Eilen saatiin lukea, miten itähesalainen isä oli muijansa kanssa kiduttanut 8-vuotiaan tyttärensä hengiltä. Jotenkin pisti mietittymään sekin juttu. Miten kukaan voi pystyä edes tuollaiseen? Eikö ihmisluonnossa ole minkäänlaista inhimillisyyden jäännettä enää tuossa vaiheessa? Ja pahoinpitely oli ollut säännöllistä ja sitä oli jatkunut pitkään. Ja miten tämä sekopää löytää vielä samalla mielenlaadulla varustetun naisystävän, jonka kanssa ovat tätä kidutushommaa puuhanneet?
Varmaan tuntuu kamalalta myös niistä sossutyöntekijöistä, jotka päättivät antaa vanhemmille vielä yhden mahdollisuuden ja palauttivat huostaanotetun likan takaisin kotiin, vaikka lapsi ei itse olisi sitä halunnut ja hänessä oli aiemminkin pahoinpitelyjen merkkejä näkynyt. En mä silti niitä tuomitse; kyllä mäkin töppään duunissa, mutta harvemmin silloin kukaan joutuu hengellään maksamaan. Virhearviointeja sattuu, mutta eikö tuon lapsen ja vanhempien hyvinvointia olisi voinut seurata jotenkin mallia suurennuslasi?
Ja pahimmalta tuntuu tietenkin sen lapsen puolesta. Viimeisen illan kidutus oli kestänyt ilmeisesti 4-6 tuntia ennen kuin lapsi oli hengiltä tukehtunut - isä oli käynyt välillä tupakilla ja palattuaan pahoinpitelemään lastansa oli löytänyt hänet hengettömänä. Miten paljon tuskaa, kipua ja pelkoa sen lapsen on pitänyt lyhyen elämänsä aikana kokemaan. Eikä hän tule koskaan kokemaan mitään oikeudenmukaista hyvitystä asiasta; hänen maailmankuvansa ei tule yhtään paremmaksi vaikka mitä tehtäisiin.
Noh,
Noh, kevyempiin aiheisiin.
Keskiviikkona palattuani hammaslääkäristä kaikki oli muutaman tunnin ok, mutta kun puudutus lopulta katosi, niin särky hyökkäsi muutamassa kymmenessä sekunnissa tuskalliselle tasolle. Pari buranaa naamaan, ja vähän helpotti ja sain syödäksenikin. Leuka tuntui kyllä olevan niin jumissa, ettei suu auennut kuin neljänneksen normaalista. Paremmalta se silti tuntui kuin aikoihin. Keilauskin meni ok, taisin jopa voittaa.
Tarkkaa peliähän se oli antibioottien kanssa kun niitä pitää kahdeksan tunnin välein ottaa ja parin tunnin päästä ruokailusta ja puoli tuntia ennen ruokailua jne. Vaikutuksen huomasin seuraavana päivänä lähinnä siitä, että pakki meni täysin sekaisin ja kusi on mustaa kuin yö. Lisäksi pötsi pitää sellaista meteliä että äitinikin sen kuuli monen metrin päähän. Taas yksi hyvä syy unettomuuteen - mahan pitämä mekkala.
Torstai sujui ihan ok muuten, nappeja napatessa. Yritin illalla harjata kipeää puolta hampaista, mutta se vihloi niin kipeästi että hyvä ettei jalat pettänyt alta. Ehkä mä jätän sen vielä toistaiseksi väliin... muutenkin tuntui ajoittain sellaisia pienempiä vihlaisuja esim. kävellessä tai kumartaessa. Vähän pisti huolettamaan, onko siellä sittenkään paranemisprosessi täysillä menossa tai onko joku muukin hammas paskana.
Perjantain vastaisena yönä heräsin kuitenkin taas puoli neljän kieppeillä särkyyn. Puoli suuta särki. Leukaa, eri hampaita, poskea, ikeniä. Otin vahvempaa kipulääkettä, mutta en kokenut siitä minkäänlaista apua. Ne ovat kolmiolääkkeitä, mutta taidan olla niille immuuni, eivät saa edes päätä sekaisin... Loppuyö sujui torkahdellessa, vitutti jos joudun taas hammaslääkärille. Ja viikonloppu tulossa, niin se vaikeutaa asiaa entisestään.
dddddddddddddddddddddddddddddddddddddd
Pilttuussa pienessä seisovi tamma
kauan on ollut orhitta
Ilta jo pimeneepi
yöksi jo yleneepi
ei sitä orhia tullutkaan
Kaukaa kuuluu kavion kapse
siellä se orhi on
muiren vierairen tammojen kanssa
käynyt on karkelohon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti