657# Valtioneuvoston linna ja Säätytalo

14.9.2019, Saturday, +11, Partly cloudy, Helsinki

Kiva huomata, että avoimet ovet -tapahtumia järjestetään muutaman vuoden välein jopa joihinkin valtion hallinto- ja juhlakiinteistöihin, jolloin rahvas veronmaksajat pääsevät tutustumaan rahoittamiinsa laitoksiin. Neljä vuotta sitten tuli käytyä Pp:n kanssa Presidentinlinnassa - jonne olisi päässyt nytkin - mutta tällä kertaa ajattelimme visiteerata Valtioneuvoston linnassa ja Säätytalolla. Valtioneuvoston tönöhän on se keltainen, venäläistyylinen rakennus Helsingin Senaatintorin itälaidalla, yliopistoa vastapäätä, Tuomiokirkon sivulla. Täällä käyvät duunissa mm. pääministeri ja valtiovarainministeri ja heidän alaisensa, ja hallitus palaveeraa näissä tiloissa usein. Suomen valtion käyttämät fyrkat ja monet muut säädökset päätetään juurikin näiden seinien sisäpuolella. Varsin tylsältä kuullostava hallintorakennus siis.

Avoimet ovet järjestettiin lauantaina 14.9. klo 10-15. Vanhasta tottumuksesta tiesimme, että jostain syystä tämmöinen kiinnostaa yleisöä kovastikin joten aikaa jonotukselle pitää varata reippaasti. Aikataulu oli järjestetty niin, että klo 15 viimeisetkin vieraat ajetaan rakennuksesta ulos, joten jonoon piti mennä huomattavasti aikaisemmin. Me tähtäsimme Pp:n kanssa heti kymmeneksi. Senaatintorilla oli koolla Martta-kerho, joten kaikenlaista kojua ja yleisöä oli mestoilla jo valmiiksi. Jono Valtioneuvoston pääovesta kiersi hyvän matkaa Hallituskadun puolelle. Mekin asetuimme jonon jatkoksi, se pysyi melko tasaisena koko ajan. Koska ovella oli turvatarkastus niin se hidasti sisääntuloa melkoisesti. Me jouduimme jonottamaan puolisentoista tuntia. Vaikka oli vasta syyskuun puoliväli, niin mereltä tuuli kylmästi koko Snellmaninkadun suunnalta, ja tuntui aivan kuin olisi ollut marraskuun viima. Lämmintä vaatetta tuli ikävä. Muuten jonottaminen oli ihan ok, olemmahan suomalaisia ja pidämme sellaisesta aktiviteetista.

Valtioneuvoston linna.

Jono jatkui kulman taakse.

Torilla piisasi vilinää. Tarja Halonenkin nähtiin & kuultiin.

Kohta sisällä.

Viimein sisälle päästyämme jouduimme kulkemaan metallipaljastimen läpi, joten metalliesineet piti laittaa läpivalaisuun. Aivan kuten lentoaseman turvatarkastuksessa, nesteitäkään ei saanut viedä sisälle vaan minultakin otettiin minimaalinen käsidesi jemmaan ja sain sen narikkalappua vastaan poislähtiessä. Nousimme pääkäytävän raput kolmanteen kerrokseen jossa v. 1904 terroristi Eugen Schaumann posautti sen aikaisen kenraalikuvernööri Bobrikovin hengiltä ja sen jälkeen itsensä. Pieni muistolaatta oli seinässä tämän "aktivistin" muistolle. Käännyimme tästä vasemmalle ja saavuimme pääministerin käytävälle. Näimme Tasavallan presidentin esittelysalin, joka oli varsin pramea näky arvokkaine ja vanhoine huonekaluineen, kattokruunuineen ja entisaikojen maalauksineen presidenteistä. Vastakkaisella puolella oli Valtioneuvoston varsinainen istuntosali. Täällä oli pitkä pöytä jossa jokaiselle ministerille oli arvottu oma paikka mikä oli kerrottu mauttomasti mustalla dymotarralla. Tämän huoneen päässä oli patsastelemassa pääministerimme Antti Rinne ihkaelävänä. Saimme sanottua käsipäivää ja otettua pakolliset selfiekuvat. Näimme pääministerin ja hänen sihteerinsä työhuoneet. Täältä kulkureitti ohjasi meidät rappuja pitkin alakertaan, näimme ikkunasta vielä linnan sisäpihalle. Hain sitten vielä käsidesini narikasta, ennen kuin postuimme Aleksanterinkadun puoleisista ovista takaisin ulos.

Valtion tiloihin saavuttu.

Pylväikköä.

Schaumannin muistolaatta.

Tasavallan presidentin esittelysali.

Valtioneuvoston istuntosali. Pääministeri oikealla.

Pääministerin työhuone.

Kävelimme katua pois päin Kauppatorilta osoitteeseen Snellmaninkatu 9-11, jossa sijaitsi Säätytalo. Tämä 1800-luvun loppupuolella valmistunut rakennus toimii monesti hallitusneuvotteluiden pitopaikkana ja juhlahuoneistona. Tänne näytti olevan aavistuksen lyhyempi jono kuin Valtioneuvoston linnaan, mutta hieman yli tunti meni tännekin odoteltaessa. Lisäksi muutama vesikuuro tuli viilentämään ennestäänkin jääkylmää fiilistä. Täällä oli niin ikään turvatarkastus metallipaljastimineen. Säätytalolla oli hivenen helpompi kuljeskella, vartijaa ei ollut joka kulmalla ohjaamassa eteenpäin kuten Valtioneuvoston linnassa. Mä olen aina pitänyt rakennusta hyvin synkkänä ja aavemaisena, mutta jostain syystä valokuviin muodostuu paljon valoisampi tunnelma. Mukavan monta salia oli avattu eri kerroksissa joissa pääsi vierailemaan ja eräässä huoneessa oli tarjolla nannaa ja Suomi-pipareita ja vettä. Naureskelimme ajatukselle "miten meitä siellä syötettiin ja juotettiin veronmaksajien rahoilla". Ilmeisesti täällä oli jaettu aiemmin kävijöille myös jonkinlaisia tylsiä valtiohistoriikkejä, mutta me emme niistä olleet niin kiinnostuineita. Lopuksi testasimme myös wc:t, jotka olivat hämmästyksellisen siistit.

Säätytalo.

Koristeellisuutta.

Säätytalon portaikko.

Lasikatto.

Suomipipari.

Yksi saleista.

Yksi toinen saleista.

Ritarien pyöreä pöytä.

Finnekaiteet.

Suomen Pankki Säätytalolta nähtynä.

Törmäsin muutamiin tuttuihinkin täällä. Silti, vierailujen aikana minut oli vallannut jonkinlainen Déjà-vu -ilmiö. "Aivan kuten olisin ollut täällä aiemminkin" oli niin vahvana tunteena, että sen voisi luokitella melkeinpä nostalgiaksi. Yhteisarvosanaksi annan vierailuista 5/5, mutta en ole ehkä jäävi arvioimaan kohteita täysin objektiivisesti. Hintaansa nähden reissu ainakin kannatti (ei sisäänpääsymaksua), mutta toki tässä kului lähes kolme tuntia elämästä pelkkään jonottamiseen. Nämä vierailut ovat silti mielenkiintoisia ja odotankin koska pääsen tutustumaan vaikkapa Smolnaan, Kesärantaan tai Mäntyniemeen.