tiistai 22. syyskuuta 2020

693# Koli, 4

19.8.2020, Wednesday, +20, Scattered clouds, Lieksa


Tänään ei ollut niin tiukkaa ohjelma-aikataulua kuin edellisenä päivänä, joten sai nukkua ehkä vähän vapaammin. Pp oli kuitenkin herättänyt minut yöllä ja sanonut savunhajusta. Hemmetin takka oli pullauttanut savuja sitten kunnolla. Muutenkin yö oli vähän levoton. Pp heräsi seitsemän jälkeen, minä tuntia myöhemmin.

Aamiainen naamarin ja kymmenen maissa lähdimme mökiltä suuntana Tarhapuron vesiputous. Ajoimme auton Kolin Rantatielle jossa kävimme ensin mittaamassa Pielisen veden lämpötilan, se oli about 17 astetta. Ajoimme auton Likolahden parkkipaikka-alueelle, ja kävelimme 0,8 km:n matkan vesiputoukselle. Tie oli helppoa maastoa kävellä eilisen Ryläyksen jälkeen, mutta vesiputoukselle päästyämme vaadittiin ketteryyttä. Vesiputous itsessään oli aika naurettava verrattuna muun maailman tasoon. Lisäksi putous olisi varmaankin vuolaammillaan lumien sulaessa. Virtaava vesi oli vain +11 asteinen.

Katson autiota hiekkarantaa.
Pielinen rantaviivalta nähtynä.
Polku Tarhapuron vesiputoukselle lähti Likolahdesta.
Alkuun maasto oli helppokulkuista...
...mutta haastavoitui sitten.
Ylös.
Täytyy kyl myöntää, että on tullut bongattua hienompiakin vesiputouksia.

Palasimme autolle ja ajoimme seuraavaksi Hattusaareen. Olin ollut siellä viimeksi 16 vuotta sitten niin ikään vuokramökillä, mutta en muistanut enää tarkalleen mikä mökki ja missä, eikä oikein löytynyt kuviakaan mitä olisi voinut vertailla. Pieni etiäinen oli, missä se olisi saattanut olla. Muistan kuitenkin harjutien itse saareen, jossa kävimme nytkin räpsimässä kuvia. Kuten aiemmin tänä kesänä Punkaharjulla, nytkin kannaksen toinen puoli oli myrskyisä ja toinen täysin pläkä. Näin pari kurkeakin pellolla, olivat vaikuttavan näköisiä.

Pengertie Hattusaareen.
Pielinen taas.

Sitten ajoimme Ylä-Kolille ja otimme koronafunicularin hotellille. Kävimme tsekkaamassa ensin Uhrihalkeaman, joka oli aika mitätön kohde. Laitoimme pienet kolikot jumalille ja toivoimme kuin lapset. Sen jälkeen menimme hotellin ravintolaan. Tilasimme kahvin ja cappucinon, mutta kun muutkin söivät niin pienen arpomisen jälkeen kävimme tilaamassa juotavaa ja pitsat. Pp:n Akka-Koli 2.0 -pitse oli kuulemma oikein maistuvaa, mulla oli vapaavalinteinen neljän lajin pitsa, mutta se ei ollut hääppönen. Pohjan rapsakkuudesta pidin kyllä minäkin. Juomaksi otin kaljan joka kostautui myöhemmin kyllä pahasti.

Uhrihalkeama.
Pitze.

Sapuskan jälkeen kävimme katsomassa lähistöllä olleen Pääministerin tulentekopaikan ja Eero Järnefeltin reliefin. Ruiskuja molemmat. Sen jälkeen tarkastimme Luontokeskus Kolin myymälän, josta Pp osti tukun tuliaisia (minullekin jääkaappimagneetin kotiin viemisiksi). Palasimme hissillä autolle ja ajoimme seuraavaksi Veistospuistoon (tie lähti Kolin kaupan takaata, matkaa n. kilometri). Olimme ainoat asiakkaat. Tämä oli avattu vasta vuonna 2019 ja oli varsin keskeneräinen. Siksi 8€:n pääsymaksu / aikuinen tuntui minusta kohtuuttomalta. Pääarkkitehtinä on huseerannut Lasse Martikainen. Veistoksia oli muutama, josta näyttävin oli "yksisarvinen". Viereisessä metsikössä kiemurteli pronssipatsaspolku. Puutarha-alueen keskellä oli peltinen suihkulähde, joka oli ihan kiva, siitä lähti samanlainen ääni kuin sateella kuuluu peltikatosta. Erilaiset kukkalajit houkuttelivat kovasti perhosia. Pihan yläosaan oli ilmeisesti tekeillä jonkinlainen kuusiaitalabyrintti, joka on hieno idea mutta ei vielä kovin näyttävä kun kuusiaidat olivat vasta pieniä taimia. Eniveis, täällä minuun iski täysin voimattomuuden ja uneliaisuuden tunne aiemmin syödystä pitsasta ja kaljasta, ja energialevelini oli täysin nollissa. Vähän huono omatunto kun Pp tykkäsi täällä kierrellä. Mutta kyllä me liki tunnin saimme täällä kulumaan.

Pääministerin tulentekopaikka.
Eero Järnefeltin reliefi.
Penkki ja maisema.
Koronahississä taas kerran.
Veistospuisto.
Suihkulähde.
Hienoin tekele.
Pienempää matskua.
Tekopuu ei vedonnut minuun.
Auringonkukka oli ehta.
Pietaryrtit erittivät voimakasta lemuaan.
Kuusilabyrintti tulossa á la Hohto.
Keskeltä löytyvä teos ei vedonnut Pp:hen.

Sitten kaupalle josta ostimme minulle oluen ja molemmille jäätelöt, jotka nautimme kaupan edustalla. Sitten palasimme mökille. Olimme fundeeraaneet jos olisimme lähteneet testaamaan soutuvenettä, mutta järvelle oli virinnyt sen verran navakka tuuli ja aallokko, joten päätimme siirtää tuon aktiviteetin tuonemmaksi. Menin makkoomaan ja nukahdinkin välittömästi, ja heräsin puolen tunnin päästä kun kärpänen oli löytänyt tiensä makkariin. Mökkimme lemusi edelleen voimakkaasti savulle edellisillan takkoittelusta joten olimme jättäneet läpivedon tuuletuksen toivossa. Savunhaju ei vaan tuntunut haihtuvan vaikka hyeenan lailla tuuleteltiin.

Lämmitimme saunan. Se on varsin omituinen koska lämpeää 2,5 pesällisellä sata-asteiseksi, mutta jäähtyy myös todella nopeasti. Puut palavat humisten, mutta esim. kiukaan kivet hädin tuskin sihahtavat kun niille viskoo vettä. Todennäköisesti saunan mittarissa oli jonkinlainen bugi. Uimassa kävin kolme kertaa, oli virkistävää mutta kastautuminen helpottui kerta toisensa perään vaikka ensi alkuun tuntui sille ettei kukaan täysjärkinen pysty sellaiseen jääveteen menemään. Aivan kuten edellisenäkin iltana, yhdellä kertaa kävelin myös paljain jaloin saunalta laiturille (matkaa ehkä 30 metriä), kovasti pisteli kävyt tottumattoman jalkapohjia. Edellisen kerran kävellyt paljain jaloin luonnossa varmaan 80-luvulla, jos satunnaisia kertoja uimarannalla ei oteta huomioon.

Loppuilta kului laiskanpuoleisesta meiningistä nauttien.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti