601# Cattolica, 3

18.7. - 21.7.2018, +31, Clear, Cattolica, Italy

Seuraaviksi päiviksi meillä ei ollut enää mitään järjestettyä ohjelmaa, vaan taaplasimme menemään omin päin. Pp:n plunssa osoittautui ärhäkäksi tapaukseksi; nokka vuoti, yskitti ja ääni oli käheänä. Sinänsä se nyt ei menoa hillinnyt, mutta mielessäni kävi ajatus jos tuollainen tauti iskisi minuun miesplunssa-versiona niin olisin täysin kanttuvei. Joten välttelin Pp:n läheisyyttä parhaani mukaan. Huoneessa oli kakkossänky parisängyn lisäksi, nukuin siinä yöni. Pp kyllä valitteli, mihin jäi rakkaus vastamäessä, mutta no can do.

Rannalla tuli käytyä päivittäin, joskaan emme koskaan siellä paria tuntia kauempaa viihtyneet. Säät suosivat, aurinko paistoi ja lämmintä riitti, eikä maanantain kaltaista ukkosmyrskyä enää tullut. Meri pysyi tyynenä. Ilmaisranta kelpasi meille edelleen hyvin.

Hotellimme uima-allasaluekin tuli kerran testattua.

Muutamana päivänä teimme pienen kävelyreissun läheiselle Monte Gabiccen kukkulalle, josta avautui hienot näkymät alas Cattolicaan ja Riminiin. Täällä oli jonkun verran näköalaravintoloita, joissa varmasti kelpasi istuskella auringonlaskua ihailemassa, me olimme vain päiväsaikaan. Sinne pääsi minijunallakin, mutta aikataulut eivät oikein mätsänneet meidän vastaaviin, joten me nousimme sinne jalkavoimin.

Näkymää Cattolican suuntaan Monte Gabiccelta.

Cattolican rantaa kuvattuna Monte Gabiccelta.

Yhtenä päivänä teimme omatoimisen retken Riminiin, paikallisbussilla. Olimme ostaneet tupakkakaupasta kahden zonan liput. Meille oli vakuuteltu, että kaksi zonaa riittäisi, mutta myöhemmin kun tarkistimme niin olisi pitänyt olla todennäköisesti kolmen zonan lippu. Eipä sinällänsä väliä, koska meiltä ei lippuja onneksi kyselty mutta olisihan tämäkin ollut kiva tietää. Liput olivat voimassa 24 tuntia, ne piti aktivoida ensimmäistä kertaa bussiin mentäessä leimauslaitteessa. Hinta oli 4,50€. Ensiksi menimme bussilla nro 125 Riccioneen noin vartin verran, jossa piti vaihtaa bussiin nro 11. Kävimme kuitenkin ensin Riccionessa katsomassa Mussolinin vanhaa lomakämppää, se oli juurikin bussiasemaa vastapäätä. Pytinki ei ollut auki, joten tarkastelu jäi ulkopuoliseksi. Sitten odottelimme hetken aikaa Riminin bussia. Oletimme, että täällä oli sama käytäntö kuin Roomassa, että keski- ja takaovista sisään, mutta ovissa kyllä vihjattiin, että olisi suotavaa käyttää etuovea. Kuitenkin muutkin marssivat röyhkeästi takaa sisälle, niin painelimme tietysti joukon perässä.

Mussolinin kesämökki.

Bussi oli pitkä haitarimallinen ja omituisen tyhjä. Pysäkit oli numeroitu, ja niitä piti kytätä silmä kovana, että osasimme jäädä oikealla pysäkillä pois, koska mitään automaattista digitaalinäyttöä ei ainakaan tässä bussissa ollut. Jäimme pois pysäkillä nro 10. Matka Riccionesta Riminiin kesti lähes puoli tuntia, mutta ei sinänsä tuottanut vaikeuksia. Kävelimme sitten ensiksi Fellinin puistoon, jossa oli hieno suihkulähde mutta rumat torimyyjien teltat. Ne pilasivat koko pössiksen. Jatkoimme sitten rantaan; yleinen ranta oli huomattavasti suurempi kuin kotirantamme Cattolicassa. Kävelimme eteenpäin kanavanrantaa pitkin, jossa haisi pahalle. Se oli täynnä kalastusaluksia meren puoliselta osuudeltaan, myöhemmin hienoja purjeveneitä ja lopuksi oli vain mitättömiä jollia. Pysähdyimme pieneen rantakahvilaan, josta otimme kalliit ice teat. Ne olivat itse asiassa vihreää teetä, mutta ihmeen kelvollisen makusia, á 4€. Täällä olisi hämmästykseksemme saanut myös shampanjaa, montaa eri merkkiä vieläpä.

Linja-auton tunnelmaa.

Suihkis.

Riminin ilmaisranta vaikutti tilavammalta kuin Cattolican.

Kahvila-kioskista olisi irronnut myös shampanjat.

Rimini.

Hetken levättyämme jatkoimme kävelyä saavuttaen Tiber-sillan. Se oli rakennettu jo ennen ajanlaskumme alkua ja oli edelleen niin vankkaa laatua, että autotkin käyttivät siltaa kanavan ylittämiseen. Kävelimme melkoisen rupeaman vanhassakaupungissa, kuvasimme eri aukioita ja tönöjä. Caesarkin oli ollut täällä aikoinaan puheita pitämässä, joskin kyseinen kivi jonka päällä hän oli pamlannut oli pöllitty aikojen saatossa. Malatestiano Temple oli suljettu; tätä keskeneräiseksi jäänyttä valtavaa kirkkoa oli alettu rakentamaan 1400-luvulla, mutta ilmeisesti kiinnostus oli lopahtanut kesken. Lounaan kävimme syömässä L'Atrov-nimisessä ravintolassa juna-aseman lähettyvillä ennen kuin palasimme takaisin kuumissa ja unettavissa busseissa pitkien vaihtoaikojen kyllästyttäminä takaisin Cattolicaan.

Tiber-silta. Se takimmainen.

Malatestiano Temple.

Cattolicassa ravintolan löytäminen ja valitseminen ei tuottanut kauheasti päänvaivaa. Lounaaksi suosimme usein piadina-nimisiä täyteplättyjä, jotka muistuttivat vähän tortilloja. Usein niihin sai valita täytteensä itse. Illallinen täyttyi enemmälti mättömäisistä pitzeistä ja hampurilaisista kuin mistään kulinaristisista snobbailuannoksista, mutta mitään tavattoman huonoa ruokaa emme saaneet missään. Alkuillasta kävimme usein drinksuilla, jotka kustansivat noin 8 € / drinkki, mutta mukaan alkoi tulemaan jo kaikenlaisia mielikuvituksellisia suupaloja, jotka kävivät melkein puolikkaasta ateriasta.

Lounaspiadina.

Drinksujen mukana tuli kaikenlaista lisähärpäkettä.

Perjantai-illalla meitä hämmästytti äkillinen kadulta kuuluva liikenteen melu. Katselimme parvekkeelta meininkiä, loppumaton letka moottoripyöriä ajoi pitkin kaupungin katuja. Myöhemmin kuulimme, että Cattolicassa oli tällä kertaa järjestetty vuosittainen Ducati-moottoripyörien kokoontumisajot, ja pyöriä oli kaikkialta Euroopasta.

Viimeisenä päivänä lähtö oli vasta kuuden jälkeen illalla, mutta olimme käyneet edellisenä iltana kysymässä respan Mauralta, olisiko myöhempi check out -aika mahdollinen. Tämä onneksi onnistui eikä maksanut kuin parikymppiä (check out aika olisi ollut muuten jo klo 10!). Hieman siinä tuli hotellille kaikkinensa lisähintaa (viikon ajalta ilmastoin 35€ + safetybox 10 € + myöhempi checkout 20€ + hotellivero viikolta 21€). Pystyimme kuitenkin tekemään ihmeen paljon asioita päätöspäivänäkin, eikä ollut sellaista kellon kyttäämistä valmiusasemissa kuin yleensä. Aika kului lähinnä tuliaiskauppoja kollatessa.

Omituisia paikallisalkon tuotteita.

Bussi tuli noutamaan lentokentälle ajoissa, matka kentälle kesti noin puolisen tuntia. Riminin lentokenttä oli tuskastuttavan pieni ja täynnä ihmisiä, kahvila oli vain tiski johon maksettiin ostokset ja kauppakin oli tosi huono, en keksinyt sieltä mitään ostettavaa.

Lento lähti ajoissa, paikkamme olivat aivan koneen takaosassa, rivillä 34. Alkumatkasta oli vähän turbulenssia, mutta saimme kuitenkin juomatilaukset tehtyä. Venetsia näkyi lentokoneen ikkunasta kivasti, kun iltakin oli jo pimentynyt. Lento meni mukavasti. Matkalaukut tulivat nopeasti, manchesterilaiset olivat saaneet odotella matkalaukkujaan tuntikausia. Aivan liian puhelias taksikuski heitti minut kotiin, jonne saavuin kahden jälkeen aamuyöstä.

Lentokentällä ei päässyt enää eksymään.

Illaksi kotio.

 

* * * *

Annan Riminille arvosanan 3/5. Odotin paljon pahempaa [turistirysää] mutta kyllä täällä sai viikon kulumaan, ja retket onnistuivat ja olivat mielenkiintoisia. Huonoimpana puolena oli italialainen käytäntö maksullisten rantojen suhteen, en oikein ymmärrä sellaista. Ruuat keskinkertaisia, hinta-laatusuhde ei ollut mikään kovin kallis. Looginen ja yksinkertainen meininki, joten täällä pärjäsi ihan hyvin vaikkei kauheasti englantia paikalliset tuntuneet osaavan (emmekä me italiaa). Ei ukotettu ja säätkin suosivat yhtä ukkosiltaa lukuunottamatta. Hotelli nyt olisi voinut olla kyllä parempi.