402# Zürich, 3

2.7.2015, Thursday, +34, Clear, Zurich, Switzerland

Matkoilla tulee aina nukuttua niin kovin levottomasti. Pieniä pätkiä. Toki kuumuuskin saattoi olla osatekijänä, miksi niin huonosti unetti. Tänään oli tarkoitus suoriutua kotiin.

Kävin aamiaisella yhdeksän kieppeillä. Art vaimoineen tarjosi viimeiset huvit. Kuiva ja mielikuvitukseton aamiainen alkoi muuten niin tympimään mieltä. Huoneessa otin suihkun ja mietin mitä sitä tekisi. Huone piti luovuttaa klo 11.30 mennessä - erikoinen aika sinänsä - joten sitä olisi voinut tehdä tunnin kierroksen kylillä. En kuitenkaan keksinyt mitä siellä olisi vielä näkemistä niin lyhyen matkan päässä, joten jäin huoneeseen katselemaan televisiota. Siivooja ryykäsi huoneeseen kun olin kalsareillani, mutta häntä tuntui hävettävän enemmän kuin minua. Luin sähköpostista lentoni olevan ylibuukattu, ja minua vähän hermostutti mahdanko mahtua lennolle. Mulla on ollut ennenkin vaikeuksia päästä lennolle ylibuukkauksen takia. Tokihan siitä saisi jonkinlaisen korvauksen - olikohan se nyt 200 € yli 1500 km:n lennoista - mutta olisi se kiva päästä ajallaan kotiinkin.

Luovutin huoneen klo 11.30. Lento lähtisi klo 15.20, joten mulla olisi aikaa toteuttaa vielä kävelylenkki tai sitten poiketa vaikka kaffelle jonnekin. Melko pienen hetken sisällä huomasin suunnitelmat mahdottomaksi; ilma oli todella helteinen ja 8 kilon reppu selässä. Ei kykene.

Ovenvahti.

Menin juna-asemalle ja ostin lipun automaatista - se oli helppoa, koska lentoasema oli automaatissa pikavalintana ja reilun 10 minuutin junamatkan jälkeen olin jo kentällä. Kello oli vasta vähän päälle 12. Mä en ollut tehnyt check iniä lennolle, joten mun piti odottaa lähtöselvityksen avausta, joka avautui vasta 13.20. Kävin pyörimässä läheisessä lentoaseman ostoskeskuksessa - siellä oli sentään jonkinlainen ilmastointi. Kun en muuta keksinyt niin poikkesin oluelle. Aloin selaamaan ruokalistaa, mutta tarjoilija keskeytti minut ja alkoi luettelemaan ruokalajeja. Ärsytti niin, että pyysin tuomaan jotain missä ei ole sieniä. Tarjoilija hieman häkeltyi, mutta tuli hetken kuluttua Spaghetti Bolognesen kanssa - en tiedä oliko se vittuilua, mutta ruoka oli hyvää.

Siltikin piti vielä odotella ennen kuin check in avattiin. Sillä välin lähtöselvitystiskiin oli tullut melkoinen lauma erikulttuurillista väkeä, vallaten kaikki tiskit vaikka selvästi kuuluivat samaan porukkaan. Yksi niistä oli kerännyt kaikkien passit, ja silti he jonottivat kaikkiin lähtöselvitystiskeihin, välillä vaihtaen jonoja. Ja niillä on muuten aina sitä tavaraa niin jumalattomasti. Kun lähtöselvitys viimein avattiin ja näiden vuoro tuli, niin totta kai laukut olivat ylipainoisia ja alkoivat sitten siirtämään kamaa toisesta laukusta toiseen - tätähän ei tietenkään ole voitu tehdä esim. kotona valmiiksi. Välillä hermostuivat toisiinsa ja huusivat täyttä kurkkua. Lapset tappelivat niin ikään; semmoinen taaperoiässä oleva alkoi hakkaamaan äitiään, ja kaikki nauroivat sitä vatsat kippurassa. Enhän mä voi tietenkään ottaa lastenkasvatukseen kantaa kun ei omaa jälkikasvua ole, mutta olisin luullut että tässä kohdassa nauramisen sijaan olisi toruttu lasta kertomalla, että lyöminen on väärin.

Kaiken kruunasi tietenkin aivan uskomaton paskanhaju. Vielä kymmenen vuotta sitten ajattelin, että kyseinen väki ei pyyhi pylleriään siksi kun heillä ei ole vessapaperia, mutta myöhemmin sain kuulla että sitä ei pyyhitä siksi kun se kuuluu kulttuuriin. Nämä olivat varmasti jotain hienompaa väkeä kun asuvat Sveitsissä ja matkustanevat kotimaahansa vain lomailemaan (Hesan kautta), mutta siltikään länkkärimaista hygieniatasoa ei noudateta. Rukoilin mielessäni, että saan paikan näistä pitkän matkan päästä.

Viimein tuli mun vuoro. Virkailija sanoi, että kyllä mä olen tehnyt jo check inin. Se on minusta outoa. Tulisiko sitten se Finnairilla jotenkin automaattisesti? En kuitenkaan ollut saanut asiasta sähköpostia tai edes tekstaria. Pyysin printtaamaan boarding passin jonka virkailija tekikin. Sitten pääsin etenemään viimein turvatarkastukseen asti. Se menikin melko jouhevasti, eikä metallinpaljastinkaan minua käräyttänyt.

Röökikoppi. Ei suinkaan mitään mainosta?

Kiertelin muutamat myymälät, mutta olivat sen verran kalliit brenkut että päätin jättää ostamatta. Sen verran mulla oli aikaa, että ehdin poiketa oluelle. Laskutuskäytäntö oli vähän omituinen - ensin istuttiin pöytään, sitten tilattiin lasku. Lasku tuli, mutta se piti käydä maksamassa erilliselle krupieerille. Noh, kai sillä oli sitten työllistävä vaikutus.

Ravintolan hinnasto. Kallista on.

Lento lähti ajallaan. Kone oli pieni, rivillä oli vain kaksi paikkaa käytävän molemmilla puolin, eikä rivejäkään ollut kovinkaan paljoa. Sain kuitenkin paikkani, joten ehkäpä joku oli jäänyt vapaaehtoisesti sitten lennolta pois. Mulla oli ikkunapaikka viidennellä rivillä, vieressäni joku ukko josta en pystynyt päättelemään minkä maalainen oli. Lähtöselvityksessä edessäni poukkoilleita ei ollut kuin yksi edessäni - mutta hänen kaksi lastaan ja muija istuivat business-luokassa!? Se oli minusta outoa, ehkä rahat tai istuinpaikat eivät sitten riittäneet että koko nelikko olisi siellä istunut? Lapset sitten juoksivat koko ajan business-luokan ja isän väliä, lentoemäntiä se varmaan vähän ärsytti kun business-luokka yleensä eristetään verholla tavallisesta rahvaasta.

Äijä oli melko nuoren oloinen ja mikä hämmästyttävintä, sille kasvoi jumalauta parta 2,5 tunnin lentomatkan aikana. Enpä ollut sellaistakaan nähnyt. Lapset olivat melko pieniä; tyttölapsia molemmat. Mietin, mahtoiko jätkä olla masentunut. Eikös siellä päin maailmaa tyttölapset ole vähän niin kuin huono jutska?

Ajatukseni rupesivat menemään niin typeriksi, että päätin tilata shampanjaa. Ja viinin. Ne maistuivat hyviltä, jopa viini josta en muuten niin välitä. Vieruskaverini ei tilannut mitään, mutta poikkesi onneksi vessaan ja pääsin sinne samalla itsekin. Loppumatkan katselin ikkunasta, kirkasta keliä riitti Hesaan saakka.

Hiukan kone oli myöhässä vastatuulesta johtuen, mutta koska mulla ei ollut ruumatavaraa niin pääsin lentokentältä aika nopeasti pois. Kello oli puoli kahdeksan illalla. Matkani aikana uusi junarata keskustan ja lentokentän välillä oli avattu, ja päätin sitä testata koska kuntoa tuntui vielä riittävän. Lentokentän juna-asema ei ollut vielä valmis, joten piti ensiksi ottaa bussi Aviapoliksen asemalle. Bussi tuli sopivasti eikä siellä ollut kuin yksi matkustaja minun lisäkseni.

Upouusi Aviapoliksen juna-asema.

Aviapoliksen asema tuntui isolta ja autiolta. Ilmastointi oli mieletön, ja palelin kovasti. Siistihän se tietysti oli. Junaa piti odottaa nelisen minuuttia.

Junassa mulla ei riittänyt arvo matkakortilla, joten ostin kolikoilla Vantaan sisäisen lipun konnarilta - mulla oli Helsingin sisäinen lippu jo - kun automaattejakaan en asemalta löytänyt. Matka Hesaan kesti about puoli tuntia, joten eipä tuossa nyt hirveästi voittanut bussiin verrattuna. Ilma tuntui siedettävältä täälläkin. Asema kuhisi roskaväkeä ja känniläistä. Ei ollut vaikea arvata, mihin lintukotoon oli taas päästy.

Huomioitavia asioita:

Miksi ihmeessä olin jättänyt allergialääkkeet pois? Niitä tosiaan tarvitaan Sveitsissä yhtä lailla kuin Suomessakin, heinäaikaan.