740# Hammaslääkärissä, 5

Jos haluaa vaihdella työpaikkojen kahvihuoneiden keskusteluiden sääaiheita, niin suosittelen hammaslääkäritarinoita. Ne ovat vähän niin kuin inttijutut - liioiteltuja, kauhisteltuja ja vääristeltyjä - mutta jokaisella on varmaankin omakohtaisia kokemuksia jaettavanaan niistä kaikkein hirvittävimmistä hoitokidutuskerroista. Enkä epäile hetkeäkään, etteikö ne olisi totta joka sana itse kokijan mielestä. Edellisestä hammaslääkärirapsasta on kulunut jo aikaa - vaikka olenkin käynyt tunnollisesti kerran vuodessa legohuollossa - joten kirjoitetaan nyt muutama sana ylös uudesta prokkiksesta.

Viime kesänä mulle oli tehty kallis yhden hampaan operaatio - hintaa yksityisellä oli varmasti yli 600€. Toimenpiteen ansiosta hammas saataisiin pelastettua ja sen piti kestää kymmeniä vuosia. Kuitenkin, alle vuoden sisään hammas alkoi vähän oirehtimaan ja tiesin heti ettei sellainen voi olla hyvä merkki, semminkin kun hammas oli juurihoidettu eikä siinä pitäisi minkäänlaista tuntemuksia olla. Sellaista tykytystä, vähän ehkä aristeluakin. Äetmuor on antanut neuvon mistä tietää milloin pitää mennä hammaslääkäriin: jos ei saa hampaan vuoksi yöllä nukuttua. Olin heräillyt muutamana yönä ja vaikka sain vaivan talttumaan Buranalla, niin ymmärsin kyllä ettei asia voi näin jatkua. Olen lukenut niitä kauhujutskia kun hampaan kautta on päässyt jotain sheissea elimisöön niin, että on henki melkein lähtenyt. Siispä ei muuta kuin hammaslääkäriä varaamaan luottolääkäriltäni. Olin ajatellut, että saisin ajan kahden viikon päähän, mutta mitä vielä, aikoja olisi ollut saatavana jo parin tunnin päästäkin, mutta päätin kerätä rohkeutta ja buukkasin ajan vasta seuraavalle päivälle.

Hoitokerta 1:

18.5.2022, Wednesday, +15, Scattered Clouds

Olin hermoillut tästä viikon. Tiesin, että jos se viimeksi tehty kallis toimenpideoperaatio ei auttanut, niin ainoaksi keinoksi jäisi koko hampaan poistaminen. Se on pahin skenaario, sillä
a) en uskalla mennä hampaan poistoon
b) kuinka paljon sellainen sattuisi ja kuinka pitkään olisi kipeä
c) en halua olla mikään hampaaton kallu
d) sitten joutuisi varmaan hankkimaan jonkun implanttijutun - ja miten kamalaa se sitten olisi?

Ei muuta kuin hammaslääkärin piinattavaksi. Olin ajoittanut saapumiseni aika mallikkaasti, en ehtinyt kuin istahtaa odotussalin penkkiin kun minut jo kutsuttiin sisään. Tuttu hammaslääkäri ihmetteli, miksi olin varannut ajan kipeän hampaan vuoksi vaikka olin varmaan tarkoittanut varaavani ajan hammastarkastukseen. Sanoin, että ihan oikein särkypäivystyksen olen varannut, joskin hammassärky katosi sillä hetkellä kun sain ajan varattua, melkoinen vaikutus kyseisellä paikalla! Kuvasin tuntemukset ja kerroin mikä hammas oli kyseessä; lääkäri ei halunnut uskoa, että se olisi juuri hänen viimeksi operoima hammas.

 

Istuttuani tuoliin ja selvittyäni piikkitesteistä, koputtelutesteistä sun muista kylmäruiskutustesteistä aloin jo epäilemään, että olenko mä sittenkin vain luulosairas - mikä olisi tietysti loistava uutinen sillä silloin asialle ei tarvitsisi tehdä mitään ja voisin myös jatkossa laittaa kaikki oireeni hulluuden piikkiin. Lekuri kuitenkin röntgenkuvasi leukaa parista eri kulmasta, ja sitten aikansa tietokoneella kliksuteltuaan myönsi minun olevan oikeassa, operoitu hammas on mätinyt juureen asti. Hyvä asia on kuulemma se, että se voidaan hoitaa - poistamalla hammas? Mä vähän ihmettelen, mikä hemmetin hoitomenetelmä se on? Jos vaikka nilkka on sökö, niin ei kai hoitomenetelmä voi olla koko jalan amputoiminen?

Yritin vielä, eikö tosiaan olisi mitään muuta tapaa korjata asiaa kuin poistaa koko hammas, mutta hän vaikutti päättäväiseltä. Lähinnä kysymys oli, poistetaanko se nyt vai viikon sisään. Sanoin, että haluan kerätä pari päivää rohkeutta. Hämmästyin hänen kysyessään haluaisinko kenties toiselle hammaslääkärille, jos hänellä olisi parempia aikoja. Ihmettelin tätä hieman; tunsiko hän morkkista kun oli tehnyt hampaan huonosti ettei se kestänytkään sen pidempään vai olisiko tässä hoitovirhe tai aihe valitukseen. Vastasin, että en halua ketään toista, luotan häneen (enkä tosiaan halua tutustua uuteen hammaslääkäriin, etenkään kun on tuollainen toimenpide tulossa mikä saa minut kauhuksiin). Ajan sain parin päivän päähän. Hammaslääkäri kehoitti syömään sitten kunnolla ennen tuloa, sillä sen jälkeen syöminen ei ihan heti onnistuisi, ja että en pyörtyisi (en ihan tiedä miten syöminen vaikuttaa pyörtymisalttiuteen). Sanoin skruudaavani ennen tuloa, mutta pyörtyisin joka tapauksessa (koska niin käy aina kun minuun tykitetään adrenaliinilla höystettyä puudutusainetta; hillitsee verenvuotoa mutta saan silti siitä slaagin joka kerta, vaikka lääkärit toteavat mun olevan vain herkkis).

Olin loppuillan todella masentunut, sillä olin niin paljon nähnyt vaivaa ja maksanut paljon, ettei näin olisi päässyt käymään. Ja koska en halua olla mikään hampaaton juntti niin tutkiskelin vähän implanttien hintoja ja millainen operaatio se sitten olisi... mieliala vain paheni.

Hoitokerta 2:

20.5.2022, Friday, +9 Mostly cloudy

Pari päivää oli mennyt masennuksen pauloissa. Tuntui väärältä luopua hampaasta joka ei ollut viime aikoina edes oireillut ja minkä pelastamisen eteen oli tehty niin paljon. Lisäksi tietysti itse toimenpide pelotti. Aika oli varattu puolen päivän jälkeen. Preppiksinä olin tarkastanut että särkylääkettä riittäisi, hankkinut jugurttia ruuaksi viikonlopuksi, pakkasin mukaan yrjöpussin ja jopa vaihtovaatteet, kun en tiennyt mitä voisi tapahtua. Ruinasin pomolta loppupäivän saikuksi. Söin niin tukevasti kuin pystyin yhdentoista maissa (yleensä käyn syömässä lounaan vasta paljon myöhemmin, joten en saanut niin paljoa syötyä kuin olisi ehkä ollut tarpeen). Harjasin hampaat, yhden niistä viimeistä kertaa. Kävelin töistä 2,5 kilometriä hiljaksiin, kävin vähän tilannetta läpi mielessäni. Olin ajoissa paikalla. Odotustilassa leposykkeeni oli 124 (viitearvona kerrottakoon, että normioloissa veripumpun frekvenssitaajuus on puolta pienempi).

Hammaslääkärini oli täsmällinen, pääsin sisään jetsulleen ajallaan. Pikaiset kuulumiset vaihdettuamme kysyin, en kai kuole tähän (kysyn tätä useinkin ennen toimenpiteitä, mutta sanottakoon ettei tätä kannata kysyä esimerkiksi ravintolassa). Tällä kertaa hammaslääkäri vastasi, että hän osaa kyllä elvyttää jos huonosti alkaa käymään. Sitten ei muuta kuin tuoliin makkoomaan ja puudutuspiikkiä naamariin kolmeen kertaan. Se meni odotettua paremmin, ei pyörryttänyt eikä tullut huonoa oloa. Hetki hengailua, sain valita soitettavan musiikin, mutten osannut vastata niin nopeasti muuta kuin että mikä tahansa käy paitsi rap.  Hammaslekuri varoitti, että hammasta tuskin saa ehjänä veke, vaan se posahtaa pirstaleiksi heti kun siihen kajoaa. Näin myös kävi. Kun kropasta kuuluu sellainen rusahdus niin ajukopalla on taipumusta laittaa itsensä offiin ja varmaankin jonkunlainen shokkitila iski, koska mikään ei tuntunut millekään ja asiat vain tapahtuivat ympärilläni. Hammas oli kiintynyt minuun enemmän kuin minä siihen eikä juuria meinattu saada irti millään. Sitä kaivettiin, porattiin, sahattiin, leikattiin ja väännettiin ja käännettiin seuraavat 45 minuuttia ja hoitaja haki erilaisia työkaluja naapurihuoneista jatkuvasti. Lopulta kumpainenkin tuntui huokaisevan helpotuksesta ja lääkäri totesi että palat on saatu veke. Sen jälkeen kaavittiin mätä veke ja ommeltiin turpa kiinni.

Lääkäri iski käteeni lääkereseptit penisilliinistä ja särkylääkkeistä. Mä olisin vähän halunnut kysyä, mikä siinä keraamisessa paikassa meni pieleen, mutta olin menettänyt täydellisesti puhekykyni. Mun oli pakko vetää melkoinen tovi happea odotustilassa, ennen kuin uskalsin hoippua kassalle maksamaan tämän ja edelliskerran (maksoi n. 426€, joskin sain alennuksen 90€ (?), Kela-korvausta 50€ ja duunista 250€ hyvinvointisetelini käytettyä tähän joten maksettavaa ei paljoa jäänyt). Maksamisessa tuntui kestävän ikuisuus, eikä tiskille oltu annettua edes penkkiä istuttavaksi. Sitten metrolla kohti kotia joskin liukuportaissa alkoi oksettamaan niin uskomattomasti, että oli pakko kaivaa yrjöpussi jo framille. Aseman stevarikin jäi seuraamaan tätä esitystä, ja varmaan jo harkitsi pitäisikö minut poistaa. Antoi kuitenkin mennä. 10 minuutin matka tuntui kestävän ikuisuuden ja piti käyttää mielenlujuutta ettei kiekko olisi lentänyt. Koska porukat asuivat metroaseman lähettyvillä, mun oli pakko mennä sinne ottamaan lepiä - joskin vielä kävin kuin kohtaloa uhmaten apteekissa hakemassa tropit valmiiksi.

Puolen tunnin päästä olo oli sen verran kohentunut, että jaksoin kävellä puolitoista kilometriä kotiin. Kävin suihkussa ja sen jälkeen sohvalle makaamaan ja odottamaan miltä tuntuu kun puudutus lähtisi pois. Vedin ensimmäisen antibiootin naamariin kun kahden tunnin varoaika oli kulunut, ja särkylääkkeen perään heti kun alkoi pientä kipua tulemaan. Se ei kuitenkaan vienyt kipua lähimainkaan pois ja itse asiassa koko alariviä särki kaikkialla muualta kuin itse operoidusta kohdasta, ja aloin jo miettimään ei kai multa poistettu väärää hammasta. Loppuilta meni makoillessa. Kokeilin syödä muutaman nakin, mutta suuni ei avautunut niin suureksi. Nukkumaanmeno pelotti.

Yöllä heräsin muutaman kerran, nakkasin pari Buranaa tauluun. Sain nukuttua ihmeen hyvin, mutta aamulla herätessä olo tuntui uskomattoman väsyneeltä ja päätä särki hullun lailla. Aivan kuin olisi juonut edellisenä iltana kokonaisen jallupullon. Päivä sujui torkkuen milloin sohvalla ja milloin vuoteessa. Lämmitin itselleni uunissa lihapasteijoita ja jäähdytin ne huolellisesti ja ne maistuivatkin hyviltä ja sain ne syödyksi. Pakotin itseni hieman ulkoilemaan ja olo tuntui piristyvän mitä pidemmälle kävelin. Kotiin päästyäni väsymys kuitenkin iski uudelleen ja nukuin taas. Vasta illalla päänsärky hellitti.

Yön nukuin paremmin ja hengailin pitkään ilman särkylääkettä. Päänsärkykin oli kadonnut ja energialevelit tuntuivat palautuneet ennalleen. Uskaltauduin kurkkaamaan suuhun, näky oli todella kamala. Vaikka tunsin itseni vielä kipeäksi niin olotila ja mieliala oli kohonnut selvästi ja tuntui siltä kuin olisi paranemassa. Ehkä tämä tästä.

Viikon päästä uskalsin jo hieman harjailla hampaitani sillä seurauksella, että lavuaari värjäytyi punaiseksi verestä lähes joka kerta. Kahden viikon päästä aloin huolestumaan kun tikit eivät olleet edelleenkään sulaneet. Joskus jouduin ikeneen avaukseen jolloin minulta aukaistiin puolet alarivin ikenestä ja silloin tikit hävisivät muistaakseni viikossa. Soitin 2,5 viikon jälkeen hammaslääkäriin; pahaksi onneksi oma hammaslääkärini oli lomalla, mutta jonkun toisen piti tehdä minulle takaisinsoitto ja antaa konsultaatiota. Pari päivää kului eikä puhelua kuulunut niin soitin sinne uudelleen. Hammaslääkäri oli kovin kiireinen eikä ollut vielä ehtinyt soittaa minulle. Puhelua ei edelleenkään kuulunut, mutta kolmen viikon päästä operaatiosta tikit alkoivat pikkuhiljaa irtoamaan (en huomannut sitä muuten kuin peilistä katsomalla), ja lopulta mielestäni kaikki valkoiset tikit olivat kadonneet, joten päätin antaa asian olla.

Edelleen viikkojen päästä asia vähän masensi mieltä, ja toisinaan näin unta, että minulta piti poistaa lisää hampaita ja harmistus nousi potenssiin tämän myötä. Henkisesti aloin varautumaan siihen implanttijutskaan, jos sellaisen saisi helposti sitten syksyllä. Entinen työkaveri kyllä vähän pelotteli paitsi toimenpiteestä niin myös hinnasta. Hänellä oli ainakin jouduttu tekemään jotain lisäluuduttamista jolloin oli tullut reilu tonni lisää hintaakin. Ja sen valmistuttua ei voisi enää ottaa pataan, sillä jos joku isku tulisi leukaan niin se titaanijuuri repisi joko leukaluun pirstaleiksi. Hrr.

486# Hammaslääkärissä, 4

Olin jo viikkoja kuukausia lykännyt hammaslääkärikäyntiä. Hammaslääkärissä käyntihän on kamalinta mitä voi housut jalassa tehdä. Mulla on sulakkeet olleet perinteisesti aika surkeessa kondiksessa, semminkin kun en viimeksikään saanut kaikkea hoidettua. Jotenkin asia oli kummittellut mielessäni jo pitkään. Lopulta sain kerättyä sen verran rohkeutta, että soitin ja varasin ajan yksityiseltä, missä olen tottunut käymään. Harmi vain, että tuttu hammaslääkärini oli siellä lopettanut. Ajan sai yksityiseltä nopeasti, siihen ajankohtaan kuin halusi.

1. kerta:
18.10.2016, Tuesday, +5, Clear
Ennakkotunnelmat: 3/5. Aikani oli heti klo 8, joten en ehtinyt kauheasti jännittämään, vaikkakin yöunet muuttuivat katkonaiseksi klo 4 lähtien. Lisäksi ajoitin saapumiseni tarkasti, etten ehtinyt viettämään juurikaan aikaa siinä odotussalissa. Taisin olla heti aamun ensimmäinen asiakas, joten ei ollut viivästyksiäkään.

Toimenpide: 4/5. Hammaslääkäri oli nuori kaunis nainen. En tiedä huomasiko hän hämmästykseni vai oliko asiaan tottunut kun esitteli itsensä tittelin kera, aivan kuin varmistaakseen, että olen varmasti ymmärtänyt juuri hänen olevan The Lääkäri.

Viimeksi kun kävin pelkässä tarkastuksessa, tuntui sekin vittumaiselta kun se pisteli niillä piikeillä ikeniin. Nyt oli vain hieman ronkintaa, ei tuntunut juurikaan pahalta. Vähän ärsytti, kun pitää aina röntgenkuvata leukaa ja hampaita, se maksaa sitten niin saakelisti lisää + arveluttaa minkä syövän siitä saa. Mutta helppo ja nopea keikka, eikä kirpaissut kuin vain kukkarosta. Lisäkertoja oli kuitenkin luvassa, sillä kolme holaria löytyi leegoista, hammaskiveä ja bonuksena pitäisi poistaa yksi viisureista. Multa ei ole koskaan hammasta poistettu, ja kauhujuttujen lukeminen netistä ei asiaa helpota.

2. kerta:
28.10.2016, Friday, +9, Wet
Ennakkofiilikset 2/5. Jännitti huomattavasti enemmän kuin tarkastuskäynnillä, koska tänään oli äksöniä luvassa. Aika oli taas klo 8, yöunet olivat jääneet minimiin.

Toimenpide 3/5: Homma käynnistyi vauhdikkaasti, eikä alkuun turhia hölötelty: kauhusta vapiseva ukko penkkiin makkoomaan, puudutuspiikit molemmille puolin yläleukaa ja sitten porat laulamaan. Se kävi varsin nopeasti, kahden hampaan paikkauksessa ei kauaa mennyt. Hammaslääkäri vaikutti pätevältä, oli tainnut ennenkin paikata hampaan jos toisenkin. Puoli tuntia ja kolme hunttia myöhemmin olin jo pihalla naama puutuneena niin, ettei puhumaan pystynyt tai silmiään liikuttamaan. Puudutusta kesti about neljä tuntia.

Jälkitunnelmat: 1/5: Puudutuksen jälkeen suuta särki yhden päivän, mutta toista puolta yläleuasta vihloi viisi päivää, ja purra ei uskaltanut ja muutenkin hammas tuntui viikon ajan aralta. Tämä oli kuulemma normaalia. Mun mielestä hammas ei ole palautunut täysin ennalleen vielä kuukauden jälkeenkään. Toivottavasti ei jäänyt mitään pysyvää vikaa.

3. kerta:
4.11.2016, Friday, -2, Partly cloudy
Ennakkotunnelmat: 3/5. Aika tuttuun tapaan kahdeksalta aamulla. Jännittämisen olin aloittanut vasta klo 5.30, joten edistymistä.

Toimenpide 2/5. Kolmen vartin aika, joten saihan siinä taas minuutteja laskeskella. Tänään oli luvassa yhden hampaan paikkaus + hammaskiven poisto. Ensimmäinen oli tuttua k(a)uraa, mutta jälkimmäisestä olin lintsannut useamman vuoden ajan, koska viimeksi kun hammaskiveä poistettiin, se tuntui niin pahalta että olin jo pyytämässä toimenpiteen keskeytystä, mihin sen aikainen hammaslääkärini ei suostunut. Tällä kertaa kokeiltiin jotain uutta ultraääni-vimpainta. Ääni oli paha ja tuntemukset samoiten. Plussapuolena se, että se oli nopeampi toimenpide kuin se jyrsintä. Täytyy kyllä sanoa, että jos jokin asia stressaa mieltä, niin hammaslekurissa se tehokkaasti unohtuu. Kolmen vartin aika oli tällä kertaa, yhtään kauempaa en olisi kestänytkään.

Jälkitunnelmat: Hammaslääkäri varoitti, että käynnin jälkeen suu olisi kipeänä mutta ei ollut. Edellinen paikkaus tosin jiulii vieläkin, mutta tämänkertaisesta käynnistä pystyy antamaan jälkifiilikset 4/5.

4. kerta
23.11.2016,  Wednesday, +4 drizzle
Ennakkotunnelmat: 1/5. Tänään olisi viisauden hampaan poisto. Pataan tulisi siis kunnolla. Olin pelännyt tätä koko elämäni, eikä multa ei ole koskaan aiemmin poistettu hammasta. Hammaslääkäristä tuli monta muistutustekstaria, ja joka kerta toivo heräsi, että ovat joutuneet perumaan aikani. Rukouksiin ei kuitenkaan vastattu, hammaslekuri ei ollut sairastunut eikä talo ollut romahtanut.

Ajan olin varannut iltapäiväksi, pääsisi sitten töiden jälkeen suoraan kotiin lepäämään. Etukäteen kävin syömässä pitsan, jotta energiaa riittäisi loppupäiväksi. Operaation jälkeen ei syödä mitään kuin korkeintaan pillillä. Harjasin hampaat huolellisesti. Valmistautumista henkisesti pompottelemalla stressipalloa työpaikan seinään tehden muut kollegat hulluksi. Ja mitä jännitykseen tulee, niin mulla oli ollut kauhunsekainen tunne jo maanantaista saakka, perhoset myllersi vatsassa eikä uni meinannut yöllä tulla. Päivän mittaan paniikki kasvoi. Sitä luulisi, että jännityksen tunteellakin olisi joku raja, mutta mitä vielä. Paniikki kasvoi kasvamistaan, mitä lähemmäksi aika kävi. Odotushuoneessa olin vähän liikaa etuajassa jossa mulla oli jo vaikeuksia istua paikallani. Hammaslekuri myöhästyi vielä viisi minuuttia.

Toimenpide: 1/5. Ihminen elättelee usein toiveita selviytymisestä ja helppoudesta. Jopa tällainen kyynikko kuin minä. Yritin järkeillä, että ei kai tämä niin kauhea kokemus voi olla kuin usein puhutaan. Todennäköisesti operaatio sijottautuisi hammaslääkärikokemusasteikollani jonnekin ikeneen avauksen ja juurihoidon väliin.

Ensimmäiseksi sanottakoon, että mä olen allerginen adrenaliinipuudutteille. Nytkin mua oli puudutettu monesti eikä mitään ongelmia mutta annas olla kun aletaan tekemään jotain sellaista missä veri lentää niin slaagi tulee varmasti. Siinä vaiheessa kun hammaslääkäri pisti kolmatta piikkiä naamariin, niin mielessä kyllä piipahti ajatus, että nyt ei varmaankaan hyvin käy. Hammaslääkäri kyseli jossain vaiheessa pyörryttääkö, en saanut enää mitään vastausta enää suustani. Havahduin sitten hikilammikosta. Tuskin siinä nyt oli kovin pitkään otettua lukua, mutta hävetti kyllä kauheasti. Ainoa positiivinen kokemus oli, että itse hampaan repiminen ei juurikaan sattunut - tuntui toki henkisesti häijyltä - ja toisaalta aikaakaan ei varmaan kulunut varttia enempää. Mutta olin sen jälkeen aivan pyörryksissä ja piti hetki vetää happea odotussalissa ennen kuin uskalsin lähteä ulos. Hintakin oli melko halpa, ei maksanut kuin hiukan päälle satasen. Lisäksi sain hampaan mukaani. Hammaslääkäri sanoi että voi esitellä hammasta sitten muille, miten käy kun ei harjaa hampaitaan tai laittaa se vaikka kokislasiin lillumaan ja katsoa kauanko se säilyy.

Jälkimainingit: 1/5. Metromatka meni edelleen puolipyörryksissä. Suu täyttyi verestä ja sitä sai syljeksiä koko illan pikkutunneille saakka. Otin buranaa. Vielä nukkumaan mennessä veri tulvi suuhun. Sain syödyksi palan jäätelöä ja palan jukurttia. Yöllä heräsin klo 2.30 järkyttävään särkyyn, mutta burana auttoi nopeasti.

Verta valui vielä seuraavan päivän, kolmantena päivänä alkoi tuntumaan kyllä paremmalta. Kyllähän naisetkin vuotaa verta monta päivää kuolematta, joten kai sama onnistuu miehiltäkin? Leuka ei oikein ottanut auetakseen, syöminen oli hidasta ja vaivalloista, pehmeät ruuat olivat suosiossa. En oikein uskaltanut harjata hampaita viisurin lähettyviltä, ja mä en oikein tiedä mitä paskaa sieltä montusta valui, mutta maku suussa oli todella järkyttävä. Epäilemättä myös dunkkasin tavallista pahemmalta, joten pahoittelut vaan lähimmäisille.

Nyt on kuitenkin hyvät fiilikset kun sai itsestään irti tämän hammashomman (pun intended). Jos ei ihmeempää esiinny, niin saa taas olla vuoden verran rauhaksiin ilman hammaslääkärivisiittejä. Pelko ei lähtenyt mihinkään, vaikka kuinka hammaslääkärissä ramppaisi. Makaaminen suu auki on ehdottomasti vaikempia asioita mitä first worldissa joutuu tekemään.

197# Hammaslääkärissä, osa 3

Tiistaina kului päivän mittaan pari buranaa. Kävin sitten saunassa, jolloin suu tuntui jopa normaalilta, kunnes kymmenen kieppeillä särky iski jumalattomalla voimalla.Nappasin Burtsun, kymmenen minsan päästä toisen. Kipu säteili kuin hevosenkenkä, alaleuasta nielun kautta yläleukaan, ja ikeniä kutitti edestäpäin. Lisäks tuntui hankalalta aukoa suuta. Yritin kipeällä hampaalla purra pehmeää hernettä, mutta äkillinen kipu vei melkein jalat alta.

Buranat vaikuttivat, menin masentuneena nukkumaan.

Sain nukuttua koko seuraavan yön. Pahin särky oli poissa aamulla herätessä, mutta olin satavarma että se kyllä palaa, kunhan hammas siitä herää. Palasihan se, mutta ei niin voimakkaana kuin aiemmin. Mutta se vika oli siellä. Oli aivan turha yrittää kusettaa itseään. Varsinkin jos kumarruin ottamaan lattialta jotain pää alaspäin, niin hyvä ettei silmissä pimentynyt. Ei normaali.

Aamupäivällä oli duunissa kiirusta, mutta ruokiksella soitin hammaslääkäriin ja sain iloikseni ajan parin tunnin päähän. Kävin ostamassa kaupasta lihaperunasosetta, jonka pystyi taas imeskelemään huiviin.

Mitään en oikein saanut duunissa aikaan, en pystynyt mihinkään keskittymään. Siltikin mietin, olisiko hammaslääkärille meno turhaa, koska olin pystynyt koko päivän sinnittelemään ilman särkylääkettä? Ehkä se oli pelko - silläkin on kummasti kipua lieventävä vaikutus. Ja siks toisekseen, kun aina väitetään että jos pelottavan asian kohtaa niin pelosta pääsee eroon. Miksi olen silti joka kerta lähes paniikissa mennessäni hammaslääkäriin?

Eniveis, pakkohan se oli mennä. Mulla oli taas eri lääkäri. Nuori naishammaslääkäri. Ystävällisen oloinen, ei ollenkaan ilkeä. Oli perehtynyt jopa tapaukseeni niin hyvin, ettei tarvinut juuri selitellä mitään. Kurkkasi suuhun ja sanoi heti, että ihan hyvä että tulin käymään (tietysti, saahan siitä hammaslääkäri taas nyhdettyä 162€)

Kummasti selkä hikosi taas siinä penkissä, vaikka olinkin mielestäni rennompi kuin pitkiin aikoihin. Puudutuskaan ei tuntunut kovin pahalle, vaikka aluksi olin varma että sekin sattuu kun piikkiä pistää turvonneelle ja tulehtuneelle ikenelle.

Poraus tuntui kestävän ikuisuuden, ajattelin että miten siellä voi olla enää mitään porattavaakaan. Ei se silti onneksi sattunut. Sen jälkeen mä en tiedä mitä siellä tehtiin, mutta sitä mätää koitettiin poistaa puristamalla ja jotain kanavia avaamalla. Se ei enää tuntunut niin kovin mukavalle, ja välillä pisteli kyllä ihan tarpeeksi.

Kolme varttia siinä meni, lopuksi sitä hammasta lääkittiin ja paikattiin. Tällä kertaa sai kotiinviemisiäkin; pari 30 kpl:n antibioottikuuria ja paria eri särkylääkettä. Vähän pisti huolettamaan, kun hammaslääkäri sanoi, että sitä tulee sitten särkemään pari päivää jahka puudutus katoaa :|

Niin ja mikä järkyttävintä niin viinaa ei saa juua. Tulee kuulemma antabusreaktio. Tämäkin vielä kaiken pahan lisäksi... Kävin hakemassa lääkkeet, parempihan se on niiden syöminen aloittaa heti niin toivottavasti joskus loppuvatkin.

Illalla olisi tarkoitus mennä ystävien kanssa ravintolaan ja keilaamaan. Pöytä on varattuna ja kaikkea. Toivottavasti siellä on liemiruokaakin.

196# Hammaslääkärissa, osa 2

Buranaa tosiaan kului päivän mittaan. Neljää tuntia ilman ei pystynyt olemaan, ja siltikin tuntui kun olisi koivuhalolla hakattu leukaperiä. Välillä elo tuntui mahdottomalta. Mä kuolisin tähän.

Duunipäivä kului matelemalla, sitten porukoille lohduteltavaksi. Mutsi olikin hankkinut sitkeää lihaa jota yritin hieman imeskellä. Kirosin mielessäni sitä sossulääkäriä. Miten saatanan huono se olikaan.

Vähän aikaa siinä soffalla makoilin, toivoin vain pääseväni äkkiä hammaslääkärin tuoliin porattavaksi.

Seitsemältä lähdin kohti hammaslääkäriä, en osannut enää edes pelätä. Särystä oli vaan pakko päästä eroon ja äkkiä. Mä olin jo fyysisesti huonovointinen koko jutusta.

Hammaslekuri oli myöhässä vartin verran, mutta se sallittakoon. Ukko oli jostain päin aasiaa nimestä päätellen, mutta pigmenttitaso ei ollut matalimmasta päästä. Mutta heti tuli jotenkin sellainen huojentunut olo, päin vastoin kuin aiemmasta sossulekurista. Vähän se puhui hoono soomi, mutta ymmärsin kaiken ja se ymmärsi mua, niin ei sillä sen väliä.

Äijä vaikutti pätevältä; otti heti aluksi röntgen-kuvan, analysoi huolella ja selitti mitä aikoo tehdä. Voi jessus että se hammas särki siinä hammaslääkärin tuolissa maatessakin ennen toimenpiteitä. Puudutti sitten kunnolla, otteet olivat jämäkät ja määrätietoiset ja hetken tunsin tukehtuvani. Hän avasi hampaan, ja kertoi sen olevan mätää täynnä. Varmaan hän sitä putsasi, aloitti juurihoidon - joka kieltämättä on epämiellyttävää - lääkitsi sitä ja iski väliaikaisen paikan. Tähän meni ehkä 40 minuuttia. Sen jälkeen selitti huolellisesti jatkotoimista. Parin viikon päästä uudelleen.

Hyvää duunia mielestäni. Toki oli puoli päätä puuduksissa, mutta pitkästä aikaa oli särytön olo, ja se nosti fiilikset kattoon. Teki mieli kiittää äijää erityisesti siitä... ja henkeni pelastamisesta. Raksi seinään, että koin mamustakin olevan ensimmäistä kertaa jotain konkreettista hyötyä. Itse asiassa hän ei pelkästään auttanut minua hampaani kanssa, vaan palautti myös uskoni koko edustamaansa kansaansa kohtaan.

Pää oli pitkään puuduksissa. Nälätti, mutta koska en tuntenut mitään niin en uskaltanut oikein mitään syödäkään etten söisi kieltäni. Tyydyin imeskelemään metwurstia.

Juuri kun olin menossa nukkumaan puudutus lakkasi ja yllättävästi kuin kesäinen ukkoskuuro särky valtasi koko leukaperän. Nappasin suoraan pari buranaa - arvelen vatsani tästä kiittävän - ja yritin käydä nukkumaan. Pitkään pyörittyäni kipu ilmeisesti hellitti sen verran että nukahdin.

Aamulla olo oli ihan siedettävä, joskin pelon sekaisesti odotin koska särky taas palaisi. Parin valveillaolotunnin jälkeen oli pakko hakeutua taas buranapaketille. Siltikin, kymmenen tuntia edellisestä joten ehkä tässä on eteenpäin menty. Saa nähdä. Toivoisin vain niin kovin, että särky johtui siitä krenaamisesta ja menisi ohi itsestään, ja sitten parin viikon päästä voisin hakeutua parantuneena jatkohoitoon.

Katsotaanpa siis, koska kolmas postaus aiheesta tulee.

195# Hammaslääkärissä, osa 1.

Vaikka en aina olekaan samoilla linjoilla kun Partis ja Polgis, niin saavat kyllä sympatiani ihan täysin, vilpittömästi. He elävät kivun täyttämää elämää. Mä myönnän olevani vauva, mitä kivunsietoon tulee. En kestä sitä ollenkaan.

Toivottavasti he eivät saa hepulia, ja ärsyynny, kun kerron hammassärystäni. En ymmärrä, miten niin pieni asia voi tuottaa ihmiselimistöön niin paljon kipua ja särkyä. Olen huonovointinen; mä olen varma, että hammas on päättänyt tappaa minut - tosin en tiedä mitä se itse kuvittelee siitä hyötyvänsä kun kerran symbioosissa tässä olisi tarkoitus niinku elellä.

Se alkoi torstaina, lievänä. Neljä päivää sitten. Tai viisi. Riippuu laskentatavasta. Klaarasin homman buranalla.

Perjantaina sitä jomotti jo hieman enemmän, mutta napsin päivän mittaan lisää buranaa. Illalla purskuttelin suutani viskillä ja ginillä, nielaisua unohtamatta. Jo muutaman napakan paukun jälkeen hammaskipu oli hävinnyt. Hahaa. Zim 1 - hammas 0.

Sillä pärjättiinkin hyvin lauantai-iltaan, kunnes särky palasi ryminä takaisin. Nyt hammas tuntui olevan tosissaan. Lisää särkylääkettä naamariin. Hyväksyn tosiasian, että tähän ei auta muu kuin peloista pahimman kohtaaminen; hammaslääkäri.

Saan nukuttua, mutta herään viideltä aamuyöllä kipuun. Käyn purskuttelemassa suuta whiskyllä ja ginillä - tällä kertaa en edes nieleksi (kuinkahan paljon pervoja tämäkin lause tuo blogilleni :D). Se auttoi sen verran, että sain vielä pari tuntia nukutuksi.

En saanut mitään aikaiseksi koko sunnuntaina ikkunanpesua lukuun ottamatta, mutta muuten meni säristellessä. Lähdin sitten porukoille. Söin lihapullia, jonka jälkeen totesin, että on aika lähteä katsomaan mitä veromarkoilla saa. Soitin kunnalliseen päivystykseen. Sieltä sanottiin, että "seuraava ilmoittautumisaika alkaa tunnin kuluttua". Jaahas, kuulostaa byrokraattiselta.

Lähdin sinne eniveis, vaikka olisi ollut Puulin peli telkassa. Ensin piti jonottaa tosiaan ilmoittautumaan, sen jälkeen erikseen vastaanotolle. Arvioitu jonottamisaika oli 1-3 tuntia, mahdolliset lapsipotilaat menevät etusijalle.

Odotussali sinänsä oli aika lailla apinatarha. Tietäähän sen millasta sakkia siellä oli, mutta näinä aikoina pitää olla varovainen ettei tule sitä vihapuhetta. Noh, 1,5 tuntia siinä meni ootellessa, tuli hiirenkorvalliset MB ja Kodin kuvalehti siinä selattua ja mitä nyt puhelimella netissä surffailin. Ja vieressä köhinyt kakaralauma luultavasti tartutti minuun jonkun ebolan.

Yllättävää kyllä, olin melko rauhallinen. Yleensä mä olen ollut pakokauhun vallassa. Ja siis käytän nimen omaan yksityisiä; tuolloin ei ole odottamisia liiemmin, ja pystyn ajoittamaan vierailuni niin, etten joudu kauaa odotussalissa istumaan, koska se paikka on karmiva. Kuin helvetin esikartano. Kuulla ne kaikki äänet ja haistaa ne hajut. Ilma on niin sakeana pelosta, että sitä voisi leikata veitsellä.

Viimein pääsen sisään. Jes: mieslääkäri, kerrankin. Meidän isä aina sanoo, että ukoilla on niin paksut sormet, että on helvettiä olla sellaisen käsittelyssä. Mulla ei ole koskaan ollut mieshammaslääkäriä (vai oliko, armeijassa?), vaan aina nainen, ja olen ajatellut, että mieslääkärit on hellävaraisempia. Naiset kestävät kipua, ja ne eivät osaa suhtautua miesten herkkänahkaisuuteen vaadittavalla tavalla.

Koska en osannut paikallistaa särkyä, niin ukko naputteli ja koputteli ja käski puremaan yhteen. Oletimme (molemmat), että syyllinen löytyi. Ukko tykitti puudutukset, krapsi hammasta ja porasi hiukan, iski paikan ja totesi että lasku tulee himaan, eikä edellytä jatkotoimia. Olin häkeltynyt nopeudesta (20 minuuttia) ja helppoudesta, ja lähdin hämmentyneenä ulos.

Mutta jo hississä tunsin jomotuksen alkavan. Outoa. Puudutus päällänsä ja särkee, miten se on mahdollista?

Ulkona satoi kaatamalla ja olin t-paidassa, joten piti tilata taksi ja palasin porukoille. Hammasta särki jo tolkuttomasti. Kävin pesemässä tukkani, ja hammassärkyi yltyi. Se oli pahempi kuin mennessä hammaslääkäriin. Mitä helkkaria mulle on menty tekemään.

Faija oli kännispäissään katkaissut muutaman kerran luunsa, joten sillä oli jäänyt jotain sellaisia vahvoja särkylääkkeitä ja tarjoili minullekin niitä. Enhän mä semmosia mielelläni ottaisi, mutta nyt ne tekivät kauppansa. Otin niitä ensin yhden, myöhemmin toisen. Eivät ne juuri auttaneet, leuassa jyskytti.

Koitin mennä nukkumaan mutta tiesin sen toivottomaksi. Otin vielä buranaa, vaikka faijan lääkkeissä sanottiin, ettei kannata sekotella särkylääkkeitä keskenään.

Kummallista kyllä, nukahdin muutamaksi tunniksi. Näin katkonaista ja outoa unta. Mutta lasketaan se uneksi silti. Heräsin puoli viiden aikaan, jyske oli palautunut. Otin lisää Buranaa, vaikka olin jo huolissani mitä vatsani mahtaa asiasta tuumia. Hetken päästä onnistuin nukahtamaan jälleen hetkiseksi, ja seuraavan kerran särky herätti vasta lähempänä kellonsoittoa. Hyvin klaarattu.

Duunissa tuntui ensin ihan siedettävältä. Kaikki sanoivat, että se on semmosta normaalia paikkauksen jälkeistä särkyä. Outoa. Ei mulla ole ennen semmosta ollut. Olin varautunut, että hammas avataan, puhdistetaan, lääkitään, ja laitetaan esim. väliaikainen paikka päälle. Ja sen jälkeen särky on loppunut. Paha mun on toisaalta mennä hammaslääkäriä neuvomaan.

Puolen päivän kieppeillä särky palasi taas tehden elosta yhtä helvettiä. Lisäksi mulle tuli fyysisesti huono, pahoinvoiva olo. Kyllä siellä jotain on nyt hullusti. En pystynyt edes töitä tekemään. Soitin sitten hammaslääkäriin jossa olen aiemmin käynyt, mutta se meni vastaajaan. Toinen yritys ei sekään tuottanut tulosta, vapaita akuutti-aikoja ei tälle päivälle löydy. Kolmas yritys oli sen verran eteenpäin menoa, että sain ajan varattua ulkomaalaisen nimen omaavalle, tosin vasta taas myöhään illaksi. Otin sen.

Lisää buranaa naamaan, ja odottelemaan mitä tuleman pitää.