528# Ruiskumestarin talo

29.6.2017, Thursday, +19, Scattered clouds, Helsinki

Kristianinkatu 12.

Tuskin olen ainoa, joka on luullut Ruiskumestarin taloa Helsingin Roihuvuoressa sijaitsevaksi räkäläksi ravitsemusliikkeeksi. Sellainenkin on, mutta tällä kertaa poikkean Kruununhaassa olevassa vanhassa puutalossa. Tarkkaa tietoa talon valmistumisajankohdasta ei ole, mutta 1800-luvun alkupuolelta se on. Siihen aikaan tämä osa Helsingistä oli vielä syrjäistä laidunmaata. Nykyään talo on kantakaupungin vanhin puinen asuinrakennus.

Maisema on muuttunut melkoisesti 200 vuodessa. Talo sijaitsee osoitteessa Kristianinkatu 12, ja oli jäänyt puristuksiin isojen kerrostalojen väliin. Jotenkin absurdi näky. Paikka on pienen kävelymatkan päässä duunipaikastani, joten suuntasin paikalle torstaisena iltapäivänä työpäivän jälkeen (aukioloajat ke-su klo 11-17). Vähän jopa ujostutti poiketa portista aidatulle piha-alueelle, vaikka mainosständi ovensuulla toivottikin tervetulleeksi. Lipputankoon oli kiskottu sateenkaarilippu meneillä olevan homoviikon kunniaksi. Muuten oli hiljaista kuin huopatehtaalla.

Portti pihamaalle.

Kai tänne uskaltaa homottomatkin mennä...

Museo oli ilmainen, joten ei huolta sisäänpääsymaksusta. Katua lähinnä oleva talo oli kuitenkin lukossa, oven pielessä oli lappu jossa kehoitettiin aloittamaan kierros viereisestä talosta. Poikkesin sisään. Omituisissa, vanhan ajan vaatteissa oleva nainen toivotti tervetulleeksi. Siinä oli muutama tuote myynnissä, mutta en nähnyt tarpeelliseksi ostaa mitään. Viereisessä huoneessa oli muutama mööpeli ja pari kuvakansiota. Ne oli äkkiä katsottu läpi. Kävin kysymässä, josko pääsisi myös viereiseen pytinkiin. Nainen oli tulossa avaamaan ovea, mutta pihalla oli toinen työntekijöistä, ja tämä lähti oppaaksi.

Sivurakennuksen asuinhuone.

Kenkiin sujautettiin sellaiset siniset kondomit, kuten joskus esim. asuntoesittelyissä törmää. Oppaan stiflat lienivät puhtaammat, koska hän ei sellaisia tarvinnut. Talossa tuoksi ihmeen hyvälle; ei ollut sellaista homeen hajua kuten yleensä. Yhteen huoneista ei päässyt sisään, vaan se oli köydellä eristetty alue. Aurinko paistoi ikkunoista siihen malliin, ettei kuvaus onnistunut millään. Puulattia, hienot tapetit ja pari kakluunia huoneissa oli, ei juuri mööpeleitä. Keittiö oli ankea, mutta hella sieltäkin löytyi ja muutama lautanen. Lisäksi luin myöhemmin, että siellä olisi ollut mm. tukki vuodelta 1786. Opas ei puhunut mitään ellei nyt sitten osannut kysyä jotain. Lähinnä kai tarkkaili etten ole minkään sortin vandaali.

Olkkari. Tänne ei saanut mennä, ja ikkunoista kulkeutuva valo teki kuvauksen mahdottomaksi.

Lämmitin.

Köökki.

Toinen kakluuni.

Vuode.

Muistan jostain kuulleeni, että täällä kummitteli aika tavalla. Kysyin sitä oppaalta. Sanoi, että kummitus oli ollut ihmisiksi sen jälkeen kun pihamaalle palautettiin kivi, jolla talon isäntä aikoinaan istuskeli. Totesin nähneeni tarpeeksi ja opas ohjasi minut ulos, neuvoi vielä ottamaan infovihkosen mukaan ja palautekuoren (oli ihan postimerkillä varustettu kuori jonka sisällä palautelomake. Eikö tälläisen voisi tehdä netissä nykyaikana?). Kuvasin vielä pihamiljöön ja lähdin jatkamaan matkaani. Piskuinen kohde mutta en mä mitään ihmeellistä odottanutkaan. Vähän mä olisin kaivannut puheliampaa talonesittelijää, jäi vähän vaisuksi nyt. Astiasto oli vanhaa ja arvokasta, nyt nämä jäivät minulta melkeinpä tyystin huomiotta. Annan tästä 3/5.

Asuintalo.

Tontin vierestä kohosivat uudemmat talot.

Kivi johon kummitus oli mieltynyt.