705# Lappi, 10

 17.3.2021, Wednesday, -6, Snow, Salla

Heräsin vähän ennen yhdeksää. Yöllä oli ollut -21 astetta, mutta onneksi lämpötila nousi näin keväällä nopeasti aamun jälkeen. Tänään ei kuitenkaan paistanut aurinko, vaan taivas oli harmaana ja kun aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan Kemijärvelle, alkoi satelemaan lunta.

En ollut käynyt yli puoleen vuoteen parturissa, joten olisi ehkä aika mennä siistimään kuontaloa. Pohjoisen kovimmalta parturiketjulta vaikutti Tuccabaja, jonne ensimmäiseksi kokeilemaan onnea. Liike oli tilava, yksi mies odotussalissa ja jokunen asiakas työn alla, mutta silti minua hämmästytti saamani kieltävä vastaus; tälle päivälle ei olisi tilaa. En halunnut varata aikaa seuraavalle päivälle, vaan kiitin ja lähdimme seuraavaksi kokeilemaan Hiuspistettä. Täällä oli sama juttu vastassa. Kaikki kemijärveläisetkö ne nyt olivat innostuneet menemään parturiin keskellä keskiviikkoa? Kolmas vaihtoehto Outi Korhosen parturiliike vaikutti ulkoapäin hieman karulta, ja olin jo kääntymässä takaisin kun näin yhden miehen poistuvan liikkeestä. Ihan siistiltä vaikuttava tukka hänellä, joten kävin sitten kysymässä mahtoiko asiakkaista olla pula. Vähän jäyhän oloinen nainen otti minut vastaan ja sanoi, että käypi saman tein. Kävin lähettämässä Pp:n odottelemaan muualle. Tukka leikattiin hiljaisuuden vallitessa. En ollut varma maskinkäytöstä parturissa, mutta käytännön syistä se piti ottaa pois (parturi ei itse sitä käyttänyt). Olisin toivonut hieman lyhyempää tukkaa (ettei tarvitsisi heti kolmen kuukauden päästä mennä uudelleen parturiin, semminkin kun se Etelä-Suomessa ei ole niin houkutteleva ajatus näin korona-aikaan), mutta hyvä näinkin. Suht nopea oli ja tulos ihan kelpo. Vähän hämmennyin kun korttimaksu ei käynyt mutta onneksi mulla oli varattuna käteistä hieman ja sain 27 €:n leikkuun maksettua. Kuitin sai kuitenkin joten vähän ihmettelin miten nykyaikana voi pyörittää Suomessa businesstä ilman korttimaksua (eipä tosin tullut mieleen kysyä käykö mobilepay), mutta toisaalta tiedän lähipiiristäkin pari viime vuosituhannelle jämähtynyttä jotka eivät suostu korttia käyttämään kirveelläkään :) Arvosana parturivisiitille 3/5.

 

Soitin Pp:lle, en tiedä mihin asti hän oli mennyt kun piti odottaa lumisateessa melkoinen tovi. Hän halusi luistelemaan, ja oli googlaillut muutamia luistelukenttiä lähimiljööstä. Kävimme etsimässä niitä, mutta emme oikein löytäneet sopivaa. Joko ne olivat koulun käytössä tai sitten ei ollut parkkipaikkaa mailla eikä halmeilla. Lisäksi lunta oli satanut jo sen verran, että se olisi todennäköisesti haitannut hokkaritouhua muutenkin. Menimme sen sijaan kauppaan hakemaan muutamia tarvikkeita, sekä Alkoon ostamaan lahjusputelia mökkimme omistajille kiitokseksi.

 

Lähdimme ajamaan kohti Sallaa (olin halunnut käydä täällä, mutta Pp oli harannut vastaan). Hieman Kemijärven ulkopuolella olisi ollut Kotavaaran näköalatorni, jonka olimme suunnitelleet käyvämme tsekkaamassa, mutta näkyvyys lumisateella olisi kehno eikä sinne olisi järkeä tällaisella kelillä mennä, joten skippasimme senkin. Sallaan oli n. 65 kilometriä; tie oli osin luminen ja osin jäinen ja lumi pölisi jonnin verran naamioiden auton peräosan kauttaaltaan paksuun lumi- ja jääkerrokseen. Salassa kävimme ensimmäiseksi kuvaamassa Kuhmitsan, joka oli Aki Kaurismäen elokuvassa Ariel alkukohtauksessa. Nykyään se ei ollut enää baari (vaan 4H-yhdistykselle vuokrattu tila). Harmi kun ei kehdannut mennä sisään.

TV:stä tuttu Kuhmitsa.

 

Peräosa autosta meni taas niin kummalliseksi.

Ajoimme kylän pääkadun läpi, joka nyt ei ollut pituudella pilattu. Kävimme kääntymässä ympäri koronatestauspisteen luona (joka oli ilmoitettu vain venäjäksi??) ja ajoimme kaupan pihaan ja jalkauduimme hetkiseksi. Kävimme kuvaamassa kirkon, ja menimme sitten ravintola Akkavaaraan katsomaan mitä heillä olisi meille tarjottavaksi. Ulosmyynti oli voimassa täälläkin, mutta silti jotkut asiakkaat söivät sisällä. Myyjä selitti että he ovat "työpaikkaruokailijoita" joille ateriointi sisätiloissa olisi sallittua. Päätimme ottaa sitten pitset edellisillan pettymyksiä korvaamaan. Melko pitkään piti odotella ruokia, mutta saimme tilaisuuden kuunnella hyvää ja vanhakantaista suomi-ikivihreää jalkojemme napsuessa tahtiin musiikin.

Sallan kirkko.

 

Monumentti.

 

Monumentti 2.

 

Akkavaaran ravintola korona-aikaan.

Kippolasta avautuva maisema Sallan keskustaan.

Heitimme pitset Pp:n takakontissa olevaan thermo-kassiin ja ajoimme n. 57 km matkan takaisin mökille. Lumisade oli onneksi lakannut. Mökille päästyämme lämmitimme pitsoja uudelleen uunissa. Oma pitsani oli huomattavasti parempi kuin eilinen joskin sen voittamiseen ei kovin kummoisesti ihmeitä tarvittu. Annan arvosanaksi silti 4/5. Pp ei omastaan niin kauheasti digannut, ja antoi vain 3/5.

Pala pitzeä.

Viiden jälkeen lähdimme Itä-Suomulle ja ajoimme auton samaan parkkiin kuin viimeksikin. Lähtöpaikka oli 180 metrin korkeudessa, ja nousimme taas Suomun huipulle samaa reittiä kuin edellisenäkin päivänä. Vähän raskaalta tuntui nousu pitsojen jälkeen, mutta aikaa meni tänään vain 28 minuuttia (verrattuna edellispäivän 46 minuuttiin). Huippu oli edelleen 400 metrin korkeudessa. Ylhäällä oli melkoisen kalsa, mutta rikkumaton hiljaisuus palkitsevaa. Itä-Suomun hissi oli jo tältä päivältä suljettu ja vaikka päärinteet olivat auki niin laskijoita ei näkynyt yhtä lukuun ottamatta, ja hänkin taisi olla rinnetyöntekijöitä. Auringonlaskua emme nähneet, sillä rinteet olivat itäsuuntaisia. Myöskin revontulet pysyttelivät poissa. Olin asentanut revontuliapin, joka sekään ei revontuleksia liiemmälti luvannut, joten kai se asia oli vaan hyväksyttävä. Kiva kävely kuitenkin vaikka vähän piti pitää huolta siitä ettei vilu päässyt yllättämään.

 

Iltanäkymä tunturilta.

Mökillä nautimme cappucinot sillä välin kun lämmitimme saunaa. Loppuilta sujui telkkaria ja vlogeja katsoessa. Telkkarikanavia täällä ei näkynyt kuin muutamia, joten se kummasti rajoitti tv-valikoimaa. Miten on koskaan voitu tulla toimeen kahdella kanavalla?