706# Lappi, 11

18.3.-19.3.2021, -5, Gusty, Kemijärvi

Pp:n unet olivat menneet kiville, kun olin kuorsinut kuulemma joka 16. henkäyksellä. Itseäni sellainen ei ollut häirinnyt vaan tunsin nukkuneeni mainiosti. Aamu sujuikin sitten laiskanpuoleisesti tekemättä mitään ja sama meno jatkui iltapäivän puolelle. Vasta klo 13 otimme itseämme niskoista kiinni, ja googlasimme uutta hiihtoreittiä. Kalliovaaran lenkki vaikutti parhaimmalta, pituus ehkä vähän hermostutti kun olisi tuplat aikaisempaan verrattuna.

Parkkipaikkaa lenkin alkupäästä emme oikein löytäneet, joten ajoimme biilin sitten hotellin pysäköintimaille. Sukset meni jalkaan tänään lähes luikauksella, joskin tuurilla. Keli oli aurinkoinen, mutta välillä tyhjästä nousi kummallisia ja voimmakkaita tuulenpuuskia. Vaatetus oli tietysti kysymysmerkki, kun ei viitsinyt palelluttaa itseään mutta todennäköisesti hiihtopuuhissa tulisi lämmin. 

Lenkki paljastui sopivaksi. Sen jaksoi hiihtää hyvin, vaatetuskin oli sopiva. Vain yksi valtavan pitkä ylämäki osui matkan varrelle mutta alamäki oli onneksi varsin loiva ja pitkä (myötäpäivään kiertäessä). Helpompi latuprofiili kuin omalla kotilenkillämme, Suomukankaan kierroksella. Risteileviä latuja oli, mutta kaikki oli merkitty selkein opastein. Ainoa miinus oli ladulle kertyneet "stopparit", joita oli puuskittaisen tuulen vuoksi pudonnut puista (kaarnaa ja pieniä oksia). Lisäksi sukset tuntuivat lipsuvan enemmän kuin edellisinä kertoina. Ihmisiä taisimme kohdata kymmenkunta, mikä ei ollut kovinkaan paljon ladulla viettämäämme aikaan nähden. Urakan pituudeksi tuli 7,8 km, kun jouduimme sivakoimaan hotellille saakka. Annan arvosanaksi 5/5.

Suht tasaista.

 

Metsä oli kitukasvuista mäntypuuta.

 

Kevättalvinen näkymä.

 

Opasteita riitti.

 

Latu auki taivasta myöden.

 

Ettei totuus pääsisi unohtumaan.

 

 

Aika nyt ei päätä huimannut kun piti tehdä videousteja. Seli seli..

Mökille palattuamme viritimme valkean takkaan. En tiedä koska sitä oli viimeksi käytetty, kun savutti sisälle taas melkoisesti. Saimme kuitenkin makkarat grillattua avotulella, minusta ne maistuivat erinomaisille, mutta Pp ei tuntunut diggaavan. Lämmitimme sitten saunan, joka jäi vähän kiireiseksi tällä kertaa kun oli kiire dokailemaan shampanjaa (Deutz - yli vuoden kaapissani pyörinyt Viron tuliainen) ja tietysti sipsejä kyytipojaksi. Hyvinhän siinä ilta sujuikin.

Makkaran grillaus.

 

Shampanjaa ja sipsejä. Mitä sitä muuta ihminen tarvitsee, herra Maslow?

 

Perjantaiaamu sujui edellisten aamujen malliin. Heräsin ysiltä ja sitten tuntikausien lollerointia. Mulla on käytössäni ns. "siviilipuhelin" jonka liittymää olen pitänyt vuosikaudet aktiivisena vaikken sitä oikeastaan käytä, ja siihen tulee muutenkin harvakseltaan mitään yhteydenottoja (paitsi tietysti intialaiset feikkimicrosoftilaiset tekevät kusetussoittojaan useamman kerran viikossa). Jostain syystä luopuminen on aina ollut minulle vaikeaa ja siksi olen pitänyt liittymää hengissä, vaikka se hieman kukkarolle käy. Nyt liittymän perusmaksua oli nostettu taas 70% joten päätin äänestää jaloillani ja vaihtaa operaattoria. Pienen googlettelun ja chattailyn jälkeen homma onnistuikin helposti. Toivottavasti ei nyt vaan huijata siinäkin.

Tänään oli myös viimeinen täysi päivä mökillä, ja huomenna alkaisi kotimatka. Sellainen olisi järkevintä suorittaa kahdessa erässä, joten piti etsiä majapaikka suurin piirtein puolivälistä. Olemme aina körötelleet vitostietä, mutta päätimme nyt tehdä pienen poikkeuksen; puolivälin krouvia voisi edustaa Kärsämäki, onhan paikalla niin sikamainen (pun intended) nimikin. Sieltä löytyi motellityyppinen Hotelli Keskipiste ja buukkasimme huoneen. Tästä epäonnistuneesta valinnasta myöhemmin lisää, mutta olisi pitänyt heti hälytyskellojen soida kun vahvistussähköpostia ei tullut.

Pp päätti aloittaa jo siistimisen, hänellä on sellainen vähän ärsyttäväkin tapa aloittaa paluumatkan valmistelut niin kovin aikaisin. Hän imureerasi mökin minun pysytellessä lähinnä poissa jaloista.

Puoli kahden maissa lähdimme hiihtolenkille. Pakkasta oli seitsemän astetta, taivas pilvessä. Tällä kertaa kiertäisimme vain Suomukankaan kolmen kilsan peruslenkin. Sekin tuntui hyvin tuskaiselta tänään, jo pelkkien suksien kiinnitys harasi vastaan. Liikkuminen näiden kömpelöiden pitkulaisten lautojen kanssa oli yhtä hammasten kiristystä. Tasamaalla ne lipsuivat ja joutui tekemään kaksinkertaisen työn mikäli halusi päästä eteäpäin mutta toisaalta alamäissä ne liukuivat kauhean kovaa. Kaatusin jopa yhdessä mutkaisessa mäessä, lähinnä enempi kauhistuneena vauhdin kovuudesta kuin kömpelyydestä. Lisäksi nivuset olivat kipeytyneet edellispäivän hiihtourakasta. Neljä kilsaa oli tänään lenkin pituus ja liikaa sekin, arvosana 2/5.

Lepäilimme hetken mökillä ja nautimme cappucinot. Kävimme sen jälkeen vielä kävelemässä 4,2 kilometrin lenkin. Sekin otti hieman voimille ja olo tuntui uupuneelle. Nivuset ja alaselkä olivat sökönä kaikesta urheilusta.

Lämmitimme "jäähyväissaunan", oli vähän haikea olo nyt kun loma läheni loppuaan. Lohdukkeeksi joimme giniä. Pp duunasi vielä herkullisen poronkäristyksen, maistui erinomaiselle ranskalaisten perunoidenkin kanssa, arvosana 5/5.

Lenkkimaisemaa.

 

Tekovaiheessa käriste näytti vielä epämääräiseltä.

 

Njamskista. Eikä mitään turhaa kasvista ateriaa pilaamassa :)

Pp pakkaili vaivihkaa kamojansa kondikseen mutta minä en kehdannut vielä sellaiseen touhuun ryhtyä. Hermostutti kun hotellivarauksesta ei vieläkään ollut kuulunut mitään vahvistusmeiliä. Eivät vastanneet Facebook-kyselyynikään mitään.