656# Barcelona, 2

5.8.2019, Monday, +29, Clear, Barcelona, Spain

 

Uusissa paikoissa nukkuu yleensä ensimmäisenä yönä huonosti, mutta täällä ei ollut sitä ongelmaa. Unta riitti mukavasti, ei ollut liian kuuma eikä liian ahdasta. Olisi nukuttanut lisääkin, mutta Pp:n herätyskello oli armoton. Pp kuuluu muutenkin siihen käsittämättömään ihmistyyppiin joka ei perusta kännykän torkutuksista vaan pomppaa ylös vuoteesta herättyään kuin vieteriukko. Flegmaattinen heräämistyylini taitaa ärsyttää häntä yhtä lailla, ja kostoksi huudattaa herätyskelloaan minuuttikaupalla ja sen jälkeen hän aloittaa äänekkään tavaroiden reeraamisen toiveinaan saada minuun jonkinlaista eloa.

Aamiaiselle menimme kahdeksan jälkeen. Grupieeri kysyi respasta saadun aamiaiskorttimme perään, joka meillä oli onneksi mukanamme. Aamiainen oli köyhähkö ja pahahko, plussaiset kanssamajoittujat yskiskelivät leikkelepöydän antimiin. Selvästi huonompitasoinen aamiainen kuin Andorrassa.

Aamiaissali vaikutti siistiltä.

Aamiainen mukaili tuttuja kuvioita.

Meillä oli täksi päiväksi paljolti ohjelmaa suunniteltuna, joten piti pakata päiväkohtaisia kamoja reppuun ajatuksella. Ensimmäiseksi painelimme La Ramblan alkupäähän tsekkaamaan Pp:n lempitavarataloa El Corte Inglesiaa. Pp etsiskeli erästä tiettyä uimapukua jota ei kuitenkaan löytynyt. Emme löytäneet myöskään turistikamaa, vaikka Pp:n edellisellä vierailulla täällä oli sellainenkin osasto kuulemma ollut. Minulla agendaa tavaratalon suhteen ei edes ollut joten tyhjin käsin poistumien ei niin mieltä eikä miestä syönyt, mutta Pp:n puolesta tietysti visiitti ostosparatiisiin hieman floppasi.

Hotellimme vaatimaton julkisivu.

El Corte Ingles'n tavaratalo.

Pulut tuntuivat olevan mieltyneet tähän altaaseen.

La Rambla-kävelykadausta on varoitettu turisteja ties kuinka kauan. Täällä lymyää taskuvartaat ja kaiken maailman ukottajat ja huijarit, laatu on scheissea ja riistohinnat. Näin maanantaiaamuna meininki oli kuitenkin kovin seesteistä, eikä varoitetusta väentungoksesta ollut tietoakaan. Poikkesimme tori-osiolla tsekkaamassa myytäviä tuotteita. "Oikeat" asiakkaat olivat varmaankin lopettaneet täällä käymisen jo ajat sitten, nyt paikalla hengaili vaan turisteja ihmettelemässä mitä paikalliset ostavat ja mitä on ylipäätänsä tarjolla.

La Rambla maanantaiaamuna.

Markkinahumua.

Kävelimme sitten rantaan saakka jossa oli Kolumbuksen patsas korkean pylvään nokassa. Alapuolella monumenttia oli leijonapatsaita, josta emme meinanneet millään saada kuvaa ilman venäläisturisteja. Huomasivat meidän kuvaavan näitä patsaita, ja keksivät sitten miten mainio idea olisi jos kiipeäisi itse leijonan päälle istumaan. Uskomatonta!

Kolumbuksen korkea muistomerkki La Ramblan päässä.

Hetken aikaa istuskelimme sataman kuumalla penkillä, kunnes lähdimme jatkamaan matkaa. Kävelimme El Goticin katuja, jotka olivat kapeita ja melkoisen autioita. Silloin tällöin tuli vastaan kauppa tai jokin kippola, mutta hehkutus Barcelonan "vanhanakaupunkina" oli vähän liioiteltua. Jonkinlainen välikohtauskin täällä saattui, kun joku nainen alkoi kirkumaan hullun lailla. Näimme poliisin ottaneen kiinni hampuusin ja heidän selvittelevän asiaa. Me emme sitä jääneet tietenkään ihmettelemään vaan suuntasimme Jaume I:n metroasemalle. Suunnitelma oli ennättää kahdeksitoista Sagrada Familia-kirkolle, joka voidaan laskea kaiketi hyvällä omallatunnolla Barcelonan ykkösnähtävyydeksi. Meillä oli sopivasti aikaa pieneen metroeksyilyynkin, sillä koitimme vaihtaa Verdaguerin asemalla L2-linjalle joka olikin pahaksi onneksi remontissa elokuun loppuun asti. Pääsimme perille kuitenkin kiertoreittiä ja hyvissä ajoin. Etukäteen olimme varautuneet siihen, että paikalle olisi eksynyt todennäköisesti joku muukin turisti meidän lisäksi, joten hommasimme liput netistä (lippuja myivät monet ukotusfirmat, joten kannattaa tarkistaa hankkivansa liput viralliselta myyjältä eikä tuudittautua ensimmäiseen Googlen hakutulokseen). Ajankohta sisäänkäynnille oli porrastettu, meidän aikaikkuna oli klo 12.00-12.15 ja olimme buukanneet myös tornivisiitin, jonne pääsisi klo 12.45. Tornivisiittejä oli kahta erilaista, me menimme "Tower on the Nativity facade" -puolelle, sillä siinä oli erikoisuutena silta kahden eri tornin välillä. Hintaa lipulle tuli 32€ / naama.

Sagrada Familian kirkkoa bygättiin vielä.

Sagrada Familiaa oli rakennettu 1880-luvulta alkaen. Se oli alun perin ollut Francesc P. Villarin prokkis, mutta Antoni Gaudi oli ominut rakennuskeikan itselleen ja muuttanut alkuperäiset rakennussuunnitelmat täysin. Gaudi itse suunnitteli pytinkiä 40 vuotta, ja asustelikin kirkossa 16 vuotta. Tämän 9000 istumapaikkaisen kirkon olisi tarkoitus valmistua v. 2026, jolloin Gaudin kuolemasta olisi kulunut 100 vuotta. Sisätilat olivat jo nyt melko hyvin mallillaan, ja kesken oli lähinnä tornien rakentamiset.

Turvatarkastuksesta ja lippujen näyttämisestä selvittyämme kuvasimme sisätilat. Väkeä oli paikalla kohtalaisesti, enemmänkin olisi vielä varmasti mahtunut. Istuskelimme hetken penkeillä ihmettelemässä näyttävää kirkkorakennusta. Grupieerit huomauttelivat jatkuvasti turisteja epäasiallisesta käytöksestä, kuten jalkojen leputtamisesta vastapäisen penkin lankulla johon oli tarkoitus polvistua rukoilemaan tahi seisaalteen kuvaamisesta.

Kirkon sisätilat oli saatu kondikseen.

Valonsäteitä.

Muotoja jos jonkinlaista.

Tolppia ja parveja.

Klo 12.45 menimme jonottamaan ylös kirkontorniin. Reput piti jättää alas narikkalaatikkoon; naisten käsilaukut sai kuitenkin viedä ylös, vaikka tilavuudeltaan reppuni oli varmasti pienempi kuin Pp:n käsveska. Hissillä pääsi sillankorkeuteen - eli noin puoliväliin tornia. Jonoa oli jonkun verran, mutta pääsimme vähän etuilemaan luvan kanssa, kun hissiin mahtui vielä kaksi henkilöä eikä sellaista porukkaa ollut jonossa ennen meitä. Hissiin mahtui suurin pirtein 6 henkilöä kerrallaan + hissipoika / -tyttö. Nousimme sillä n. 45 metrin korkeuteen. Hissilikka neuvoi eri reittivaihtoehdot alas (näitä oli kaksi, maisemareitti tai sitten raput suoremmin alas. Ylitimme pienen sillan tornien välillä ja lähdimme sitten laskeutumaan alaspäin. Ikkunoista ja pieneltä parvekkeelta napsimme tarvittavat selfiet. Ihmisryysistä ei ihme kyllä täällä ollut.

Tornin sisusta.

Barcelonaa kirkon tornista kuvattuna.

Joulupallotkin olivat valmiina.

Aika kapoisa rappukäytävä.

Vertigo.

Alas päästyämme kävin vielä hakemassa reppuni säilöstä - se ei olisi auennut ilman grupieerin apua. Kuvasimme kirkon vielä toiselta suunnalta, sitten suunnistimme ulos. Räpsimme kuvat vielä hieman kauempaa puistosta. Pp:n mielestä pytinki oli hieno, minuun se ei tehnyt vaikutusta. Kyllä se nyt Hesan Tuomiokirkon voittaa, mutta come on - jos tätä on rakennettu nykyaikaisin välinein 150 vuotta ja käytetty noin paljon aikaa suunnitteluun niin luulisi tehtyyn työmäärään nähden tulevan vähän tykimpää. Arvosana 2/5.

Ulkopatsaita.

Fasadi oli jotenkin hermostuttava kokonaisuus.

Palasimme hotellille, metromatka oli melkoisen pitkä vaihtoineen ja kuumine tunneleineen. Poikkesimme ensin vielä kaupassa. Tauko tekikin hyvää, jotenkin semmoinen lonniminen ja asioiden katselu ja ihmettely on niin kovin raskasta vaikkei askelmääriä paljoa tulisikaan.

Palauduimme kävelykuntoon kuitenkin suht nopeasti ja päätimme lähteä käymään Montjuicin kukkulalla. Sinne pääsi näppärästi funicularilla omalta Paral-lel -metroasemaltamme. Edellispäivänä ostamamme 72:n tunnin Hola BCN! -lippu kävi tähänkin kulkupeliin. Funicularia piti tosin odottaa jonkinlainen tovi. Emme saaneet istumapaikkaa, mutta ikkunapaikan sentään, joskaan siitä ei ollut paljolti hyötyä sillä funicular kulki ylös kukkulalle suurimmaksi osaksi maan alla.

Funicularin lähtöpiste.

Funicular meni maan alla.

Iltapäivän seesteinen kuumuus tuntui luissa ja ytimissä. Montjuicilla oli ihanan rauhallista muutaman päivän vilskeen jälkeen. Täällä oli puita, kaskaat pitivät kesäistä konserttiaan. Suuntasimme olympia-stadionille päin. Täällä oli täysin autiota ja oli jotenkin sellainen tunne, mahdammeko edes olla luvallisilla teillä. Lisäksi kadutti, kun emme olleet ottaneet miään juomista mukaan, aurinko oli polttava. Kiersimme stadionin ulkopuolelta, kuvasimme suihkulähteet ja istuskelimme hetken varjossa. Näimme muutamia ihmisiä ja lokkeja. Löysimme alueen ulkopuolelta pienen ulkoilmakahvion joka oli lähes sulkemaisillaan mutta ennätimme vielä tilata jääteet nestehukan torjumiseen. Se piristikin hieman. Kävelimme puistojen läpi Espanyalle, jossa olimme olleet edellisiltana katsomassa Font Magican suihkulähdettä. Tylsää Paral-lelia emme viitsineet tarpoa, joten otimme metron takaisin hotellille.

Olympiastadion.

Ulkoliukuportaat hämmästyttää aina vaan.

Kaikki eivät arvostaneet kaupungin turistivirtoja.

Font Magica seesteisenä päivänvalossa.

Museu Nacional d’Art de Catalunya, jossa pidettiin vuoden 1929 maailmannäyttely.

Levättyämme tarpeeksi googlailimme illallispaikkaa. Sellainen löytyi hotellin yhteydestä, Antic Cafe. Ei vaikuttanut hääppöiseltä, mutta olipahan kerrankin heti nurkan takana hotellilta. Otimme jaetun kanapaellan, se oli ihan ok. Juotavaksi meni peräti litran ölkki + jälkkäriksi Irish coffee ja lisäksi saimme vielä pari lasia kuoharia kaupan päälle (ilmankos minun oli vaikea saada muistiinpanoistani myöhemmin selvää). Hinta oli reilut 50€, pyöristimme 60€. Ei mikään maailman halvin eikä mieleenpainuvin kippola mutta asiansa ajoi.

Paellaa.

Irish coffee oli sangen erikoisen näköinen.