599# San Marino

16.7.2018, Monday, +26, Overcast, San Marino, San Marino

Heräsimme kahdeksan jälkeen. Hieman ehkä palelsi ilmastoinnin jäljiltä. Menimme aamiaiselle, se oli nyt hitusen helpompaa kun tiesi miten tuli käyttäytyä. Aamiaisen laatu pysyi edelleen melko huonona. Lisäksi ärsytti saksalaiset, jotka täyttivät hehtolitran vetoisia kahvikuppejaan siitä yhdestä ainoasta kahviautomaatista, etuilua unohtamatta.

Kävelimme jälleen kilometrin matkan ilmaiselle uimarannalle, jossa viivyimme puolisentoista tuntia. Aallot olivat hieman kasvaneet edellispäivästä, hengenpelastajilla oli täysi työ pitää porukka rantavesissä. Otimme aurinkoa, iltapäiväksi oli luvattu pilvistyvää ja myöhemmin illaksi ukkosta ja rankkasadetta. Kahdentoista aikoihin taivas vetäytyikin pilveen ja mekin palasimme hotellille.

Söimme hieman sipsejä samalla kun pakkasimme päivän retkikamat. Meillä oli buukattu iltapäivästä retki San Marinoon. Se tuntui jotenkin omituiselta ajankohdalta, kun yleensä on tottunut siihen, että retkille lähdetään aikaisin aamulla. Meidät käskettiin noutopaikalle klo 13.25, bussi oli kymmenen minuuttia myöhässä. Se tuli Pesarosta, ja oli jo melko täynnä väkeä. Me olimmekin viimeiset kyytiin nousseet.

Matka San Marinoon kesti vain noin tunnin. Se oli Titano-vuoren huipulla oleva 32 000 asukkaan kääpiötasavalta ja oli samalla myös Euroopan vanhin itsenäinen valtio (300-luvulta asti). Rajamuodollisuuksia ei ollut ja rajan ylitys tapahtuikin liki huomaamatta. Bussi ajettiin parkkiin, ja ensimmäiseksi menimme lisämaksulliselle minijuna-ajelulle (10€ / hlö, kesto noin 20 minuuttia). Minijuna-ajelun aikana kovaäänisistä tuli nauhoite maan historiasta - yllätykseksemme suomeksi puhuttuna - joskin se sisälsi samat lähes samat lätinät mitä opas oli meille jo bussissa kertonut. Kierroksen päätteeksi nousimme funicularilla kaapelihissillä ylös 750 metriin, San Marinon vanhaankaupunkiin. Maisemat olivat hienot, joskin taivaankantta verhosi jo harmaa yhteinäinen pilvikerros eikä mertakaan näkynyt.

Minijuna valmiina lähtöön.

Tunnelissa.

750 metrin korkeudessa.

Valokuvasimme näkymät ja sitten menimme hissin vieressä olevaan turisti-infoon. Täältä sai ostettua mukaan raahatuille passeillemme turistileimat, á 5€ (tämä siis oli vapaaehtoista, muutenhan täällä ei passin perään kyselty). Virkailija ihmetteli hieman uutta passiani, jonka olin saanut vasta reilu kuukausi takaperin. Poikkesimme pikaisesti tsekkaamassa kirkon (Basilica di San Marino) sisätilat. Taivaalta tuli muutama vesipisara. Jatkoimme sitten matkaamme pitkin "Noitien polkua" joka yhdisti vuoren rinteellä sijaitsevat linnakkeet toisiinsa. Olivat hienon näköisiä kun olivat rakennettu aivan vuorenseinämän päälle. Tarina kertoi, että aikoinaan noidiksi epäillyitä heitettiin jyrkänteeltä alas; jos he ilmalennon aikana alkoivat lentää, niin noitaepäilys varmentui, mutta jos mätkähtivät maahan... hmm, shit does happen. Aikaa oli suht rajoitetusti joten emme poikenneet linnojen sisälle; tarjolla olisi ollut näyttelyitä sekä San Marinon perustajan Pyhän Marinuksen jäännöksiä.

San Marinoa.

Funicular. Kaapelihissi.

Turistibyråå josta sai leimat passiin.

Tällaisen.

Linna.

Vanhankaupungin kujia.

Basilica di San Marino.

Noitien polku kiemurteli muurien päällä.

Turistikauppoja oli kapeilla kujilla tosi runsaasti. Ostimme eräästä kaupasta postikortit; ne olivat melko tyyriitä (1,40€ / kortti), mutta niihin oli liimattu postimerkit valmiiksi. Kalskahti vähän ukotukselta, mutta ajattelimme päästä helpolla (kortit eivät olleet tulleet perille vielä kahden viikon jälkeenkään). Mukaan tarttui myös kynä, sormustin ja muutama jääkaappimagneetti. Kortit kirjoitimme häthätää kivipöydällä. Vessan etsimiseen kului myös hieman aikaa. Yksi sellainen automaattivessa löytyi, mutta kummatkin kopeista oli rikki eikä ovi avautunut. Löysimme postilaatikon ja postitimme kortit (San Marinon merkit eivät kelvanneet enää Italian puolella).

Linnake oli rakennettu vuorenseinämän huipille.

Parveke.

Rikkinäinen vessa.

Menimme Domus-nimiseen kahvilaan. Pp otti cappucinon, minä Easy Speak-nimisen san marinolaisen kaljan - tykkäsimme tästä molemmat, vaikka Pp ei yleensä voi sietää olutta. Täällä pääsi myös vessaan, joten hyvempi homma.

San marinolainen bisse.

Kävelimme sitten vielä hetken kylillä, näimme vahdinvaihdon Piazza della Libertalla (Vapaudenaukio, vahdinvaihto aina puolelta). Olivat vartioimassa kaupungintaloa, Palazzo Pubblicoa. San Marinossa oli maailman pienempiä armeijoita, joskin vapaaehtoinen sellainen. Lopulta tulimme ulos Porta San Francesco-portista; se oli rakennettu 1300-luvun puolivälin jälkeen, uudelleen sata vuotta myöhemmin ja vielä kolmannen kerran 1500-luvun puolivälissä. Ehdimme käymään vielä viimeisessä turistikaupassa ostamassa Pp:lle magneetteja ennen kuin bussimme lähti klo 18 takaisin kohti Cattolicaa.

Piazza della Liberta.

Poke.

Porta San Francesco johti vanhaankaupunkiin ja sieltä pois.

Pp tunnusti bussissa kurkkunsa olevan kipeä ja fundeerasi olisiko saanut flunssan lentokoneesta. Lentokoneet kun ovat niitä varsinaisia tautipesiä. Lisäksi meteorologit näyttivät kyntensä saamalla ennusteensa kohdilleen; alkoi ukkostamaan ja satamaan voimakkaasti. Salamat löivät ja kadut tulvivat. Onneksi bussi pysähtyi hotellimme edustalla eikä noutopaikalla, joten pääsimme kuivina hotelliimme. Olimme tosin jättäneet pyyhkeet ja uikkarit parvekkeelle, ne olivat läpimärät. Kylppärin katto vuoti kuin seula, en ole varma olisiko siitä pitänyt jo ilmoittaa jonnekin? Kellokin oli jo melkoisesti ja olisi pitänyt lähteä illalliselle mutta ulosmenosta ei ollut puhettakaan. Kävimme kysymässä alakerran baarista saisiko sieltä ruokaa - pizzaa ja spaghettia oli listan mukaan tarjolla puoli yhdeksään saakka, mutta tilaaminen ei kuitenkaan onnistunut, syy jäi epäselväksi. Emme saaneet edes Irish coffeeta, mutta onneksi edes gintonicit irtosivat. Joimme niitä parikymmentä minuuttia, ja huomasimme sateen loppuneen. Kipasimme sitten äkkiä ulos etsimään ravintolaa, Pp oli googlettanut meille pahannimisen Pirata-ravintolan. Tarjoilijat osasivat niukalti englantia, mutta saimme kuitenkin pizzet tilattua. Ne olivat ihan ok. Hinta juomineen oli 22€ ja risat, joten oli edukaskin. Ennen hotellille paluuta poikkesimme vielä kauppaan. Väkeä tuntui olevan huomattavasti vähemmän liikenteessä kuin edellisiltana, sade oli ilmeisesti sotkenut muidenkin suunnitelmat. Pilvisestä päivästä huolimatta naamamme punoittivat.

Keli muuttui kaatosateiseksi.

Illallisravintolamme.