544# Dubrovnik, 6

26.7.2017, Wednesday, +26, Partly cloudy, Dubrovnik, Croatia

Heräsin aamuyön tunteinta, eikä enää nukuttanut. Kävin suihkussa virkistäytymässä, sitten aamiaiselle yhdeksän pintaan, ei oikein maistunut sekään. Kävin pienimässä seteleitä respassa, että saisin annettua siivoojalle sopivan tipin. Palasin huoneeseen, luin Kärpästen herra-kirjan loppuun, siivoilin hieman ja pakkasin kamat. Tänään oli kotiinlähtö edessä taas.

Check out aika oli jo kello 11, ärsyttää hotellit jotka noudattavat tuota. Mun mielestä pitäisi olla joku yhteissäädös, ettei check out voisi olla ennen kello kahtatoista. Meillä oli iltalento, ja lähtö hotellilta kentälle olisi vasta kello 16.20, joten yli viideksi tunniksi piti keksiä jotain tekemistä. Emme olleet kysyneet, olisiko huonetta voinut pitää itsellä pisempään. Maksoin minibaarilaskun ja mainitsin rikkoutuneesta juomalasista respaan - lähinnä sen vuoksi kun parveke vaikutti sellaiselta, ettei siivoajat sitä niin hyvin siivoa kuin olisi ehkä tarvis, enkä halunnut seuraavan vieraan saavan lasinsiruja jalkoihinsa. Ukko kuittasi asian, mutta enpä tiedä välittyikö tieto siivoojille saakka, mutta onpahan ainakin yritetty.

Matkalaukut jätimme hotellille säilytettäväksi, ja lähdimme sitten etsimään apteekkia. Kävelykadulta löytyi apteekin kyltti; toisella puolen sinne sanottiin olevan 20 metrin matka, kyltin toinen puoli sanoi etäisyydeksi 30 metriä. Käveltyämme varmaan lähemmäs 300 metriä löytyi "ljekarna" jonka oletimme tarkoittavan apteekkia, mutta se oli kiinni.

Otimme sitten bussin - tai itse asiassa vasta toisen bussin kun emme ensimmäiseen mahtuneet - jolla huristimme vanhaankaupunkiin. Bussiliput olimme hankkineet kioskista - menopaluu 70 kunaa kaikkinensa.

Helkkaristi oli vanhassakaupungissa väkeä taas. Kävelimme itsemme väsyksiin. Etsimme kotvan kahvilaa, ensimmäisessä ei palveltu ollenkaan. Toisessa kahvilassa palveltiin, mutta vessa oli kamala. Siinä saatiin tovi kulumaan. Emme oikein keksineet muuta ja päätimme palata sitten hotellille päin. Emme mahtuneet taaskaan ensimmäiseen bussiin, vaikka kuinka koitimme ängetä. Käsittämätön tyyli ihmisillä. Kuskitkaan eivät tunne armoa, vaan jos pariskunnan toinen puolisko jää pysäkille, se sitten myös jää. Puhumattakaan siitä, että bussi odottaisi jotain juoksevaa matkustajaa kyytiinsä.

Viimeistä kertaa kylillä.

Etsimme lounaspaikkaa; nyt piti löytää mättöpaikka, laadusta ei niin väliä, sillä emme saisi loppupäivän aikana mutsin kanssa enää ruokaa (faija oli varannut lentokoneessa lihapullat). Pizzapaikka löytyi lopulta, ja melkoinen ähky siinä tulikin hommattua. Menimme sitten hotellin baariin drinksuille ja istuskelimme tovin. Sitten haimme säilöstä matkalaukkumme, vaihdoimme shortsit pitkälahkeisiin housuihin. Vielä hetki odottelua, ennen kuin lentokenttäbussi tuli meitä noutamaan. Muiden matkustajien kerääminen eri hotelleista kesti taas ikuisuuden, ennen kuin pääsimme lentokentälle. Oppaita ei ollut, vaan pelkästään huonosti englantia puhuva bussikuski; oppaat kyllä huristivat taas omalla autolla lentokentälle. En vieläkään ymmärrä tämän funktiota.

Kentällä pääsimme vasta viimeisten joukossa tekemään check innin, sitä ei voinut tehdä itse netissä. Onneksi olimme varanneet paikat itsellemme jo etukäteen pientä maksua vastaan. Turvatarkastus eteni nopeasti, eikä kenttä ollut mitenkään kovinkaan hääppönen matkustajamäärään nähden. Vain yksi kauppa ja pari baaria, joihin oli mielettömät jonot.

Ruuhkainen lentokenttä.

Aika kentällä meni nopeasti ja lentokin lähti melkein ajallaan. Ympärillämme oli lapsiperheitä, onneksi eivät kiukutelleet. Sen sijaan taakseni tuli jälleen kerran plunssapotilas; sellainen on lentomatkalla nykyään ihan joka kerta. Paikkamme olivat koneen etuosassa, ja meillä oli jopa ensimmäisen luokan jalkatilat, vaikkei paikkamme business luokkaan kuulunutkaan.

Lento kesti alle kolme tuntia eikä vessassakaan tarvinnut käydä. Faijan tilaamat lihapullat tarjottiin vasta Suomenlahden yläpuolella, taisi mennä ukolla vähän tunteisiin. Turbulenssiä oli jonkun verran. Join pari gintonicia ja yhden valkkarin. Kone saapui uudelle puolelle. Se oli ainoa kone joten väkeä ei ollut ja kenttä oli hjiljainen, kaikki liikkeet ja baarit kiinni, kello oli jo puolen yön paikkeilla. Passintarkastus sujui taas automaatissa ja laukutkin olivat jo tulleet. Kentältä otimme taksin kotiin.

Kotorin lahti lentokoneesta nähtynä.

Aurinko laski ja kone nousi.

Suomikin rupesi häämöttämään.

* * * *

Kroatiasta annan arvosanan 3/5. Maisemat olivat hienot, ok hotelli, hyvät säät ja retket olivat hyvät. Huonoa olivat etuilevat ja ryysäävät ihmiset, hotellin umpisurkea netti, ampiaisten suuri määrä, sikamaiset hinnat, surkeat rannat ja surkeat kalaruuat. Ei tarvitse nyt ihan heti lähteä uudelleen.