keskiviikko 16. syyskuuta 2020

692# Koli, 3

18.8.2020, Tuesday, +17, Partly Cloudy, Lieksa


Heräsimme hieman aikaisemmin kuin edellisenä päivänä. Olin nähnyt unia enemmän kuin aikaisempina öinä, mutta silti oli tullut nukuttua makeasti. Nousin vähän kahdeksan jälkeen, Pp oli ollut ylhäällä jo aiemmin ja käynyt jo aamu-uinnillakin 17-asteisessa vedessä. Aamuyön tunteina oli ollut vain +0,9 astetta lämmintä.

Söimme aamiaisen ja odottelimme hetken kelin lämpiämistä. Taivas vetäytyi kuitenkin pilviverhoon, eikä lämpömittari jaksanut vaivautua 11 asteen yläpuolelle. Päätimme lähteä liikenteeseen ja valitsimme päivän retkikohteeksi Ryläyksen. Se ei olisi kierroslenkki kuten edellisenä päivänä, vaan joutuisimme tulemaan samaa reittiä takaisin, mutta polun pitäisi olla hiljaisempi.

Kävimme ensiksi Kolin kaupassa ostamassa vähän evästä ja juotavaa vaelluksellemme, palautimme samalla edellispäivänä vahingossa pöllimämme käsidesin ja laitoimme myös aiemmin hankkimamme postikortit täytettynä postilodjuun. Sitten lähdimme ajamaan Ylä-Kolin tietä, mutta käännyimme ennen nousua Harivaaraan johtavalle tielle ja hevostalleilta otimme suunnaksi Jeron. Ohitimme Jero-järven ja ajoimme tietä eteenpäin kunnes tulimme Herajärventien risteykseen, jonne kyltit ohjasivat retkeilijät kääntymään. Pienen ajon jälkeen tulimme parkkipaikalle, jossa oli pari autoa ennen meitä. Yhteensä autoja mahtui parkkipaikalle viisi, joten mikään suuri paikoitusalue ei ollut. Varmaankin kesäloma-aikaan parkkipaikka saattoi olla täynnä, sillä tämä oli yksi Herajärven kierroksen (30-61 km) lähtöpaikoista myös.

Kauppamme Kolilla.

Polku Ryläykselle ja Herajärven kierrokselle lähti samasta paikasta, heti parkkipaikalta. Polku oli kapea, juurakkoinen ja kivinen. Välillä se meni pitkin kalliota, kiivettävää ja laskeuduttavaa piisasi. Ei siis todellakaan mikään huonokoipisten kohde. Eteneminen polulla oli edellispäivääkin hitaampaa, ja nopeutemme oli keskimäärin vain 1,5 km / h (okei, pidimme taukoja, katselimme maisemia ja kuvasimme ympäristöä, mutta siltikin). Kanssavaeltajia oli jonkun verran, mutta melkeinpä kaikilla oli rinkka ja yöpymiskamat, joten olivat selkeästi tekemässä monen päivän Herajärven kierrosta.

Ryläyksen kierto alkoi tästä.
2,2 km:n matka vaikutti helpommalta kuin kuvitella saattoi.

Välillä polku kiemurteli tuuheassa kuusimetsässä, välillä pitkospuilla suolla. Suoalueella haisi hyvälle, ihmettelimme pitkään mikä se haju on (suopursu?). Saavuimme sitten Ryläyksen kodalle, yöpyjät olivat poistuneet ja nyt täällä ei ollut ketään. Jatkoimme näköalapaikalle, jossa pidimme ruoka- ja kuvaustauon. Pitkään ihmeteltyämme jatkoimme Kiviputoukselle, joka oli sangen erikoisen näköinen jylhä paikka. Harmi ettei kuvauskalustoni ja -taitoni riitä tallentamaan näkymiä digitaalisena. Täältä etenimme pientä kinttuoikopolkua (0,6 km) näköalatornille (sinne olisi johtanut myös pidempi maisemareitti). Oikopolkukin tuntui kestävän ikuisuuden. Näköalatorni oli jyhkeän ja uuden näköinen, ihmettelimme miten sellainen on ikinä saatu rakennettua tänne korpeen - miten tarvittava rakennusmateriaali on saatu paikalle, tuskinpa niitä on tehty paikan päällä. Maisemat olivat hulppeat. Tornissa oli myös laatikko, joka mainosti meidän olevan Kontiolahden kunnan puolella, se oli yllättävää. Laatikossa oli vieraskirja, johon emme oikein keksineet mitään iskulausetta tahi muuta hajatelmaa, mutta kirjasimme nimet ja paikkakunnat kuitenkin. Istuskelimme pitkään tornissa nauttien pilvien takaa meitä tervehtimään tullutta aurinkoa. Vieraskirjassa kehuttiin kaunista auringon laskua, se oli kyllä helppo uskoa.

Lähde oli rikki.
Välillä polkua ei olisi erottanut ilman "apukeppejä".
Uudelta vaikuttavat rappuset toivat helpotusta.
Silta yli synkän virran.
Mäkinen maasto jatkui.
Kahden metrin korkuinen suuruudenhullu muurahaispesä.
Ryläys lähestyi.
Pitkospuut yli hyvänhajuisen suon.
Pitkospuita meni jopa rappuina.
Ryläyksen kota.
Nuotiopaikka.
Marjat.
Näkymä taukopaikalta.
Varovainen piti olla.
Kiviputous. Kuva ei anna oikeutta itse näkymälle.
Näköalatorni.
Näkymää tornista.

Sen jälkeen palasimme ykkösellä ohittaen jälleen Ryläyksen kodan ja sen jälkeen suon yli niin, että heilahti, ja palasimme aina autolle asti. Voimat olivat menneet, ja vaikka matkaa oli vain reilut 6 kilometriä niin aikaa oli mennyt neljä tuntia. Lisäksi tuntui, että jalat olivat puhki vielä edellispäivän vaelluksesta. Kun pääsimme lopulta autoon, niin hyvä ettei uni tullut.

Mökille paluun sijaan ajoimme Kolin Rantatielle ja ajoimme noin kymmenkunta kilometriä katsomaan Pirunkirkkoa. Se löytyi helposti, parkkipaikalta oli sinne parisensataa metriä. Luolansuulle johti portaat. Vastaan tuli porukoita, jotka olimme nähneet edellisenä päivänä Mäkrän vaelluksella. Luolalle oli helpompi mennä, mutta itse luola oli matala ja kivikkoinen, eikä meidän kipeillä pohkeilla ja huonolla kunnolla menty sitä tsekkaamaan. Luola oli z:n mallinen, 34 metriä pitkä. Huhun mukaan jos kävi luolan päähän, niin näki pienen pirun kirkon penkkiriveineen. Meidän jälkeemme tuli jonnenelikko, jonka jätkät sitä vastoin lähtivät käymään perällä. En sitten tiedä mitä näkivät ja uskalsivatko mennä päätyyn saakka.

Pirunkirkko seuraavaksi.
Rappusia taas, mitäpä muutakaan.
Itse luola jonka z-mallisen käytävän päässä piru pitää kirkonmenojaan (?)

Palasimme autolle ja ajoimme Kolin kaupalle. Parkkipaikkakin oli jo täynnä, joten oli ns. ruuhka-aika. Teimme tarvittavat ostokset, joskin Pp:n haluamaa deodoranttia ei löytynyt. Sitten palasimme takaisin mökille, ja hetken ihmeteltyämme viritimme jälleen saunan. Minäkin uskaltauduin pari kertaa tänään uimaan, vesi oli lämmennyt +18 asteeseen edellisestä kylmästä yöstä huolimatta. Ilta tuntui kuitenkin nyt melko lämpimälle. Mikä oli ihmeellistä myös huomata, niin hyttysiä ei juuri ollut.

Saunan jälkeen viritimme takkaan tulekset, ja grillasimme siinä makkaraa. Takka savutti sisälle kuin mikäkin; ehkä sitä ei oltu käytetty kesän jäljiltä, ja olisi pitänyt ymmärtää polttaa ensin joku koepesällinen. Pp kiehautti perunat ja porkkanit. Aika ähkyseen meni, mutta piti siltikin vielä työntää mahaansa kaikenlaista nannaa. Telkkarista katselimme James Bondia ja surffailimme netissä.

Ilta taas jo saa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti