691# Koli, 2

17.8.2020, Monday, +16, partly cloudy, Juuka

Nukutti mainiosti 5.30 asti, kunnes Pp rupesi kohkaamaan. Aamuyöksi oli luvattu matalia lämpötiloja ja olimme ounastelleet oikein, että järvi varmasti höyryäisi näyttävästi aamun valjettua. Näin myös oli, joten pitihän se pukea vaatteet päälle ja mentävä ulos ihmettelemään tätä näkyä. Reissu kannatti, sillä sumukuvien lisäksi bongasimme rantakivillä pomppivan minkin.

The lake is on fire.

Niin kaunista, niin rauhallista.

Kyllä siellä kuvan keskellä minkki löytyy.

Sitten vielä kolmen tunnin uusiounille, hyvin nukutti edelleenkin. Mutta jottei päivä olisi mennyt aivan harakoille niin pakkohan se oli nousta. Aamiainen naamariin ja sitten retkikamojen pakkausta. Sää oli lämmennyt aamusta, hajanaisia pilviä ajelehti taivaalla mutta sadetta ei oltu luvattu, joten päivä oli kuin tehty pienelle metsävaellukselle.

Ajoimme ensin Kolin keskustaan, jossa poikkesimme Saleen ostamaan hieman sipsejä, lisää juotavaa, nannaa ja postikortteja ja -merkkejä. Pp lieni ajatuksissaan kun oli pakannut ostoskassiimme mukaan myös kaupan puolittaisen käsidesipurkin kassalta :-) Noh, täytyypä käydä se palauttamassa seuraavalla kerralla. Sitten jatkoimme Ylä-Kolin tietä pitkin Ukko-Kolin parkkipaikalle, saimme auton parkkiin samoille seuduille kuin edellisiltana. Melkoisesti oli kuitenkin autoja. Olimme suunnitelleet kävelevämme tänään Mäkrän kierroksen (7,2 km), joka teki kahdeksikon muotoisen lenkin. Lähtöpaikka oli Kolin Luontokeskuksen takaata, joten olisi pitänyt ottaa sama koronafunicular kun edellisenäkin päivänä, mutta tällä kertaa hissi oli suljettu, ja laputettu "Hissi huollossa"-kyltein. Eipä siis auttanut muu kuin kerätä aamulämmöt nousemalla portaita ja tietä pitkin lähtöpaikalle. Itse polun suu löytyi helposti. Tästä lähti myös 1,4 kilometrin huippujen kierros, josta näki Ukko-Kolin, Akka-Kolin ja Paha-Kolin maisemat. Meitä vasten tuli jopa nainen lastenvaunujen kanssa, ja polku oli leveähkö ja varsin hyväkuntoinen vielä tässä vaiheessa, vaikka sadevesivirtaukset olivat kaivertaneet melko syvät uurteet tiestöön. Tästä olisi päässyt myös Kolin "kuuluisammalle" pitkän matkan vaellukselle Herajärven kierrokselle, mutta sellainen vaatisi leiriytymis- ja vaellustaitoja enemmän kuin meidänlaiset urbaanit päiväkävelijät voisivat vain haaveilla.

Koronahissi oli kaputt.

Rappurallia lämmittelyksi.

Mäkrän Kierto kohteeksi.

Ensiksi kuvasimme Akka-Kolin. Maisema avautui päinvastaiselle suunnalle kuin Ukko-Kolilta, eikä täällä ollut Pielistä ihmeteltävänä. Metsää sitä vastoin näkyi kymmenien kilometrien päähän. Lisäksi täällä oli suuri risti ja aivan kuin kivinen alttari. Jatkoimme polkua eteenpäin ja saavuimme Paha-Kolille. Täältä oli taas upeat maisemat Pieliselle, ja äkkijyrkkä kallioseinämä / -pudotus. Korkeanpaikankammoni heräsi taas, ja tuntui siltä kuin jokin näkymätön käsi pusertaisi pallejani. Mitään suojakaiteita tms ei tietenkään ollut, ja kalliot olivat siloisia ja jyrkähtäviä, joten liukkailla keleillä tänne ei varmaan olisi mitään asiaa.

Siitä sitten...

Näkymä Akka-Kolilta "sisämaan" suuntaan.

Risti Akka-Kolilla.

Paha-Koli. Kyllä huimasi.

Palasimme polulle ja jatkoimme Mäkrän kierroksen reittiä (oli merkitty "mustalla täplällä"). Ihmisiä tuli vastaan ja ohitti meidät aina silloin tällöin. Olin elätellyt toiveita, että tähän aikaan elokuusta saisi maanantaina kävellä rauhaksiin, mutta ehkäpä koronaviruksen vuoksi ihmiset suosivat näitä kotimaan kohteita tavallista enemmän. Polku lähti laskeutumaan alas, mutta oli jo selvästi haastavampaa maastoltaan. Kapeampaa, puun juuria ja kiviä siellä täällä, eli piti katsella mihin astuu.

Alkumatkan maisemia voisi tuijotella loputtomiin.

Paha-Kolin jälkeen tie rupesi laskeutumaan kohti laaksoa.

Saavuimme Mäkränaholle (tietoiskuna kerrottakoon, että ahot olivat niittyaukeita, jotka olivat syntyneet entisaikaan kaski- ja niittytalouden aikana, nykyään niissä viihtyivät harvinaisemmat kasvit ja hyönteiset) ja kävelimme ohi niittyalueen. Jonkinlainen riihi oli pellonsyrjässä. Täältä alkoi ylämäki itse Mäkränvaaralle. Alkunousu oli vielä iisiä, mutta loppua kohden mäki jyrkkeni melkoisesti. Vastaan laskeutuva karjalaisnaiskaksikko valoi meihin uskoa, mutta sanoi mäen jatkuvan jyrkkänä vielä tovin. Toinen, isompi porukka ohitti meidät, mutta olimme kuitenkin yhtäaikaa myöhemmin takaisin parkkipaikalla.

Mäkränaho.

Näitä polkuja kelpasi tallailla viimeiseen asti.

Mutta välillä sai katsella kyllä jalkoihinsa.

Sen verran alkoi Mäkrän maisemat hiukoa, että etsimme sopivan eväidensyöntipaikan. Sopivalla tarkoitan tyyntä ja aurinkoista paikkaa. Sellainen löytyikin, mutta maisemia se ei tarjonnut. Ruokailutauon jälkeen ja matkaa jatkettuamme huomasimme, että paljon parempiakin ruokailupaikkoja olisi ollut tarjolla.

Näkymää Mäkrävaaralta.

Varsinaiset eväkset.

En ole tottunut lukemaan tälläsiä karttoja. Keskellä ilmeisesti riski vessahädälle.

Lähdimme laskeutumaan Pikku-Mäkrän jälkeen takaisin alas. Eräässä tienristeyksessä kaksi naista tutkivat karttojaan ja kyselivät meiltä kuinka päästä Ikolanaholle. Me olimme menossa samaan paikkaan. Kyltti opasti "väärään" suuntaan, mutta me luotimme tietysti kaupunkilaissuuntavaistoomme. Naiset sen sijaan uskoivat polkuviittoihin ja lähtivät eri suuntaan. Hetken kuljettuamme löysimme edestämme jälleen oikean tienviitan ja huusimme naisille, että heidän kannattaisi muuttaa suuntaansa. Kuulivat.

Horisontissa näkyi sama radiomasto kuin mökille.

Näkymää etelään.

Polku laskeutui ja oli helppokulkuista. Haistoimme savua ja saavuimme Ikolanaholle, jonka nuotiopaikka oli jo kansoitettu. Täällä oli myös jonkinlainen vuokrakämppä. Me emme käyttäneet nuotiopaikkaa, vaan pienen ihmettelyn jälkeen lähdimme palaamaan kohti Ukko-Kolia. 1,5 kilometria käveltyämme hyväkuntoista polkua saavuimme jälleen Mäkränaholle, jossa istuskelimme riihen portailla hetken aikaa, ja söimme sipsejä ja suklaata ja katsoimme muutamia ohikulkijoita. Täältä kävelimme vielä toiset 1,5 kilometriä ylhäisessä yksinäisyydessämme, kunnes saavuimme Ukko-Kolin parkkipaikalle. Matkaa tuli 8,4 kilometriä, ja aikaa saimme tuhlattua 4h14min. Mitään päästäistä suurempaa eläintä emme matkalla kohdanneet.

Metsätaivalta jatkui.

Ikolanahon vuokratupa.

Digauttelen näistä kelokylteistä jotenkin.

Palasimme autolle ja ajoimme takaisin mökille. Matkalla näimme tiellä kyhjöttäneen oravan, mutta luulimme sitä kuolleeksi. Pp ajoi sen yli, mutta peruutuspeilistä hän oli nähnyt oravan virkoavan eloon ja loikkineen vahingoittumattomana pois tieltä metsikköön. Taisi olla ystäviä yläkerrassa. Kämpillä huomasimme, että olimme aamulla varastaneet kaupan käsidesin vahingossa, ja nauroimme asialle makeasti. Tulisi olemaan kiusallista käydä palauttamassa se.

Lämmitimme saunan, joka lämpeni taas mittarin mukaan nopeasti, mutta heitimme vielä puoli pesällistä klapeja enemmän eiliseen verrattuna. Pp kävi uimassakin monta kertaa, mutta itse en uskaltanut kastautua kuin jalkapohjia myöten, vesi oli vain 18 asteista pinnalta, varmasti paljon kylmempää syvemmältä.

Saunan jälkeen dataamista koneella, ja Pp väsäsi herkkuillallisen perunasta, sipulista, porkkanoista ja pihvistä. Telkkarissa seikkaili vanha kunnon Roger Moore James Bondina.

Pp luokitteli klapinkantotelineen juntiksi, mun mielestä 5/5.

Iltakin pimeni.