537# Dubrovnik, 2

20.7.2017, Thursday, +28, Clear, Dubrovnik

Heräsin ensimmäisen kerran klo 4.52. Päätä vähän kivisti, ilmeisesti oli tullut otettua illalla yksi liikaa. Nukuin vielä klo 7.30 asti eikä olo ei ollut juuri parempi. Sen verran jo ajatus kuitenkin juoksi, että huomasin etten ollut siirtänyt kännykän herätyskelloa Kroatian aikaan, joten sain vielä tunnin lisää nukkumisaikaa. Unosten jälkeen testaamaan erikoinen suihkukaappi, ja sitten porukoiden kanssa aamiaiselle. Se oli samanlaista moskaa kuin se aina tuppaa näissä hotelleissa olemaan, mutta mainittakoon, että kahvi oli erityisen pahaa, nakit liian suolaisia, pekoni syömäkelvotonta. Mutta sai sillä nyt pahimman näläntunteen taas siirrettyä tuonemmaksi.

Suihkusukkula.

Lähdimme sitten tarkastelemaan hotellin ympäristöä auringonvalossa. Vierestä kulki kävelykatu nimetään Šetalište kralja Zvonimira, sen varrella oli kahviloita ja ravintoloita. Tähän aikaan aamusta kaikki kippolat olivat kuitenkin kiinni, ja muutenkin oli meininki hiljaista. Kadunvarrella oli paljon pieniä ständejä, joissa veneretkiukottajat vasta valmistautuivat päivän myyntityöhön. Koitimme etsiä kauppaa, muttemme löytäneet kuin pienen kioskin. Ostin vesipullon, jonka maksoin 50 kunan setelillä. Sain vain 7 kunaa takaisin, mutta aloin sitten ihmettelemään, miten se vesipullo niin kallis pystyi olemaan (lähes 7€). Ukon estoista huolimatta palasin valittamaan ja naismyyjä pahoitteli asiaa ja löi käteen vielä 30 kunaa lisää. Uskomatonta; ensimmäinen ostos täällä ja heti yritettiin kusettaa. Näemmä saa olla tarkkana kuin porkkana.

Hotellin fasadi.

Opas oli käymässä hotellissamme puoli kymmeneltä. Meidän piti mennä häntä tapaamaan, sillä olimme varanneet etukäteen netin kautta pari ekskursiota naapurimaihin ja tätä varten piti käydä kuvauttamassa passit. Porukat olivat kuitenkin munanneet safetyboxin kanssa, eivätkä saaneet sitä enää auki, vaan joutuivat soittamaan respaan ja pyytämään jonkun sen avaamaan - passit kun olivat siellä säilössä. Minä menin tapaamaan opasta oman passini kanssa. Hotellilla oli kuitenkin paljolti muitakin opasta tapaamaan tulleita, joten porukatkin ennättivät paikalle passiensa kanssa ja saimme asiamme hoidettua.

Palasimme huoneeseen hakemaan vähän päiväkamoja, ja lähdimme sitten katsomaan jos osaisimme ottaa bussin vanhaankaupunkiin. Bussipysäkki oli kävelykadun päässä. Pysäkillä oli pieni lippukioski (auki yleensä klo 7-14), josta saimme ostettua kertaliput valmiiksi. Ne maksoivat á 12 kunaa, kuskilta ostettuna 15 kunaa. Lippuja olisi pystynyt ostamaan etukäteen enemmänkin, ja ne leimattiin bussin etuosassa leimauslaitteessa kuvapuoli alaspäin. Bussi numero 6 tulikin nopeasti, mutta pysäkiltä ryykäsi jo ennestään täynnä olevaan bussiin niin paljon väkeä sisään, ettemme mahtuneet ensimmäiseen bussiin. Onneksi seuraava tuli jo hetken päästä.

Lippuja sai bussipysäkin yhteydessä olevasta kiskasta.

Dösätsetti.

Matka päätepysäkille vanhankaupungin portille (Pilen portti) kesti ehkä reilut kymmenen minuuttia. Väkeä oli tolkuttomasti. Opas oli varoitellut, että tänään Dubrovnikiin oli tullut isoja matkustajalaivoja, ja niiden mukana 10 000 lisäturistia tungeksimaan vanhankaupungin ahtaille kujille, ja sen kyllä huomasi. Vanhakaupunki oli muurien sisällä, joten eksymään siellä ei päässyt vaikka ensi alkuun pienet kujat vaikuttivatkin vähän sokkeloisilta. Muurien päälle olisi päässyt kiipeämään ja kävelemään, mutta tästä olisi pitänyt pulittaa 150 kunaa / aikuinen (yli 20€). Tuo oli mielestämme ryöstöä, käsittämätöntä että sitä joutuu kaikesta maksamaankin. Mitäs jos Suomenlinnakin alkaisi kiskomaan turisteilta tuollaisia rahoja? Jätimme siis periaatteesta väliin. Myös kaikenmaailman Games of Thrones -kierroksen ukottajia oli pilvin pimein, mutta kun emme ole sarjan faneja niin eipä tehnyt mieli sellaisellekaan osallistua. Mutta ilmeisesti sarjaa oli täällä kuvattu kun siitä niin paljon kohkattiin.

Vanhankaupungin muurta.

Stradun-pääkatu täyttyi ihmisistä.

Kirkko.

Sataman vierustaa.

Löysimme kahvilan ja kävimme kaljalla. Tarjolla oli Pan-olutta, se oli mielestäni pahempaa kuin edellisillan Ožujsko. Listalla olisi ollut myös pivocool, mutta onneksi tarjoilija varoitti etukäteen sen olevan alkoholitonta. Virkistyttyämme kävelimme vielä hetkisen, mutta seuraavaksi alkoi hiukomaan joten poikkesimme lounaalle. Otimme mutsin kanssa spaghetti bologneset, faija päätyi omeletiin. Ihan kohtalainen ruoka, olisin tosin kaivannut hieman juustoraastetta päälle + annos oli lisäksi aika pienikokoinen.

Puluset.

Kisut otti päikkäreitä.

Hmm...

Vanhankaupungin kujia.

Palasimme sitten takaisin muurien ulkopuolelle bussipysäkille. Emme löytäneet lipunmyyntikioskia, vaikka sellainenkin täällä piti olla, mutta ostimme liput suoraan kuskilta. Yleensä suositeltiin, että piti olla tasaraha (15 kunaa), mutta kyllä tuo meille antoi 5 kunaa takaisin. Bussissa oli sattumalta myös nuori suomalaisnainen, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanasen. Bussi pakattiin jälleen täyteen ihmisiä. Se ajoi eri reittiä kuin tullessa, hieman eksyimme ja matkustimme vahingossa yhden pysäkin liian kauaksi. Kuski poltteli röökiä bussin sisällä matkustajat kyydissään, se tuntui nykyaikana vähän erikoiselta.

Hetki huilattiin hotellilla ja lähdimme sitten kävellen tutkimaan hotellin lähitienoota, lähinnä etsimään oliko hotellin lähettyvillä uimakelposta rantaa. Hotellilta oli esitteen mukaan rantaan vain 100 metriä, mutta ranta oli laitettu remonttiin. Sen olisi pitänyt valmistua kesäkuussa, mutta eipä yllättänyt ketään kun ei valmistunutkaan luvatussa aikataulussa. Nyt oli heinäkuu ja työntekijät lähteneet lomalle. Kiersimme Babin Kukin niemekettä rantaa pitkin, se oli nätti polku kyllä mutta vähän hieman pitkä, ja mutsilla alkoi mennä kuumassa talsiminen tunteisiin. Löysimme lopulta rannan, joka ei vaikuttanut kovin hääppöseltä, eikä ollut missään nimessä Cobacabanan ranta jota etsimme - toki nimi antoi meille ehkä vähän turhan mahtipontisen kuvan. Faija toisaalta muisteli rannan olevan nimetty Penelopeksi.

Babin Kukia kiertävä polku.

Kippola.

Auringonottopaikkoja oli jonkun verran, mutta uimapaikat olivat kortilla.

Palasimme takaisin joskin lepuutimme hetken jalkojamme puiston penkillä ihaillen Adrianmeren tarjoamaa näkymää. Pääsimme taas kävelykadulle ja poikkesimme ensimmäiseen kahvilaan. Tilaukset menivät poskelleen; faija esim. koitti tilata jääkahvia, jossa ei ole sokeria. Sitä ei ollut mutta tarjoilija suositteli vastaavaa tuotetta, joka oli jonkinlainen sokeripirtelö. Eipä ollut muutenkaan menestys.

Kahvituokion jälkeen löysimme jonkinlaisen rannankin; se oli täynnä jalkapallon kokoisia kiviä ja täynnä myös ihmisiä. Rappusia pitkin pääsi veteen mutta silti kolisi polvet isoihin kiviin. Eikä mulla ollut sellaisia uimakenkiä, ne ovat aivan must näillä rannoilla, ilman ei pärjää. Lisäksi merisiileistä oli varoiteltu taajaan. Sain kuitenkin uitua ja mittasin meriveden lämpötilaksi +25,5 astetta. Ja se itse asiassa jopa tuntui lämpimämmälle. Porukat vartioivat kamojani sillä välin kahvilassa.

Palatessamme hotelliin löysimme pienen marketin tapaisen kaupan. Se oli todella ruisku, yksi surkeimmista kaupoista jota olen koskaan nähnyt. Ja kallis kuin mikä. Saimme kuitenkin ostettua hieman juotavaa ja pikkupurtavaa aamuksi; seuraavana päivänä olisi lähtö retkelle niin aikaisin, ettemme ehtisi syömään hotellin aamiaista, vaan murkinapuolesta piti vastata itse.

Palasimme hotelliin, jossa otin suihkun. Puolitoista tuntia oli lepoaikaa joten kyllä siinä ehti henkilökohtaisen huollon tehdä. Netti oli edelleen surkea.

Kello 19 jälkeen lähdimme porukoiden kanssa etsimään uudelleen kauppaa. Löysimme jo kyltin Tommy-hipermarketiin, mutta emme siitä huolimattakaan löytäneet itse kauppaa. Muutama hyvältä vaikuttava ravintola tuli sen sijaan vastaan, laitoimme ne muistiin tulevien iltojen varalle. Erikoista oli, että ravintoissa oli paljolti myös naisukottajia; yleensähän ne on niitä lipeviä, vanhemman puoleisia "hello, my friend"-ukkoja. Täksi illaksi olimme jo päättäneet mennä Konavoka-nimiseen kippolaan. Yläkerta vaikutti viihtyisältä, siitä näki hienosti kävelykadulle. Tarjoilija oli vähän veemäisen oloinen, mutta sapuska ei ollut hullumpaa; valitsin lammaspihvin. Ranskalaisiin olisi voinut hieman ripotella enempi suolaa. Jälkkäriksi otin Irish coffeen, se oli vähän liian mieto, mutta Kroatiassa taisi olla paukun koko vain 3cl. Kokonaisuudesta voi 4/5 jo antaa. Mutsi oli valinnut ruuaksensa kanaa, faija ćevapčićin - joka oli jonkinlaista pitkulaista jauhelihatankoa - sitten vielä litra viiniä ja parit kahvit. Hinnaksi tuli hiukan päälle 600 kunaa, eli n. 90€. Olimme tullessamme ensimmäiset asiakkaat, joten se vähän huolestutti - se kun ei ole yleensä mikään kovin hyvä ravintolan merkki - mutta lähtiessämme ravintola oli jo aivan täynnä.

Alkupalaa.

Lammaspihvit.

Hotellin piha kuhisi jälleen kissejä. Yksi oli kiivennyt puuhunkin, toinen leikki kepillä. Joku piti niistä varmaan huolen ja antoi niille ruokaa, mutta kannattaisi varmaan välillä joku niistä leikkauttaakin, sen verran melkoisesti niitä meinaan oli. Ilta kului tv:tä katsellessa ja nettiä kirotessa.

Mau.