567# Thaimaa, 1

2.3.2018 - 3.3.2018, +32, Scattered clouds, Bangkok, Thailand

Seitsemän kuukautta oli kärsitty taas vilua ja työstressiä ja tuntui jo pitkään siltä ettei loma koita koskaan. Viimein maaliskuisena perjantaina sai taas äheltää kamojen pakkaamisten kanssa ja reissu Thaimaahan oli edessä. Matka oli tyyppiä kiertomatka, järjestäjänä Olympia, josta minulla ei aikaisempaa kokemusta ollutkaan, kuten ei koko Thaimaasta muutenkaan. Ja reissukaverina porukat.

Tein perjantaina vielä normaalin kahdeksan tunnin työpäivän, sen jälkeen hain kamat kämpiltä. Lento lähti vasta klo 23 aikoihin, joten eipä ollut kiirusta. Kentälle menimme taksilla, maksoi 51€. Aika suolainen hinta pikkumatkasta, mutta eipä kamojen kanssa huvita lähteä perjantai-iltaan julkisilla. Ulkona oli myös kymmenen asteen pakkanen, ja meillä kesätamineet, joten tämäkin puolsi taksimatkaa.

Lentokentällä meitä oli vastassa kaksi Olympian edustajaa, jotka tekivät check init puolestamme. Se oli hyvä juttu, sillä meillä oli vielä koneenvaihto Bangkokissa, ja matkalaukut piti saada tsekattua perille asti. Toinen henkilöistä oli matkanjohtajamme. Vaikutti ihan asialliselta tapaukselta. Muuten kentällä ei ollut jonoa enää tähän aikaan illasta, joten myös turvatarkastus meni luikauksella. Lähtöporttimme oli 53, joten piti mennä vielä passintarkastuksen läpi. Turvauduimme automaattiin. Sen jälkeen kävimme lähtökaljalla, ja sitten pääsimmekin jo koneeseen. Paikkamme olivat rivillä 45, minä istuin keskirivillä käytäväpaikalla, vierustoverinani ruotsalaisnainen.

Ennen lähtöä koneen piti vielä mennä varikkoalueelle tms, ja siipiin ruiskutettiin jäänestoainetta. Siihen kului vielä ylimääräiset 20 minuuttia, joten varmaan matka piteni entisestään. Lentoaikaa taisi olla reilut kymmenen tuntia.

Aikamoinen keuhkoparantola kone tuntui taas olevan, ihmiset ovat aina kipeinä koneessa tai vähintäänkin tulevat siellä kipeiksi. Edessä istui lapsiperhe, kekaratkin valittelivat kipeää olotilaa. Vieno pierunhajukin leijaili välillä klyyvariin. On se kumma, miten lentomatkoilla onkin aina yliedustus haisuleista, juopoista, pikkulapsista, selkänojaan potkijoista yms. Iltapalaksi tarjoiltiin kanaa tai lammasta, valitsin kanan. Juomaksi otin ilmaisen oluen + viinilaskin, ja ostin vielä parit napakat. Niiden avulla sain nukuttua ehkä tunnin verran. Aamiaiseksi tarjottiin nakki ja muna.

Joko ollaan pian perillä?

Lento tuntui kyllä tosi pitkältä. Lisäksi väsymystä lisäsi viiden tunnin aikaero Suomeen. Suvarnabhumin lentokentälle laskeuduimme kahden aikoihin iltapäivällä. Meillä oli täällä vielä kolmen tunnin odotus, ennen kuin vaihtaisimme Bangkok Airwaysin koneeseen. Finnairin kone tuli lentokentän toiseen päähään, ja portilta oli 1,2 kilometrin kävely kotimaan terminaalin puolelle. Matkalaukut läpivalaistiin, passit tsekattiin ja maahantulokortin tulo-osa irroitettiin. Lähtöä varten oli vielä maastapoistumiskortti, joka piti säilyttää matkan ajan. Miksei sitäkään voida niitata kiinni passiin, nyt siitä saa koko ajan huolehtia. Matkatoimisto oli täyttänyt maihintulokortit puolestamme, riitti kun sutaisi nimensä alle. Sitten oli vielä turvatarkastus. Rinnuksiimme liimattiin näkyville erikseen vielä joku tarra, joka ilmoitti meidän olevan ulkomaalaisia. Niin kuin se nyt ei olisi naamasta muuten näkynyt.

Odotusaikaa joudutti lentoyhtiön lounge, joka nyt ei ollut hääppöinen. Ei viinaa eikä edes vessaa, ilmastointi oli huono. Kahvia ja pientä suupalaa sieltä kyllä sai + pääsyn nettiin. Emme jaksaneet siellä kuitenkaan kovin kauaa viihtyä, vaan kävimme katsomassa lentoaseman muuta tarjontaa. Kävimme kaljalla baarissa. Täältä näki sentään uloskin jossa näytti olevan aurinkoinen keli. Puut ja ruoho viheriöivät. Saimme vastaanottaa ensimmäiset wait; thaimaalaiset tekivät joka käänteessä aina wai-tervehdyksen, ja se tuntui vähän kiusalliselta kun siihen ei osannut oikein mitenkään vastata (wai vaihtelee arvoasteikon mukaan). Vähän sama kun japanilaiset höperehtivät sen kumarruksensa kanssa.

Suvarnabhumin lentokenttä oli sangen ruma.

Viimein lähti lentomme Chiang Raihin. Pääsimme haistelemaan kuumaa ulkoilmaakin, kun oli bussikuljetus koneeseen. Paljon ei ollut muita matkustajia, lähinnä paikallisia. Lentomatka Bangkokista Thaimaan pohjoisimpaan provinssiin kesti 1h20min. Siinä ehdittiin kuitenkin tarjoilemaan ruoka. Oli jotain chilikatkarapuja; se oli yksi parhaimmista lentokonesapuskoista mitä olen koskaan syönyt.

Lähtö Bangkokista kohti Chiang Raita.

Bangkok Airwaysin lennolla oli tilaa.

Chiang Rain lentokenttä toimi tehokkaasti. Vähän oudoksutti kun ulkomaalaiset eroteltiin eri paikkaan kuin paikalliset, matkalaukut tulivat eri hihnoille, ja ne myös vielä läpivalaistiin. Laukut tulivat kuitenkin nopeasti. Passeja ei kyselty ja pääsimme nopeasti ulos kentältä. Paikallisopas oli vastassa, viisissäkymmenissä oleva nainen, nimeltään Pum. Bussikuskina toimi Kai (tarkoitti kanaa) ja apukuski Joot. Bussiin oli viritetty arktiset olosuhteet ilmastoinnin avulla.

Hotellimme oli Dusit Island Resort. Matka lentokentältä hotellille ei kestänyt kauaa, ehkä vartin. Matkalaukkuja ei tarvinnut itse roudata, ja matkatoimisto oli maksanut kaikki tipitkin, joten ei tarvinnut antaa kantajillekaan mitään. Huoneet saimme suht nopeasti. Hotellin piti olla viiden tähden luukku, mutta itse antaisin ehkä kolme tähteä. Laukkukin tuli nopeasti. Sain lisäksi ohjeistuksen valaistuksen käytöstä, siitä oli erillinen hallintapaneeli. Hotelli oli korvessa ja ilta oli jo pimentynyt, joten uloskaan ei juuri nähnyt. Hotellia varten piti täyttää jokin henkilötietokaavake, joten sutaisin sen valmiiksi ja testasin myös safety boxin.

Huone oli vähän ajan nuupahtama.

Puolen tunnin päästä kokoonnuimme yhteiselle illalliselle hotellin ravintolaan. Se oli buffet. Aika pahaa settiä oli tarjolla, erityisesti kala oli pahaa ja ruotoisaa. Kaiken lisäksi söin vielä vahingossa sieniä. Jälkkäriksi hedelmiä, joista yhtä en tunnistanut (maistui omenan ja kurkun sekoitukselta). Antaisin arvosanaksi 2/5, toivottavasti ruokien laatu paranee jatkossa. Matkanjohtaja tarjosi kierroksen juomia, toisen kierroksen maksoimme itse.

Iltasapuska ei ollut hääppönen.

Huoneeseen palattuani otin suihkun, joka toimi hyvin ja suolsi pihalle myös lämmintä vettä. Kävin sitten vähän kamojani vähän läpi ja muikkareita. Surffasin netissä, netti toimi yllättävän hyvin. Katselin vähän aikaa telkkaa; sieltä olisi tullut kiinnostava dokumentti Kambodzasta, mutta alkoi ramasemaan siihen malliin, että suuntasin aikaisin nukkumaan, semminkin kun oli jäänyt edellinen yö välistä. Bussista olimme saaneet vesipullot ja näytti sellaista olevan hotellissakin, mutta kun en ollut varma oliko se complimentary vai ei. Kraanavettä ei uskaltanut juoda, mutta kyllä minä sillä hampaat pesin.