180# Kesäjuhla

Elämme taas niitä alkukesän aikoja, jolloin firmat järjestävät kesäjuhliaan. Minutkin on sellaisiin kutsuttu. Kesäjuhliin, jotka järjestetään torstaina. Eikö ole outoa, näin niin kuin suomalaisen kulttuurin tuntien?

Meidän ryhmästä vain puolet lähtee juhliin; se on käsittämätöntä. Varsinkin kun kutsujan tietää kaikki (mutta apina ei tunne ketään?). En tiedä kuka pitäisi olla kutsujana että ne muutkin tulisivat. Isä on opettanut, että on erittäin moukkamaista olla menemättä kutsuihin ilman hyvää syytä, jos toinen on kerran juhlat järjestänyt ja pyytänyt sinut sinne. No, näistä poissaolijoista voidaan sitten puhua rauhassa paskaa, kun eivät ole kuuntelemassa ;)

Eli siis, piti herätä taas aamulla puolta tuntia aikaisemmin, että ehti laittaa maan vetovoimaa uhmaavan tukan ojennukseen ja sonnustautua pukuun. Ja aina mä kiroan sitä, miksei mulla ole erillistä kesäpukua. Niin, miksei? Pakko lähteä kohta pukukaupoille, kun aina siitä vaahtoan. Uusi tumma puku ja uusi kesäpuku. Ja jos jaksaisin oikein panostaa, niin ensin joku hinttari valitsemaan kuosit (en halua kuulostaa mitenkään ennakkoluuloiselta, mutta luotan homojen vaatemakuun huomattavasti enemmän kuin naismyyjien saatikka omaani), ja sitten vielä juutalainen räätäli istuttamaan sen sopivaan kokoon. Mutta nyt ei siis ollut aikaa eikä viitseliäisyyttä sellaiseen, joten huonosti istuvan rämmäleen nakkasin niskaani. Vaikka kello oli vasta vähän yli kahdeksan aamulla ja lämpöä reilut 14 astetta, niin hikosin puvussa kuin sika. Litroittain.

Näin matkalla kotoota töihin satoja ihmisiä, ja vain yksi minun lisäkseni käytti pukua. Käsittämätöntä, mikä tätä maata vaivaa. Pp sanoi, että johtui todennäköisesti siitä ettei pukukansa käytä mitään paskasta metroa. Totta, syyllistyin itsekin arviointivirheeseen. Mä kyllä mietin, että josko olisi sittenkin tullut töihin taksilla...

Työmaalla oli pakko sonnustautua takaisin normaaleihin vaatteisiin. Helpotti heti. Semmoinen huonosti istuva puku on vain jotain niin kamalaa. Se on kuuma, ja koko ajan tuntuu siltä, että asu kusee jostain kohdin pahasti. Ja onko kraka suorassa ja kaulukset hyvin vai laahaako lahkeet maata jne. Ja sen lisäksi, että kaikki tuijottaa ajatellen, mikä keikari tuokin kuvittelee olevansa.

Mutta se siitä. Ehkä mä käyn hakemassa vielä kaupasta putelin deoderanttia, kun moinen hikoamispäivä kerran on. Hielle haiseminen on anteeksiantamatonta, kuten mille tahansa eritteelle haiseminen minkä voi pestä pois. Siihen ei parane syyllistyä.

Niin, ja brenkkua sitten kohtuudella.

Tietenkin.