704# Lappi, 9

 15.3.-16.3.2021, -1, Snow, Kemijärvi

Tuli nukuttua huonommin kuin yleensä. Heräilin yhdeksän maissa. Aamu sujui jälleen niin verkkaisesti kuten lomalla kuuluu sujuakin. Aikamme laiskoteltuamme päätimme ottaa härkää sarvista ja tehdä ryhtiliikkeen; haimme sukset ja monot framille ja kirmasimme hiihtelemään. Edelliskerrasta olikin kulunut taas se neljä vuotta, ja silloinkin kokemus jäi kovin pintapuoliseksi. Jo pelkästään suksien saaminen jalkaan oli ainakin allekirjoittaneelle hyvin haastava tekninen prosessi. Alkusysäykset eivät nekään luvanneet liikoja kun hiihtoliikkeen sisäinen malli loisti täysin poissaolollaan. Sheissenjäykkyydestä huolimatta matkaan päästiin, vaikka ensimmäiset puoli kilometria piti hiihtää vielä tietä pisin ilman latua. Kun sitten lopulta pääsimme varsinaiselle hiihtotaipaleelle ja ladun päälle niin homma hieman helpottui. 

"Eteenpäin, sanoi mummo kun pikkasen liukastu."

 

Mäet vaikuttivat silti hieman vaarallisilta taitotasoomme nähden. Emme kuitenkaan kaatuneet kertaakaan jyrkähköistä ja pitkistä, mutkaisista mäistä huolimatta. Olin salaa hieman tyrmistynyt siitä miten Pp vaikutti olevan paremmassa kondiksessa kuin minä. Tämä meidän peruslenkki oli 3,1 km pitkä (ja siihen siirtymät puoli kilometriä suuntaansa lisäksi), mutta olin melkoisen hapoilla jo ensimmäisen kierroksen jälkeen, enkä jaksanut enää toista kierrosta. Pp:lle olisi sen sijaan hiihto maistunut, mutta hän ei yksin kehdannut jäädä sitä lenkkiä tekemään. Tunsin tyytyväisyyttä päästessämme takaisin mökille, kädet ja jalat melkinpä tärisivät uupumuksesta.

Maisemia hiihtolenkin varrelta.

Liikennemerkkejä hiihtoladulta.

 

Palkitsimme urheilusuorituksen sipseillä ja pelasimme samalla Trivial Pursuitia. Harvinaista kyllä, mutta menin häviämään tämänkin lajin. Sen verran aikaa siihen kului, että voimat tuntuivat palautuneen ja lähdimme tekemään päivän toisen hiihtolenkin. Joku ärsyttävä muija terrorisoi kakkoslenkkimme extroverttoilemalla tuskastuttavasti ympärillämme tuon tuosta. Välillä päästimme hänet edellemme mutta hänpä jäi kyttäilemään sitten taas vuorostaan meitä myöhemmin.

Trivial Pursuitissakin tuli kuokkaan.

Mökille palattuamme joimme kaffet ja lämmitimme saunan. Illalliseksi Pp pyöräytti meille piffit ja perunaletut, oikein oiva ruoka. Loppuillan nautimme giniä ja katselimme telkkaa.

Hyvää giniä oli tämä.

Seuraava aamu sujui taas tuttujen touhujen merkeissä. Heräsin puoli yhdeksältä, Pp oli noussut jo aiemmin. Aamiaisen jälkeen hän katsoi telkasta Hercule Poirotia, minä katselin Youtubesta seuraamiani vlogeja.

Hiihtäminen ei tänään oikein maistunut, joten otimme auton ja painelimme Itä-Suomulle. Päätimme nousta tätä kautta Suomutunturin huipulle. Viimeksi meillä oli lumikengät, mutta olimme nyt melko varmoja ettei sellaisia tarvittaisi. Kävelysauvat meillä oli, mutta jalkoihin sujautimme pelkät nastakengät. Sivua pitkin pääsi nousemaan näppärästi huipulle asti, suorituksen mukavuus riippui paljolti kävelijän omasta kondiksesta. Meillä meni tuohon 46 minuuttia ja siinä sai levähdellä kyllä usein. 

 

Tie huipulle lähti Itä-Suomun parkkipaikalta juurikin tuosta.

 

Mäen pituus tahi jyrkkyys ei valitettavasti pääse kameraan.

 

Puhelinapin mukaan olimme nousseet 400 metrin korkeuteen. Ylhäällä oli aika tuuli ja lumisade, eikä näkyvyys ollut niin hyvä kuin olisimme toivoneet. Mäenlaskijoita oli enemmän kuin neljä vuotta sitten. Jyrkät rinteet kauhistuttivat minua, ja mahanpohjasta sieppasi ajatuskin jos täältä joutuisi tulemaan alas sukset jalassa. Aikamme ihmeteltyämme palasimme samaa reittiä takaisin. Alastuloon meni aikaa vain 20 minuuttia, kaikkinensa 4 kilometrin kävelyymme meni aikaa 1h34min. Nivusia vielä hieman pakotti edellispäivän hiihtosuorituksen jälkeen.

Rinnekartta.

 

Joku sentään uskalsi laskea kisarinnettäkin.

 

Lähtökoppi.

 

Lumen syvyys oli n. 70 cm.

 

 

Kävelyreitti puhelinappsissa.

Mökille palattuamme nautimme minttukaakaot ja pientä välipalaa. Otin pienet päikkärit ja heräsin faijan puhelinsoittoon. Mietimme sitten, mitä söisimme illalliseksi ja päädyimme ajatukseen, josko hakisi pitzet Suomu-hotellin Arctic Ski Bistrosta. Menu oli vaikea löytää netin syövereistä. Soitimme sitten paikan päälle ja etätilaus onnistuisi kyllä, lätyt olisivat valmiina vartin päästä. Hyppäsimme autoon ja karautimme hotellille. Meillä ei ollut oiken käsitystä mistä ravintola löytyisi. Menimme ensiksi respaan jossa ei ollut ristin sielua. Palasimme ulos ja kiersimme alas ja kävelimme rinteiden puolista sivua kunnes välinevuokraamon naapurista löytyi jokin ravintolalta vaikuttava paikka. Mitään kylttiä tms indikoivaa ei kuitenkaan löytynyt mikä olisi ilmoittanut meidän olevan bistrossa. Koronarajoitusten vuoksi pöydät ja tuolit olivat kerätty pois, ja valot olivat puolittain sammuksissa. Keittiössä hääri kuitenkin joku jeppe, ja paikalla oli kaksi muutakin odottajaa joten päättelimme tästä olevamme oikeassa paikassa.

Suomuhotellin autio respa. Ravintolaan tästä ei päässyt.

Pyörimme hieman hukassa olevana paikalla 15 minuuttia, kukaan ei tullut kertaakaan toivottamaan meitä tervetulleiksi. Puhelimeen oli vastannut nainen, mutta täällä oli paikalla vain yksi poika keittiössä. Eräässä vaiheessa yksi asiakkaista meni keittiöön (???) ja haki safkansa sieltä, ja tämän esimerkin jälkeen aloimme mekin huhuilemaan keittiön ovelta mahtaisiko pitsemme olla jo valmiita. Olivathan ne olleet siellä jo pitkäänkin. Olisi pitänyt näköjään olla itse proaktiivinen ja hakea ne safkat sieltä, mutta mistäs tämänkään pystyi tietämään. Saimme sentään laskun maksettua ja ruuat mukaamme, mutta pitset olivat tietysti päässeet jo jäähtymään kun mökille pääsimme niistä nauttimaan. Pp piti omaa pitsaansa vielä kohtalaisena, mutta omani oli yksi pahimmista mitä olen koskaan syönyt, heti sen kuubalaisen pitsan jälkeen. Pohja oli paksu ja kuiva enkä maistanut siinä muuta makua kuin parit kirsikkatomaatit ja rosmariinit (sic!) jotka olivat koostumukseltaan kuin havunneulasia. Savujuusto ja poro eivät maistuneet yhtään. Arvosana pitsasta 1/5 ja ostokokemuksesta 0/5. Ei ihme, että koko paikka on konkurssikypsä ja ollut jo pitkään, eihän businestä voi näin tehdä? Ihan ensimmäiseksi nyt pitäisi saada opaste- /mainoskyltit kertomaan ensikertalaisille mistä löytyy mikäkin paikka. Sen jälkeen voisi opettaa henkilökunnan toivottamaan asiakkaat tervetulleeksi. Sitten voisi vaikka vähän saada informatiivisemmat nettisivut ennen uutta markkinointisuunnitelmaa ja konkreettisia uudistuksia.

Arctic Ski Bistro.

Yksi pahimmista pitseistä. Jäks.

 

Lämmitimme jälleen saunan jonka jälkeen katsoin telkkarista Lost Boys-dokkarin. Pp ei halunnut moista roskaa katsoa. Teimme sitten vielä pienen kävelylenkin, josko tänään olisi revontulia näkynyt. Tällä kertaa olisi ollut täydellinen ilma; kirkas taivas eikä kuutamoa, mutta eipä reiskoja kiinnostanut tulla näyttäytymään meille nytkään. Pakkasta oli lähemmäs kymmenen astetta. Sen jälkeen maistuikin jo uni.