654# Andorra, 4 / Barcelona, 1

4.8.2019, Sunday, +30, Clear, Barcelona, Spain

Heräilimme klo 7.40. Aamiaisella aloitettiin päivä, ennen kuin otin viimeiset nautinnot heikkotehoisesta suihkusta. Tänään olisi lähtö Andorrasta kohti Barcelonaa. Toisin kuin Pp, en ollut jaksanut pakata kamoja kasaan edellisenä iltana. Se olikin vaivalloinen homma.

Hotellista lähdimme klo 10.30. Asemalle oli noin 700 metrin kävelymatka. Katupyöräilijöitä oli mielettömät määrät, täällä oli selvästikin jonkinlaiset kilpailut meneillään. Ne saattoivat hidastaa meidänkin bussimatkaa.

Aseman edustalta löysimme DirectBussin lippukopin. Siinä oli muutama muukin jo jonottelemassa. Jokin mummorainen ja pappeli mölisivät meille jotain - selvästikin aikeinaan etuilla - mutta saatuaan vastauksen suomeksi jokellukseensa, asettuivat onneksi kiltisti taaksemme. Vaihdoimme voucherit lippuihin; täällä oli tarkempi meininki kuin menomatkalla Barcelonassa. Passitkin kysyttiin ja kapsäkkien määrä oli ilmoitettava ja tarroitettava. Odottelimme sitten asemarakennuksessa hetkisen ja katsoimme toisilleen jäähyväisiä viljeleviä kaveriporukoita. Edessä oli taas tuntikausien bussimatka, joten kävimme siistissä asemarakennuksen vessassa vielä ennen lähtöä.

Pyöräilijät ohittamassa Andorran bussiasemaa.

DirectBussin voucherinvaihtolippukoppi.

Bilettejä tuli jos jonkinlaista.

Linjuriaseman infotaulu.

Siisti aseman vessa.

Bussi saapui asemalle klo 11.05 ja täyttyi nopeasti matkustajista. Tavaratilakin oli niin täynnä laukkuja, että jouduimme jättämään matkalaukkumme toisten matkalaukkujen päälle. Saimme paikat bussin takaosasta. Onnikka tuli tällä kertaa täyteen väkeä, meidän taakse tuli jokin plunssajengi - toivottavasti ei tule tartuntaa - ja eteen kovaääniset ranskalaisukot.

Bussi Andorrasta Barcelonaan.

Alkumatka meni hitaasti - kenties juuri pyöräkisasta johtuen - ja rajallekin piti pysähtyä pitkäksi aikaa kun joku matkustajista joutui menemään rajakoppiin setvimään jotakin asiaansa. Bussissa oli ahdasta ja kuumakin. Maisemien katselemisen sijaan torkahtelin välillä. Matka kesti 3,5 tuntia, pikkasen bussi myöhästyi aikataulustaan. Keskusasemalla bussi jätti meidät samaiseen DirectBussin konttorin eteen jossa olimme menomatkalla vaihtaneet lippumme. Bussi jatkoi tästä sitten lentoasemalle ja me ylitimme tien ja painelimme Santsille.

Kohti Epsanjaa!

Rajalla.

Santsin asemalla riitti vilskettä lähes kaaokseen asti. Fiilistä ei helpottanut tieto siitä, että täällä pyöri pilvin pimein taskuvarkaita, jotka varmasti etsivät saaliiksensa matkalaukkujen kanssa pyöriviä turisteja. Arvokamat olimme toki koittaneet jemmata mahdollisimman turvalliseen paikkaan. Silti rahaa tarvittiin heti mm. metrolippujen ostoon. Katutason automaatit myivät lippuja vain juniin, metropiletit sai kerrosta alempana metroasemalta. Olimme etukäteen googlanneet 72 tunnin "Hola BCN!"-lipun, jolla sai liikkua ratikoissa, metroissa ja busseissa vapaasti joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kolmen vuorokauden ajan. Hinta oli 22,20€.

Otimme ensiksi vihreän L3-linjan Trinitat Novan suuntaan. Kummallisesti nimetty Autohogar-hotellimme sijaitsi Paral-lel-kadulla. Sinne oli Santsilta neljän pysäkin metromatka. Metrolinjoja oli useampia, yhdyskäytävät asemien välillä olivat pitkiä ja 40-asteisia loukkoja. Hiki virrasi kyllä monet kerrat näitä talsiessa, joskin onneksi metrovaunut olivat usein ilmastoituja.

Metroasemat olivat turkasen kuumia ja kolkkoja paikkoja.

Hotelli löytyi pienen eestaas-sahauksen jälkeen. Kummallinen äijä väänteli naamaansa ohikulkijoille - tähän heppuun törmäsimme muutamia kertoja myöhemminkin hotellikadullamme, taisi olla ukko jonkunlainen huumehörhö. Hotellin respassa oli pitkälti jonoa. Paikalle oli saatu kaksi äkeän oloista virkailijaa ottamaan vieraita vastaan, niin jokin prosessi sisääncheckkauksessa tökki pahasti. Meiltä otettiin passit ja komennettiin penkeille istumaan ja odottamaan. Parikymmentä minuuttia siinä varmaan kuluikin, ennen kuin respasi vinkkasi meidät tiskille. Euvostoliiton tyyliin hotellivero piti maksaa, se oli noin vitosen.

Saimme huoneen kuudennesta kerroksesta. Näkymät ikkunasta olivat ihan ok, mutta huone itsessään oli pieni ja ahdas. Näimme hotellin ovessa olevasta pohjapiirustuksesta, että meille oli annettu kerroksen pienin huone. Muutenkin hieman masensi koko paikka niin onnistuneen Andorran jälkeen. Siivoojakin ryykäsi jostain syystä sisään - tietysti koputtamatta - ja vaikea arvioida pelästyimmekö me enemmän häntä vai hän meitä. Hetken kuluttua tuli huoneeseen uudelleen, tällä kertaa oveen koputtaen ja tuli tuomaan meille pyyhkeitä. Ihmettelimme miksi, kun huoneissa oli jo pyyhkeet valmiina, mutta ehkä tämä tarjosi hänelle mahdollisuuden pyytää anteeksi.

Kenkälaatikon kokoinen hotellihuone.

Näkymä hotelihuoneen ikkunasta.

Lähdimme etsimään lähistöltä kauppaa, oli pakko saada juotavaa ja ehkä hieman syötävääkin. Pienen matkan päästä löytyi pieni kulmakauppa, josta ostimme sipsejä, keksejä, vettä, kaljan ja siiderin, maksoi melkein 10€. Taisi olla vähän ukotusta kyseisessä kaupassa, myyjä-äijäkin oli varsin hämärän oloinen kaiffari. Palasimme hotellille istuksimaan ja googlaamaan illallisravintolaa.

Päädyimme lopulta Suarna-nimiseen ravintolaan samaiselta Paral-lel-kadulta, joskin sinne olisi 1,5 kilometrin matka. Pieni kävely toimisi oivana ruokahalun herättäjänä. Heti hotellista poistettuamme vieressämme alkoi kävelemään omituinen äijäkaksikko. Hidastelivat ja kiihdyttelivät kävelytahtiimme ja kävivät omituista keskustelua keskenänsä. Pp:n neuvosta pysähdyimme kokonaan ja odotimme, että jätkät jatkoivat matkaansa. He loivat meihin katseen ja taisivat sanoakin jotain, mutta huomasivat meidän huomanneet heidät ja epäilevämme heitä. Jatkoivat sitten harmistuneen oloisina matkaansa koska eivät voineet oikein enää pysähtyäkään. Myöhemmin huomasimme heidän saaneen aasialaisnaisen seuraksensa. Me löysimme ravintolamme, ja päätimme jäädä siihen kun ei ollut muutakaan saatavilla. Ulkopöytiin lisättiin annoskohtainen lisä (1,50€ - 3,00€ / annos), se oli meistä hieman outoa mutta päätimme kuitenkin syödä ulkona kun siihen kerrankin oli mahdollisuus. Tarjoilija vaikutti hänkin omituiselta ja hieman poissaolevalta, mutta saimme tilaukset sisään. Tilasin lasagnen ja oluen, Pp otti sienirisoton ja veden. Ruokaa odotellessamme muitakin tuli syömään. Ruoka oli 3/5, nälkäkin lähti. Jälkkäriksi tilasimme vielä Irish coffeet joita sai odotella tuskastuttavan kauan. Lasku olli 42€ ja risat, annoimme viisikymppisen.

Kummasti oli saatu kaloreita mahdutettua noin pieneen annoskokoon.

Irish coffeeta jälkkäriksi.

Kävelimme viereiselle Espanya-aukiolle ja otimme metron takaisin hotellille. Metroaseman käytävillä oli poskettoman kuuma, enkä ymmärrä miten katusoittajat pystyivät siellä musisoimaan. Ehdimme juuri käymään vessassa ja vähän vaihtamaan vaatteita, kunnes lähdimme vielä takaisin Espanya-aukiolle metrolla. Suuntasimme Font Magicalle -suihkulähteelle, jossa oli alkamaisillaan iltashow. Show-ajat vaihtelivat vuodenajasta ja viikonpäivästä riippuen, eikä esityksiä ollut nytkään kuin keskiviikosta sunnuntaihin, joten tämä oli ainoa ilta vierailumme aikana joka olisi mahdollista nähdä. Paikalle oli kertynyt huimasti ihmisiä showta ihmettelemään. Esityksen piti alkaa klo 21.30 mutta epäespanjalaiseen tyyliin se alkoi hieman etuajassa. Oluen ja sangrian myyjiä pyöriskeli väentungoksen keskellä lukuisia, mutta kuka uskaltaisi ostaa bulkkisangriaa kertakäyttömukeissa sellaisilta häröäijiltä? Musiikkiakin esitykseen liittyi, mutta volyymit olivat ehkä turhan hiljaisella. Arvosanaksi pystyi ehkä antamaan 3/5. Hetken aikaa jaksoimme sitä ryysiksessä katsoa, kunnes väenpaljous alkoi riittämään ja palailimme pikkuhiljaa hotellille pitkän päivän jäljiltä.

Espanya-aukion tuplatornit.

Suihkulähteet käynnistyivät etuajassa.

Väkeä piisasi.

Kuvaamassa turisteja kuvaamassa.

Näyttävän näköinen oli ehdottomasti.

Punainen suihku.