maanantai 5. lokakuuta 2020

695# Kaakkoiskulmalla, 2

 21.8.2020, Friday, Clear, +23, Ruokolahti, Finland

Olimme suunnitelleet viettävämme kauniin, lämpimän ja aurinkoisen loppukesän lomapäivän mökillä tekemättä mitään, mutta olisihan se ollut kiva päästä sentään auringonoton lomassa pulahtamaan järveen. Järven pinta oli kuitenkin täysin tyyni, eikä yleensä aamulla viriävää tuulta tällä kertaa syntynyt. Sen seurauksena järviveteen alkoi syntymään sinilevä-lauttoja; ainakin oletimme että sen olevan sinilevää. Kuopasimme sitä kertakäyttölasiin, ja sinilevä nousi pintaan. Viikko takaperin olin testanneet apteekista hankitulle mittarilla veden, silloin sinilevää ei vedessä ollut. Nyt tätä mahdollisuutta ei ollut, mutta eipä tuossa uimaan huvittanut mennä.
 
Tyyni aamu.
 
Olin lukenut aiemmin kesällä iltapäivälehdesta Suomen top -uimarannat joiden olemassaoloa ketään ei tiedä ja silmiin sattui Huuhanranta Ruokolahdella, kun se kerran on tässä lähellä. Googlasimme sijainnin, ja vaikka Ruokolahden puolella tuo olikin niin sinne oli silti lähes 35 kilometrin matka suuntaansa. Koska omassa rannassa ei voinut uida niin päätimme lähteä tsekkaamaan tuon. Navigaattorista ei löytynyt enää niin pieniä teitä, mutta saimme kuitenkin riittävät suuntimet. Ajoimme ensin Ruokolahdelle, jatkoimme kantatietä 62 kohti Mikkeliä, Syyspohjalla käännyimme vasemmalle Utulaan, joka muuttui myöhemmin Kietäväläntieksi. Noin 15 kilsaa ajettuamme Syyspohjalta näimme asfalttiin keltaisella spraymaalilla kirjoitetun "Huuhaa", muuta kylttiä ei ollut. Tie oli hyvin huonokuntoinen, lähinnä polku. Vähän huoletti ajaa, koska jos vastaan olisi tullut joku niin väistää ei olisi mahtunut, ja välillä meinasi pohja ottaa kiinni ja yksi mäistä oli melkoisen jyrkkä ja pelotti jos auto jäisi siihen jumiin. Mutta tänne oltiin tultu isoillakin autoilla ja asuntoautoilla, joten kyllähän meidänkin piti tuosta selvitä.

Opaste.

Autossa kannatti olla maavaraa matkalla Huuhanrantaan.

Ranta rupesi pilkottamaan.

Ranta oli 1,5 kilometriä pitkä hiekkaranta, ja mataluutta piisasi kuulemma sata metriä rannasta. Ihmisiä oli muutamia mutta tilaa oli vaikka muille jakaa. Oikein upea ranta. Mutta, vesirajaan päästyämme huomasimme, että sinilevää oli kertynyt myös tänne. Kahlasimme reisi myöten veteen mutta sinilevä sai meidät epäröimään ja lopulta jätimme kastautumatta sen kummemmin. Harmitti kyllä todella lujaa, sillä veden pinta oli täälläkin täysin tyyni, ja veden lämpötila olisi ollut 22 astetta, sellaisessa minäkin olisin tarennut uida, semminkin kun ilma oli muuten melkoisen lämmin. Mutta ei auta. Palasimme sitten masentuneina takaisin Ruokolahteen, jossa kävimme ruokakaupassa täydentämässä ruokavarastojamme. Hauska sattuma, että törmäsin siellä erääseen ministeriön virkamieheen joka oli tullut tutuksi edellisessä työpaikassani ja joka Hesassa asuu samoilla huudeilla niin ikään.

Biitsi oli kyllä 5/5 ilman sinilevää.

Saimaata.

Sinilevältä vaikuttaa.


Ostimme kaupasta jäätelöt jotka helteen vuoksi piti syödä heti pois kuleksimasta. Näimme parkkipaikalla perheen jonka auto piti outoa ääntä ja kärsi ilmeisistä käynnistysvaikeuksista. Suomalaiseen tyyliin koitimme paeta paikalta ennen kuin joutuisimme auttamaan, mutta ukko sai pysäytettyä meidät ensin. Onneksi Pp oli harjoitellut auton akun latausta puolisen vuotta takaperin, kun hänellä oli ollut vastaavia ongelmia auton oltua seisonnassa pitkän aikaa, emmekä munanneet itsejämme, vaikka kyllähän tuossa piti kikkailla kaikella viisiin että käynnistyskaapelit ylipäätänsä saatiin yletettyä. En ymmärrä miksei ukko vaan tuupannut autoa alas mäkeä ja koittanut vanhaa kunnon mäkistarttia kytkimellä (vai liekkö automaattivaihde tms esto).
 
Palasimme mökille. Järvelle oli virinnyt pieni tuuli ja pahimmat levälautat olivat hajonneet, mutta pinnalla pyöri vielä hiukkasia. Päätimme skipata saunonnan ja uinnin tältä päivältä ja lähdimme sitä vastoin soutelemaan. Se olikin hyvä idea, koska ilma oli lämmin (sellainen usein Suomessa havaittava tuuli pohjoisnavalta puuttui), Pp souti ja minä ryypiskelin kaljaa takatuhdolla. Sentään vähän kompensointia päivän vastoinkäymisille.

Mökkijärvellä.

Pinnanmuotoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti