403# Suomenlinna, 2

25.7.2015, +18, Scattered clouds, Helsinki

Kyllähän nyt kerran kesässä kuuluu Suomenlinnassa käydä. Sen lisäksi suosittelen paikkaa käytäväksi talvella, jolloin se on tyystin erilainen. Paras Suomenlinnan vierailuni oli pimeänä ja kylmänä helmikuisena lauantai-iltana, jolloin laivassa oli tilaa eikä turisteja tullut vastaan yhden yhtäkään.

Nyt oli toinen ääni kellossa. Kesälauantaille oli luvattu aurinkoista keliä, ja Euroopassa lomat alkaneet, ja Kauppatori täyttynyt turisteista. Mun piti lähteä reissuun aamupäivästä, mutta sen verran tuli kuhnailtua vapaapäivän kunniaksi, että kello oli jo lähemmäs yksi kun saavuin Kauppatorille.

Laiturilla oli neljä jonoa. Ne olivat niin pitkiä, että oli mahdotonta sanoa mihin jonotettiin. Pelasin varman päälle ja otin ulommaisen jonon. Ajattelin, että se minimoi riskin joutua Korkeasaaren lautalle.

Ensimmäinen lautta tuli, siihen ei mahtunut.

Jonkin ajan kuluttua tuli toinen lautta. Jono hupeni melkoisesti, mutta siihenkään en vielä päässyt. Ihmiset etuilivat röyhkeästi, turistit kävivät kysymässä mihin pitää jonottaa, ja miksi jonotus on tällainen. Lastenrattaiden omistajalla oli parempi onni, kun pääsivät sniikkaamaan jonon ohi ajoportista - muut pakotettiin menemään kääntöportin kautta.

Ja se laivahenkilökunta on aina ollut todella vittumaista väkeä, mutta nyt näillä näytti olevan hermot tavallista enemmän pinnassa. Ärjyivät naama punaisena komentoja kuin armeijassa ikään - suomeksi tietysti. Ehkäpä turistit ymmärtävät paremmin jos asiansa huutaa?

- Ei sieltä!
- Takaisin... TAKAISIN!!!
- Kiertäkää tuolta!
- Ei tästä!

Kolmanteen paattiin mahduin. Sitäkin mä vähän ihmettelen, kun laivassa oli tilaa vielä vaikka miten paljon ja kuuluttivat sitten kuitenkin laivan olevan täynnä - ja paatti lähti sitten seilaamaan puolityhjänä? Miksi on iso laiva jos sitä ei voi kerran lastata täyteen? Eikö ole pelastusliivejä kaikille tms? Aivan tolkutonta. Laitoinkin tästä kyselyä HSL:lle.

Lauttamatka kesti sen 15-20 minuuttia jona aikana itsekin rauhoitun kummasti. Laiturille päästyäni käännyin heti oikealle ja kävelin Pikku-Mustan ja Länsi-Mustan saarille. Turisteja ei täällä juuri ollut, vaan kaikki kurvaavat yleensä Kustaanmiekalle päin. Harvemmin itsekään olen täällä ollut, joskus juhannuksena vain.

Länsi-Mustan saari.

Muutama asuintalo täällä oli sekä muureja ja kallioita. Ryhmä epäilyttävän näköisiä hampuuseja takkutukkineen tulivat eräästä rapusta pihalle. Mä olisin aina halunnut asua täällä Suomenlinnassa yhden vuoden, jotta näkisin vuodenvaihtelujen erot, mutta jos naapurusto on tuommoista niin antaapa olla. Sitä mä olen ihmetellyt ketä tänne pääsee asumaan - ilmeisesti sitten sossun asiakaskunta jos pitäisi veikata - joskin virallisestihan se termi taitaa olla "taiteilija".

Meri-ilmaston rapauttama talo.

Viihtyisämpi pytinki.

Nurmikkoalueet olivat niin täynnä hanhenpaskaa, etten ole koskaan nähnyt mitään sellaista. Heinikkoalueille en niin ikään viitsinyt mennä. Isosaaressa armeija-ajan viettäneenä muistan, että tuollaisten heinäalueiden läpikävellessä altistaa itsensä suotta punkkien purtavaksi.

Hanhien valtaama biitsi.

Palasin takaisin satamaan. Siwa oli muuttanut laiturialueelle sitten viime näkemän. Sinne oli niin tolkuton jono, että päätin jättää menemättä, kun en ollut varma mitä sieltä olisin edes tarvinnut. Sen sijaan menin Suomenlinnan Panimoon, jonne pääsi takakautta terassille. Siinä oli vain hieman jonoa tiskille ja muutama istumapaikka vapaana niin päätin jäädä tänne. Sitä mä en olisi etukäteen uskonut, miten helvetin kauan piti siinäkin jonotella; ruokatilaukset tehtiin niin ikään luukulle, ja tottahan toki siellä oli joku eukko joka tilasi ruokaa valtavalle määrälle ihmisiä - ja tietysti erikoistilauksena niin että annoksia piti modata. Siinä meni varmaan vartti taas elämästä.

Kun kerran panimossa olin niin pitihän sitä omaa kaljaa tilata. Maksoi 8€ muki, mutta oli yllättävän hyvää. Suosittelen. En tiedä miten vahvaa kaljaa se oli, kun hetken aikaa tunsin olevan juovuksissa. Päätin kävellä hetken. Aurinko paistoi eikä pahemmin tullut ja olin kahden vaiheilla pärjäsikö ilman hupparia vai ei.

Iso Mustasaari.

Muurta.

Saaristolaistönö.

Katselin hetken aikaa meininkiä Kustaanmiekalla. Ihmisiä oli täällä piknikillä, ja jotkut uskalsivat ottaa aurinkoakin ja toiset tyhjennellä viinipulloa. Mä menin Walhallan aurinkoterassille. Uskomatonta, ei yhtään jonoa, ja vain muutama ihminen! Pienen hetken päästä siihen tuli kyllä perhe, joka ei sinällään minua häirinnyt mutta lapsi vaikutti ekstrovertiltä. Ei mulle olisi tullut pienenä pieneen mieleenikään mennä jutskaamaan mitään tuntemattomille, eikä kyllä vieläkään. Nimi oli Siru; en tiedä juontuuko nimi sim-korteista ja sen semmoisista vai ovatko vain omiaan kuvaamaan onnettomuuden aiheuttamia tuhoja siinä missä särö tai lommokin?

Kusenmiekka, josta matkustajalaivatkin ahtautuvat menemään.

Kaljalla.

Walhallan aurinkoterassille johtava corridor.

Kävin hyvin haisevassa vessassa muurien sisällä ja jatkoin matkaani. Taivas oli vetäytymässä pilviverhoon, mutta kävin vielä istuskelemassa rantakalliolla hetken aikaa, kunnes uusi kusihätä pakotti minut jatkamaan. Poikkesin vielä Cafe Piperiin juomaan yhden lonkeron, tänne oli jo taas hieman enemmän jonoa. Mutta ihan viihtyisä paikka noin muuten.

Rantatörmää kiertävä polku.

Aikaa oli kulunut sen verran, että katsoin päiväretken Suomenlinnaan suoritetuksi ja palailin pikku hiljaa laiturille päin. Täällä ei ollut niin paljon jonoa kuin Hesan päässä - varmaan ihmiset jakautuivat poislähdön suhteen erilailla eikä ruuhkahuippuja päässyt syntymään - eikä paattia pitänyt odotellakaan kymmentä minuuttia kauempaa. Tarkenin istuskella venematkan ulkona, joskin hupparin joutui laittamaan uudelleen päälle. Sen verran oli alkanut meri-ilma hiukomaan, että ensi töikseen kaupunkiin saavuttuani piti pitzelle taas päästä.

Mutta sellainen retki tänä vuonna. Ja arvosanaksi voisi antaa ehkä 4/5... kyllähän mä tiesin mitä tästä tulee, joskin jonotus kiristi hermoja ja jopa vähän yllätti. Se verotti sen pinnan. Mutta Suomenlinna on ja pysyy edelleenkin Hesan suosikkipaikkanani.