694# Koli, 5

20.8.2020, Thursday, +22, Clear, Heinävesi

Havahduin yöllä pihalta kuuluvaan sateen ääneen, mutta kyseessä taisi olla onneksi vain pieni kuuro. Kahdeksan jälkeen kun nousin niin sade oli jo loppunut mutta ei ollut täysin aurinkoista. Edellispäivänä oli jäänyt soutuveneen testaus väliin, ja tänään oli lähtö mökiltä, joten piti käydä sitten aamiaisen jälkeen vielä tekemässä souturetki Savijärvellä. Pp hoiti soutamisen, minun velvollisuus oli nauttia kyydistä. Olen viehtynyt ajatukseen jossa nainen soutaa ja mies istuu veneen perässä juomassa olutta, tästä voisi maalata vaikka jonkin maalauksen. Näin aamuaikaan ei kehannut olutta vielä juoda joten oli tyytyminen pelkästään mielikuvaan. Ihan jees veneretki silti oli.

Aamuinen Savijärvi.

Mökkirantamme.

Sitten oli aika laittaa kamat kasaan ja pakata auto. Vaihtaa verkkarit farmarihousuun, kuten laulussa sanotaan. Pp oli vähän siistinyt paikkoja, mutta olimme eniveis päättäneet ottaa loppusiivouksen, omistajanainen velotti siitä 70€. Aika hinta, mutta olisihan siinä ollut työtäkin, ja kun laaduntarkkailu on kovin yksipuolista niin pahimmassa tapauksessa olisi joutunut siivoamaan ja (!) maksamaan loppusiivouksen hinnan. Kirjoitimme muutaman rivin mökkikirjaan, suljimme ovet ja sanoimme heipat mökille. Kävimme palauttamassa avaimet omistajalle ja maksoimme siivouslaskun. Sen jälkeen auton nokka kohti lounasta (ilmansuunta), olimme nimittäin suunnitelleet ajavamme kiertoreittiä pitkin takaisin Ruokolahden mökille. 40 kilometrin mutkalla pääsisimme bongaamaan Valamon luostarin. Pienen risaamisen jälkeen ajoimme Polvijärvelle ja siitä etelään päin Joensuu-Kuopio -valtatielle josta käännyimme Varkauden suuntaan, kunnes saavuimme Heinäveden puolelle. Matkaa Kolilta Vanamon luostariin oli reilut 100 km.

Ajoimme auton parkkiin. Edellämme ollut lesbopariskunta kävi portilta vaihtamassa shortsit housuiksi, emme olleet varma huomautettiinko heitä säädyttömästä pukeutumisesta vai oivalsivatko asian iteksiin. Portilla ollut nainen toivotti meidät tervetulleeksi, esitteli kartasta tilukset. Kävelimme yli satavuotiasta kuusikujaa pisin alueelle, jossa ensimmäisenä oli uusi kirkko. Katolla kultainen kupoli. Kirkko oli sisältä yllättävän hieno, paljon semmoista ortodoksikamaa seinillä ja eksoottinen suitsukkeen tuoksu. Munkkihenkilö kiillotti hiki päässä kynttilän pidikkeitä. Turisteja oli kourallinen.

Valamon luostarin portti.

"This place needs Jesus."

Uusi kirkko.

Uusi kirkko sisältä.

Veistämistä on riittänyt.

Kiertelimme sen jälkeen tiluksilla. Pistäydyimme vanhassa kirkossa, joka ei ulkoisesti muistuttanut kirkkoa ensinkään, sisältä toki kyllä. Sieltä kuului niin pahaenteinen koronayskä, että päätimme tsekata tämän myöhemmin uudelleen. Istuskelimme hetken penkillä, kävelimme sitten alas "satamaan" jossa ihmettelimme hetken aikaa laiturialuetta. Teimme sitten vielä kierroksen tilusten ympäri, ja menimme Trapesa-ravintolaan, jossa tilasimme munkkikahvin, suklaata ja munkkien tekemää viiniä, jotka nautimme lämpimällä ja aurinkoisella terassilla. Sen jälkeen pistäydyimme myymälässä ostamassa vähän kotiin viemisiä ja paijaamassa tuolilla levännyttä kisseä (toinen hellyyden kipeä kisse tavattiin pihalla). Hyödynsimme myös wc-mahdollisuuden, jonka jälkeen palasimme autolle.

Pyhän Nikolaoksen tsasouna.

Vanha kirkko.

Juurikkasalmi Valamon laiturilta nähtynä.

Luostarin myymälä.

Seuraavaksi otimme suunnaksi Kerimäen, ajattelin että olisi kiva näyttää Pp:lle maailman suurin puukirkko, josta löytyisi mm. puolitoista kilometriä puupenkkejä. Palasimme Varkaus-Joensuu -valtatielle, ajelimme pienen matkaa Joensuuhun päin ja käännyimme sitten kohti Savonlinnaa. Melko nopeasti tie muuttui hiekkatieksi mikä oli itselleni järkytys, sillä tie oli kuitenkin "kolminumeroinen" seututie jonka oletin ilman muuta olevan päällystetty. Hiekkatietä oli onneksi vain alkumatka, mutta tien kunto ei kauheasti parantunut vaikka saikin myöhemmin päällysteen; sen verran mutkaista, mäkistä ja kuoppaista oli meno eikä siinä uskaltanut kovin kovaa ajaa. Ohitimme Savonrannan kirkonkylän ja lopulta pääsimme Kerimäelle. Ajoimme auton kirkon parkkipaikka-aluelle ja saimme kivat kuvat ulkoapäin, mutta itse kirkko oli totta munassa kiinni. On niin tyypillistä suomalaisuutta, että rakennetaan kyllä maailman suurin puukirkko keskelle ei-mitääntä, mutta se on auki vain kesäisin, eli tyyliin juhannuksesta heinäkuun viimeiseen päivään. Oi että kuinka suututtaa tollanen, miksi ihmeessä kukaan (mm. minä) maksaa enää kirkollisveroa kun sen kerran kun haluaisi kirkkoon päästä niin se on suljettu??? Haloo finne!

Kerimäen puukirkko.

Kerimäen kirkon kellotapuli.

Kävimme tankkaamassa auton ABC:n kylmäasemalle, jossa ihmettelin erään naisen suoritusta hoitaa asiansa, miten olikin osannut tehdä autoiluasiat niin väärin? Pakoputki oli paskana, auto oli romukasa ja myös sisätilat täytetty romulla ja lapset pakattu päin helvettiä sinne kaiken sekaan? Tankkauksen jälkeen menimme S-markettiin, joka olikin yllättävän suuri. Saimme tehtyä tarvittavat ostokset. Sitten laitoimme nokan kohti Ruokolahtea, jonne oli vielä toista sataa kilometriä. Ohitimme Punkaharjun, mutta tällä kertaa emme viitsineet ajaa harjualueen läpi, vaan ajoimme luikauksella Särkisalmelle (minä ja navigaattorini kotimme turhaan huijata Pp:tä ajamaan Pohja-Lankilan kautta) ja siitä Parikkalan ja Simpeleen vierustaa Ruokolahdelle. Mökillä olimme about kuuden maissa.

Laitoimme Valamon luostarista hankkimamme skumpan pakkaseen, purimme kamat. Pp kävi uimassa, vesi oli 20 asteista. Katselimme telkkarista Joanna Lumleyn seikkailuja Kreikassa ja korkkasimme sitten skumpan ja sipsit ja nautimme illan hämärtymisestä. Päivä oli ollut pitkä ja oli jotenkin absurdi olo kun muisteli aamun souturetkeä; tuntui, että siitä oli aikaa ainakin viikko.

Valamosta hankittu skumppa.

Herkuttelua.

* * * *

Kiva oli Kolin retki, vaikka matkailijoita oli vielä jonnin verran (ei tosin läheskään niin paljon kuin heinäkuussa). Vaellukset olivat kivoja ja olisikin upeaa päästä joskus tekemään joku pisempi rundi tyyliin Herajärven kierros. Vuokraamamme Linta-mökit olivat toimiva ratkaisu myös, eikä harmittanut, ettei saatu mökkiä Pieliseltä, Savijärvi nimestään huolimattaan oli ihan kelpo lammikko. Helposti tästä reissusta voi antaa 4/5. Viitisen viikkoa sitten käydessäni täällä edellisen kerran mietin mahdanko enää koskaan nähdä Kolin maisemia, eikä siihen tosiaan mennyt kauaa. Nytkin jäi olo, että toivottavasti näen ne vielä joskus uudelleen.