603# Oulu, 2

25.7.2018, Wednesday, +30, Scattered clouds, Oulu, Finland

Ilmastoinnin ja edellisen yön vähien yöunien vuoksi nukuin kuin tukki kellon soittoon asti. Vuodekin oli hyvä, eikä tarvinnut tosiaan hikoilla edellisten öiden tapaan. Yhdeksän maissa menin aamiaiselle, perushyvä Sokoshotellin aamiainen. Ihmisiä oli oudon paljon, ajattelin ettei hotellissa olisi ollut montaakaan asiakasta, mutta aamiaissali oli täysi.

Aamupalaa.

Aamupalan jälkeen lepäilin hetken huoneessa, sitten lähdin kävelylle. Menin ensin kauppahalliin; se oli hyvin tyypillinen suomalainen kauppahalli, sisällä olisi ollut mahdotonta sanoa missä kaupungissa ollaan. Rössypottua tosin näin myynnissä - minua oli yllytetty tätä herkkua testaamaan, mutta nähtyäni tuon veripalttuannoksen päätin jättää sen muille. Kuten tapaan sanoa, "ei mikään ruoka pahaa ole, mutta aina vain ei ole tarpeeksi kova nälkä".

Ensiksi kauppahalliin.

Hallimainen meininki.

Tulevana viikonloppuna täällä järjestettäisiin Qstock-festivaalit, kaikenlaisia telttoja ja kyhäelmiä näkyi jo kovaa vauhtia nousevan. Kävelin sitten Hupisaaret-nimiselle paikalle, joka oli vesistöjen ja valkoisten siltojen muodostama vehreä puistoalue. Täällä oli mm. Pohjois-Pohjanmaan museo (en käynyt), erilaisia kasvihuoneita (kävin yhdessä, en oikein ymmärtänyt näiden ideaa), lasten leikkipuisto ja joku kahvilantapainen. Lähettyvillä olisi ollut myös enemmän ehkä lapsia kiinnostava Tiedekeskus Tietomaa, joka vaikutti vähän sellaiselta Vantaan Heurekan pikkuveljeltä (en käynyt).

Hupisaaret.

Kasvihuone.

Suihkulähteitä.

Kuumuus pisti janottamaan ja hiostuttamaan, että päätin mennä vähän lepäilemään hotellille. Matkalla kävin vielä tsekkaamassa Oulun tuomiokirkon. Kirkontorni oli korkea ja suht iso kirkko muutenkin, mutta sisältä aika perushomma.

Kirkko.

Kirkko sisältä.

Kaupungintalo.

Hotellille päästyäni puoli litraa vettä sujahti naamaan ykkösellä. Siivoja oli käynyt kävelyni aikana. Päätin kokeilla päikkäreiden ottoa, mutta parahiksi ikkunani alla olevan esiintymislavan oli valloittanut joku bändi ja he aloittivat kovaäänisen soitannan. Muistelin sitten saaneeni Arina-hotellilta ennen tuloani sähköpostia, jossa mainostivat Oulua oivaksi pyöräilykaupungiksi, ja että heiltäkin saisi fillarin halutessaan lainaan. Koska ilma oli helteinen niin pakkasin rantakamat kassiin ja ajattelin lähteä tsekkaamaan n. kolmen kilometin päässä olevan Nallikarin.

Menin respaan ja pyysin fillaria lainaksi. Se onnistuikin helposti, huoneennumeroa vastaan sai lukon avaimen. Täällä oli kymmenkunta jopoa lainattavissa, vaikuttivat ihan hyväkuntoisilta menopeleiltä. En ollut koskaan ennen jopolla muistaakseni ajanutkaan, vähän se oli naisellinen ilmestys kaikkine koreineen ja mainoskyltteineen. Kypärän olisi saanut lainaksi myös, mutta päätin tällä kertaa uhmata kohtaloa ja jätin sellaisen pois kampausta pilaamasta. Eniten vaikeuksia tuotti pyörän hakeminen autotallista, kun siellä oli kaikenlaisia puomeja avattavana ja jyrkkää liuskaa kiivettävänä, mutta pääsin parahiksi erään henkilöauton peesissä ulos.

Puhelimen kartan avulla pystyin luovimaan suoraan Nallikarille ilman vaikeuksia, pyörä kulki kuin rasvattuna eikä mielikuvissa olleesta vastatuulesta ollut minkäänlaista tietoa. Ajoin pyörän rannan parkkiin - se pullisteli fillareista joten ilmeisen suosittu ajopeli se tuntui täällä todella olevan. Pyörässä oli kaksikin erilaista lukkoa.

Pyöräilyä punaisella matolla.

Valkoinen ratsu.

Edessä avautui suhteellisen suuri hiekkaranta suomalaisen mittapuun mukaan, väkeä oli kuin pipoa. Tuntui vähän orvolta mennä yksin rannalle, mutta rohkaisin sitten mieleni ja asettauduin pyyhkeineni muiden sekaan. Vähän aikaa loikoilin hiekalla, kunnes päätin lähteä kokeilemaan onneani, uskaltaisiko näin pohjoisilla leveysasteilla uida. Mukanani oli aquapack jossa oli rahani ja pyörän avaimet mutta kännykän jätin kylmästi shortsieni taskuun.

Biitsi.

Merivesi oli kotikaljan väristä, enkä olisi pitänyt mahdottomana jos siinä olisi ollut sinilevääkin, mutta toisaalta väkeä oli niin paljon uimassa, joten eiköhän tämä nyt suht uimakelpoista vettä luulisi olevan. Ranta oli todella matala pitkän matkaa, tuntui että sai kävellä lähes Merenkurkkuun saakka ennen kuin pääsi ns. uintisyvyyksiin. Vesi tuntui todella lämpöiselle ja lämpömittari kun oli mukana niin saipa tuon mitattuakin, +24 astetta. Vaikka ranta oli matala niin jaksoin silti oudoksua meriveden lämpöisyyttä kun tässä kuitenkin näinkin pohjoisessa oltiin ja aivan aavan meren äärellä.

Merta.

Merestä päästyäni oli vaikeuksia löytää takaisin omalle paikalleen, mutta löytyihän se lopulta. Uimisen jälkeen kuivattelin pitkän tovin uikkareita ja katselin ihmisiä rannalla. Kun tunsin itseni kuivaksi, sonnustauduin takaisin shortseihin. Vaihtokoppejakin olisi ollut tarjolla, mutta en jaksanut jonottaa niihin. Käppäilin rantaraittia pitkiä Ravintola Nallikariin. Edessäni olleella ulkomaalaisella seurueella kesti tilaaminen tuhottoman kauan, ja terassilla oli turkasen kuuma. Kuka helkkari oli maalannut kaikki pinnat tummaksi? Sain kuitenkin lopulta oluen tilattua (muovimukissa), jonka join puolittaisessa varjossa.

Olut hieman piristi. Kävelin vielä laiturinnokkaan, siellä olisi ollut vesiskoottereita vuorattavana poskettomaan hintaan. Palasin sitten takaisin pyörälle, joka oli onneksi vielä tallessa. Ajelin vähän eessun taassun keksimättä oikein minne mennä, joten palasin sitten pikkuhiljaa takaisin hotellille. Sain pyörän palautettua vielä vaivalloisemmin autotalliin kuin lähtiessä. Tällä kertaa edelläni ei mennyt autoa, vaan jouduin itse taistelemaan puomien kanssa.

Hotellilla otin suihkun ja huuhtelin pois iholla silisevät sinilevät. Googlasin sitten itselleni ravintolan, "Pannun". Sitä oli kehuttu ja oli kätevästi hotellin lähettyvillä, osoitteessa Kauppurienkatu 12. Se oli kellariravintola, suht hiljainen. Otin savuporopitsan suolakurkkuineen, juomaksi olutta. Oudoimpia pitsoja ulkonäöllisesti mitä on tullut tilattua, mutta maku oli aika hyvä joskin reunat olivat liian paksuja ja kuivia. Harmi kun savuporopitzaa ei ole tarjolla enemmälti. Harmitti myös, kun joku oli tehnyt jekun oreganopurkin kanssa, joten sitä tuiskahti melkoinen keko.

Paksureunainen savuporopitze.

Tsekkasin seuraavan päivän sääennusteen, lupailivat ukkosta eikä mulla ollut sateenvarjoa mukana, joten kävin tekemässä pienen kävelylenkin Raksilan Prismaan, josta ostin itselleni sateensuojan. Aika heikkokuntoinen ja iänsyömä Prisma. Kävin viemässä ostokset hotellille ja tein sitten vielä toisen iltakävelyn kylille, kävin kaljalla Petrellin Saluunassa. Hotellille palasin kymmenen kieppeillä, katsomaan Latelaa.

Kerrostalossa ilmastointi pelasi.

Seuraavana aamuna heräsin vasta yhdeksissä, ennätin juuri käymään aamiaisella. Sen jälkeen rötvälin sängyssä, en saanut enää nukutuksi, eikä telkkaristakaan tullut mitään järkevää. En kuitenkaan enää jaksanut lähteä kylillekään pyörimään, joten odottelin hotellilla siihen asti kun tein check outin ja suuntasin juna-asemalle. Juna lähti kahdentoista kieppeillä, ikkunat olivat aurinkopuolella mutta onneksi ilmastointi toimi. Vaunu täyttyi pikkuhiljaa etelämmäs mentäessä, tällä kertaa ei ollut mitään poikkeavia matkakumppaneita. Varsin pitkäveteinen junamatka, kävin kerran ravintolavaunussa juomassa kahvit. Matka kesti sen kuusi tuntia minkä tullessakin, mutta matka tuntui paljon pidemmältä. Onneksi VR toimi kerrankin moitteita eikä viivästymisiä tullut.

Sitten steissille...

Tanpere.

 

* * * *

Oulu yllätti kyllä positiivisesti, olin tosiaankin odottanut tästä yhtä masentavaa paikkaa kuin Kajaani. Mutta mitä vielä, säät olivat mahtavat, hyvä pössis kylillä, muutamaksi päiväksi riitti nähtävää ja pyöränlainaus oli erittäin tervetullut lisä. Kivat baarit, hotelli oli myös onnistuminen. Ehkä talviaikaan meininki on eri, mutta nyt oli vaikea keksiä mitään huonoa, joten Oulusta tulee täydet 5/5.