690# Koli

16.8.2020, Sunday, +18, Clear, Juuka

Olin jo pitkään koittanut saada Pp:tä Kolille, mutta onnistuin siinä viimein vasta kun olin näyttänyt hänelle videoustia viime Kolin pikavierailultani. Koska korona viritteli kakkosaaltoaan, niin ulkomaan matkat olivat edelleen haram, joten mitäpä sitä muutakaan kuin nokka kohti Itä-Suomea. Olin vuokrannut mökin Lomarenkaan kautta sen verran viime tipassa, että järkevän hintaiset vaihtoehdot olivat vähissä. Kohtalaiselta vaikuttava Metsätähti kuitenkin löytyi Savijärven rannalta. Olin haaveillut Pielisestä, mutta hintahaitari otti siinä vaiheessa melkoisen harppauksen ylöspäin, joten no can do.

Olimme tulleet edellisenä päivänä Ruokolahden mökille, joten olimme tavallaan jo puolivälissä, eikä sunnuntaiaamuna tarvinnut lähteä kukonlaulun aikaan kohti Pohjois-Karjalaa. Ensiksi pysähdyimme tuttuun tapaan Parikkalan Patsaspuistossa, jossa olin ollut viitisen viikkoa aiemmin porukoiden kanssa, mutta pitihän Pp:nkin päästä tuo näkemään. Tällä kertaa pulitimme 5€ pääsymaksulaatikkoon (tätä ei valvottu mitenkään, mutta ovensuulla kyltissä suositeltiin maksavan 2-5€ omantunnon mukaan). Pp kuvasi patsaat huolella, mulla oli kuvakavalkadi olemassa jo edelliseltä reissulta. Muutamia uusiakin patsaita tuli toki itsekin bongattua.

Matka alkoi taas Parikkalan Patsaspuistosta.

Tämä tuli puun takaa?

Kurpitzeä tulossa?

Jatkoimme sitten matkaa, seuraava stoppi meillä oli Uukuniemen Niukkalankylän Juholan Biisoniareenan pitseria. Olin sattumoisin edellisellä viikolla bongannut jostain uutisen, jonka mukaan keskellä korpea tarjoillaan Suomen parhaimpia pitsoja. Pikainen googlaus paikasta, ja jäi vähän epävarma tunne kyseisestä paikasta, kun ei nettisivujakaan ollut Facebookia lukuunottamatta. Paikka oli kutostieltä kahdeksan kilometriä sivuun, osoitteessa Kummuntie 275. Meinasimme ajaa ohi, kun navigaattorimme ei löytänyt kyseistä kadunnumeroa. Parkkipaikka oli yllättävän iso, ja autoja ja moottoripyöriä oli kokoontunut melkoisesti. Navettarakennuksen etualalla oli pieni terassi. Sunnuntain aukioloaika oli vain klo 12-16, mutta onneksi osuimme paikalle aikaikkunan salliessa vierailun. Sisällä oli muutamia pöytiä. Sijainnin ja koon puolesta oli yllättävää, että paikassa oli käynyt esiintymässä muusikkoja, Aarne Tenkanenkin monta kertaa. Nytkin pitzenälkäistä väkeä oli saapunut, meidän piti jonottaa tilausta tehdessämme, ja taaksemme tuli heti eräs herrakolmikko. Täällä ei ollut valmiiksi nimettyjä pitsoja kuin kaksi, Aortan repijä ja Päivän erikoinen. Muuten haluamansa ainesosat sai valita kolmen tai neljän täytteen väliltä. Pp otti kolmen, mä otin neljän täytteen pitsan. Takana oli toinen terassi, jossa oli vielä muutama tyhjä pöytä joista valitsimme mieleisen. Mutta ihmeen paljon oli kyllä porukkaa, se täytyy sanoa. Ihan siisti paikka, vessat erityisesti. Niin ja se ruoka? Juu ihan suht hyvä pitsa, ei siinä mitään, mutta olen kyllä syönyt joskus parempiakin. Arvosana 4/5, mutta olihan paikka bongaamisen arvoinen.

Juholan Biisoniareena.

Kippolan sisätilat.

Pitsetäytteet piti itse luetella.

Ulkoterassi.

Pitse.

Navettamainen wc.

Sitten jatkoimme matkaa kohti Joensuuta. Matka tuntui yhtä pitkältä kuin viimeksikin, erityisesti viimeiset 50 kilometriä. Joensuusta käännyimme Kajaanin suuntaan, mutta kurvasimme ensin Voimatien Prismaan ostoksille. Yleensä Pp:n kanssa shoppaillessa ostoslista on tarkka ja tarpeellinen, mutta tällä kertaa sitä ei ollut mukana, joten ostelimme sitten mitä mieleen juolahti. Vaikea arvioida, pystyikö mökin vettä juomaan, oliko siellä vessapaperia jne.

Joensuussakin Risma.

Joensuulaisille täsmätietoa käsidesistä.

Kaupan jälkeen jatkoimme 60 kilometriä kutostietä Kajaanin suuntaan jonka jälkeen käännyimme Ahmovaaran kohdilta Kolia kohti. Meitä jännitti melkoisesti, kun emme olleet kumpainenkaan vuokranneet koskaan mökkiä, ja meidän piti käydä hakemassa ensiksi mökin avaimet omistajalta. Tuo paikka löytyi helposti. Nainen tuli avaamaan oven ja saimme avaimet ja homma vaikutti selkeältä. Saimme ajo-ohjeet mökille, sinne oli muutaman kilometrin matka omistajan luota. Hänellä oli neljä mökkiä suht lähekkäin, mutta mökit olivat sijoitettu niin että omaakin rauhaa löytyi. Ulkoapäin mökki oli tyylikäs, sisältäkin ihan kelpo suoritus. Tilaa kyllä riitti; lisäksi mökissä oli parvi, mutta ajattelimme nukkua alakerrassa helppouden ja viileyden takia.

Metsätähti.

Mökkiä sisältä.

Laituri oli vähän köykänen.

Rannasta oli pieni matka mökille.

Tarkasteltuamme tilukset toimme kamat sisälle, latasimme jääkaapin täyteen ja lähdimme sitten melko nopeasti käymään vielä Ukko-Kolilla tsekkaamassa maisemat, kun ilma oli kirkas ja selkeä. Parkkipaikka oli yllättävän täynnä sunnuntai-illaksi, varsinkin nyt kun monien lomat olivat jo lusittu. Menimme koronahissillä ylös hotellille, samaan vaunuun tuli puhelias ukko, kaljaa lipittelevä nuoripari ja yksinäinen mies koiransa kanssa. Puuskuttaen nousimme viimeiset raput ylös näköalapaikalle. Pielinen näytti erilaiselta kuin viimeksi, jolloin järven pinta oli ollut tyyni, nyt siellä oli selvästi enempi aallokkoa ja vesi näytti tummemmansiniseltä. Kävelimme hetken kalliolla. Koronahississä tullut mies oli kaivanut jostain rummun ja hissuksiin rummutteli sitä menemään ja mumisi samalla jotain, aivan kuin transsissa.

Koronaexpress.

Kolin maisemista ei saa tarpeekseen.

Pielistä.

Muitakin turreja.

Palasimme takaisin alas autolle (emme ottaneet edes koronahissiä, vaan laskeuduimme 214 porrasta alas parkkipaikalle saakka). Palasimme sen jälkeen mökille laittamaan matkatavarat ojennukseen ja saunan lämmitykseen. Sauna lämpesi 80 asteeseen kahdella pesällisellä, mikä tuntui meistä oudolta. Vähän tehotonhan tuo oli, vaikka poltimme tulta senkin jälkeen. Jotenkin se mittari taisi meitä ukottaa, ja oli asennettu liian korkealle. Ruokolahden mökiltä on järven rantaan vain pieni hypäys, mutta täällä sai taivaltaa melko tovin ennen kuin pääsi laiturille. Laiturikin oli vähän pienehkö, sillä laiturinpää upposi jos menimme sinne kumpainenkin samaan aikaan. Järvivesi oli vain 19 asteinen, ja kylmältä se tuntuikin. Sinänsä järvi oli isompi kuin olin kuvitellut. Huomasimme samalla, että naapurimökkeihinkin oli tullut uudet asukkaat.

Saunan jälkeen blogausta ja sen semmoista. Vähän palelsi sisällä, vaikka oli ilmalämpöpumppu, olisi varmaan pitänyt virittää valkea takkaankin, vaan ei kehdattu niin myöhään enää sitä tehdä.

Vastarannan radiomasto on kyllä ruma.