658# Barcelona, 3

6.8.2019, Tuesday, +29, Scattered clouds, Barcelona, Spain

Olin nukahtanut kuin tukki päiväpeiton päälle, Pp oli saanut ravistella minua aikansa hereille. Nukuin mahtavasti klo 8 saakka, sitten herätyskello jo soikin. Väsytti vieläkin, mutta ei auttanut mikään markkinoilla, aamiselle oli lomalaisen kammettava.

Päivän ensimmäinen kohde oli Passeig de Garcia-kadulla oleva Casa Mila. Se oli Antoni Gaudin suunnittelema omituinen rakennus omituisine aaltoilevine julkisivuineen ja kuuteemoineen. Tässä yhteydessä omituinen olkoon synonyymi rumuudelle, mutta olihan kyseessä Gaudi, joten räpsimme turistikuvat muistikorttiemme syövereihin. Katutasossa oli museokauppa, josta emme löytäneet muuta ostettavaa kuin postikortteja. Jatkoimme kävelyä Garcia-katua pitkin ja tien toisella puolella tuli toinen Gaudin luomus vastaan, Casa Batllo. Tämä 1800-luvulla rakennettu talo oli suunniteltu hyvätuloiselle perheelle, mutta uskon sen hämmästyttäneen aikalaisissaan mosaiikkiseinineen ja lohikäärmeharjakattoineen. Tämän rakennuksen tarkasteluun ulkopuolinen tutkiskelu riitti. Poikkesimme sitä vastoin läheiseen postiin ostamaan merkkejä. Jonottaa sai melko runsaasti. Virkailija puhui vain espanjaa, mutta Pp näytti hallitsevan kielen ja ymmärsi jopa senkin kun postintäti pyysi meitä vielä uudelleen istumaan, sillä ulkomaalaisten postimerkkien hankkimisessa kestäisi hetken aikaa automaatilla olevan jonon vuoksi. Kirjoittelimme sillä välin relevantit jorinat ja osoitteet kortteihin. Älyttömintä oli, ettemme löytäneet postista ollenkaan postilaatikkoa, joten jouduimme myöhemmin googlaamaan postilaatikon sijainnin.

Casa Mila.

Casa Batllo.

Correos - posti.

Seuraavaksi menimme Arc De Triomfille. Se oli suurikokoinen riemukaari Barcelonan malliin, joka oli rakennettu vuoden 1888 maailmannäyttelyn pääportiksi. Täällä oli mukavan rauhallista. Istuskelimme penkeillä puiden varjossa ja katselimme vinhaa vauhtia sirklaavaa rullaluistelijaa.  Ylitimme tien ja jatkoimme Parc de la Ciutadellaan. Se oli isompi puisto, jossa ihmisiä piknikkeili. Syrjemmällä näytti jokin afrikkalaispoppoo leiriintyneen tänne pidemmäksikin aikaa. Kuvasimme valtavankokoisen  suihkulähdealueen ja pysähdyimme sitten jääteelle puiston kahvilaan. Katselimme ihmisiä ja puluja ennen kuin jatkoimme puiston toiseen päähän. Erään suihkulähteen luona nainen heitteli palloa koiralleen suihkulähteeseen; elikko näytti nauttivan siitä täysin rinnoin, joten vaikea sellaisesta oli mieltään pahoittaa. Vähän suurempikin lampi täällä oli jossa ihmisillä oli mahdollisuus pieneen souteluun.

Arc De Triomf.

Parc de Ciutadella.

Suihkulähteellä kokoa.

Puistossa saipi soudellakin.

Koiraa huvitutti sukkien kastelu.

Skippasimme Barcelona Zoon ja kävelimme Ciutadella Vila Olimpican metroasemalle asti. Siine olikin melkoinen matka ja Pp:n kengät hiersivät tuttuun tapaan. Täältä nappasimme maanalaisen jolla huristelimme Alfons X-asemalle. Tarkoituksenamme oli ehtiä kolmeksi Park Güelliin. Aivan kuten edellisenä päivänä Sagrada Familiaan, tännekin olimme hankkineet etukäteisliput aikaslotteineen netistä. Älytöntä, että puistoonkin piti ostaa pääsylippu aikavarauksella. Toisaalta tietysti hyvä, että kävijämäärää jollain tapaa säännösteltiin, muuten tämä Gaudin suunnittelema Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluva puisto olisi varmasti ollut melko turvoksissa turisteista. Hinta oli kympin / naamari. Puisto sijaitsi korkeahkolla mäellä, mutta pääsylippuumme sisältyi bussikuljetus Alfons X:n asemalta. Bussi löytyi helposti, mutta missasimme juuri edellisen vuoron, joten piti kymmenisen minuuttia odotella seuraavaa dösää. Odottaessamme gallupinkyselijäkin poikkesi kysymään meiltä muutaman kysymyksen englanniksi, johon onneksi osasimme vastata.

Patsastelua.

Arkkitehdin taidonnäyte.

Perille päästyämme huomasimme etukäteisliput hyväksi hankinnaksi, sillä puisto oli tältä päivää jo loppuunmyyty. Toki osaan puistoa pääsi ilman lippua, mutta päänähtävyyteen vaadittiin tiketit. Aikarajoitusta vierailulle ei ollut, mutta kun kerran lipuntarkastuspisteen ohi meni, niin takaisin ei toista kertaa ollut enää tulemista ilman uutta lippua. Ennen lippupistettä ulkomaiset myyjät blisasivat jäävettä euron kappalehintaan. Mekin ostimme 2 puolen litran putelia, jotka tulivat tarpeeseen, sen verran lämmintä keliä pukkasi kun aamun pieni pilveilykin oli tehnyt tilaa sinitaivaalle.

Tulimme puistoon sisään ehkä "väärältä" puolelta, puiston yläosasta. Ensimmäiseksi saavuimme näköalatasanteelle, jota reunusti käärmemäisesti kiemurtelevat kaakelikaiteet. Suurin osa näistä oli tietysti remontissa pressusuojusten alla. Pienellä tuuppimisella ja jonottamisella saimme ikonisen maisemakuvan kahdesta pääsisäänkäynnin luona olevista kulmittomista rakennuksista, jotka toivat mieleen piparkakkutalot. Kaupunki levittäytyi puiston alle, horisontissa siinti meri. Laskeuduimme sitten yhden setin rappuja alaspäin, jossa näimme kivetyn käytävän vinoine pylväineen joka muodosti eräänlaisen optisen harhan. Onnistunutta valokuvaa oli tietysti mahdotonta saada turistiryysiksestä johtuen. Toisella puolen oli "sadan pylvään sali" jonka alkuperäisenä tarkoituksena oli toimia markkinapaikkana, mutta oli nyt täysin remontissa. Huomionarvoista olisi ollut katossa olevat mosaiikkiteokset, mutta jäivät nyt pahasti pressujen suojiin. Laskeuduimme edelleen portaita alaspäin ja tulimme liskoveistokselle joka toimi Barcelonan tunnetuimpana symbolina. Tätä oli niin ikään mahdotonta saada kuvattua ilman vieressä poseeraavaa turreurpoa.

Parc Güell.

Kiemurtelevaa mosaiikkikaidetta.

Piparkakkutalot.

Vinouma.

Barcelonan kuulu lisko.

Alatasanteella oli baari jota emme voineet ohittaa, semminkin kun saimme pöydän ja istumapaikat ulkoterassilta. Jonottaa sai kyllä varsin omituisella tavalla, mutta sain jääteet tilattua sekä pienet pussilliset sipsejä. Ne menivät luikauksella ja hain vielä uudestaan limun ja oluen. Vessassa ei silti tarvinnut käydä koko aikana, joten ehkäpä nestehukkaa oli hieman. Baari tuli kuitenkin tarpeeseen; kuten olen aiemminkin todennut, nähtävyydestä ei voi antaa täysiä pisteitä jos sieltä ei saa kaljaa - tai jos nähtävyydestä saa kaljaa, sille täytyy antaa arvosanaksi vähintään 2/5. Pääsisäänkäynnin luona olevista taloista kävimme toisessa, jossa oli matkamuistomyymälä. Pp löysikin sieltä joitain tuliaisia. Palasimme sitten takaisin raput ylös ja poistuimme puistosta takaisin bussille ja bussilla metrolla ja metrolla hotellille. Olikin vähän voipunut olo kun oli taas koko päivä oltu menossa.

Näkymä piparkakkutalosta.

Lepin ohessa googlailimme lähintä postilaatikkoa ja illalliskippolaa. Löysimme mielestämme kummatkin ja kävimme ensin postittamassa kortit. Illalliskippolan suhteen oli haastavampaa, kun etukäteen suunnittelemamme Elche vaikutti liian fiiniltä meille eikä siellä ollut muita asiakkaitakaan. Suunnistimme sitten kohti varakippolaa, mutta emme löytäneet sitä. Erään baarin terassilla näimme jopa suomalaisnaiskolmikon. Kerjäläispapparainen kinusi rahaa, ja alkoi tulemaan ns. travel rage. Hetken rauhoituttuamme kerjäläiselle tiuskiminen alkoi meitä harmittamaan, joten palasimme takaisin papan luo ja annoimme hänelle hieman fyrkkaa josta hän vuolaasti meitä kiittelikin. Tästä rohkaistuneena palasimme vielä uudelleen Elche-kippolan luo. Nyt ravintola oli saanut asiakkaakseen pariskunnan joka vaikutti huonommin pukeutuneilta kuin me (jätkälläkin oli lippis väärin päin päässä ruokapöydässä, mamma mia o mores!). Meidät toivotettiin kuitenkin sisään ilman kummempia katseita. Hetken päästä ravintolaan alkoi lappaamaan muutakin väkeä, ja taisimme olla loppujen lopuksi siisteimmin pukeutuneita - pois lukien tietysti tarjoilijat jotka pokkuroivat valkoisissa puvuissaan. Ruuaksi tilasimme pihvit, juomaksi olutta ja rosé-viiniä. Maksoi tippeineen 60€. Paras ruoka tällä reissulla toistaiseksi.

Postilodju löytyi.

Olen kuullut limudiskosta mutta että tällainenkin?

Ravintola Elchessä oli fiiniä.

Ja ruokakin maistui.

Pimentyneessä illassa käppäilimme takaisin hotellille vesikaupan kautta. Hotellilla viimeinkin suihkuun pesemään pois päivän liat ja hiet. Seuraavana päivänä olisi jälleen lähtö eteenpäin, joten olisi pitänyt jaksaa pakkailla vielä kamojakin kasaan.