685# Suomussalmi, 2

14.7.2020, Tuesday, +13, Thunderstorm, Suomussalmi

Nukuin jo kohtalaisesti, ja olisi ehkä nukuttanut vielä vähän enemmänkin, mutta aamiaiselle oli pakko raahautua. Se tapahtui tänään puoli yhdeksältä. Aamiainen tarjoiltiin samassa tilassa missa söimme edellisiltana illallisen. Ihan perusaamiainen, täällä oli nakkeja ja lihapulliakin. Karjalanpiirakat olivat myös hyviä.

Hotelliaamiaista naamariin.

Lepäsimme kymmeneen saakka, ja lähdimme sitten ajelemaan Raatteen tielle. Ensiksi poikkesimme kuitenkin kylillä apteekissa; faijan kylki oli sheissena Joensuun kompuroinnista ja kävi hakemassa siihen Voltaren emulgeliä; me mutsin kanssa päivitettiin käsdesilöitä, kun alkoivat olemaan loppupuolella. Vitamiineja olisi pitänyt ostaa lisää, mutta eipä tuota muistanut kun äkkisiltään mentiin. Sitten lähdimme ajelemaan samaa 912-tietä Kuhmoon päin, mistä edellispäivänä tulimme. Kuvasimme ensin Alvar Aallon suunnitteleman Suomussalmen taisteluiden muistomerkin Liekkipatsaan (Kuhmontien ja Suomussalmi KK:n tien risteyksessä) ja jatkoimme sitten kohti Raatetta. Näimme kolme poroakin teutaroimassa tien vieressä, joten tarkkana kyllä piti olla. Ihmeellistä, että näinkin etelässä näitä sarvipäitä hyörii.

Talvisodan muistomerkki. Liekkipatsas.

Porojen kanssa sai olla tarkkana kuin porkkana.

Raatteen Portilla olikin väkeä tosi runsaasti, edes autoa ei meinannut saada mihinkään parkkiin. Kävimme ensin tsekkaamassa Talvisodan monumentin, joka oli peltoaukea jonne oli vieritetty noin 17 000 kivenmurikkaa, jotka symboloivat jokaista Raatteen tien taistelussa kuollutta (kaikki osapuolet huomioiden). Keskellä oli 105 vaskista tuulikelloa jotka puolestaan symboloivat jokaista Talvisodan päivää. 

Raatteen Portti.

Muistomerkki. Kivenmurikat symboloivat kroppien määrää.

105 tuulikelloa.

Ei varmaan menisi enää katsastuksesta läpi tämä?

"Aina sopii epäillä, mutta tankki se on siitä huolimatta."

Jatkoimme sitten Talvisotamuseoon (sis. pääsymaksu 10€ / aikuinen), jossa oli koottu kaikenlaista sotakamaa. Pienoismalli Raatteen tiestä oli aika hieno. Sen lisäksi näytettiin 14 minuuttia kestävä koostevideo taistelujen kulusta. Se oli hyvin härski propaganda-video, jo vähän liiankin läpinäkyvää blastausta Suomen ylivertaisuudesta. Ei ollut kiva kohtalo niillä ukrainalaisilla sotilaillakaan, jotka pakotettiin kesäkledjuissa Suomen pakkasiin. Vangiksi jääneet palautettiin myöhemmin takaisin Neuvostoliittoon, jossa heidät teloitettiin.

Kuka lienee ryövännyt neuvostoliittolaisten rajatolpan.

Pyssyjä.

Konkkari.

Pienoismalli Raatteentien alueesta.

Ranaattiloita ja rahhoo.

Illanvieton materiaalia.

Hah, tähän propagandaan on helppo yhtyä :)

Harmi kun tämä ei ollut toiminassa.

Museon yhteydessä oli myös kahvila, mutta emme tilanneet siitä mitään. Päätimme ajaa 18 kilometrin päähän Raatteen tien läpi itse Raatteen kylään rajapuomille. Tie oli huonokuntoista hiekkatietä. Lisäksi matkaa siivittämään tuli jälleen rankka ukkoskuuro, ja tie muuttui savivelliksi likastaen auton kokonaan. Faijaa jostain syystä tuntui ärsyttävän tänne tulo (vaikka minä ajoinkin), mutta minusta oli kiva nähdä itse rajaportti ja vanha tähystysasema (rajavartioasema oli lakkautettu v. 2010, torniin olisi päässyt kiipeämään 10€:n kiskurihintaan "näkemään" Venäjälle, mutta jätimme sen väliin). Lounastakin olisi täältä saanut, mutta skippasimme sen.

Kahvilan menu.

18 km Raatteen tietä.

Raatteentien pää ja rajapuomi.

Eipä kehannut jatkaa enää tuosta eteäpäin.

Valvontatorni, jonne olisi päässyt kympillä.

Rotta roteva.

Palasimme samaa tietä takaisin, joskin pysähdyimme venäläisten muistomerkillä. Se oli hienon näköinen muistomerkki. Täältä lähti pitkospuut läheiselle suolle (40 metrin päähän), jossa oli 79 venäläissotilaan joukkohauta. Jatkoimme paluumatkaa ja ajoimme Ämmänsaareen asti ja menimme lounaalle Kultaiseen Kukkoon. Se toimii lounaspaikkana, ja sapuskana perinteistä kotiruokaa. Ihan OK, joskin paneroitu kana oli vähän kuivanhkoa. Olen käynyt täällä ennenkin, ja taso oli pysynyt yllä. Ravintola oli täynnä väkeä, joten ilmeisen suosittu kyläläisten keskuudessa.

Venäläinen muistomerkki.

Pitkospuut johdattivat suolle.

Suo siellä.

Hillaa tulossa.

Joukkohauta.

Menimme hotellille hetkiseksi lepäämään. Minuakin väsytti, ja oli hilkulla etten nukahtanut, lopulta kuitenkaan siinä onnistumatta. Melkein tunnin verran siinä lepäsimme, ja lähdimme sitten uudelleen autolla ajelemaan jonnekin. Kävimme ensin tsekkaamassa paikallisen kirjaston, sitten Jätkänpuistoon vähän kävelemään ja sen jälkeen ajoimme 10 kilometrin päähän Suomussalmen kirkonkylään Kotiseutumuseoon. Se oli pienessä saaressa, ei muita turisteja. Nälkäisiä hyttysiä sitäkin enemmän. Sisäänpääsymaksu oli aikuisilta á 3€. Vanhoja riihejä, navettoja, talleja, sepänpajoja ja päärakennus sieltä löytyi. Vähän samanlaista kuin Hesassa Seurasaaressa. Paluumatkalla poikkesimme vielä katsomassa kirkon. Katselmus jäi ulkopuoliseksi, sillä ovi oli kiinni vaikka sen olisi pitänyt kyltin mukaan olla auki klo 16 saakka. Vanha kirkko oli ollut Kotiseutumuseon edustalla, mutta paloi maan tasalle Talvisodassa.

Kirjasto.

Kyllä tämä kirjastolta näytti sisältäkin.

Kianta-laiva Kiantajärvellä.

Laiturilla.

WTF? Punaisia koivuja?

Kyllä.

Kotiseutumuseo.

Käsidesiä sisääntulon läheisyydessä.

Melkein kuin Seurasaaressa.

Alanteen pirtti.

Elias Lönnrotkin tapasi hengailla täällä.

Hämärää sisällä.

Näinhän se on.

"Makkoava kisse"? :)

Aika rumilus kirkoksi.

I'll protect ya.

Sankarihautoja.

Nainen sankarihautausmaalla.

Palasimme hotellille ja menimme pubiin oluelle. Olimme jälleen aluksi ainoat asiakkaat, mutta myöhemmin tuli joku pariskunta lonkerolle. Juomien jälkeen erkanimme omille tahoillemme. Porukat menivät lolleroimaan ja katsomaan telkkaria, mä päätin mennä uskaltautua kylpylään, kun sellainen kerran sisältyi hotellin hintaan. Otin mukaan "kusiluistimet", uikkarit ja hotellihuoneen pyyhkeen. Ilmottauduin kylpylän respassa ja sain kulkukortin. Pukkari löytyi alakerrasta. Se oli vähän pienehkö ja 80-lukumainen; kaapista otettiin avain sellaisessa kumirenksussa joita en ollut nähnyt enää missään kymmeniin vuosiin. Saunoja oli kaksi, tavan sauna ja höyrysauna. Otin suihkun ja siirryin uimalan puolelle. Siellä oli 25 metrinen allas, veden väitettiin olevan +27 asteista mutta tuntui minusta lämpöisemmälle. Uin 300 metriä, joka on minun tasoiselle huonolle uimarille melkoinen matka. Sen jälkeen rentouduin porealtaan puolelle niin, että selkäni oli pitkään punainen, mutta tehokkaalta tuntui. Porealtaissa vesi oli vieläkin lämpöisempää (taisi olla 32 asteinen). Seitsemän asteinen kylmävesiallas löytyi myös, koitin sitä kädelläni mutta tuntui taas vähän lämpösemmälle. Mulla oli kyllä pukkarin puolella vesilämpömittari, mutta en kehdannut sitä hakea. 

Palasin takaisin "kämpille" suihkun kautta. Avainkortti pudotettiin leimauslaitteen jälkeen lukulaitteeseen. Huoneeseen päästyäni relasin vähän aikaa, ennen kuin vartin yli seitsemän hain porukat ja menimme syömään samaan alakerran ravintolaan. Eiliseen tapaan palvelu oli aluksi hidasta, mutta nopeutui sitten. Naiskaksikko joutuu painamaan tukka putkella duunia, mutta hyvin he osasivat asiat hoitaa. Ruokakin oli hyvää, mä valitsin tällä kertaa Kianto-pitsan (täytteinä mm. savuporoa ja punasipulia - joka olisi voitu vähän pilkkoa pienemmäksi). Oikein maukas, pohja erityisen hyvä, arvosana 4/5. Hieman ihmetytti eräs asiakkaina ollut pariskunta, jotka osoittivat varsinaista tyylitajua soittamalla videopuhelun jollekin tutulleen ja käyttäen kaiutinta niin, että koko ravintola joutui kuuntelemaan keskustelua vauvan vatsavaivoista ja pierujen ja kakkauskertojen lukumäärästä.

Pitze illalliseksi.

Selvittyämme ruokailusta porukat vetäytyivät huoneeseensa. Mä lähdin vielä kylille. Kävin ensin R-kioskissa ostamassa postimerkin, sen jälkeen menin kauppaan hakemaan hieman nannaa ja juotavaa, sitten palasin hotellille ja valitsin huonosta korttivalikoimasta kortin Pp:lle. Kirjoittelin siihen sekavia ja kävin vielä viemässä kortin postiin ennen kuin palasin takaisin hotellille katsomaan televisiota ja blogaamaan.