195# Hammaslääkärissä, osa 1.

Vaikka en aina olekaan samoilla linjoilla kun Partis ja Polgis, niin saavat kyllä sympatiani ihan täysin, vilpittömästi. He elävät kivun täyttämää elämää. Mä myönnän olevani vauva, mitä kivunsietoon tulee. En kestä sitä ollenkaan.

Toivottavasti he eivät saa hepulia, ja ärsyynny, kun kerron hammassärystäni. En ymmärrä, miten niin pieni asia voi tuottaa ihmiselimistöön niin paljon kipua ja särkyä. Olen huonovointinen; mä olen varma, että hammas on päättänyt tappaa minut - tosin en tiedä mitä se itse kuvittelee siitä hyötyvänsä kun kerran symbioosissa tässä olisi tarkoitus niinku elellä.

Se alkoi torstaina, lievänä. Neljä päivää sitten. Tai viisi. Riippuu laskentatavasta. Klaarasin homman buranalla.

Perjantaina sitä jomotti jo hieman enemmän, mutta napsin päivän mittaan lisää buranaa. Illalla purskuttelin suutani viskillä ja ginillä, nielaisua unohtamatta. Jo muutaman napakan paukun jälkeen hammaskipu oli hävinnyt. Hahaa. Zim 1 - hammas 0.

Sillä pärjättiinkin hyvin lauantai-iltaan, kunnes särky palasi ryminä takaisin. Nyt hammas tuntui olevan tosissaan. Lisää särkylääkettä naamariin. Hyväksyn tosiasian, että tähän ei auta muu kuin peloista pahimman kohtaaminen; hammaslääkäri.

Saan nukuttua, mutta herään viideltä aamuyöllä kipuun. Käyn purskuttelemassa suuta whiskyllä ja ginillä - tällä kertaa en edes nieleksi (kuinkahan paljon pervoja tämäkin lause tuo blogilleni :D). Se auttoi sen verran, että sain vielä pari tuntia nukutuksi.

En saanut mitään aikaiseksi koko sunnuntaina ikkunanpesua lukuun ottamatta, mutta muuten meni säristellessä. Lähdin sitten porukoille. Söin lihapullia, jonka jälkeen totesin, että on aika lähteä katsomaan mitä veromarkoilla saa. Soitin kunnalliseen päivystykseen. Sieltä sanottiin, että "seuraava ilmoittautumisaika alkaa tunnin kuluttua". Jaahas, kuulostaa byrokraattiselta.

Lähdin sinne eniveis, vaikka olisi ollut Puulin peli telkassa. Ensin piti jonottaa tosiaan ilmoittautumaan, sen jälkeen erikseen vastaanotolle. Arvioitu jonottamisaika oli 1-3 tuntia, mahdolliset lapsipotilaat menevät etusijalle.

Odotussali sinänsä oli aika lailla apinatarha. Tietäähän sen millasta sakkia siellä oli, mutta näinä aikoina pitää olla varovainen ettei tule sitä vihapuhetta. Noh, 1,5 tuntia siinä meni ootellessa, tuli hiirenkorvalliset MB ja Kodin kuvalehti siinä selattua ja mitä nyt puhelimella netissä surffailin. Ja vieressä köhinyt kakaralauma luultavasti tartutti minuun jonkun ebolan.

Yllättävää kyllä, olin melko rauhallinen. Yleensä mä olen ollut pakokauhun vallassa. Ja siis käytän nimen omaan yksityisiä; tuolloin ei ole odottamisia liiemmin, ja pystyn ajoittamaan vierailuni niin, etten joudu kauaa odotussalissa istumaan, koska se paikka on karmiva. Kuin helvetin esikartano. Kuulla ne kaikki äänet ja haistaa ne hajut. Ilma on niin sakeana pelosta, että sitä voisi leikata veitsellä.

Viimein pääsen sisään. Jes: mieslääkäri, kerrankin. Meidän isä aina sanoo, että ukoilla on niin paksut sormet, että on helvettiä olla sellaisen käsittelyssä. Mulla ei ole koskaan ollut mieshammaslääkäriä (vai oliko, armeijassa?), vaan aina nainen, ja olen ajatellut, että mieslääkärit on hellävaraisempia. Naiset kestävät kipua, ja ne eivät osaa suhtautua miesten herkkänahkaisuuteen vaadittavalla tavalla.

Koska en osannut paikallistaa särkyä, niin ukko naputteli ja koputteli ja käski puremaan yhteen. Oletimme (molemmat), että syyllinen löytyi. Ukko tykitti puudutukset, krapsi hammasta ja porasi hiukan, iski paikan ja totesi että lasku tulee himaan, eikä edellytä jatkotoimia. Olin häkeltynyt nopeudesta (20 minuuttia) ja helppoudesta, ja lähdin hämmentyneenä ulos.

Mutta jo hississä tunsin jomotuksen alkavan. Outoa. Puudutus päällänsä ja särkee, miten se on mahdollista?

Ulkona satoi kaatamalla ja olin t-paidassa, joten piti tilata taksi ja palasin porukoille. Hammasta särki jo tolkuttomasti. Kävin pesemässä tukkani, ja hammassärkyi yltyi. Se oli pahempi kuin mennessä hammaslääkäriin. Mitä helkkaria mulle on menty tekemään.

Faija oli kännispäissään katkaissut muutaman kerran luunsa, joten sillä oli jäänyt jotain sellaisia vahvoja särkylääkkeitä ja tarjoili minullekin niitä. Enhän mä semmosia mielelläni ottaisi, mutta nyt ne tekivät kauppansa. Otin niitä ensin yhden, myöhemmin toisen. Eivät ne juuri auttaneet, leuassa jyskytti.

Koitin mennä nukkumaan mutta tiesin sen toivottomaksi. Otin vielä buranaa, vaikka faijan lääkkeissä sanottiin, ettei kannata sekotella särkylääkkeitä keskenään.

Kummallista kyllä, nukahdin muutamaksi tunniksi. Näin katkonaista ja outoa unta. Mutta lasketaan se uneksi silti. Heräsin puoli viiden aikaan, jyske oli palautunut. Otin lisää Buranaa, vaikka olin jo huolissani mitä vatsani mahtaa asiasta tuumia. Hetken päästä onnistuin nukahtamaan jälleen hetkiseksi, ja seuraavan kerran särky herätti vasta lähempänä kellonsoittoa. Hyvin klaarattu.

Duunissa tuntui ensin ihan siedettävältä. Kaikki sanoivat, että se on semmosta normaalia paikkauksen jälkeistä särkyä. Outoa. Ei mulla ole ennen semmosta ollut. Olin varautunut, että hammas avataan, puhdistetaan, lääkitään, ja laitetaan esim. väliaikainen paikka päälle. Ja sen jälkeen särky on loppunut. Paha mun on toisaalta mennä hammaslääkäriä neuvomaan.

Puolen päivän kieppeillä särky palasi taas tehden elosta yhtä helvettiä. Lisäksi mulle tuli fyysisesti huono, pahoinvoiva olo. Kyllä siellä jotain on nyt hullusti. En pystynyt edes töitä tekemään. Soitin sitten hammaslääkäriin jossa olen aiemmin käynyt, mutta se meni vastaajaan. Toinen yritys ei sekään tuottanut tulosta, vapaita akuutti-aikoja ei tälle päivälle löydy. Kolmas yritys oli sen verran eteenpäin menoa, että sain ajan varattua ulkomaalaisen nimen omaavalle, tosin vasta taas myöhään illaksi. Otin sen.

Lisää buranaa naamaan, ja odottelemaan mitä tuleman pitää.