399# Zürich, 1

29.6.2015, Monday, +26, Scattered clouds, Zurich, Switzerland

Zürich, Sveitsi.

Herätyskello ei tuntenut armoa herättessään klo 5.30. En ennättänyt nukkumaan kuin viiden tunnin yöunet, joka oli melko vähän muutenkin niin raskaan viikonlopun jäljiltä. Mutta oli kesäloma, ja kun en ollut muutakaan keksinyt niin olin päättänyt lähteä piipahtamaan Sveitsissä, jonne olin jo pitkään halunnut mennä. Vähän minua kyllä jännitti moinen porvarivaltio, koska toverithan aina puhuvat miten verotuksella pidetään tuloerot kurissa ja yhteiskunta pyörimässä. Muutenhan ei olisi poliisia, kouluja, eikä eläkkeitä. Työttömät, vanhukset ja sairaat kuolisivat nälkään ja tauteihin, ei olisi katulamppuja eikä katuja.

Lisäksi matka toteutetaan huonoimmassa mahdollisessa seurassa, eli yksikseni.

Aamiainen naamariin ja pikainen lehdenluku, sen jälkeen tilasin itselleni taksin. Riensin alas, minuutin verran piti taksia odotella ennen kuin laiska ja vanha kuski porhalsi paikalle. Ei jaksanut edes autoaan kääntää, vaan odotti että ylitän kadun. Tuntui yskivän keuhkojaan pihalle. En tiedä oliko plunssassa, mutta taksi lemusi kyllä pahasti röökille, joten taisi olla tervakeuhkoja. Kannattaisi ottaa vähän iisimmin sen röökin kanssa, jos mun mielipidettäni kysytään. Ei terveen kuuloinen semmonen röhinämylly. Muuten ihan ystävällinen kuski. Matka maksoi muistaakseni 43€.

Olin halpismatkalla - jos Sveitsiä nyt voi semmoiseksi edes kutsua - joten Finnairin light-lentoihini ei sisältynyt ruumatavaramahdollisuutta. Olin siis pelkällä repulla matkassa. Check inin olin tehnyt jo valmiiksi, joten riitti kun vain kävelin turvatarkastukseen. Siinä oli hieman jonoa. Saksasta ostamani turkkilainen hammastahna ei tällä kertaa läpäissyt tarkastusta, koska purtilo oli 125 ml, joten se ratsattiin pois. Muuten ei piipannut mikään.

Turvatarkastuksesta selvittyäni kävin R-kioskilla ostamassa uuden ja pienemmän hammastahnan, ja hetken arpomisen jälkeen myös viinapullon TaxFree-myymälästä. Varoiksi. Sitten kävin vessassa pesemässä käteni; siellä oli mies joka täytti neljää tyhjää pulloa vedellä. En tiedä onko se saituutta vai halusiko vain viedä Suomen vettä muuanne?

Lähtöporttina toimi 31d, ja semmoinen yleensä viittaa bussikuljetukseen, kuten nytkin. Passia ei tarvinnut näyttää kenellekään, ei edes Sveitsiin maahan tullessa. Se oli minusta vähän outoa kun luulin ettei Sveitsi ole Schengen-maa, mutta tässä ilmeisesti erehdyin.

Paikkani oli rivillä 4, käytäväpaikalla. Mä suosin kyllä käytäväpaikkoja, ja nytkin olin sellaisen valinnut - joskin paikka 6A oli kuulemma paras paikka lentokoneessa. Mutta se vain on niin kiusallista vaivata sitten tuntemattomia siirtymään kun täytyy kuitenkin rampata jossain vaiheessa vessassa. Kone tuli täyteen, viereeni tuli kaksi muuta yksinäistä ukkoa.

Yleensä juon aina shampanjat lähtölennolla, kellon ajasta huolimatta, mutta nyt tilasin vain kaksi kahvia, veden sekä 7 euron hintaisen pahanmakuisen ruisleivän. Silti piti vessassa käydä, vaikka lento kesti vain 2,5 tuntia. Perillä oltiin klo 9.40 paikallista aikaa (tunnin Suomen aikaa jäljessä).

Zurichin asema oli vähän omituinen; tuloaula ei ollut kovinkaan iso, mutta lentokenttä oli rakennettu ostoskeskuksen välittömään läheisyyteen niin, että oli vaikea tietää mikä oli lentokenttää ja mikä ostoskeskusta. Kyltit kuitenkin opastivat juna-asemalle helposti. Lipun osasin ostaa automaatista pienen arpomisen jälkeen; joskin ensimmäinen automaatti ei suostunut antamaan rahasta takaisin, joten piti vaihtaa vielä kerran automaattia. Suomessa rahanvaihtaja oli suositellut vaihtamaan vähän kolikoitakin juuri automaattia varten, mutta kyllä se olisi seteleitäkin ottanut vastaan. Matka maksoi 6,60 frangia - joka oli suurinpiirtein euroarvoltaan sama. Aika paljon minusta kymmenen minuutin junamatkasta ! Juna oli lähdössä justiin; en tiedä olisiko lippua kuulunut leimata jossain, mutta en nähnyt edes semmoista leimausautomaattia. Eipä kukaan sitä lippua toisaalta edes kysellyt.

Zurichin päärautatieasema oli kyllä yllättävän iso, en meinannut aluksi löytää sieltä edes ulos, pelkkiä raiteita vain. Sitten viimein jonkun alikulkutunnelin kautta pääsin kadulle. Puhelimeeni olin ladannut valmiiksi Sveitsin kartan ja siitä olikin suuri apu kun se näytti heti missä oli ja mihin suuntaan piti lähteä. Voi niitä paperikartta-aikoja ja katukylttien etsimisiä. Hotelli löytyi kymmenen minuutin kävelymatkan päästä, kaupunkia halkovan Limmat-joen toiselta puolen. Hotel Bristolin kaunis rillipäinen respanlikka toivotti tervetulleeksi, mutta sanoi ettei huoneet ole valmiina ennen klo 14, johon oli vielä liki neljä tuntia aikaa. Sain kuitenkin jättää painavan repun lukittuun tilaan.

Kävelin reilun 5 minuutin matkan vanhaan kaupunkiin, Niederdorfstrassen alkupäähän. Pari ensimmäistä pubia näytti olevan kiinni, ja ehdin jo panikoitumaan avaavatko kaikki ravintolat ovensa vasta klo 16, mutta löysin sitten kuitenkin jo yhden avatun kippolan, jonka terassilla istui vanhoja ukkoja kännissä maanantaiaamupäivän kunniaksi. Jäin siihen itsekin ja tilasin oluen. Keski- ja etelä-Euroopassa on aina pöytiintarjoilu; minua se vähän ärsyttää, koska sitten joutuu vaivaamaan tarjoilijaa turhankin paljon ja jos on minuuttiaikataulu niin sen laskun tilaamisessa on niin ikään oma vaivansa. Nyt se ei sinänsä haitannut, hörpin olutta pitkään ja hartaasti. Keli oli ihan sopiva vielä tässä vaiheessa; sellainen +20 ja pilvet tekivät selvästi lähtöä taivaankannelta.

Oluen jälkeen tein pitkähkön kävelylenkiln tutustuen vanhaan kaupunkiin. Semmoisia pieniä liikkeitä oli jonkun verran, mutta suurimmaksi osaksi ravintoloita. Se antoi vähän toivoa ruoan saannin suhteen.

Pikkukaupunki Zürich.

Kävin Grossmünsterin kirkossa, jonka kaksoistornit olivat tuttu näky Zürichin silhuetissa. Mä muistelin, että sen torneihin olisi päässyt kiipeämäänkin, mutten löytänyt sisäänkäyntiä torniin mistään, joten jäi sitten välistä. Harmi, se kyllä vähän masenti.

Grossmünster.

Kävelin rantaan ja istuin hetken aikaa penkeillä katsellen ruokaa kerjääviä joutsenia ja nokikanoja. Rupesi kusettamaan siihen malliin, että oli löydettävä pikemmiten hotelli helpotus. Menin uuteen baariin, mutta en päässyt käyttämään pelkästään saniteettitiloja, vaan oli myös tilattava jotain. Tilasin uuden oluen. Tässähän oli äkkiä kierteessä. Tutkin myös ruokapuolta, mutta kyseisen paikan sienipiiraat eivät saaneet minua vakuuttuneeksi, joten tyydyin pelkkään olueeseen. Se maksoi 7,5 frangia.

Jokitörmää.

Tuopin jälkeen riitti kuitenkin rohkeutta tutkia kebab-paikkojen hintoja. Pyysivät niistä jopa 18 frangia, täysin sikamainen hinta. Näin kuitenkin eräässä paikassa kebab-rullan joka maksoi vain 8,5 frangia, joten tilasin sellaisen oitis. Tilaus itsessään ei tuottanut vaikeuksia ja se oli yksi parhaimmista kebabeista mitä olen koskaan syönyt - vaikka oli vielä kanakebab. Vaikka siitä olisi tullut vatsatauti, niin olipahan kai sitten sen arvoista. Harmi kun en muistanut ottaa paikan nimeä ylös, kun oli ihan 5/5.

Aurinko oli tullut nyt kokonaan pilviverhon takaa ja paisteli tehokkaasti lämmitäen ilman +26 asteiseksi. Se oli minulle tämän kesän ensimmäinen hellepäivä. Kello lähtenteli kahta, joten päätin palailla takaisin hotellille kysymään, josko huoneeni olisi jo valmis.

Huone oli valmis. Olin maksanut huoneen jo etukäteen, mutta joku helkkarin vero piti vielä maksaa paikan päällä erikseen, se oli 7,50 frangia. Olen jossain muuallakin joutunut semmoisen maksamaan, mikähän idea siinäkin on? Huone oli neljännessä kerroksessa, melko pieni ja todella kuuma mutta siisti. Ei ilmastointia, vain pöytätuuletin. Hissi oli myös varsin erikoinen; siinä oli ovi eteen ja sivulle, en ollut semmoista ennen nähnyt.

Nukahdin lähes välittömästi 2,5 tunniksi, jonka jälkeen kävin suihkussa ja surffasin hieman netissä - se sisältyi huoneen hintaan. Muistin lentokentältä ostamani viinapullon, jonka korkkasin. Taskulämpimänä se maistui kamalalle, ja sain yökötellen alas pieniä kulauksia. Päätin sitten lähteä ulos ennen kuin viina alkoi vaikuttamaan.

Kävelin ensin Leonhardstrassea ylöspäin ja saavuin tasanteelle josta näki kaupungin kattoja. Siinä oli kirjastoa ja yliopistoa ja muuta korkeakoulua. Nyt täällä oli melko hiljaista; johtuiko sitten siitä että oli ilta ja kesä, ja opiskelijat muualla - vai mahtoiko opiskelijoita olla ensinkään lukukausimaksuista jne johtuen?

Jatkoin matkaani takaisin alas jokirantaan. Ylitin sillan joen toiselle puolelle. Hikinorot juoksivat selkääni pitkin joten päätin piipahtaa vielä oluelle. Näin varteen otettavan paikan, ja kysyin kyypparilta sopisiko jos poikkeaisin oluelle. Se oli kuulemma ok, mutta he aloittaisivat 20 minuutin kuluttua ruokatarjoilun - ymmärsin tästä että minulla oli sen verran aikaa nauttia oluestani, joten tilasin sitten bissen ja laskun saman aikaisesti; tarjoilija hämääntyi tästä. Ilmeisesti ei ole kovinkaan tyylikästä.

Seinämaalaus.

Jatkoin kiertämistäni alueella - Zürich ei tosiaankaan ole mikään iso kaupunki, enkä tiedä kiinnostaako turisteja muuten kuin vanhankaupungin alue, ja se oli kyllä melkeinpä yhdessä illassa kierretty. Katselin hetken aikaa soittokuntaa sekä joessa uivaa kaveria. Siinä näytti olevan melkoinen virtaus mutta taitavana uimarina hallitsi liikkeensä. Vaikka vesi oli vihertävää, se oli erittäin kirkasta ja mietin, eikö sellainen mahtaisi olla kovin kylmää jos se Alppien jäätiköiltä virtasi?

Kaupunkia halkova Limmat-joki.

Päätin etsiä kaupan. Ensimmäisessä ei ollut oikein mitään ostettavaa + pelkästään automaattikassa. Toinen oli niin ikään surkea. Kolmannessa oli jo parempi valikoima, mutta paha haju. Epäilin aiheuttajaksi juustotiskiä. Neljäs oli melkeinpä kioski, mutta sain sieltä ostettua pari olutta, vettä (en ollut varma voiko vesijohtovettä juoda - todennäköisesti voi), sipsejä ja sen semmoista. Myyjä vaikutti tässäkin epäluottamusta herättävältä.

Mopon vauhtia rajoitettu.

Etsin hieman aikaa ruokapaikkaa, ja löysinkin melko pian sopivan; siellä istui valmiiksi jo yksinäisiä ukkoja joten kehtasin mennä sinne itsekin. Ruuassa ei ollut kehumista; pihvi oli paistettu puhki, ja kastike liian chilimäinen ja muutenkin semmoinen kuiva ruoka. Ei voi antaa enempää kuin 2/5. Ei onneksi maksanutkaan paljoa.

Syönnin jälkeen hotellille. Ei ollut vielä myöhä, mutta päikkäreistä huolimatta oli jotenkin kaputt. Ja olihan sitä tullut käveltyä päivän mittaan paljon. Huoneessa katselin televisiosta tietovisaa ja join ostamani oluen ennen nukkumaan menoa.

Huomioitavia asioita:

Yllätyin, sillä sähkörasiat eivät olleetkaan mallia Neuvostoliitto - siis semmoisia kuin meillä Suomessa, vaan länsimaalaiset töpselit. Onneksi olin ottanut adapterin mukaan. Kyllä semmoinen kannattaa aina olla mukana.

Röökinpoltto ihmetytti myös. Suurin osa ihmisistä tuntui tupakoivan; mä en tiedä saiko baareissa polttaa sisällä kun istuin vain ulkosalla, mutta siellä ainakin blaadattiin niin että napa ryskyi. Samoin kuin asemarakennuksen sisällä jne. Outoa.

Röökinhajun lisäksi Sveitsissäkin vallitsi ominaishajunsa. Sellainen on lähes joka maassa ja mä olen sitä ihmetellyt ennenkin. Ihan miellyttävä tuoksu eikä sitä oikeastaan enää ensimmäisen päivän jälkeen huomannutkaan. Mutta se lehahtaa lentokoneesta nousevan turistin sieraimiin ja pesiytyy vaatteisiin. Mikähän se mahtaa olla?