää. Kyllä alkoi harmittamaan kun väsyneenä luulee saapuvansa perille ja sitten tehdään tällainen ohari? Ehkäpä paikka on maaliskuisessa vesisateessa niin ylivoimainen turistimagneetti, että asiakkaille voi huoletta haistatella ja vetää höplästä.

Pienen googlauksen jälkeen toiveet heräsivät, tien toisella puolen oli Juustoportti, jonka yhteydessä olisi motelli. Ovi oli kuitenkin lukossa täälläkin, eikä paikka näyttänyt olevan millään tavoin auki. Sinänsä ymmärrettävää, kun eihän meillä ollut varaustakaan, mutta en ole silti varma onko tämä oikea tapa hoitaa businekset?

Hotelli Keskipiste Kärsämäellä meni tunteisiin.

Autossa lisää googlausta ja karttojen tutkailua. Jyväskylään oli vielä yli 200 km. Lähimpänä näytti olevan Iisalmi, jonne sinnekin oli toista sataa kilsaa ja joka oli pienoisen koronalingon maineessa mutta tunsin paikan kuitenkin ja tiesin siellä olevan pari hyvää hotellia. Päädyimme ensiksi soittamaan Golden Domeen, jossa olimme olleet viime kesänäkin. Sieltä vastattiin reippaasti, ja kerrottiin huoneenkin löytyvän, mikäli pääsisimme perille ennen yhdeksää. Upgreidasimme itsemme suoraan superior-huoneeseen, kun vastoinkäymisiä oli ollut jo riittävästi. Vähän harmitti sekin, että mulla olisi ollut duunin kautta 200 dollarin edestä vouchereita Expedialle, mutta jostain syystä niidenkään käyttö ei tänään onnistunut. 

Karistimme Kärsämäen nopeasti taaksemme ja ihmettelimme millainen persläpi voikaan joku paikka olla keskellä ei-mitääntä. Pyhäjärvellä käännyimme Vaskikellon risteyksessä itään, ja vesisade muuttui uudelleen lumisateeksi Kiuruveden korvilla. Säkkipimeästä ja lumisesta korpitiestä huolimatta pääsimme viimein Iisalmeen; alaselkä oli kipeytynyt melkoisesti koko päivän autossa istumisesta. Pp jaksoi kuitenkin ajaa hienosti, vaikka varmasti väsymys painoi häntä. Hotelli löytyi luikauksella, ja ensimmäiseksi meidät toivotettiin tervetulleeksi ja fiilis kohosi jo siitä. Check in sujui nopeasti ja hoidimme maksun myös samalla alta pois. Huone oli siisti ja tilava. Ei yhtään hullumpi, ja varmasti 127€:n arvoinen.

Golden Domen viihtyisä huone.

Haimme vielä autosta vain välttämättömimmät tavarat. Illallinen ei tänään enää onnistunut vaan Kiimingin pitsoilla olisi pärjättävä seuraavaan aamuun. Telkkarista tuli Selviytyjät Suomi, jonka halusin katsoa. Samalla ryypiskelimme hieman Cointreauta ja napostelimme vaahtokarkkeja. Hotellin suihku tuli myös testattua ja hyväksi havaittua. Oikeastaan oli mukava olla taas Iisalmessa.