689# Kaakkoiskulmalla

15.8.2020, Saturday, +18, Partly cloudy, Hamina

Mulla oli vielä viikko jäljellä kesälomaa, mutta koronakesä oli uhkaavasti käymässä vähiin. Johonkin se loma piti tuhlata, ja koska ulkomaille ei tartuntatautien vuoksi ollut asiaa, niin Itä-Suomi kutsui jälleen. Olin elätellyt toiveita, että olisi päässyt matkaan jo perjantaina heti töiden jälkeen, mutta Pp:llä oli vielä duunikuviot niin pahasti rästissä, että jouduimme skippaamaan lähdön lauantaiaamulle.

Herätys olikin aikaisin, seitsemän pintaan. Ehdin juuri ja juuri syömään vähän puuroa ja juomaan kaffekupillisen, kun Pp jo tulikin minua noutamaan. Suunnitelmissa oli lähteä ensin Ruokolahden mökille. Tähän asti olemme menneet aina ensin Porvoon moottoritietä, ja sitten kuutostietä Koskenkylän liittymästä Kouvolan, Lappeenrannan ja Imatran ohi Ruokolahdelle. Navigaattori jostain syystä ohjaisi meidät ajamaan Haminan kautta, mutta olemme sivuuttaneet tuon reitin syystä tahi toisesta. Tällä kertaa päätimme muutama kilometri ennen liittymää jatkaa suoraan ja ajaa ohi Kotkan ja tehdä stopin Haminaan.

Kotka lähestymässä.

Yllätykseksemme moottoritie jatkui aina Haminaan asti (jatkuuko pidemmälle?). Oli vasta aamu, eikä ihmisiä ollut kylillä mitenkään poikkeuksellisen paljoa. Torin reunan parkkipaikat olivat täynnä, mutta heti seuraavalta sivukadulta tilaa löytyi. Jalkauduimme. Keli oli vielä vähän pilvinen, mutta lämpimämpää oli luvattu. Kävelimme Kesäpuistoon, kuvasimme sinilevän täyttämän lammen. Kiersimme linnoitusta (Lappeenrannan bastion) mukaillen takaisin torille, ja sitten Fredrikinkatua pitkin Raatihuoneelle, joka oli sijoitettu liikenneympyrään. Muutenkin haminalaiset tuntuivat pitävän liikenneympyröistä, josta lienee tullut sanonta "sekaisin kuin Haminan kaupunki" (?). Syy miksi Pp oli suostunut ylimääräiselle Hamina-kierrokselle oli Jukka Rintalan iltapukunäyttely, joka olisi tänään viimeistä kertaa framilla. Mä olin vähän vastahakoinen, mutta piti kai suostua kun tänne oli kerran tultu. Sinne oli vapaapääsy, turisteja oli yllättävän paljon. Itse taiteilijakin oli paikalla. Pukuja oli näytillä ja maalauksia seinillä, alakerrassa myymälä. Mä olen tosissaan vähän huono tämmöisissä, mutta kuvasin nyt muodon vuoksi jotakin sillä seurauksella, että onnistuin jotenkin aktivoimaan puhelimeni Facetimen (en ikinä tätä ominaisuutta käytä) joka rimpautti pomolleni perinteisen taskupuhelun tähän lauantaiaamuun... sori siitä!

Mitähän täällä tehdään?

Kesäpuisto.

Myllynkivi, jonka läpi Kustaa III kosi Katariina II:sta v.1783.

Tori.

Brittiläinen arkkitehtuuri vetoaa minuun aina.

Mihins laskut pannaan?

Raatihuone liikenneympyrässä.

Raatihuoneelle pääsi ilmaiseksi katsomaan Jukka Rintalan näyttelyä.

Taiteilija itse.

Pukuja.

Kävimme myös Haminan bastionissa, joka oli vähän laajempi kokonaisuus mutta sisäpiha oli vuorattu rumilla armeijan teltoilla ja penkkirivistöillä. Epäilimme niiden olevan Hamina Tattoo-tapahtumaa varten. Muurilta näkyi hienosti myös koko Haminan pesäpallo"stadion".

Bastioni.

Pesiskenttä.

Palasimme autolle ja lähdimme jatkamaan eteäpäin. Valtatie 26 Lappeenrantaan löytyi helpohkosti. Tie oli varsin kapea, ja nopeusrajoitus vaihteli tiuhaan 60 ja 80 km/h:n välillä ja sinne tänne oli ripoteltu myös nopeusvalvontakameroita. Taavetin kohdalla tie yhtyi valtatie kutoseen ja pääsimme kurvailemaan kahdella kaistalla aina Imatralle asti.

Täällä otimme kohteeksi Näträmälän vanhan kaivoksen (kiitoksia vaan Arjalle vinkistä!). Parocin ylläpitämä kaivostoiminta oli lopetettu jo vuonna 1998 vaikka ilmeisesti kaivosalue oli kuulunut heille aina vuoteen 2019, jonka jälkeen kaivostoimintalupaa ei enää udelleen myönnetty. Hehtaarin kokoinen kaivuualue oli täyttynyt turkoosin värisellä vedellä johtuen maaperän mineraaleista.

Paikka oli noin viitisen kilometriä Imatran keskustasta etelään. Jätimme auton Viipurintien ja Jokimäentien risteykseen. Kävelimme ehkä kilometrin verran Raatesuontietä, ohittaen hevoslaitumia kunnes saavuimme aidatulle kaivosalueelle. Nousimme porteista vasemmalle ohittaen metsään unohdetun peräkärryn ja nousimme aidanvierustaa pitkin ylös kalliolle. Parista kohdasta verkkoaitaa oli nostettu sen verran, että meidänlaiset laihat ja notkeat nuoret saivat itsensä limbottua toiselle puolen. Kallio oli pystyjyrkkä, ja alhaalla paistatteli turkoosi vesi. Tuskin tämä olisi pilvisellä säällä näyttänyt yhtä hienolle, mutta nyt kävi tuuri kun aurinkokin paistoi välillä. Mua vähän huimasi niin korkealla, mutta saimme pakolliset kuvat ja selfiet räpsittyä. Paikka vaikutti hieman vaaralliselta, ja siksipä tänne ei näköjään haluttu ulkopuolisia, joten en voi suositella paikkaa muille vierailijoille. Sukelsimme taas aidan toiselle puolen ja palasimme autolle. Olo oli jo varsin metsittynyt ja hiestynyt, ja kuvittelimme punkkien vaeltelemassa vaatteiden alla etsien sitä maukkainta haukkaisukohtaa.

Näträmälän kaivokselle lähtevä tie Jokimäentien suunnasta.

Imatralaista peltomaisemaa.

Hepot limittäytyivät vastakkain, että pääsivät hännillä huiskuttamaan toisten naamat paarmoista.

Käsien näyttäminen kielletty?

Kulkuaukko.

Näträmälä.

Vesi oli kyllä metkan väristä.

Ajoimme Imatran Prismalle, ja poikkesimme ensiksi käsien pesun jälkeen Hesburgeriin. Eipä ollut tullut käytyä pitkään aikaan sielläkään. Sen jälkeen menimme apteekkiin, josta saimme kaiken tarvittavan, ja lisäksi Pp hankki vielä kalliin sinilevätestin mökkiä varten. Kävimme tekemässä ostoksia Prisman puolella (vähän eväitä, mulle myös kalsareita, valkosipulipuristin ja shampoota). Tankkasimme auton, ja ehdimme ajaa liikenneympyrään kunnes muistimme, että brenkku unohtui ja jouduimme palaamaan vielä Alkoon.

Risma.

Mökille päästyämme Pp kävi tekemässä sinilevätestin, jonka mukaan levää ei pitäisi olla (epäilys oli syntynyt viime viikonloppuna, jolloin järvessä oli ollut paksuja leväkukintoja veden pinnalla). Huojentuneena laitoimme sitten saunan tulille. Hiukan silti jännitti kylpeä järvivedessä ja googlailimme sinileväoireita joiden olisi pitänyt ilmaantua 3-5 tunnin kuluessa. Mitään ei kuitenkaan tullut, vaikka uimmekin piirun verran alta kaksikymmentä asteisessa vedessä.

Testi.

Saunan jälkeen joimme lomaskumpat ja vietimme rauhallista lauantai-iltaa hiljaisen luonnon keskellä. Elokuun illat olivat jo pimeitä ja kun ei ollut kuutakaan niin elättelimme toiveita kunnon tähtitaivaan näkymisestä. Kirkkaasta kelistä huolimatta mitään erikoista tähtiloistetta ei ollut. Pp tosin vihjaili vian olevan siinä kun en käyttänyt silmälaseja. Hän sitä vastoin mukamas bongaili sputnikkeja taivaan täydeltä.

Skumppa.

Imatra-kaljaa, joka tehty Savonlinnassa.