600# Venetsia

17.7.2018, Tuesday, +30, Scattered clouds, Venice, Italy

Heräilyä kukonlaulun aikaan, tarkemmin määriteltynä klo 5.30. Syy aikaiseen heräämiseen oli tämän päivän retki Venetsiaan. Cattolicasta oli varmasti lähemmäs 300 kilometrin matka suuntaansa, joten raskas päivä oli tulossa. Muutama suklaakeksi naamariin, sitten retkikassin pakkausta ja sitten menoksi. Suomalaiseen tapaan olimme viisi minuuttia etuajassa samalla tapaamispaikalla, josta lähti edellisenkin päivän retki San Marinoon. Tällä kertaa bussi myöhästyi peräti 20 minuuttia annetusta ajasta, eikä tätä edes mitenkään selitetty tai pahoiteltu. Ilmeisesti sama kellonaika oli annettu niin monelle muullekin.

Ensiksi ajelimme Riccioneen ja Riminiin, josta keräsimme kyytiimme vielä lisää matkailijoita, ennen kuin retki pääsi tosissaan alkamaan. Aluksi kysyttiin lounas- ja gondoliajeluhalukkuutta, nämä maksaisivat lisää. Pelkkä retki oli maksanut 80€ / naama, gondoliajelusta piti pulittaa parikymppiä ja ruuasta vielä 15€ lisää. Meitä vähän ärsytti aluksi, kun ei meinattu kertoa mitä lounas piti sisällään (allergikot, sienikriitikot jne varmasti arvostaisivat tätä), mutta onneksi ruokavaihtoehdot oli kirjoitettu ilmoittautumislomakkeeseen. Buukkasimme sapuskat ja gondolit.

Ensimmäinen siivu oli reilun sadan kilometrin mittainen, harmi vain kun kolari osui matkan varrelle, ja ruuhkautti tiet ja hidasti ajamista melkoisesti. Tähän tuhlaantui ainakin puoli tuntia aikaa. Taukopaikkana toimi perusbensis, jossa jonotus vessaan vei suurimman osan pysähdykseen myönnetystä ajasta. Ostin itselleni cappucinon ja jaoimme croissantin Pp:n kanssa puoliksi. Yksi ryhmäläisistämme oli vahingossa unohtanut Visa-korttinsa bensikselle, mutta onnekseen sai sen takaisin vielä ennen kuin olimme ehtineet jatkaa matkaa.

Bensiksen aamiainen.

Seuraava ajopätkä oli tietöistä ja valvontakameroiden asennuksista johtuvaa matelevaa laahustelua, joka tiesi meille lisää myöhästymistä ja vähemmän vapaa-aikaa sitten itse kohteessa. Saavuimme viimein Chioggian satamakaupunkiin, jossa siirryimme venekuljetukseen. Venho oli varattu pelkästään meidän ryhmälle, tilaa riitti mukavasti ulkona ja sisällä. Sisältä sai ostaa juomaa, jopa oluttakin jollaisen itse ostin. Yksi unisex-vessa oli, joten pääsi välillä vessaankin. Hyvä niin, sillä venematka Venetsiaan kesti vielä 1,5 tuntia. Se oli kuitenkin mukavaa vaihtelua pitkän (4,5 tuntia) bussimatkan päätteeksi. Venematka eteni laguunin suojissa, joten meno oli tyyntä eikä vene keinunut yhtään. Opas jatkoi turinointia Venetsiasta täälläkin, mikrofoni tuntui olevan viritetty korvia raastavalle tasolle.

Neljän ja puolen tunnin bussimatkan jälkeen siirryttiin veneeseen.

Tämän päivän veneemme.

Matalikko väijyi veneitä heti väylän ulkopuolella.

Nämä lauttahökkelit toivat mieleen Kambodzan.

Venetsia alkoi näkymään horisontissa.

Viimein saavuimme Venetsian ruuhkaiselle satamalle. Ryhmityimme, ja opas näytti meille illan tapaamispaikan. Aloitimme heti kävelykierroksen; meille jaettiin kuulokkeet ja seuraamme liittyi paikallisopas kävelykierroksen ajaksi. Hän ei tosin sanonut mitään, mutta ilmeisesti se oli lain vaatima juttu. Etenimme niin kovalla vauhdilla, että takanatulevat olivat jo vaarassa eksyä porukasta. Jatkoa ajatellen huomasimme viisaaksi seurata opasta kosketusetäisyydellä. Ihmisiä tungeksi valtavat määrät kapeilla kaduilla, kuvaamisesta eikä oikein kuuntelemisestakaan meinannut tulla mitään. Näimme nyt kuitenkin Huokausten sillan ja Pyhän Markuksen torin (Piazza San Marco) ja kirkon, kellotaulun, tornin yms.

San Giorgio Maggioren kirkko.

Pyhän Markuksen tori.

Basilico di San Marco.

Kello.

Jatkoimme sitten pieniä sivukujia pitkin lounasravintolaamme, nimeltään Canaletto. Se oli kuuma ja maailman ahtain ravintola. Meitä ängettiin seitsemän henkilöä neljän hengen pöytään. Jalat osuivat toisen henkilön jalkoihin, lautanen roikkui puoliksi ilmassa. Selkä oli seinää vasten niin, että tilaamaani spaghettia oli äärimmäisen vaikea syödä kun ei pystynyt kumartumaan lautasen ylle ollenkaan. Sain ruuan kuitenkin lopulta syötyä. Jälkkäriksi oli tiramisu, juomaksi vettä ja makeaa valkkaria samasta lasista nautittuna. Muita annosvaihtoehtoja oli lasagne, pesto-pasta, pizza margharita ja sienipitsa (hrr). Palvelu oli nopeaa ja ruokakin ihan hyvää, mutta puitteet olivat kehnot, joten arvosanaksi 2/5. Tästedes osaan arvostaa ympärillä olevaa ruhtinaalista tilaa vaikkapa lentokoneruokailussa.

Lounasspaghetti löysi tiensä lautaselle.

Ruokailun jälkeen meillä oli muutama tunti vapaa-aikaa, jonka käytimme shoppailuun, kävelemiseen ja valokuvailuun. Turisti-invaasion vuoksi kuvaaminen ei ollut kovinkaan helppoa. Ympärillä oli hyvinkin venetsialainen tunnelma. Olin käynyt täällä viimeksi vuonna 1992, jotenkin hämärästi muistin Pyhän Markuksen torin.

Kanavia.

Grand canal.

Huoh..kausten silta vuodelta 1602.

Dogen palatsi.

Klo 16.15 lähdimme järjestetylle gondoliajelulle (onkohan se nyt ajelu vai risteily?). Meidät oli jaettu neljään eri venekuntaan, kuuluimme veneeseen numero 2. Veneessä oli kuusi henkilöä + kuski. Ahdasta oli siinäkin, jouduimme istumaan jalat limittäin enkä pystynyt liikahtamaan koko sen puolen tunnin aikana minkä ajelu kesti. Lukuun ottamatta potentiaalista riskiä saada jalkaansa veritulppa kokemus oli ihan ok, vaikka kalskahtikin aika pahasti turrehommalta. Mutta kyllä tästä 4/5 liikenee, ja pakkohan tällainen ajelu on tehdä kun kerran Venetsiaan asti menee. Vähän tunnelmaa droppasi tietysti yhteisvene ja kun kuski höpötti koko ajan handsfreehensä.

Kanavat olivat gondolien täyttämiä.

Ajoneuvoon... nouse!

Gondolieerimme tänään.

Ajelun jälkeen meillä oli vielä hetki vapaa-aikaa. Kävimme limsalla Markuksen torin kulmalla. Täällä varotetaan kiskurihinnoista, mutta ainakin torin takaosassa limsoista ei tarvinnut maksaa kuin 3€ / juoma. Toista oli sitten ne torin vastakkaisilla puolella olevat baarit, jossa olut maksoi 13-19€, kahvi 11€ ja päälle tuli vielä kaikenlaisia muita maksuja ties kuinka paljon bändilisästä alkaen. Puolen litran vesipullo maksoi torilla 2,50€, mutta jo parin korttelin päästä samalla hinnalla irtosi litran leka. Kävimme myös turisti-infossa etsimässä vessaa ja Venetsian karttaa, mutta emme menestyneet kummassakaan.

Cool!

Veneasema.

Puoli kuudeksi suuntasimme tapaamispaikalle, ja vartin päästä sama laiva tuli meitä noutamaan jolla saavuimmekin. Matka Chioggiaan kesti saman puolitoista tuntia kuin tullessakin. Sisällä oli liian kuuma, joten istuimme suurimman osan ajasta ulkona. Siellä oli sangen miellyttävää; juuri sopiva lämpötila, pieni tuulenvire ja ennen kaikkea tilaa ja avaruutta ympärillä kaiken sen ihmiskuhinan jälkeen.

Saavuimme satamaan puoli kahdeksaksi, mutta menomatkan viivästysten vuoksi bussikuski ei ollut ehtinyt pitää riittävän pitkää lain määrittämää taukoa, ja meidän piti odottaa Chioggliassa vielä 40 minuuttia ylimääräistä. Kävelimme hetken aikaa rantaraittia. Pp:n plunssa oli pahentunut entisestään. Kurja homma kun lomalla tulee kipeäksi ja lentokoneestapa tuo tauti oli varmasti peräisin.

Chioggia.

Viimein kahdeksan jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa. Aurinko laski peltomaiseman taakse värjäten taivaan nätiksi. Näimme rengaspalon erään kaatopaikan lähellä, mutta onneksi se ei hidastanut matkaamme. Opas puheli Casanovasta ja Verdistä. Pysähdyimme samaan taukopaikkaan kuin tullessa; opas oli venematkan aikana kysellyt valmiiksi etukäteistilauksia, jos jollekin tekisi täällä pitse vielä kauppaansa. Olimme varanneet 3€:n margarita-slaissit, oli ihan jees. Loppumatka kesti vielä pari tuntia, ensin Riminiin, sieltä Riccioneen jossa opaskin jäi pois kyydistä. Sen jälkeen Cattolicaan, jossa itse jäimme pois kyydistä hotellimme edessä, taisimme antaa jonkun rahan tippiä kuskillekin. Bussi jatkoi vielä Pesaroon viemään loput matkustajat veks. Kello oli jo liki puolen yön; ei oikein mätsännyt etukäteisaikataulut, mutta oli vähän huonoa tuuria matkassa. Ajomatkaa oli kuitenkin 400 kilometriä ja kolmen tunnin laivamatka päälle, niin kaikkea voi sattua. Mutta lopputulemana jäi fiilis, että kyllä retki kannatti tehdä. Opaskin paransi puhetapaansa päivän mittaan kuin sika juoksuaan, kyllä tästä voi 4/5 antaa. Aurinkomatkoilla olisi ollut mahdollisuus jopa kahden päivän retkeen - ja jotkut tällaisen olivat ottaneetkin - jolloin paluumatka hoitui itsenäisesti (hotelli ja junaliput vaihtoineen kuuluivat 200€:n hintaan. Ei välttämättä mikään huono idea olisi ollut sekään, sillä suurin osa turisteista tekee päivävisiittejä Venetsiaan ja meininki rauhoittunee jonkun verran iltaisin. Ja olisihan se ollut hieno nähdä Venetsia iltavalaistuksessakin.

Aurinko laski paluumatkan aikana.